Lue keskustelun säännöt.
Miksi moni nainen jatkaa miehensä sukunimen käyttämistä avioeron jälkeen?
08.04.2021 |
Olen ihmetellyt muutaman tutun naisen tapaa, jossa avioeron jälkeenkin jäädään käyttämään aiemman miehen sukunimeä. Kyseiset henkilöt ovat lapsettomia, joten sekään ei ole syynä. Onko se vaan tapa ja tottumus, eikä jakseta nimeä enää vaihtaa eri instansseihin? Itse jotenkin kokisin vieraana jättää itselle miehen sukunimi, jos erottaisiin. Ottaisin kyllä oman nimeni takaisin käyttöön.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Juuri osittain tämän takia en aio vaihtaa tyttönimeäni pois kun menen naimisiin. Kuulun omaan sukuuni enkä mieheni sukuun niin miksi ihmeessä vaihtaisin nimeni. Koko identiteetti muuttuisi samalla enkä halua sitä. Minulla on myös harvinainen ja hieno sukunimi. Kumppanillani on myös, mutta en siltikään vaihtaisi sukunimeäni. On siinä varmaan oma sähläämisensä jos 20 vuoden liiton jälkeen vaihtaisi nimensä takaisin omaksi. Jos nimen vaihto olisi helppoa, eli kaikki kortit ja passit yms uusiutuisi ilmaiseksi saman tien automaattisesti kun muuttaa nimen, niin varmaan useampi vaihtaisi sen.
Tämä on nykyaikaa. Ei miehen nimen ottaminen käyttöön. Josta sitten pidetään eron tullessa kynsin hampain kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja miksi osa naisista ei ota miehen sukunimeä, kun menee naimisiin. Pariskunnalla eri sukunimet?
Mennään naimisiin eikä ole samaa sukunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei käyttäisi? Se on naisen oma nimi sen jälkeen kun on avioiduttu.
Se on miehen suvun nimi, ja kun ei enää eron jälkeen siihen sukuun kuulu, niin miksi helvetissä jää nimen muodossa ex-miehen sukuun roikkumaan?
Miksi jauhat tästä asiasta. Miehen suvun nimen voi pitää, jos se on lakien mukaan sallittu. Ei siihen silloin kukaan viranomainen sano mitään.
Vai oletko jotenkin kateellinen, etkö ole päässyt naimisiin?
Olen päässyt, jo kahdesti! 😅
No, miksi sinua sitten häiritsee muiden sukunimet?
Eikö sinulla ole nykyään enää omaa elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon vahvasti sitä mieltä, että jonkinlaisia reppanoita, epäitsenäisiä naisia ovat he, jotka jättävät eron jälkeen miehen nimen. Täytyy olla, että ollaan niin kiinni siinä ex:ssä, että ei haluta sen nimestä luopua. Rahaa menee korttejen uusintaan joo, mutta aika köyhä täytyy olla, jos se on este ottaa se OMA nimi takaisin, joka ennen avioliittoa oli.
Ei se tyttönimi ole OMA nimeni. Se OLI sitä ikävuodet 0-21. EI OLE ENÄÄ.
No mikä se sun OMA sukunimi sitten on, jos ei se, mikä sulla on ollut syntymähetkellä?
Tämä nykyinen. Niinhän minä jo tuossa sinulle kerroin.
Äitini piti, avioliitto kesti n. 25 vuotta. Lapsilla sama nimi ja nuorin vielä aika pienikin erotessa. Ei häntä kukaan tunne tyttönimellään ja on tehnyt töitä kaikki vuodet avioaikaisella nimellä. Ei se nimi mielestäni pitkän liiton jälkeen enää ole "miehen nimi", on se jo sen naisen ihan oma nimi. Tottakai ymmärrän jos erotessa haluaa ottaa oman tyttönimensä käyttöön, käy järkeen. Musta on vaan väsyttävää naisten vähättelyä arvostella jotain nimen vaihtamista tai takaisin vaihtamatta jättämistä tai uudelleen vaihtamista... Aivan kuin naisella ei olisi aikuisena ihmisenä kykyä harkita itse, mikä nimi hänelle sopii. Itse otin aviomieheni sukunimen koska halusin perheellä olevan yhteinen nimi käytössä enkä suuresti vastusta tätä nykyistä jonkinlaista perinnettä, että se on sitten ollut se miehen nimi, joka valitaan. Omaan nimeeni en ollut niin tavattoman kiintynyt, että olisi ollut vaikea sitä vaihtaa. Tavallaan minusta kävi myös järkeen, että miehen nimi lapsille annetaan, äidistähän ollaan 100% että hänen lapsiaan ovat. Miehen nimen antaminen lapsille tuo sillä tavalla "tasoitusta", tasavertaisuutta vanhempana vaikkei isä ole alusta asti yhtä tiiviisti lapsiin liittynyt. Kukin tavallaan, aivan yhtä ok on antaa äidin nimi. Tai minkä vain keksitty yhdessä ottaa. Mielestäni on käsittämätöntä, miten naisten nimien ottamiset tai lasten nimeämiset ovat arvostelun aiheena kuin nimi olisi elämässä pyhin asia. Suomessa taiteilee kuitenkin ihmisiä, joilla on numeroita nimissään, oikeasti, kutsutaan kuusysiksi... Onko se naapurin Pirkon muuttuminen Möttösestä Suvilahdeksi sittenkään niin hirveää? Naisethan joka tapauksessa pitävät nimensä sitä todennäköisemmin, mitä kauniimpi ja harvinaisempi se tyttönimi on. Vaihtavat sitä todennäköisemmin, mitä kauheampi se tyttönimi on. Se lienee suurin ero miesten ja naisten välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini piti, avioliitto kesti n. 25 vuotta. Lapsilla sama nimi ja nuorin vielä aika pienikin erotessa. Ei häntä kukaan tunne tyttönimellään ja on tehnyt töitä kaikki vuodet avioaikaisella nimellä. Ei se nimi mielestäni pitkän liiton jälkeen enää ole "miehen nimi", on se jo sen naisen ihan oma nimi. Tottakai ymmärrän jos erotessa haluaa ottaa oman tyttönimensä käyttöön, käy järkeen. Musta on vaan väsyttävää naisten vähättelyä arvostella jotain nimen vaihtamista tai takaisin vaihtamatta jättämistä tai uudelleen vaihtamista... Aivan kuin naisella ei olisi aikuisena ihmisenä kykyä harkita itse, mikä nimi hänelle sopii. Itse otin aviomieheni sukunimen koska halusin perheellä olevan yhteinen nimi käytössä enkä suuresti vastusta tätä nykyistä jonkinlaista perinnettä, että se on sitten ollut se miehen nimi, joka valitaan. Omaan nimeeni en ollut niin tavattoman kiintynyt, että olisi ollut vaikea sitä vaihtaa. Tavallaan minusta kävi myös järkeen, että miehen nimi lapsille annetaan, äidistähän ollaan 100% että hänen lapsiaan ovat. Miehen nimen antaminen lapsille tuo sillä tavalla "tasoitusta", tasavertaisuutta vanhempana vaikkei isä ole alusta asti yhtä tiiviisti lapsiin liittynyt. Kukin tavallaan, aivan yhtä ok on antaa äidin nimi. Tai minkä vain keksitty yhdessä ottaa. Mielestäni on käsittämätöntä, miten naisten nimien ottamiset tai lasten nimeämiset ovat arvostelun aiheena kuin nimi olisi elämässä pyhin asia. Suomessa taiteilee kuitenkin ihmisiä, joilla on numeroita nimissään, oikeasti, kutsutaan kuusysiksi... Onko se naapurin Pirkon muuttuminen Möttösestä Suvilahdeksi sittenkään niin hirveää? Naisethan joka tapauksessa pitävät nimensä sitä todennäköisemmin, mitä kauniimpi ja harvinaisempi se tyttönimi on. Vaihtavat sitä todennäköisemmin, mitä kauheampi se tyttönimi on. Se lienee suurin ero miesten ja naisten välillä.
Oletko kappalejaosta kuullut? En jaksanut lukea.
Ne jotka eron jälkeen pitää exän nimen, niin eikö ole kiusallista, kun joku vanha tuttu vaikka bongaa sut eri nimellä kuin tyttönimi ja sanoo, että ai olet mennyt naimisiin, niin sitten joudut selittään, että joo, mutta erosin? Tai joku kysyy, että oletko sukua heille (ex:n suku) ja sitten joudut selittään, että olin sellaisen kans naimisissa, mutta en ole enää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi tyhmää, jos minulla olisi eri sukunimi kuin lapsellani, ihan kuin emme olisi mitään sukua toisillemme. Postilaatikossakin lukisi 2 sukunimeä. Tai että lapsi, isänsä ja isän nykyinen vaimo ovat yhteisellä sukunimellä kuin yksi yhtenäinen perhe ja minä olisin joku täysin ulkopuolinen henkilö.
Ihan normaalia esimerkiksi avoliitoissa. Eivätkö avoliitoissa lapset sitten ole yhteisiä?
Minun äitini piti vanhan sukunimen. Osittain siksi, että meillä lapsillakin on sama nimi. Ja osittain siksi, että hänen oma nimensä on suomalaiseen suuhun sopimaton vaikea ulkomaalainen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se ei ole teidän nimi vaan entisen miehen.
Ensinnäkin se on kyllä minun nimeni, toiseksi sen ei pitäisi kaivella kenenkään persettä jos maailmassa on yksi Lahtinen enemmän tai vähemmän. Jonkun von Böggelquist-Guggelströmin pitäminen on sitten ehkä eri asia, mutta siitäkin saa kyllä ihminen ihan itse päättää, vaihtaako vai ei.
Käytätkö sormustakin vielä. Saithan senkin, ei sitäkään tarvitse palauttaa.
Onneksi en ole antanut nimeäni kenellekään.
Olisi todella kiusallista, jos joku sitä oikeudetta käyttäisi. Toisaalta kukaan ei ihmettelisi eroa.[/quote]Olet oikeassa. Kukaan ei todellakaan ihmettelisi, miksi joku on eronnut tuollaisesta hullusta, jolla on kummallinen pakkomielle ventovieraiden ihmisten nimistä ja joka elää jossain 1800-luvun maailmassa, jossa vaimo liitetään miehen sukuun ja muuta
paskaa.Miksi sitten otetaan miehen nimi?
Koska halutaan olla perheenä samannimisiä. Ikävää, jos saat siitä hiekkaa pimppiin, mutta en voi asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja miksi osa naisista ei ota miehen sukunimeä, kun menee naimisiin. Pariskunnalla eri sukunimet?
Mennään naimisiin eikä ole samaa sukunimeä.
Ei se nimi ole juttu.
Eikö joku entisen miehen nimeä käyttävä täällä sanonut ettei avioliitto tarkoita sitä.,että nainen liittyisi miehen sukuun 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen kun se nimi on minulle maistraatissa merkitty, siitä on tullut minun ihka oma nimeni. Sillä ei ole mitään eräpäivää minkä jälkeen se pitäisi vaihtaa takaisin tyttönimeen.
Nämä asiat sovitaan avioituessa eikä erossa. Jos ette halua tulevan exän pitävän nimeänne, niin sopikaa alunperinkin että pidätte omat nimet, problem solved. Kun se nimi on kerran otettu se on puolison oma nimi eikä sitä voi enää vaatia takaisin.
Sitäpaitsi tuolla logiikalla ei kenenkään nimi ole oma. Jostainhan se on tullut. Ei se tyttönimikään ollut minun "oma" nimeni vaan jonkun ukkini esi-isän nimi jota en ole koskaan edes tavannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon vahvasti sitä mieltä, että jonkinlaisia reppanoita, epäitsenäisiä naisia ovat he, jotka jättävät eron jälkeen miehen nimen. Täytyy olla, että ollaan niin kiinni siinä ex:ssä, että ei haluta sen nimestä luopua. Rahaa menee korttejen uusintaan joo, mutta aika köyhä täytyy olla, jos se on este ottaa se OMA nimi takaisin, joka ennen avioliittoa oli.
Ei se tyttönimi ole OMA nimeni. Se OLI sitä ikävuodet 0-21. EI OLE ENÄÄ.
No mikä se sun OMA sukunimi sitten on, jos ei se, mikä sulla on ollut syntymähetkellä?
En ole kertaakaan ollut naimisissa, mutta silti minulla on eri sukunimi kuin oli syntymähetkellä. Mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei käyttäisi? Se on naisen oma nimi sen jälkeen kun on avioiduttu.
Se on miehen suvun nimi, ja kun ei enää eron jälkeen siihen sukuun kuulu, niin miksi helvetissä jää nimen muodossa ex-miehen sukuun roikkumaan?
Miksi naiset ovat parisuhteessa itseään lyhyemmän miehen kanssa kun se on noloa? Nainen näyttää isolta miehen rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini piti, avioliitto kesti n. 25 vuotta. Lapsilla sama nimi ja nuorin vielä aika pienikin erotessa. Ei häntä kukaan tunne tyttönimellään ja on tehnyt töitä kaikki vuodet avioaikaisella nimellä. Ei se nimi mielestäni pitkän liiton jälkeen enää ole "miehen nimi", on se jo sen naisen ihan oma nimi. Tottakai ymmärrän jos erotessa haluaa ottaa oman tyttönimensä käyttöön, käy järkeen. Musta on vaan väsyttävää naisten vähättelyä arvostella jotain nimen vaihtamista tai takaisin vaihtamatta jättämistä tai uudelleen vaihtamista... Aivan kuin naisella ei olisi aikuisena ihmisenä kykyä harkita itse, mikä nimi hänelle sopii. Itse otin aviomieheni sukunimen koska halusin perheellä olevan yhteinen nimi käytössä enkä suuresti vastusta tätä nykyistä jonkinlaista perinnettä, että se on sitten ollut se miehen nimi, joka valitaan. Omaan nimeeni en ollut niin tavattoman kiintynyt, että olisi ollut vaikea sitä vaihtaa. Tavallaan minusta kävi myös järkeen, että miehen nimi lapsille annetaan, äidistähän ollaan 100% että hänen lapsiaan ovat. Miehen nimen antaminen lapsille tuo sillä tavalla "tasoitusta", tasavertaisuutta vanhempana vaikkei isä ole alusta asti yhtä tiiviisti lapsiin liittynyt. Kukin tavallaan, aivan yhtä ok on antaa äidin nimi. Tai minkä vain keksitty yhdessä ottaa. Mielestäni on käsittämätöntä, miten naisten nimien ottamiset tai lasten nimeämiset ovat arvostelun aiheena kuin nimi olisi elämässä pyhin asia. Suomessa taiteilee kuitenkin ihmisiä, joilla on numeroita nimissään, oikeasti, kutsutaan kuusysiksi... Onko se naapurin Pirkon muuttuminen Möttösestä Suvilahdeksi sittenkään niin hirveää? Naisethan joka tapauksessa pitävät nimensä sitä todennäköisemmin, mitä kauniimpi ja harvinaisempi se tyttönimi on. Vaihtavat sitä todennäköisemmin, mitä kauheampi se tyttönimi on. Se lienee suurin ero miesten ja naisten välillä.
Oletko kappalejaosta kuullut? En jaksanut lukea.
Ai et? Jaksoit kommentoida kuitenkin? Toki tällä palstalla on muitakin ihmisiä kuin sinä. Luemme mielellämme vaikeuksistasi erottaa kappaleet jos niitä ei ole valmiiksi jaoteltu. Sehän se tämän ketjun aihe oli.
Kuka se julkisuuden henkilö oli joka erotessaan otti käyttöönsä ex- ex-miehen nimen?? 😂
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka eron jälkeen pitää exän nimen, niin eikö ole kiusallista, kun joku vanha tuttu vaikka bongaa sut eri nimellä kuin tyttönimi ja sanoo, että ai olet mennyt naimisiin, niin sitten joudut selittään, että joo, mutta erosin? Tai joku kysyy, että oletko sukua heille (ex:n suku) ja sitten joudut selittään, että olin sellaisen kans naimisissa, mutta en ole enää..
Miksi se olisi sen nolompaa kertoa erosta kuin avioliitostakaan? Sitäpaitsi suurin osa ihmisistä tuntee minut jälkimmäisellä sukunimelläni, ihan yhtä lailla minulta kyseltäisiin sen äkillisestä vaihtumisesta, luultavasti enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka eron jälkeen pitää exän nimen, niin eikö ole kiusallista, kun joku vanha tuttu vaikka bongaa sut eri nimellä kuin tyttönimi ja sanoo, että ai olet mennyt naimisiin, niin sitten joudut selittään, että joo, mutta erosin? Tai joku kysyy, että oletko sukua heille (ex:n suku) ja sitten joudut selittään, että olin sellaisen kans naimisissa, mutta en ole enää..
Eikö ole kiusallista, jos nainen on miestä pidempi parisuhteessa ja kaikki kysyy mikset ottanut pidempää miestä?
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka eron jälkeen pitää exän nimen, niin eikö ole kiusallista, kun joku vanha tuttu vaikka bongaa sut eri nimellä kuin tyttönimi ja sanoo, että ai olet mennyt naimisiin, niin sitten joudut selittään, että joo, mutta erosin? Tai joku kysyy, että oletko sukua heille (ex:n suku) ja sitten joudut selittään, että olin sellaisen kans naimisissa, mutta en ole enää..
Kiusallista, siinä näyttäisi kyllä ihan pöpiltä.
Olen päässyt, jo kahdesti! 😅