Jos saisit tietää, että olet hyvin vihattu työpaikallasi

Vierailija kirjoitti:

Tässähän ei ole kyse vain siitä, että joku ei tykkää, vaan siitä, että tämä viha aiheuttaa elämään ylimääräistä vaivaa. Esimerkiksi se ettei sinulle kerrota asioita ja joudut niitä selvittelemään. Et voi purkaa ajatuksiasi kenellekään, koska kukaan ei halua jutella kanssasi. Kaikki puheesi ja ehdotuksesi sivuutetaan, jos niitä edes kuunnellaan. Olet kaikille vain ilmaa tai jotain arvotonta saastaa. Kyllä se aika paljon omaa elämää vaikeuttaa vaikka ei niistä mielipiteistä välittäisikään.

lässyn lässyn

Luuletko että olisin hiljaa jos kohtaisin tuollaista käytöstä? Yksi syy siihen ettei minusta juurikaan pidetä on se, että inhoan sitä kulttuuria, jossa mielipide muuttuu sen mukaan milloin kenenkin kanssa ja kenestä puhutaan. Joku Sinikka kuvittelee olevansa muita parempi ihminen kun hän lyöttäytyy siihen joukkoon joka ei kerro asioita, ei juttele jonkun kanssa, jne. Tekopyhyyden huipentuma vihata jota kuta, että kuuluu johonkin yhteisöön. 

Vierailija kirjoitti:

Hankalinta on olla se tyyppi joka jakaa mielipiteet tasan kahtia. Eli osa ei voi sietää ja suorastaan vihaa. Ja toinen osa sitten soittelee kännissä kun oot niin hyvä tyyppi.

Helpointa olisi olla vain harmaata massaa ja mennä duuniin, tehä hommansa, olla siellä kaikille se sama jota kukaan ei huomaa ja sitten mennä kotiin.

Valitettavasti vaan meistä jokainen on persoonansa vanki - eli väkisinkin oma persoona on mikä on.

-Tyyppi joka jakaa mielipiteet aina tasan kahtia

olen samanlainen,olen niin monesti ärsyttänyt! Jotkut tykkää, toiset ei. En todellakaan ole sitä harmaata massaa, joka ei aiheuttaisi yhtään mielipidettä. Toisaalta on kiva olla ihminen, joka ei jätä välinpitämättömäksi, mutta joskus tuntuu,että ois kiva olla sitä harmaata massaa,joka tekee vaan hommansa  :)

Vierailija kirjoitti:

Eikö jengi uskalla edes anonyymina kertoa totuutta? En usko, että yksikään ihminen pystyisi täysin sivuuttamaan tuollaista tietoa olkiaan kohauttaen. Juu ei varmaan haittaisi yhtään .... 

Miksi se olisi ongelma? Ihan terveeseen itsetuntoon kuuluu sen tiedostaminen ettei kaikki pidä sinusta, ettei ole kaikessa hyvä, jne. Se, että joku vihaa minua ei ole minulta pois. Se on sen vihaajan henkilökohtainen ongelma ja silloin kannattaa nostaa se katse sinne peiliin, miksi joku herättää itsessään niin voimakkaita tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän ei ole kyse vain siitä, että joku ei tykkää, vaan siitä, että tämä viha aiheuttaa elämään ylimääräistä vaivaa. Esimerkiksi se ettei sinulle kerrota asioita ja joudut niitä selvittelemään. Et voi purkaa ajatuksiasi kenellekään, koska kukaan ei halua jutella kanssasi. Kaikki puheesi ja ehdotuksesi sivuutetaan, jos niitä edes kuunnellaan. Olet kaikille vain ilmaa tai jotain arvotonta saastaa. Kyllä se aika paljon omaa elämää vaikeuttaa vaikka ei niistä mielipiteistä välittäisikään.

lässyn lässyn

Luuletko että olisin hiljaa jos kohtaisin tuollaista käytöstä? Yksi syy siihen ettei minusta juurikaan pidetä on se, että inhoan sitä kulttuuria, jossa mielipide muuttuu sen mukaan milloin kenenkin kanssa ja kenestä puhutaan. Joku Sinikka kuvittelee olevansa muita parempi ihminen kun hän lyöttäytyy siihen joukkoon joka ei kerro asioita, ei juttele jonkun kanssa, jne. Tekopyhyyden huipentuma vihata jota kuta, että kuuluu johonkin yhteisöön. 

Onko säälittävämpiä ihmisiä kuin ne jotka kerääntyy sen kuningattaren ympärille. Ei kerrota Maijalle, kun se on niin tyhmä, hih hih. 

Olen tehnyt töitä 5-8 henkilön ryhmässä n 30 vuotta.

Jos tulee hyvin toimeen 2-3 kanssa, neutraalisti 3 kanssa, vähä niiku kissa ja koira 1-2 kanssa niin hyvin menee.

Ei mitenkään voi pitää kaikista työkavereista, mutta työpaikassani on pakko olla professionel ja pystyttävä tekemään töitä myös niitten kanssa joita on vaikea sulattaa.

Olen pari kertaa joutunut tietysti suurempiin riitoihin, 30 vuoteen nyt mahtuu kaikenlaista. Nämä ovatkin olleet erinomainen oppikoulu mistä oppinut itsestäni paljon.

Olen ollut eri tiimeissä, varmasti tehnyt töitä yli 100 eri ihmisen kanssa. Mutta näin meillä kaikilla työpaikassani.

Miesten, naisten, nuorten, vanhojen, eri uskontoja, eri kulttuureja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä sen tiesin. Mutta ei kannata olla korjaamatta ihmisiä, jos he puhuvat roskaa. Olin työpaikan joko vihatuin tai toiseksi vihatuin, ja asia oli omituinen, koska toinen meistä meni puhumaan roskaa pomo(i)lle ja sai heille aikaan vaikeuksia, mutta epäilen silti, että totuuden puhuminen toisten roskasta teki minusta enemmän vihatun. Go figure...

No se on vanha viisaus, että jos haluat vihamiehiä puhu totta. Ihmiset harvoin antaa totuuden häiritä hyvää tarinaa. Niinkun juuri käydyt vaalit todisti.

Just saying kirjoitti:

Kyllä mä vähän miettisin, että mistä se viha johtuu? Hoidanko työni kunnolla, oikeasti kunnolla vai olenkohan kuvitellut että puhumalla sitä sille ja tätä tälle pääsen taas selittämällä siitäkin hommasta luistamaan.  Asioita ei tarvitse hoitaa, kun tarpeeksi kauan antaa roikkua niin ne ratkeaa itsestään.  Kuulostaako tutulta? Jos kuulostaa niin tässä voisi olla vastaus, miksi vihataan. Sitä kautta voisi miettiä, onko se ansaittua ja ehkä voisiko asennemuutos itsessä muuttaa sitten sitä vihaamistakin. 

Täältä taas yksi laiskamato tulee selittelemään. Mene töihin älä laiskottele.

Mitäkö tekisin? No sudokun.

Ajattelisin, että kateellisten panettelua ja niitähän riittää tässä maailmassa.

Töitä.

Vierailija kirjoitti:

Hankalinta on olla se tyyppi joka jakaa mielipiteet tasan kahtia. Eli osa ei voi sietää ja suorastaan vihaa. Ja toinen osa sitten soittelee kännissä kun oot niin hyvä tyyppi.

Helpointa olisi olla vain harmaata massaa ja mennä duuniin, tehä hommansa, olla siellä kaikille se sama jota kukaan ei huomaa ja sitten mennä kotiin.

Valitettavasti vaan meistä jokainen on persoonansa vanki - eli väkisinkin oma persoona on mikä on.

-Tyyppi joka jakaa mielipiteet aina tasan kahtia

Voin allekirjoittaa tämän. Olin parikymppisenä tätä laatua: osa suorastaan palvoi, osa ei voinut sietää. Täytyy myöntää, että osasyynä oli vielä vaiheessa oleva persoonallisuuteni, joka oli vähän ääripäihin painottuva. En myöskään aina ymmärtänyt olla tarpeeksi neutraali kaikissa tilanteissa, koska olin tuolloin sitä mieltä, että ihmisen pitää olla aito. Se teeskentelemättömyys ja hiomattomuus veti puoleensa näin jälkeenpäin ajateltuna vähän vääränlaista, epätasapainoista jengiä, kun toisaalta joku pohjimmiltaan hyvä tyyppi saattoi jäädä karsastamaan kovastikin.

Nykyään olen kypsempi ja monissa asioissa hyvin erilainen kuin tuolloin viisitoista vuotta sitten. Yleensä tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa työpaikalla, vaikka olen enemmän ulkokehällä hengaaja kuin kahvihuoneen kuningatar. Naistennaurattajat ja marttyyrityypit ovat oikeastaan ainoita, jotka avoimesti inhoavat ja joskus piikittelevät mutta muiden kanssa minulla ei ole mitään ongelmia.

Meillä oli työpaikalla eräs julkisuuden henkilö töissä ja hän oli erittäin vihattu. Ettepäs tiedä kuka oli kyseessä. Jonnet eivät kyllä muistaisi.