Miksi "Rakastan sinua" kuulostaa suomeksi niin dramaattiselta?

Koska se ON dramaatista. Eikö pidä ollakkin. I love you on kärsinyt inflaation koska sitä käytetään liikaa.

Onhan nyt tämä "olet rakas". ja sydänelesormilla perään

Paljon dramaattisempaa on kuitenkin "minä rakastin sinua".

"Rakastan sua" on paljon parempi.

Suomeksi se tosiaan on dramaattista, se on harvinaisempaa ja rakastan sinua ei muutenkaan solju suusta yhtä helposti kuin muilla kielillä, varsinkin englanniksi. Suomi on kulttuuriltaan ja kieleltään niin erikoinen maa verrattuna moneen muuhun, varsinkin kun meillä puhuttu ja kirjoitettu kieli on välillä hyvin kaukana toisistaan.

Voisi se olla pehmeämpikin lause, mutta suomeksi ei ole.

Ei se sisältö siitä vähenisi.

Varmaan siksi, kun suomeksi sitä on säästelty vain "oikeaan" rakastamiseen siis liikaa!

Se kuulostaa tosiaan vakavalta. I love you kuulostaa kevyeltä heitolta. "My love" kuulostaa ihan idiootilta.

Olis kiva kertoa rakkaille, että rakastaa, ilman, että kuulostaa ylidramaattiselta.

Koska siinä on niin paljon konsonantteja, että se on vaikeaa sanoa.

Dramaattiselta se ilmeisesti tuntuu elokuvien ja tv-sarjojen kääntäjistäkin. I love you on ärsyttävän usein käännetty muotoon Olet rakas. Siis silloinkin, kun dramaattinen ja romanttinen Minä rakastan sinua (variaatioineen) sopisi oikein hyvin.

Jag älskar dig! Kuulostaa ihanalle!  :)

Vierailija kirjoitti:

Koska siinä on niin paljon konsonantteja, että se on vaikeaa sanoa.

Totta! Se pitää vääntää ulos suusta. Sitä ei voi nopeasti huikata "ra - kas - tan si - nuaaa ", kuten vaikka "Ai-lov-juu".

Kaikki tunneilmaisut ovat ylikorostuneita omalla äidinkielellä. Siihen voi herkistyä niin ettei siedä draamailmaisua esitettynäkään. Ihmettelen vaan suuria kielimaita, että miten ne kestää siellä kun vieraskielinen tarjonta on kaiketi melko vähäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Jag älskar dig! Kuulostaa ihanalle!  :)

"Ja-elska-dei" o helpompi!!

Koska siinä vaiheessa kaikki on jo loppu. Sanomaton rakkaus voi kestää 20 vuotta mutta kun erotaan sanotaan tää ja se on loppu.

Pettävät miehet hokee rakkautta tosi rakkaus on hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tunneilmaisut ovat ylikorostuneita omalla äidinkielellä. Siihen voi herkistyä niin ettei siedä draamailmaisua esitettynäkään. Ihmettelen vaan suuria kielimaita, että miten ne kestää siellä kun vieraskielinen tarjonta on kaiketi melko vähäistä. 

On se silti vaikeampi ja dramaattisempi.

Äidinkielellä "ailoovjuu" , "teamo" ja "jaelskadei" on kaikki vähemmän dramaattisia.

Pehmeämpiä. Arkipäiväisempiä. Sehän ei vähennä tunnetta. Tekee tunteen ilmaisun helpommaksi. Joskus jopa ylipäätään mahdolliseksi!

Ja tunnetta voi lisätä sanalla "paljon" ja lisäämällä lauseita.

kun oikein kiljuu sitä helsingin keskikaupungilla miesasiakkaan perässä, ei siinä hohtoa ole (joka muuten on aika hyvä leffa).

Vai "NYT SITTEN TIEDÄT!" kiljuu siellä salomoninkadullakin niin että rottapuistoon asti kaikuu.

Ne ku pettää gigolot kirjoitti:

Pettävät miehet hokee rakkautta tosi rakkaus on hiljaa.

"vaikka perheenjäsenille"

Vierailija kirjoitti:

Koska sitä ei viljellä turhaan. Suomessa lause sanotaan vain silloin kun sitä oikeasti tarkoitetaan. Englannissa ja ruotsissa vastaavat ovat aivan peruslauseita, jotka saatetaan sanoa esim. kaupan kassalle ilman sen suurempaa tunnelatausta. 

Minä kyllä sanon tuota niin miehelleni kuin sisaruksillenikin. Muille en. 

Niin, että Suomessa on pula-aika rakkaudessakin. Ettei vaan rakasteta turhaan tai väärin!

Vierailija kirjoitti:

Koska sitä ei viljellä turhaan. Suomessa lause sanotaan vain silloin kun sitä oikeasti tarkoitetaan. Englannissa ja ruotsissa vastaavat ovat aivan peruslauseita, jotka saatetaan sanoa esim. kaupan kassalle ilman sen suurempaa tunnelatausta. 

Minä kyllä sanon tuota niin miehelleni kuin sisaruksillenikin. Muille en. 

Ei Englanissa sanota kaupan kassalle I love you!

Kyllä sen muutenkin konteksista huomaa mitä tarkoitetaan. Ystäville voidaan sanoa, ystäviähän voidaan rakastaa!

Onko Suomessa rakastaminen yleisesti sitten kovin kapea ja puritaaninen käsite?