Miksi moni nainen jatkaa miehensä sukunimen käyttämistä avioeron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Oon vahvasti sitä mieltä, että jonkinlaisia reppanoita, epäitsenäisiä naisia ovat he, jotka jättävät eron jälkeen miehen nimen. Täytyy olla, että ollaan niin kiinni siinä ex:ssä, että ei haluta sen nimestä luopua. Rahaa menee korttejen uusintaan joo, mutta aika köyhä täytyy olla, jos se on este ottaa se OMA nimi takaisin, joka ennen avioliittoa oli.

Ei se tyttönimi ole OMA nimeni. Se OLI sitä ikävuodet 0-21. EI OLE ENÄÄ. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei käyttäisi? Se on naisen oma nimi sen jälkeen kun on avioiduttu.

Se on miehen suvun nimi, ja kun ei enää eron jälkeen siihen sukuun kuulu, niin miksi helvetissä jää nimen muodossa ex-miehen sukuun roikkumaan?

Sinä, joka tuon kirjoitit: pitääkö mielestäsi sitten lastenkin sukunimet vaihtaa etteivät vain jää häiritsevästi isänsä sukuun roikkumaan?

Pöljä, lapsethan on isänsä sukua!

Sukunimihullu taas lomilla? No ei kestä kauaa.

Exä vaihtakoon nimeä, jos ei halua enää olla samanniminen kuin minä, Minä en rupea puljailemaan nimien kanssa enää toistamiseen. 

Olen aina inhonnut tyttönimeäni. Koulussa minua kiusattiin sen takia joten vihasin koko nimeä yli kaiken. Siitä syystä vaihdoin aikanaan exän nimeen, jotta pääsin eroon omastani. Erottuamme en missään nimessä halunnut enää tyttönimeäni takaisin kun kerran olin siitä eroon päässyt. Menin myöhemmin uusiin naimisiin ja silloin otin nykyisen mieheni nimen. On ihanaa kun tyttönimeäni ei enää juuri kukaan muista.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan nykyistä nimeäni vähemmän kuin tyttönimeäni. Valmistuin uudella nimelläni, kaikki todistukset ja ura on luotu uudella nimelläni. Jos vaihtaisin tyttönimeni takaisin, olisin nobody.

Seli-seli-seli. Juttuhan on niin, että ex-miehen nimi halutaan pitää, jos se on hienomman kuuloinen, vierasperäinen, fiinimpi kuin oma tyttönimi, han joku muu kuin Virtanen tai Nieminen. Siinä se syy! Itse en missään nimessä pitäisi exän nimeä eron jälkeen. 

Hurrattiin koko suku, kun veljen exä meni uudelleen naimisiin ja otti uuden miehen sukunimen.

Tiedän pari naista, jotka eron tullessa ovat vaihtaneet miehen nimen pois. Oma nimi on "ruma" ja he ottivat kauempaa omasta suvusta uuden nimen käyttöön.

Avioliitto on niin vanhanaikainen juttu. Nykynaiset eivät näemmä ymmärrä, että avioituessaan he monesti ottavat miehen nimen käyttöön.

Ovat sitten pelkka etunimi tai rouva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se ei ole teidän nimi vaan entisen miehen.

Ensinnäkin se on kyllä minun nimeni, toiseksi sen ei pitäisi kaivella kenenkään persettä jos maailmassa on yksi Lahtinen enemmän tai vähemmän. Jonkun von Böggelquist-Guggelströmin pitäminen on sitten ehkä eri asia, mutta siitäkin saa kyllä ihminen ihan itse päättää, vaihtaako vai ei.

Käytätkö sormustakin vielä. Saithan senkin, ei sitäkään tarvitse palauttaa.

Onneksi en ole antanut nimeäni kenellekään.

Olisi todella kiusallista, jos joku sitä oikeudetta käyttäisi. Toisaalta kukaan ei ihmettelisi eroa.[/quote]

Olet oikeassa. Kukaan ei todellakaan ihmettelisi, miksi joku on eronnut tuollaisesta hullusta, jolla on kummallinen pakkomielle ventovieraiden ihmisten nimistä ja joka elää jossain 1800-luvun maailmassa, jossa vaimo liitetään miehen sukuun ja muuta paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oon vahvasti sitä mieltä, että jonkinlaisia reppanoita, epäitsenäisiä naisia ovat he, jotka jättävät eron jälkeen miehen nimen. Täytyy olla, että ollaan niin kiinni siinä ex:ssä, että ei haluta sen nimestä luopua. Rahaa menee korttejen uusintaan joo, mutta aika köyhä täytyy olla, jos se on este ottaa se OMA nimi takaisin, joka ennen avioliittoa oli.

Tyttönimeni OLI oma nimeni. Avioliiton myötä tullut nimi ON oma nimeni. Voisinhan minä sen ehkä vaihtaa, jos se kiusaa exää niin paljon, että on valmis maksamaan kaikki nimenvaihtoon liittyvät kulut. Silloin kyllä ottaisin mummoni tyttönimen, en omaa tyttönimeäni.

Ne sukunimet pitäisi pitää loppuelämön, eräällä "tutullakin" olisi erittäin pitkä nimi. 3 etunimeä ja 4 sukunimeä.

Juuri osittain tämän takia en aio vaihtaa tyttönimeäni pois kun menen naimisiin. Kuulun omaan sukuuni enkä mieheni sukuun niin miksi ihmeessä vaihtaisin nimeni. Koko identiteetti muuttuisi samalla enkä halua sitä. Minulla on myös harvinainen ja hieno sukunimi. Kumppanillani on myös, mutta en siltikään vaihtaisi sukunimeäni. On siinä varmaan oma sähläämisensä jos 20 vuoden liiton jälkeen vaihtaisi nimensä takaisin omaksi. Jos nimen vaihto olisi helppoa, eli kaikki kortit ja passit yms uusiutuisi ilmaiseksi saman tien automaattisesti kun muuttaa nimen, niin varmaan useampi vaihtaisi sen.

Jos johonkin nimeen vaihtaisin, se ei todellakaan olisi tyttönimeni. En halua olla enää ikinä samanniminen kuin juoppo-k'sipää-isäni. 

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä nimestä tarvitse luopua kun on sen kerran virallisesti saanut.

Ihme vaatimuksia naisille teiltä joiltakin taas! Eikö nainen saa taaskaan tehdä niin kuin itse haluaa?

Ainako pitäisi hyppiä muiden pillin (tässä tapauksessa p.llun) mukaan?

Ei tarvitse.

Erot ovat vaikeita. Jos nimen pitäminen helpottaa, siitä vain.

Kun on sen nimen ottanut, se on oma nimi ja naisella on oikeus päättää, haluaako vaihtaa sen.

Ja kyllä oikeasti on ihmisiä, jotka ovat liian köyhiä vaihtamaan joka ikisen pankkikortin ja passin. Siihen menee melkoinen summa rahaa. Varsinkin jonkun avioeron jälkeen, kun naisella voi olla muutenkin rahat tiukalla. Edelleen miehet tienaavat naisia enemmän ja eron jälkeen pitää pärjätä pienemmillä tuloilla.

Ehkä järkevämpi kysymys olisi, miksi se AP sinua kiusaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei käyttäisi? Se on naisen oma nimi sen jälkeen kun on avioiduttu.

Se on miehen suvun nimi, ja kun ei enää eron jälkeen siihen sukuun kuulu, niin miksi helvetissä jää nimen muodossa ex-miehen sukuun roikkumaan?

Miksi jauhat tästä asiasta. Miehen suvun nimen voi pitää, jos se on lakien mukaan sallittu. Ei siihen silloin kukaan viranomainen sano mitään.

Vai oletko jotenkin kateellinen, etkö ole päässyt naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se ei ole teidän nimi vaan entisen miehen.

Ensinnäkin se on kyllä minun nimeni, toiseksi sen ei pitäisi kaivella kenenkään persettä jos maailmassa on yksi Lahtinen enemmän tai vähemmän. Jonkun von Böggelquist-Guggelströmin pitäminen on sitten ehkä eri asia, mutta siitäkin saa kyllä ihminen ihan itse päättää, vaihtaako vai ei.

Käytätkö sormustakin vielä. Saithan senkin, ei sitäkään tarvitse palauttaa.

Onneksi en ole antanut nimeäni kenellekään.

Olisi todella kiusallista, jos joku sitä oikeudetta käyttäisi. Toisaalta kukaan ei ihmettelisi eroa.[/quote]

Olet oikeassa. Kukaan ei todellakaan ihmettelisi, miksi joku on eronnut tuollaisesta hullusta, jolla on kummallinen pakkomielle ventovieraiden ihmisten nimistä ja joka elää jossain 1800-luvun maailmassa, jossa vaimo liitetään miehen sukuun ja muuta

paskaa. 

Miksi sitten otetaan miehen nimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon vahvasti sitä mieltä, että jonkinlaisia reppanoita, epäitsenäisiä naisia ovat he, jotka jättävät eron jälkeen miehen nimen. Täytyy olla, että ollaan niin kiinni siinä ex:ssä, että ei haluta sen nimestä luopua. Rahaa menee korttejen uusintaan joo, mutta aika köyhä täytyy olla, jos se on este ottaa se OMA nimi takaisin, joka ennen avioliittoa oli.

Ei se tyttönimi ole OMA nimeni. Se OLI sitä ikävuodet 0-21. EI OLE ENÄÄ. 

No mikä se sun OMA sukunimi sitten on, jos ei se, mikä sulla on ollut syntymähetkellä?

Niin ja miksi osa naisista ei ota miehen sukunimeä, kun menee naimisiin. Pariskunnalla eri sukunimet?

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi kauan aviossa, niin ei jaksa vaihtaa. Kun riittävän moni tuntee sillä nimellä. Tms.

Mulla tosin on lapsia mutta en alkaisi vaihtamaan jos ero tulisi.

Kun sen nimen kerran otin, niin pidän sen myös

Tämä mullakin on ajatus. Tosin jos nyt vielä uudelleen naimisiin menen niin sitten vaihdan nimeä.