Jos saisit tietää, että olet hyvin vihattu työpaikallasi
etkä onnistuisi saamaan uutta työtä, mitä tekisit?
Kommentit (52)
En olisi edes yllättynyt vihatun tittelistä eli ei vaikuttaisi minuun mitenkään.
Eläisin hyvin omatunnoin Kelan tuilla ja säästöillä.
Onneksi minulle yhdentekevää mitä työpaikan randomit ajattelevat.
Menisin töihin. Töissä käydään rahan takia. Ihan sama mitä ne muut siellä ajattelee kunhan itse hoitaa hommansa hyvin.
Ei kiinnosta muiden mieltymykset tseeni. Olen ihana, se riittää minulle.
Veikkaan että n. 80% porukasta vihaa mua. Kuuluu rooliin. Ne, joilla on väliä sitten taas tykkää ja arvostaa eli ei voisi vähemmän se viha kiinnostaa.
Vaihtuvuus on sen verta suurta, että tuo nyt on aivan yhdentekevää.
Hankalinta on olla se tyyppi joka jakaa mielipiteet tasan kahtia. Eli osa ei voi sietää ja suorastaan vihaa. Ja toinen osa sitten soittelee kännissä kun oot niin hyvä tyyppi.
Helpointa olisi olla vain harmaata massaa ja mennä duuniin, tehä hommansa, olla siellä kaikille se sama jota kukaan ei huomaa ja sitten mennä kotiin.
Valitettavasti vaan meistä jokainen on persoonansa vanki - eli väkisinkin oma persoona on mikä on.
-Tyyppi joka jakaa mielipiteet aina tasan kahtia
Olen ollutkin, monesti. Pahimmillaan kävin itkemässä tupakkahuoneessa, ja mietin että kestää sitä aidanseipäänäkin sen puoli vuotta, mitä nuo työllistämisjaksot yleensä olivat.
Ja sitten joku kertoi pomon haukkuneen että se on jatkuvasti tupakilla, kun pomo itse oli sanonut että nyt ei ole mitään, voit mennä vaikka tupakalle:D haukuttuaan ensin kuinka hidas olen pyyhkimään pöytiä. Siis v*u pöytien pyyhkimiseen en kelvannut.
t. Eläkkeellä onneksi
Kyllä minä sen tiesin. Mutta ei kannata olla korjaamatta ihmisiä, jos he puhuvat roskaa. Olin työpaikan joko vihatuin tai toiseksi vihatuin, ja asia oli omituinen, koska toinen meistä meni puhumaan roskaa pomo(i)lle ja sai heille aikaan vaikeuksia, mutta epäilen silti, että totuuden puhuminen toisten roskasta teki minusta enemmän vihatun. Go figure...
Minusta tuntuu, että olen vihattu. En tiedä oikein miksi, teen hommani, olen ollut jo monta vuotta työpaikassani töissä, asiakkaat pitävät myös minusta. En ole täydellinen, mutta hoidan työt sovitusti ja nopeasti. Jostain syystä minua on kuitenkin jätetty toistuvasti joistakin asioista ja tapaamisista yms. täysin ulkopuolelle. Kun olen asiaa ihmetellyt, en saa suoraa vastausta vaan jotakin ympäripyöreää. Olen aika suora toisinaan, mutta kunnioitan ihmisiä siinäkin ja olen positiivinen ihminen. On minullakin tosin joskus huonoja päiviä, kelläpä ei nyt olisi. Olen surullinen ja ahdistunut tilanteesta ja asia vaivaa minua suunnattomasti.
Ei kiinnosta vähäisessäkään määrin.
No mutta, mahtavatko nuo vihaajat ja jäynäilijät olla itse kaikkien murukultia? Sallinette, että epäilen.
Yrittäisin ymmärtää, että aina joillakin on vaikeuksia itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En mitään.
hahaha, palsta ei petä ikinä :) Loistava vastaus.
Mulle tuskin tarjottaisiin vuoroja.
Täytyisi vain vaihtaa paikkaa.
Sosiaalialalla saa juuri nyt suunnilleen valita missä käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollutkin, monesti. Pahimmillaan kävin itkemässä tupakkahuoneessa, ja mietin että kestää sitä aidanseipäänäkin sen puoli vuotta, mitä nuo työllistämisjaksot yleensä olivat.
Ja sitten joku kertoi pomon haukkuneen että se on jatkuvasti tupakilla, kun pomo itse oli sanonut että nyt ei ole mitään, voit mennä vaikka tupakalle:D haukuttuaan ensin kuinka hidas olen pyyhkimään pöytiä. Siis v*u pöytien pyyhkimiseen en kelvannut.
t. Eläkkeellä onneksi
Ja itsekin olen monenlaista nähnyt, vaikka joku hommat hoitaisikin, niin jotain sanomista on. Eräällekin vakityöntekijä sanoi että harjaa hampaas ja kampaa naamas tms.kun työpaikan illanvietosta kyse. Totta on että vähän likaiset vaatteet olivat tällä,. Ai niin joo, nauroivat kahvihuoneessa tätä että "minulla on pyykkikorisskin puhtaammat vaatteet" jne.
Ei kiinnosta pätkääkään mitä jotkut työpaikan pellet minusta ajattelee.
En mitään.