Mä mietin näitä vanhempia, joilla on todella tiukat säännöt

Yleensä myös heidän elämä on rankkaa ja heillä on kaikenlaista oireilua ja vähän villimmät lapsetkin, joilla tietysti suuri kirjo kaikenlaisia diagnooseja. Näin mututuntumalla olen huomannut, että nämä asiat kulkevat käsi kädessä.

Itse sain elää aika vapaan lapsuuden ja nuoruuden, kuitenkin rakkaudentäyteisen sellaisen ja minusta tuli kohtelias, ystävällinen ja hyvätapainen ihminen. Tuntuu, että monet ystävät juoksevat terapeuteille ja heitä kun kuuntelee, niin heidän kotinsa on ollut täynnä rajoituksia ja nyt he tekevät sitä samaa lapsillensa ja tuntevat huonoa oloa, kun kaikki ei suju kuin he haluaisivat.

Itse olen ottanut äitiyden rennosti. Joskus syödään valmisruokaa, joskus noutoruokaa,
joskus lapset haluaa pelkkää makaronia ketsupilla. Toisinaan ei tehdä mitään ihmeellistä, linnottaudutaan sohvalle tuijottamaan telkkaria tai tabletteja vaikka koko päiväksi. Meillä ei ole ruutuaikaa eikä karkkipäiviä. Kokeisiin luetaan yhdessä. Lapset saavat harrastaa sitä mitä itse haluavat. Koti saa olla sotkuinen ja joskus ei haittaa, vaikka nukkumaanmeno venähtää pitkäksi.

Toivon, että ottaisitte vanhemmuuden rennosti. Tärkeintä kuitenkin, että lapsilla on turvallinen ja rakastettu olo.