Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä sait ensimmäisen kunnon työpaikan?
09.04.2021 |
Eli otsikossa kysymys.
Tuntuu että elämä on vaan pelkkää paskaduunia; tarjoilua, avustavia keittiötöitä, kaupan kassaa....
Epätoivo iskee, on vaan kokemusta näistä töistä, ei ollenkaan kunnon töistä. Toivottavasti valmistuminen auttaisi, mutta en meinaa saada kunnon työharjoittelupaikkaa ja alalla on muutenkin huono työllisyystilanne (merkonomi, taloushallinto). En jaksa tehdä koko elämääni hanttihommia, kun tiedän, että minusta olisi muuhunkin. CV on pitkä, mutta työtehtävät ovat vääränlaisia, eikä auta työllistymään.
Kommentit (95)
Eikö kassatyö ole talousalalla? Auttaisiko muuttaa suhtautumista ja työstää CV:tä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25-vuotiaana, valmistuttuani sain vakituisen yliopistokoulusta vastaavan työpaikan.
23-vuotiaana sain opintojani vastaavan täysipäiväisen työpaikan, joka vakinaistettiin muutaman kuukauden päästä.
It-ala, korkeakoulututkinto.
27-vuotiaana vakituisen työpaikan, jossa olen edelleen 36-vuotiaana.
Kristiina xx kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä ajatusta, että matalapalkkaiset työt, kuten tarjoilija tai ruokakaupassa työskentely, ei olisi "oikeita töitä".
Tunnen useitakin henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että kyseiset työt eivät "ole oikeita töitä".
Joo, se on se amerikkalainen kulttuuri, mikä on tullut meille. Muistan kun teininä katsoin jotain jenkkisarjoja ja niissä aina hoettiin sitä, kuinka ei ole oikeaa työtä olla kassalla ja jos on siellä vielä kolmekymppisenä, on tyyliin elämässä mennyt jotain pahasti pieleen ja olet täysi luuseri. Ihmettelin sitä, koska moni mun iäkkäämpi sukulainen oli kaupan kassalla ja ihan tyytyväisiä elämäänsä. Ei siinä ollut mitään ihmeellistä, eikä heitä pidetty minään b-luokan kansalaisina todellakaan. Elämä oli jotenkin paljon yksinkertaisempaa muutama vuosikymmen sitten. Ei ollut mitään älyttömiä vaatimuksia, riitti että olet vaan normaali tyyppi joka käy edes jossain töissä ja hoitaa vaatimattoman kotinsa. Ahdistavaksi on mennyt maailmanmeno. Mikään ei enää riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi korkeakoulututkintoa, eikä näin nelikymppisenä vieläkään oikeaa työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon työpaikka:
-Ei hanttihommia, johon pääsee ilman koulutustakin (esim. kaupan kassa, avustavat keittiötyöt, siivous, pikaruokala) Tietenkään näitä ei lasketa hanttihommiksi, jos itse haluaa tehdä mutta yleisesti työt, jota nuoret kouluttamattomat tekevät.
-Riittävästi työtunteja
-Järkevät työajat
-Kohtuullinen palkka
-Itseä kiinnostaa kyseinen työ
Ap
-Oikein lasketut työvuorolistat (ja lomat ym)
-Työnantaja kustantaa työvälineet
-Oikeaa työtä ei keskeytetä millään nakkijutuilla (asiakas odottaa rahtia, mutta pitää järjestää jotain naulakoita)
-Esimiehiä alle 5 kpl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen sain ekan sijaisuuden, sijaisuuksia tein taukoamatta, kunnes sain vakipaikan vajaan kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, 23-vuotiaana.
Sain 22-vuotiaana vakituisen työn, joka oli omaa alaani, mutta ei vastannut koulutustasoani. Ensimmäisen varsinaisen koulutustani vastaavan asiantuntijatyön sain 35-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 36-vuotias ja tämän palstan mukaan edelleen paskahommissa. Olen ruokapalvelutyöntekijä. Ärsyttää töiden pitäminen paskatöinä tai vähemmän oikeina töinä. Inhottava asenne sellaisia kohtaan, jotka tekevät jotain työtä omasta tahdostaan. Ei tänä ollut minunkaan unelma-ammattini, mutta tähän ajauduin.
On kyllä totta, että ei saisi ajatella mistään työstä paskahommina. Ajatusmaailma tulee enemmänkin muiden paineesta, kun kysellään onko jo oikeaa työpaikkaa, CV:ssä tehtävät tuntuvat olevan arvottomia ja työolosuhteet usein ovat mitä ovat. Pitäisi olla mahdollista tehdä oikeastaan juuri niitä oikeita töitä, eli ravintolan ja kaupan töitä, siten, että palkalla tulisi toimeen ja muut eivät arvostelisi.
Olen ehkä nuoren ikäni takia liian herkkä ajattelemaan, mitä muut ajattelevat. Tavoite voisi olla työ, jossa viihtyy, eikä ahdista mennä töihin.
Ap
Eka vakipaikka 19-vuotiaana, toinen 22v. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24-vuotiaana sain ensimmäisen vakituisen, koulutustani vastaavan kokopäivätyön, jossa olen edelleen. Sitä ennen toki kesätöitä ja jotain koulun ohella ihan teinistä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on kunnon työpaikka? Oman alan sijaisuuksia eli pätkätöitä jouduin tekemään valmistuttani 6 vuotta, kunnes sain vakkarityöpaikan. Näin 90- loppupuolella laman jälkeen.
Täyspäivätyö heti valmistuttuani 4 kk ennen kuin täytin 22v. Eka työsopimus määräaikainen, muut toistaiseksi.
Mielenkiintoinen ala, suurin osa työkavereista ollut ok, palkka riittävä, työpaikka vaihtunut muutamia kertoja. So far so good.
34-vuotiaana. Sitä ennen ainoastaan muutama kuukausi palkkatöitä. Ihan oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä ajatusta, että matalapalkkaiset työt, kuten tarjoilija tai ruokakaupassa työskentely, ei olisi "oikeita töitä".
Tunnen useitakin henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että kyseiset työt eivät "ole oikeita töitä".
Itsellä on paljon työkokemusta esim. ravintolasta. Työntekijöitä ei arvosteta ja meno on kuin päiväkodissa, liian pieni palkka, jatkuvaa kyykytystä, huonot työajat, ei mitään etuja, pelkkää kiirettä pienellä palkalla.
Kassalla työskentely taas on niin monotonista toimintaa, asiakkaat ikäviä eikä pääse käyttämään mitää osaamistaan.
Tottakai nämä ovat oikeita töitä, mutta vähän eri tavalla kun esim. vakituinen työ toimistossa. Ei tarvitse olla kenenkään sylkykuppina ja kokoajan töissä.
Ap
Kaupan kassalla työskentely ei todellakaan nykyään ole pelkkää kassalla istumista, vaan paljon muutakin. Työhön sisältyy tavaroiden purkua, hyllyttämistä, paistopisteen hoitamista, pullokoneen huoltamista, nettitilausten toimittamista ja nykyäänhän on Postin työtkin laitettu kassatyöntekijöille, ikään kuin heillä ei olisi jo tarpeeksi omia hommia. Ja eikö muka siellä toimistotöissä koskaan sitten kukaan koskaan valita mistään? Onko teillä jotenkin eri asiakkaat kuin he, jotka käy ruokakaupoissa?
oiskohan ollut 21v, kun vakipaikan sain. Mutta teollisuudessa, ei toimistotyö. Joillekin papereiden puörittely ja siisteys ovat kai palkkaa korkeampia arvoja, joten ei sovi kaikille.
Olin 23 vuotias, naimisissa ja 4-vuotiaan tytön äiti.
Koulutusta vataava työ , vakinainen. Kokemusta oli jo siltä alalta ja suhteita.
23-vuotiaana sain vakituisen oman alan työpaikan ja nyt 22 vuotta myöhemmin en ole ollut päivääkään työttömänä. Ennen tuota olin kolme vuotta vakityösuhteessa myös, mutta en oman alan hommissa.