Kerroin sosiaalisessa mediassa että olen henkisesti tosi loppu

Missä kerroit? Itse kerran avauduin Twitterissä vaikeasta tilanteesta ja sain yllättävän paljon tykkäyksiä ja lohdutus- ja tsemppiviestejä jopa ihan vierailta ihmisiltä, jotka oli löytäneet viestin retweettausten ketjun kautta.

Vierailija kirjoitti:

Missä kerroit? Itse kerran avauduin Twitterissä vaikeasta tilanteesta ja sain yllättävän paljon tykkäyksiä ja lohdutus- ja tsemppiviestejä jopa ihan vierailta ihmisiltä, jotka oli löytäneet viestin retweettausten ketjun kautta.

Facebookissa. Kyllä mä mielelläni kertoisin kivojakin asioita, mutta niitä ei vaan ole viime vuosina ollut.

Ei mielestäni ole kyse siitä, etteikö saisi puhua ongelmista, vaan siitä että iso osa ihmisistä on niin törppöjä, ettei ne reagoi tuollaisiin ollenkaan. Haluavat vain lukea onnellisia hehkutuksia. Siinä yksi niistä syistä, joiden takia jätin kaikki some-kanavat 6 vuotta sitten. Enkä ole kaivannut.

Terpaiseppa pyllytwerkki video samaan someen ja saat 200k tykkäystä ja tuhat intialaista miestä palvomaan sinua.

Erikoinen maailma.

Nykyään niin monet on ihan loppu. Tämä korona-aika vie kaikki voimat. Mäkin olen ihan lopussa.

Kaikki ilo ja hauskuus on kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään niin monet on ihan loppu. Tämä korona-aika vie kaikki voimat. Mäkin olen ihan lopussa.

Kaikki ilo ja hauskuus on kadonnut.

Sen takia juuri ajattelin, että joku olisi ymmärtänyt.

Ihmiset on yleensä aika ratkaisukeskeisiä. Tollaseen asiaan on vaikea löytää ratkaisua lyhyen kommentin voimalla. Parempi olla kommentoimatta, ettei aiheuta lisää alakuloisuutta.

Ihmiset ei välttämättä myöskään tiedä, miten reagoida. Kliseet "voimia", "tsemppiä" ym. tuntuvat noloilta. Itse en kyllä ymmärrä, kuka edes haluaa avautua facessa tai vastaavassa. Luuletko, että sieltä saadut tsemppaukset puolitutuilta ovat aitoja? Lämmittääkö ne sua jotenkin? Sama ihmetys koskee kyllä myös jotain ihku-asioita kohtaan. Ihan, kun ihmiset olisivat aidosti iloisia toisen puolesta. Unohtavat saman tien ja keskittyvät omaan elämäänsä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään niin monet on ihan loppu. Tämä korona-aika vie kaikki voimat. Mäkin olen ihan lopussa.

Kaikki ilo ja hauskuus on kadonnut.

Sen takia juuri ajattelin, että joku olisi ymmärtänyt.

Totta.

Tsemppiä täältä nyt kuitenkin. Kesä tulee ja linnut laulaa. Sitä ei voi kukaan estää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään niin monet on ihan loppu. Tämä korona-aika vie kaikki voimat. Mäkin olen ihan lopussa.

Kaikki ilo ja hauskuus on kadonnut.

Sen takia juuri ajattelin, että joku olisi ymmärtänyt.

Varmaan ymmärtääkin, mutta kun samanaikaisesti painii omienkin ongelmiensa kanssa, ei vain löydy energiaa toimia olkapäänä jollekulle toiselle, tai edes tsempata. Itse olen joskus ollut niinkin uupunut, etten jaksanut tekstiviestiin vastata.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jättivät minut ihan huomiotta.

Onko siis niin, että nykyään ongelmista ei saa puhua? Vai kiva kiva -juttuja. Valitettavasti mun elämä ei ole ollut kivaa pitkään aikaan. 😢

Lienet sama, joka täällä eilen valitteli elämän kurjuudesta? 37 V, lapset 7 ja 11 v, työttömyyttä, puolison kanssa sukset ristissä, ei varaa avioeroon...

Elämä on joskus kurjaa. Somesta et haluamaasi huomiota välttämättä saa, koska somessa ihmisillä on vapaus valita, antavatko he sinulle huomiota vai eivät. Huomionhakuiseen valitukseen ei oikein kukaan halua reagoida. Miksi ihmeessä minäkin tätä kirjoittelen...

Ennen vanhaan sai lohdutusta ja ymmärrystä. Siksi tykkään hengailla vanhojen ihmisten kanssa. Ovat inhimillisiä aivan eri tavalla.

Nykyään on mennyt kovaksi. Mistään ei saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei välttämättä myöskään tiedä, miten reagoida. Kliseet "voimia", "tsemppiä" ym. tuntuvat noloilta. Itse en kyllä ymmärrä, kuka edes haluaa avautua facessa tai vastaavassa. Luuletko, että sieltä saadut tsemppaukset puolitutuilta ovat aitoja? Lämmittääkö ne sua jotenkin? Sama ihmetys koskee kyllä myös jotain ihku-asioita kohtaan. Ihan, kun ihmiset olisivat aidosti iloisia toisen puolesta. Unohtavat saman tien ja keskittyvät omaan elämäänsä...

hyvä kysymys -  en tiedä. Ja olet oikeassa. Ehkä toivon saavani myötätuntoa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jättivät minut ihan huomiotta.

Onko siis niin, että nykyään ongelmista ei saa puhua? Vai kiva kiva -juttuja. Valitettavasti mun elämä ei ole ollut kivaa pitkään aikaan. 😢

Lienet sama, joka täällä eilen valitteli elämän kurjuudesta? 37 V, lapset 7 ja 11 v, työttömyyttä, puolison kanssa sukset ristissä, ei varaa avioeroon...

Elämä on joskus kurjaa. Somesta et haluamaasi huomiota välttämättä saa, koska somessa ihmisillä on vapaus valita, antavatko he sinulle huomiota vai eivät. Huomionhakuiseen valitukseen ei oikein kukaan halua reagoida. Miksi ihmeessä minäkin tätä kirjoittelen...

En ole sama, mutta kuulostaa rankalta tuo tilanne. 

Eiköhän me kaikki tiedetä, että elämä on joskus kurjaa. Silloin toisen myötätunto auttaa.

ap

Toisaalta, jos tosiaan on niin, että vain hyvistä asioista saa puhua, niin sitten olen mielestäni ihan hyvälläkin asialla. Ehkä näytän muille esimerkkiä: ongelmia ei tarvitse piilotella. Silotellut somekuvat ja hehkutus ei ole mua varten.

ap

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos tosiaan on niin, että vain hyvistä asioista saa puhua, niin sitten olen mielestäni ihan hyvälläkin asialla. Ehkä näytän muille esimerkkiä: ongelmia ei tarvitse piilotella. Silotellut somekuvat ja hehkutus ei ole mua varten.

ap

Ainakin toimit hyvänä vertailualustana muille, jotta voivat tuntea oman elämänsä olevan paremmalla tolalla. Sekin sitä somemaailman puolta, jota en tajua. Kateus ja omahyväisyys ovat tunteet, jotka eniten somessa vallitsee ja siksi mun mielestä se vaan tuo tähän maailmaan liikaa pahaa vaikka somen avulla on saatu aikaan paljon hyvääkin.

Somessa ongelmien ruikuttamisella ei saa mitään aitoa myötätutnoa. Se on aivan väärä kanava avautua ongelmistaan. Miten olisi jos kokeilisit kertoa asioistasi jollekin läheiselle ihmiselle sadan puolitutun sijaan?

Ainakin itse pidän tosi outona, jos joku avautuu yksityisasioistaan somessa. Siellä on kuitenkin paljon ns. tuttuja, joille harva tosi elämässäkään avautuisi. Tai vastaavasti harva haluaa edes tietää puolituttujen henkilökohtaisista asioista. Tällä hetkellä monella on vaikeaa, mutta tuollaisest julkisesti ongelmista ruikuttajat, eivät herätä myötätuntoa, vaan päinvastoin. He saavat ihmiset juurikin ajtattelemaan, että taas kalastellaan jotain epämääräistä somehuomiota tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään niin monet on ihan loppu. Tämä korona-aika vie kaikki voimat. Mäkin olen ihan lopussa.

Kaikki ilo ja hauskuus on kadonnut.

Sen takia juuri ajattelin, että joku olisi ymmärtänyt.

Varmaan ymmärtääkin, mutta kun samanaikaisesti painii omienkin ongelmiensa kanssa, ei vain löydy energiaa toimia olkapäänä jollekulle toiselle, tai edes tsempata. Itse olen joskus ollut niinkin uupunut, etten jaksanut tekstiviestiin vastata.

Eri

Samaa mieltä. Tuntuu kuin jaloissa olisi sementtiä, päässä ahdistaa ja sydän tykyttää stressistä. En jaksa tsempata ja kannatella kuin ihan lähipiiriä.

Jos joku mun fb-kaveri avautuisi somessa ongelmistaan, en myöskään varmaan reagoisi mitenkään. Lähinnä sen takia että en tietäisi miten, ja toiseksi mulla on itselläni ongelmia myös niin tuntuisi tekopyhältä alkaa siinä kommenttikentässä keskustelemaan toisen ongelmista ilman että mainitsee omia ongelmiaan myös. Ja minä siis en todellakaan halua että kukaan fb:ssä tietää mun ongelmista enkä ole niistä valmis somessa keskustelemaan. Jos tyyppi olisi niin tuttu että voisin harkita kertovani omista ongelmistani hänelle, lähestyisin varmaan yksityisviestillä, jos kokisin että huomiotta jättäminen olisi epäkohteliasta.

Heikot kaatuu, vahvat jatkaa. Mitä hävettävää siinä on, jos tiedostaa asemansa?