Lue keskustelun säännöt.
Kerroin sosiaalisessa mediassa että olen henkisesti tosi loppu
08.04.2021 |
Ihmiset jättivät minut ihan huomiotta.
Onko siis niin, että nykyään ongelmista ei saa puhua? Vai kiva kiva -juttuja. Valitettavasti mun elämä ei ole ollut kivaa pitkään aikaan. 😢
Kommentit (71)
Laitoin joskus kuulumisiani facebookiin jotta mahdollisimman monet kaverit ja tutut tiesivät vähän mitä mulle kuuluu, ja oli tosi kiva kuulla muistakin, vähän pysyä mukana.
Aiemmin oli rehellisempää jotenkin, nykyään on pelkkiä "ihana päivä, tein lenkin ja leivoin piirakan, tässä kuvia lapsistani!" hehkutuspäivityksiä. Siis on nekin varmasti totta mutta veikkaan ettei ihmiset enää kehtaa avautua asioistaan, vaikka monet kielteisetkin jutut on tosi yleisiä, masennukset ja erotuskat tai mitä ikinä voikin olla. Nyt se on sitten pelkkää onnellisuuspornoa, joka ei mua juuri kiinnosta eikä ole siihen mitään annettavaa. En julkaise enää mitään, olen koko naamakirjassa oikeastaan vain joidenkin ryhmien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos tietää, että joku on jatkuvasti vuodesta toiseen sellainen, joka ruikuttaa ja kerjää huomiota, niin alkaahan se jo tulla korvista ulos.
Vierailija kirjoitti:
Laitoin joskus kuulumisiani facebookiin jotta mahdollisimman monet kaverit ja tutut tiesivät vähän mitä mulle kuuluu, ja oli tosi kiva kuulla muistakin, vähän pysyä mukana.
Aiemmin oli rehellisempää jotenkin, nykyään on pelkkiä "ihana päivä, tein lenkin ja leivoin piirakan, tässä kuvia lapsistani!" hehkutuspäivityksiä. Siis on nekin varmasti totta mutta veikkaan ettei ihmiset enää kehtaa avautua asioistaan, vaikka monet kielteisetkin jutut on tosi yleisiä, masennukset ja erotuskat tai mitä ikinä voikin olla. Nyt se on sitten pelkkää onnellisuuspornoa, joka ei mua juuri kiinnosta eikä ole siihen mitään annettavaa. En julkaise enää mitään, olen koko naamakirjassa oikeastaan vain joidenkin ryhmien takia.
Näköjään siitäkin voi joku pahoittaa mielensä kun näkee kuvan vastaleivotusta piirakasta. "Onnellisuuspornoa", voi taivas...
Big mistake. Tuota tullaan käyttämään sinua vastaan aina hamaan ikuisuuteen.
Mä tunnen kolme ihmistä, jotka usein avautuu somessa miten ovat loppu. Ei riitä myötätuntoa huomiohu0raajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Somessa ongelmien ruikuttamisella ei saa mitään aitoa myötätutnoa. Se on aivan väärä kanava avautua ongelmistaan. Miten olisi jos kokeilisit kertoa asioistasi jollekin läheiselle ihmiselle sadan puolitutun sijaan?
Ainakin itse pidän tosi outona, jos joku avautuu yksityisasioistaan somessa. Siellä on kuitenkin paljon ns. tuttuja, joille harva tosi elämässäkään avautuisi. Tai vastaavasti harva haluaa edes tietää puolituttujen henkilökohtaisista asioista. Tällä hetkellä monella on vaikeaa, mutta tuollaisest julkisesti ongelmista ruikuttajat, eivät herätä myötätuntoa, vaan päinvastoin. He saavat ihmiset juurikin ajtattelemaan, että taas kalastellaan jotain epämääräistä somehuomiota tms.
Kyllähän miehet ainakin tulevat naisia lohduttamaan. Miehen pitää somessa ystävystyä tuhannen naisen kanssa, että löytää jonkun, joka pitää miehen ulkonäöstä ja miehen elämä sukupuolettomana möykkynä päättyy seurusteluun.
Itsensä kovaonnisena näyttäminen somessa on myös mahdollisuus muille tuntea itsensä tärkeäksi lohduttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin joskus kuulumisiani facebookiin jotta mahdollisimman monet kaverit ja tutut tiesivät vähän mitä mulle kuuluu, ja oli tosi kiva kuulla muistakin, vähän pysyä mukana.
Aiemmin oli rehellisempää jotenkin, nykyään on pelkkiä "ihana päivä, tein lenkin ja leivoin piirakan, tässä kuvia lapsistani!" hehkutuspäivityksiä. Siis on nekin varmasti totta mutta veikkaan ettei ihmiset enää kehtaa avautua asioistaan, vaikka monet kielteisetkin jutut on tosi yleisiä, masennukset ja erotuskat tai mitä ikinä voikin olla. Nyt se on sitten pelkkää onnellisuuspornoa, joka ei mua juuri kiinnosta eikä ole siihen mitään annettavaa. En julkaise enää mitään, olen koko naamakirjassa oikeastaan vain joidenkin ryhmien takia.
Näköjään siitäkin voi joku pahoittaa mielensä kun näkee kuvan vastaleivotusta piirakasta. "Onnellisuuspornoa", voi taivas...
En pahoita siitä mieltäni, pointti vaan oli ettei siellä, ainakaan mun somefeedissä, ole muuta enää kuin sellaista elämä on ihkua tyyppistä hehkutusta, jolloin ei itsekään halua kertoa siitä mitä itselle oikeasti kuuluu vaan pitäisi väkisin keksiä jotain positiivista jos haluaisi mitään julkaista. Monet tässä ketjussa sanoo ikävämpien asioiden kertomista somessa huomion kerjäämiseksi, mutta eikös nuo positiiviset hehkutukset taas ole samalla logiikalla ylpeilyä sillä että oma elämä on niin upeaa, aikaansaavaa ja ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin joskus kuulumisiani facebookiin jotta mahdollisimman monet kaverit ja tutut tiesivät vähän mitä mulle kuuluu, ja oli tosi kiva kuulla muistakin, vähän pysyä mukana.
Aiemmin oli rehellisempää jotenkin, nykyään on pelkkiä "ihana päivä, tein lenkin ja leivoin piirakan, tässä kuvia lapsistani!" hehkutuspäivityksiä. Siis on nekin varmasti totta mutta veikkaan ettei ihmiset enää kehtaa avautua asioistaan, vaikka monet kielteisetkin jutut on tosi yleisiä, masennukset ja erotuskat tai mitä ikinä voikin olla. Nyt se on sitten pelkkää onnellisuuspornoa, joka ei mua juuri kiinnosta eikä ole siihen mitään annettavaa. En julkaise enää mitään, olen koko naamakirjassa oikeastaan vain joidenkin ryhmien takia.
Näköjään siitäkin voi joku pahoittaa mielensä kun näkee kuvan vastaleivotusta piirakasta. "Onnellisuuspornoa", voi taivas...
En pahoita siitä mieltäni, pointti vaan oli ettei siellä, ainakaan mun somefeedissä, ole muuta enää kuin sellaista elämä on ihkua tyyppistä hehkutusta, jolloin ei itsekään halua kertoa siitä mitä itselle oikeasti kuuluu vaan pitäisi väkisin keksiä jotain positiivista jos haluaisi mitään julkaista. Monet tässä ketjussa sanoo ikävämpien asioiden kertomista somessa huomion kerjäämiseksi, mutta eikös nuo positiiviset hehkutukset taas ole samalla logiikalla ylpeilyä sillä että oma elämä on niin upeaa, aikaansaavaa ja ihanaa.
Fiilikset tarttuu. Hyväntuulisista postauksista tulee itsellekin iloinen fiilis. Valittajan koen itsekkääksi ihmiseksi,joka levittävää pahaa oloa muillekin.
Mä kirjoitan useimmiten hauskoja niitä näitä ja kivoja pikku tarinoita elävästä elämästä. Kiillotettua arkea. Uutena vuotena kirjoitin miten vuosi 2020 meni ja olin rehellinen, mutta en kertonut lainkaan miltä tuntui kun asiakkaat katosi, mainitsin vain, että katosi ja kerroin, että aika paljon joutui keksimään uusia juttuja. Sain yli 100 tykkäystä.
Valittaminen ei kiinnosta vaan vieraannuttaa, elämänmakuiset tarinat elävästä elämästä ovat samaistuttavia.
Ja kuten sanottu, meillä kaikilla on joku masentunut huomiohuoraaja elämässämme, joka avautuu jatkuvasti, kerjää huomiota, myötätuntoa ja sympatiaa, mutta ei ole millään tavalla valmis muuttamaan mitään. Sellaiset ihmiset ovat niin raskaita, että on pakko suojella itseään. Helposti leimataan negaationelliksi, kun käy vinkumassa somessa, vaikka kyseessä olisikin aito ja vilpitön avunpyyntö.
Kyse on myös siitä, että kanava on väärä. Ihmiset etsivät somesta kivaa fiilistä, ei ruikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itselläni paljon kokemusta unettomuudesta ja kokemuksesta olen siis ehdottanut ulkoilua. Ei ole normaalia, että ihminen laittaa monta naamakuvaa viikossa ja haukkuu toisia. Miksi ei voi selvittää asioita naamatusten, kun kerran näkee näitä ihmisiä jatkuvasti. Ikään kuin tarvitsee yleisöä riidoilleen, aika vastenmielistä.