Miksi moni nainen jatkaa miehensä sukunimen käyttämistä avioeron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole eroamassa, mutta jos eroaisin niin en missään tapauksessa vaihtaisi sukunimeä takaisin tyttönimeksi. Puoliso on koko ajan tiennyt tämän kantani joten ei pitäisi olla valittamista. En keksi ainuttakaan syytä vaihdon puolesta (paitsi jonkun random av-palastalaisten paheksunta) ja riittämiin syitä sitä vastaan.

Tottakai sinun pitää vaihtaa nimesi takaisin tyttönimeksi. Ei pitäisi naiselle tulla mieleenkään pitää entisen miehensä sukunimeä vaan nimi heti vaihtoon kun ero astuu voimaan.

Ärsyttää suunnattomasti nuo entisen miehensä sukunimeä käyttävät naiset. Siitä tulee mielikuva, että ei olla erottu ollenkaan.

Ei "pidä" eikä "kuulu", nuo säännöt olet keksinyt ihan itse etkä voi odottaa muiden noudattavan niitä. Ja oletko koskaan miettinyt, että miksi ihmeessä sinua ärsyttää suunnattomasti muiden ihmisten henkilökohtaiset asiat joiden ei pitäisi koskettaa sinua lainkaan? Kannattaisi ehkä ottaa puheeksi terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen mies on niin rakas, että mammat tekee uudetkin lapset entisen miehen nimelle😂😂😂😩

Ja uusi mies niin tossu että tähän suostuu.

Kun erosin, otin tyttönimeni takaisin vaikka kannoinkin eksäni sinällään kivaa sukunimeä koko aikuisikäni. Uraa tein sillä nimellä mutta ei se loppuelämän menestys siitä ole kiinni, vaihtaako joku Turakainen nimensä Saastamoiseksi. Hyvänen aika sentään mitä juttuja. Lisäksi suurin osa meistä lienee tavallisia lähihoitajia ja sihteereitä, se on ihan turha tuolla yrittää perustella.

Menin yli viiskymppisenä naimisiin uudelleen, otin uuden miehen nimen itselleni. Ei haittaa vaikka omat lapset ovat eri nimellä kuin minä, äitinsä.

Miehen asemaan jos kuvittaudun, tuntisin itseni vähän ö-luokan korvikkeeksi jos vaimo ei ottaisi nimeään, vaikka ekassa liitossa ottanut.

Hyvä. Oikein toimit, naisen kuuluu heti ottaa tyttönimensä takaisin jos ero tulee ja ottaa sen miehen sukunimi kenen kanssa on naimisissa.

Jos nainen pitää entisen miehen sukunimeä niin siitä saa kuvan, että ei olla erottu ollenkaan.

Miksi ketään pitäisi kiinnostaa sinun mielikuvasi heidän avioitumisistaan ja eroamisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä miksi vaihdoin siihen alunperinkin: se on paljon nätimpi kuin tyttönimeni. Tietenkään en olisi muuten edes vaihtanut. Vaihtaako joku muka rumempaan?

Tämä minua jostain syystä ärsyttää. Siihen rumempaa on vaihdettava. Miehen nimi ei ole enää sinun nimi. Deal with it.

Totta, kun avioero tulee niin naisen kuuluu vaihtaa nimensa takaisin tyttönimeksi. Kun erotaan niin erotaan sitten kunnolla.

Ja määrittele"rumempi" 

Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta "erota kunnolla". Jotkut jatkaa avioliittoa kaverisuhteena mutta molemmat saa tapailla muita. Jotkut muuttaa asumuseroon muttei koskaan hae avioeroa. Kolmannet hakee avioeron mutta asuu edelleen yhdessä. Jokainen saa erota juuri niin paljon tai vähän kuin siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole eroamassa, mutta jos eroaisin niin en missään tapauksessa vaihtaisi sukunimeä takaisin tyttönimeksi. Puoliso on koko ajan tiennyt tämän kantani joten ei pitäisi olla valittamista. En keksi ainuttakaan syytä vaihdon puolesta (paitsi jonkun random av-palastalaisten paheksunta) ja riittämiin syitä sitä vastaan.

Tottakai sinun pitää vaihtaa nimesi takaisin tyttönimeksi. Ei pitäisi naiselle tulla mieleenkään pitää entisen miehensä sukunimeä vaan nimi heti vaihtoon kun ero astuu voimaan.

Ärsyttää suunnattomasti nuo entisen miehensä sukunimeä käyttävät naiset. Siitä tulee mielikuva, että ei olla erottu ollenkaan.

Ei "pidä" eikä "kuulu", nuo säännöt olet keksinyt ihan itse etkä voi odottaa muiden noudattavan niitä. Ja oletko koskaan miettinyt, että miksi ihmeessä sinua ärsyttää suunnattomasti muiden ihmisten henkilökohtaiset asiat joiden ei pitäisi koskettaa sinua lainkaan? Kannattaisi ehkä ottaa puheeksi terapiassa.

Ei hän maininnut käyvänsä terapiassa.

Sitä taikka tätä, mutta aika moni meistä on kuitenkin aika vanhanaikainen ja perinteinen näissä asioissa. Kirkkohäätkin pidetään vaikkei olisi uskonnollinen ihminen. Jopa kirkkoon liitytään hetkeksi häiden vuoksi.

Olisin naisena varovainen eksän nimeä pidettäessä. Ok, jos ei uutta miestä kiikarissa mutta jos on, montaa miestä kyllä häiritsee kun vaimo pitää eksänsä nimeä.

Toki jos homma kaikille ok, niin eipä siinä sitten mitään.

Itse en ole mikään romanttinen nainen, olen hyvinkin nykyaikainen, mutta sukunimiasioissa olen perinteiden kannalla. Haluan kantaa mieheni nimeä. Kolmas nimi jo menossa....

Mielenkiintoinen keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä miksi vaihdoin siihen alunperinkin: se on paljon nätimpi kuin tyttönimeni. Tietenkään en olisi muuten edes vaihtanut. Vaihtaako joku muka rumempaan?

Sama täällä. Lisäksi menin naimisiin 24-vuotiaana ja ehdin tekemään gradun ja sen jälkeisen uran miehen nimellä. En halunnut enää vaihtaa, kun minut tunnettiin sillä nimellä. Lapsia meille ei tullut.

Tähän varmaan vaikuttaa ex-miehen "ällöttävyys". Jos ero on kamala, nimeä ei varmaan niin haluta pitää. Hyvän eron jälkeen taas ei oikeastaan ole mitään ongelmaa pitää sitä.

Jos vielä joskus menisin naimisiin, niin ehkä vaihtaisin, mutta en välttämättä uuden miehen nimeen, vaan ehkä tyttönimeeni.

Uutena miehenäsi kyllä vaatisin että ottaisit nimeni kun olit eka kierroksella ottanut. Tasapuolisuus, leidi hyvä. Ethän halua antaa huonoa kuvaa, se olisi v..uilua ottaa tyytönimi eikä mun nimeä. Enkä ole mikään möttönen.

Naisena ymmärrän logiikan kyllä.

Sitäpaitsi kun täällä yhtenä argumenttina eksän nimen pitoon mainitaan se että se eksän von Tötterström oli hienompi nimi, niin siksi se jää roikkumaan avioeron jälkeenkin. Ok siihen asti, kunnes tulee uusi ylkä. Jos uuden ylkän nimi on tavallinen Lehtola, miettikääpä nyt hyvät naiset, miltä se tuntuu herra Lehtolasta kun daami sanoo että haluaa pitää eksänsä HIENOMMAN nimen??'

Ei tuo minusta millekään tuntuisi. - Jokaisella meistä on oma parisuhde ja nimi historia. Kumppanillani on oikeus ja mahdollisuus valita oman nimensä suhteen haluaako siihen muutosta vai ei, joten miksi vaivaisin asialla omaa päätäni. Ei oma itsetuntoni ole kiinni kumppanini nimestä.   

Lasten vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole eroamassa, mutta jos eroaisin niin en missään tapauksessa vaihtaisi sukunimeä takaisin tyttönimeksi. Puoliso on koko ajan tiennyt tämän kantani joten ei pitäisi olla valittamista. En keksi ainuttakaan syytä vaihdon puolesta (paitsi jonkun random av-palastalaisten paheksunta) ja riittämiin syitä sitä vastaan.

Tottakai sinun pitää vaihtaa nimesi takaisin tyttönimeksi. Ei pitäisi naiselle tulla mieleenkään pitää entisen miehensä sukunimeä vaan nimi heti vaihtoon kun ero astuu voimaan.

Ärsyttää suunnattomasti nuo entisen miehensä sukunimeä käyttävät naiset. Siitä tulee mielikuva, että ei olla erottu ollenkaan.

Ei "pidä" eikä "kuulu", nuo säännöt olet keksinyt ihan itse etkä voi odottaa muiden noudattavan niitä. Ja oletko koskaan miettinyt, että miksi ihmeessä sinua ärsyttää suunnattomasti muiden ihmisten henkilökohtaiset asiat joiden ei pitäisi koskettaa sinua lainkaan? Kannattaisi ehkä ottaa puheeksi terapiassa.

Ei hän maininnut käyvänsä terapiassa.

Sitä taikka tätä, mutta aika moni meistä on kuitenkin aika vanhanaikainen ja perinteinen näissä asioissa. Kirkkohäätkin pidetään vaikkei olisi uskonnollinen ihminen. Jopa kirkkoon liitytään hetkeksi häiden vuoksi.

Olisin naisena varovainen eksän nimeä pidettäessä. Ok, jos ei uutta miestä kiikarissa mutta jos on, montaa miestä kyllä häiritsee kun vaimo pitää eksänsä nimeä.

Toki jos homma kaikille ok, niin eipä siinä sitten mitään.

Itse en ole mikään romanttinen nainen, olen hyvinkin nykyaikainen, mutta sukunimiasioissa olen perinteiden kannalla. Haluan kantaa mieheni nimeä. Kolmas nimi jo menossa....

Mielenkiintoinen keskustelu.

En usko, että oikeasi kovinkaan montaa tasapainoisa ja tolkun miestä häiritsee kumppaninsa sukunimi. Ei ainakaan yhtään sen enempää kuin naista se, että häne kumppaninsa (yleisemmin mies) olisi ottanut eksänsä nimen. - Toki, jos kumppani on jo useamman kerran vaihtanut oman nimensä niin sitä saattaisi toivoa että tässä on jo saavutettu maksimi. - Ja on se viimenen, jonka ninmen kumppani ottaa tai ettei kumppani enää omalla kohdalla vaihda nimeään miksikään muuksi.  

Kyllä sitä pääsee niin paljon helpommalla, kun pitää oman sukunimensä. Jos joskus vielä avioidun, niin mies saa halutessaan ottaa minun sukunimen ja saa tehdä sillä mitä lystää, jos myöhemmin eroamme.

Voisiko joku sukunimijankkaaja jo vastata, että mitä helvettiä toisten nimet ja niiden vaihtamiset kenellekään kuuluu? Jos joskus eroan, en vaihda nimeäni takaisin. Eikä syyt kuulu kenellekään.

Varmaan se ettei jaksa sitä vaihtorumbaa ja paperisotaa ja selityksiä eri yhteyksissä kun on jo kerran sen joutunut tekemään. Ja jos se miehen sukunimi on kivempi kuin oma, niin miksi pitäisi.

Itse vaihdoin sukunimen parikymppisenä takaisin alkuperäiseksi. Se oli aikoinaan muutettu kun äitini meni uusiin naimisiin ja minulle haluttiin sama nimi kuin muillakin perheessä. Kun tulin täysi-ikäiseksi, halusin syntymänimeni takaisin ja se minulla on edelleenkin vaikka olen jo toista kertaa naimisissa. Sitäpaitsi se uusperheen sukunimi oli aika mitäänsanomaton ja alkuperäinen sukunimeni taas on todella upea ja harvinainen. Joten nyt ei enää muutella mitään.