Riitaa rahasta. Kumpi on "oikeassa"?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Aluksi oltiin molemmat yhtä köyhiä, mutta nyt mies tienaa tuplaten mitä minä. Perheen tulot yhteensä n. 110 000 € viime vuonna. Mies on tuhlari ja minä säästäväinen. Jos mies saa vaikka 3000€ veronpalautuksia, niin mies ei yleensä ehdi niitä edes näkemään, kun siirrän ne tilille, johon hänellä ei ole pääsyä. Jos joku kuukausi tuntuu olevan löysää rahaa, siirrän samaiselle tilille. Tältä tilillä sitten maksetaan yllätyslaskuja (esim. Miehen ylinopeussakko) ja perheen lomamatkoja. Jos minä en toimisi kirstunvartijana, ei meillä olisi euroakaan sukanvarressa. Joskus mies tästä narisee, mutta on kyllä pohjimmiltaan tyytyväinen.

Huh en olisi tuollaisen kirstunvartijan kanssa saatikka antaisi käyttöoikeutta tiliini.

Turvallisinta sinulle olisi perustaa yhteinen taloustili. Molemmilla edelleen omat tilit, johon tulee palkka. Yhteiselle tilille siirretään yhteisten pakollisten menojen verran ja lisäksi jonkun verran puskuria. 

Isompi asunto on sen verran konkreettinen ja pakollinen tarve, että luulisi tuhlarinkin ymmärtävän asian. Auttaisiko, jos pyydätte pankista lainatarjouksen? Tuhlaaja näkisi, että "taikarahalla" ei saa uutta asuntoa, vaan on säästettävä itse. 

Sitten teette molemmille sopivan säästösuunnitelman, niin että säästeliäälle jää omaa rahaa säästöön ja tuhlaajallekin jotain kulutettavaa. 

Jos olette niin hyvässä tilanteessa, että matkustaminen onnistuu asuntosäästämisen ohella, voisiko tuhlaaja jäädä velkaa säästäväiselle? Säästöistä maksetaan kaikkien matkat ja tuhlaaja kuittaa oman osuutensa seuraavista palkoista. Kohta tulee lomarahat, vuokraa mökki ennen sitä ja pyydä puolison osuus samana päivänä kun lomarahat kilahtavat tilille. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut se, että on omat tilit ja yhteinen tili, johon talletetaan 70% nettotuloista yhteisiä menoja varten. Tällöin molemmat osallistuvat tulojen suhteessa yhteiseen talouteen, mutta molemmille jää omaa rahaa omiin hankintoihin. Yhteiset hankinnat tietysti sieltä yhteiskassasta. Meillä tämä

On johtanut siihen, että miehellä ei ole juuri säästössä mitään, minulla on, vaikka mies tienaa melkein puolet enemmän. Jos haluaa kuluttaa koko ajan, on reilua, että kuluttaa omistaan.

Tuo toimii, kunhan ne yhteiset hankinnat ovat sellaisia, että niitä aidosti halutaan yhdessä eikä toinen sanele ja toisaalta niin, ettei toinen joudu sitten paikkailemaan yhteisiksi kuuluvia menoja omistaan, joita toinen ei hyväksy yhteisiksi (vaikkapa lapsen harrastus). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Omat rahat saa käyttää mihin haluaa, mutta jos toinen säästää vaikka Kanarian lomamatkaa varten, ei tuhlari voi olettaa, että säästäväinen osapuoli maksaa hänen matkansa.

Mutta Kanarialle ei sitten päästä perheenä, jos vain toinen on säästänyt sitä varten. Lähteekö sinne sitten vain se säästäväinen yksin tai lasten kanssa ja tuhlaavainen jää vihaisena kotiin mököttämään kun häntä ei otettu mukaan perhematkalle? Säästäväinen haluaisi kyllä matkustaa perheenä mutta ei halua maksaa kaikkien matkoja yksin.

Säästäväinen on se pienipalkkaisempi. 

Ap

Jos tämä tuhlari ostelee vain henkilökohtaiseen käyttöönsä asioita niin ehkä hänen bannaamisensa yhdeltä matkalta (jos niitä nyt koskaan enää tulee), toimisi herätteenä. Jos taas ostelee sälää perheen käyttöön, hän on jo rahoittanut sitä kautta osuutensa matkasta. 

Säästäväisemmälle kelpaa ihan hyvin ne vanhat telkkarit, kahvinkeittimet ja vastaavat, sillä ne ei ole mitään kovin vanhoja vaan ihan toimivia kaikki. Suurin osa tuhlaamisesta tosin kohdistuu ihan omiin hankintoihin, ei koko perheen käyttöön tuleviin. Ap

Mitä nämä hankinnat on? 

Aloituksessa kuitenkin puhut televisiosta, ja tässäkin kommentissa kahvinkeittimestäkin.

Miten usein teillä niitä uusitaan? 

Ne hankinnat on useimmiten uusia urheiluvälineitä, tietokoneita, kännyköitä, auton vanteita, stereoita jnejne vaikka vanhat on ihan ehjiä ja toimivia. Mutta aina pitäisi olla uusimmat hilavitkuttimet. Ap

Kuitenkaan teillä ei jää pakollisten menojen jälkeen mitään säästöön, ja mies tienaa vain 100 euroa sinua enemmän? Kuulostaa aika mahdottomalta yhtälöltä. 

Et myöskään vastaa yksinkertaisiin kysymyksiin.

Miten sinä ajattelit säästää samaan aikaan matkoihin, kesämökkiin ja isompaan asuntoon? 

Kerro tämä säästämiskaavasi? 

Tuhlaavaisempi ostaa välillä osamaksulla ja joutuu makselemaan niitä sitten jälkikäteen pois. Säästäväisemmän mielestä jokainen säästetty 50 euronenkin olisi plussaa matkakassaan. Ap

Juttu muuttuu taas ketjun edetessä.

Onko se matkustaminen tosiaankin nyt sitä isompaa asuntoa tärkeämpi? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut se, että on omat tilit ja yhteinen tili, johon talletetaan 70% nettotuloista yhteisiä menoja varten. Tällöin molemmat osallistuvat tulojen suhteessa yhteiseen talouteen, mutta molemmille jää omaa rahaa omiin hankintoihin. Yhteiset hankinnat tietysti sieltä yhteiskassasta. Meillä tämä

On johtanut siihen, että miehellä ei ole juuri säästössä mitään, minulla on, vaikka mies tienaa melkein puolet enemmän. Jos haluaa kuluttaa koko ajan, on reilua, että kuluttaa omistaan.

Entä jos se toinen sanoo, ettei halua sieltä yhteiseltä tililtä käyttää rahoja lomamatkaan tai uuteen sohvaan tai vaikka televisioon? 70 % on todella iso osuus tuloista. Itselleni jäisi tuon jälkeen omaan käyttöön 700 e/kk. Todellisiin asumiskuluihin on alkuvuoden aikana kulunut noin 30 % tuloistani, lisäksi on tietysti mennyt ruokaan ja yhteisen auton kuluihin, mutta ei todellakaan niin paljon, että se tekisi 70 % nettotulosta.

Meillä yhteinen tili on vain välttämättömiä kuluja varten ja sinne laitetaan kerrallaan vain sen verran rahaa, mikä oletettavasti riittää seuraavan kuukauden kuluihin, jotta ei tule tilannetta, että siellä seisoisi rahaa jonka käyttämisestä ei ole yhteisymmärrystä. Ja molemmat tallettavat saman summan, jolloin ei tarvitse puolin eikä toisin avautua siitä, että paljonko omat tulot ovat olleet eli paljonko olisi tietty prosenttiosuus niistä.

Ei perheellinen saa kaikkia rahoja heti tuhlata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut se, että on omat tilit ja yhteinen tili, johon talletetaan 70% nettotuloista yhteisiä menoja varten. Tällöin molemmat osallistuvat tulojen suhteessa yhteiseen talouteen, mutta molemmille jää omaa rahaa omiin hankintoihin. Yhteiset hankinnat tietysti sieltä yhteiskassasta. Meillä tämä

On johtanut siihen, että miehellä ei ole juuri säästössä mitään, minulla on, vaikka mies tienaa melkein puolet enemmän. Jos haluaa kuluttaa koko ajan, on reilua, että kuluttaa omistaan.

Entä jos se toinen sanoo, ettei halua sieltä yhteiseltä tililtä käyttää rahoja lomamatkaan tai uuteen sohvaan tai vaikka televisioon? 70 % on todella iso osuus tuloista. Itselleni jäisi tuon jälkeen omaan käyttöön 700 e/kk. Todellisiin asumiskuluihin on alkuvuoden aikana kulunut noin 30 % tuloistani, lisäksi on tietysti mennyt ruokaan ja yhteisen auton kuluihin, mutta ei todellakaan niin paljon, että se tekisi 70 % nettotulosta.

Meillä yhteinen tili on vain välttämättömiä kuluja varten ja sinne laitetaan kerrallaan vain sen verran rahaa, mikä oletettavasti riittää seuraavan kuukauden kuluihin, jotta ei tule tilannetta, että siellä seisoisi rahaa jonka käyttämisestä ei ole yhteisymmärrystä. Ja molemmat tallettavat saman summan, jolloin ei tarvitse puolin eikä toisin avautua siitä, että paljonko omat tulot ovat olleet eli paljonko olisi tietty prosenttiosuus niistä.

Meillä sama systeemi, kaikki yhteiset pakolliset kulut yhteiseltä tililtä ja isommat rempat on rahoitettu remppalainalla jonka lyhennykset menee samalta yhteiseltä tililtä. Ylimääräistä sinne ei jätetä roikkumaan. Isomman asunnon pesämunaksi käytetään jo maksettua osuutta nykyisestä. Isommat ei-pakolliset jutut sen mukaan kumpi kokee tärkeämmäksi ja kummalla on sillä hetkellä enemmän rahaa, yleensä minä maksan enemmän mutta se on ok koska minulla on isompi palkkakin. Pienet arkikulut suunnilleen puoliksi.

Kun on yhteiset rahat, ei ole noita ongelmia.

Minusta kummallakin tuntuu olevan todella epärealistiset ajatukset omasta taloudesta. Siis 50 euroa on perheen tuloilla iso raha eikä uuteen telkkariin tai kahvinkeittimeen ole varaa, mutta ap haaveilee samaan aikaan sekä uudesta asunnosta, kesämökistä että matkustelusta? Mies taas ajattelee, ettei kahden lapsen perheessä tarvitsee laittaa euroakaan säästöön pahan päivän varalle? Kumpikin kuulostaa nyt olevan todella pihalla.

Ensinnäkin, kuulostaa siltä että säästöille kannattaisi ottaa nyt yksi selkeä kohde. Jos se isompi kämppä on pakollinen lähivuosina ja rahat muutenkin tiukalla, niin unohdatte nyt ainakin sen kesämökin kokonaan kunnes suurin osa asuntolainasta on maksettu eikä arjessa tarvitse laskea senttejä. Matkalle voit lähteä yksin tai lasten kanssa jos todella lasket, että sinun on järkevää ja realistista säästää siihen samalla kun asuntoon.

Minusta on mieheltäsi kohtuutonta ajatella, että sinä säästät yksin pakollisiin isoihin hankintoihin kuten remontteihin. Toisaalta minusta on kohtuutonta myös sinulta vaatia yksipuolisesti niin tiukkaa säästöohjelmaa, ettei mainitsemasi kokoisiin, kuitenkin melko pieniin hankintoihin ole varaa. Jos perheen talous vaatii kumppanin rahankäytön kyttäämistä muutaman satasen tarkkuudella, niin samanaikainen säästäminen useampaan isoon kohteeseen ei kuulosta millään tavalla realistiselta.

Olet myös sanonut, että molemmat haluavat noita haaveilemiasi asioita yhtä paljon. Sehän ei pidä paikkaansa ja sinun pitäisi ymmärtää se. Jos toinen haluaa matkalle niin paljon että on valmis säästämään sitä varten ja toinen ei, niin ette te silloin halua sinne yhtä paljon. Miehesi haluaa mieluummin telkkarin kuin Teneriffalle, hyväksy se. Miehesi sanoo sinun mieliksesi haluavansa myös matkalle ja on valmis sinne lähtemäänkin jos sinä maksat, mutta ei hän sinne tosissaan halua jos ei ole valmis osallistumaan kustannuksiin. Sama juttu mökissä ja isommassa kämpässä.

Vierailija kirjoitti:

Kun on yhteiset rahat, ei ole noita ongelmia.

Luulisi, että silloin niitä vasta olisikin, kun pariskunnan osapuolilla on täysin erilainen rahankäyttötapa.

Voi olla todella hankalaa sumplia pariskunnan kummankin osapuolen rahankäyttö niin että se olisi reilu ja tasaarvoinen. Sinun tilanteessasi tarvisitte ainakin paljon keskustelua (ystävälliseen sävyyn) aiheesta, jotta pääsisitte jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Esimerkkilopputulos:

säästörahoista 50% menee pitkäaikaissäästöön (asunto/mökki/auto/lomamatka)

50% lyhytaikasempaan säästöön (telkkari/pesukone/kahvinkeitin)

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhteinen tili on vain välttämättömiä kuluja varten ja sinne laitetaan kerrallaan vain sen verran rahaa, mikä oletettavasti riittää seuraavan kuukauden kuluihin, jotta ei tule tilannetta, että siellä seisoisi rahaa jonka käyttämisestä ei ole yhteisymmärrystä. /quote]

Meillä on samantyyppinen järjestely, tosin minun esityksestäni tätä vietiin nimenomaan pidemmälle siten, että tehtiin "taloustilistä" erillinen "lasku ja lainatili" jonne nimenomaan jää roikkumaan rahaa. Kantava ajatus on se, että molemmat laittaa tasaisesti summan X, kuukausittain tilille ja toisina kuukausina ns. syödään tililtä pääomaa ja toisina kuukausina sinne karttuu pääomaa. Eli tili toimii puskurina esim. kerran kvartaalissa tuleville, isommille laskuille tai kausittain vaihteleville lämmityskustannuksille, eikä siten näistä tartte murehtia. Antaa taloudellista mielenrauhaa, kun tietää, että kaikkiin säännöllisiin menoihin on rahaa olemassa, eikä se "laskuista unohtunut" 600 euron vakuutuslasku tarkoita hernari-kuukautta.

Ei kumpikaan ole sinänsä oikeassa tai väärässä. Olisiko kompromissina hyvä jos teillä olisi myös yhteinen tili jonne siirtäisitte kumpikin x summan niin että osa olisi jokapäiväisiin menoihin ja osa jäisi isompiin hankintoihin tai reissaamiseen tms. ja lopulla palkallaan kumoikkn tekee mitä tahtoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset ja yhdessä päätetyt asiat maksetaan puoliksi.

Jos johonkin yhteiseen ei ole 50/50 varaa niin sitten se jätetään hankkimatta/tekemättä.

Jos toista ei kiinnosta mökit tai reissut niin sitten eivät kiinnosta.

Molempia kiinnostaa ne mökit ja reissut, molemmat haluaa niitä kyllä yhtä paljon. Mutta toisella tosiaan raha polttaa taskussa niin paljon, että heti pitäisi käyttää aivan kaikki mitä tulee. Ap

No sitten reissuun lähtee vain se, jolla on siihen rahaa! Kyllä se tuhlaileva ihmeesti oppii rahankäyttöä, kun toinen ei toimi äitinä/isänä ja maksa molempien puolesta.

Omat rahat, omat menot, omat vastuut. Jos haluan matkalle, osaan mennä sinne ilman miestä ja jos mies haluaa kesämökin, hän kykenee hankkimaan sen ilman minua. Elämässä ei koskaan, ei edes parisuhteessa, pidä lähteä siitä, että joku muu maksaa. Jos johonkin ei ole varaa, sitä ei hankita.

Teillä on sikäli hyvä tilanne, että tulot on kutakuinkin samat. Vielä vaikeampaa olisi sopia, jos ne olisivat aivan epäsuhtaiset.

Oletteko koskaan istuneet alas ja keskustelleet raha-asioita läpi? Siis niin että olisi edes jonkinlainen karkea suunnitelma siitä, milloin pitäisi tai voisi hankkia isomman asunnon, paljonko rahaa siihen tarvittaisiin ja mitä se vaatisi kummaltakin teistä. En nähnyt mainintaa lasten määrästä eikä ikäjakautumasta, mutta siis nehän nyt kasvaa koko ajan, samalla kasvaa kulutus ja varmasti myös se tilantarve. Ihan siis siinä mielessä voisi olla hyödyllistä tehdä laskelmaa siitä missä ollaan nyt, mikä tilanne on esim. 3 vuoden kuluttua ja paljonko ylipäänsä voisitte saada säästöön, jos molemmat yrittäisi tosissaan. Miten olis 6 kuukauden kokeiluaika, jolloin säästätte niin paljon kuin pystyy ja ne rahat jää sitten puskuriksi?

Ap:n perhe on kuin yhteiskunta pienoiskoossa. On se toinen, joka tuhlaa kaiken samantien ja sitten olettaa toisen maksavan, koska itsellä ei ole enää euroakaan ja sitten on se, joka säästää ja joutuu uudestaan ja uudestaan luopumaan säästöistään, koska se tuhlari pitää taikaseinänään toisen pankkitiliä. Toinen saa kaiken haluamansa ja toinen sen kaiken maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut se, että on omat tilit ja yhteinen tili, johon talletetaan 70% nettotuloista yhteisiä menoja varten. Tällöin molemmat osallistuvat tulojen suhteessa yhteiseen talouteen, mutta molemmille jää omaa rahaa omiin hankintoihin. Yhteiset hankinnat tietysti sieltä yhteiskassasta. Meillä tämä

On johtanut siihen, että miehellä ei ole juuri säästössä mitään, minulla on, vaikka mies tienaa melkein puolet enemmän. Jos haluaa kuluttaa koko ajan, on reilua, että kuluttaa omistaan.

Entä jos se toinen sanoo, ettei halua sieltä yhteiseltä tililtä käyttää rahoja lomamatkaan tai uuteen sohvaan tai vaikka televisioon? 70 % on todella iso osuus tuloista. Itselleni jäisi tuon jälkeen omaan käyttöön 700 e/kk. Todellisiin asumiskuluihin on alkuvuoden aikana kulunut noin 30 % tuloistani, lisäksi on tietysti mennyt ruokaan ja yhteisen auton kuluihin, mutta ei todellakaan niin paljon, että se tekisi 70 % nettotulosta.

Meillä yhteinen tili on vain välttämättömiä kuluja varten ja sinne laitetaan kerrallaan vain sen verran rahaa, mikä oletettavasti riittää seuraavan kuukauden kuluihin, jotta ei tule tilannetta, että siellä seisoisi rahaa jonka käyttämisestä ei ole yhteisymmärrystä. Ja molemmat tallettavat saman summan, jolloin ei tarvitse puolin eikä toisin avautua siitä, että paljonko omat tulot ovat olleet eli paljonko olisi tietty prosenttiosuus niistä.

Perheiden tilanteet ovat erilaisia, voisin kuvitella, että suurimmalla osalla lapsiperheitä 70 % nettotuloista menee välttämättömiin menoihin: asumiseen, liikkumiseen, ruokaan, päiväkotimaksuihin, vakuutuksiin,  lasten vaatteisiin, leluihin ja harrastuksiin jne. 

Jos yhteiseltä tililtä menee ihan kaikki yhteiset menot (ruokakauppa, apteekki, noutopizza, isoäidin synttärikukat) ja lisäksi säästetään yhteisiin menoihin, 70 % voi olla jopa liian vähän.  

Jos säästäisitte johonkin ihan konkreettiseen niin varmaan se toimisi. Siis jos oikeasti olisitte päättäneet yhdessä että ostatte mökin jonka hinta saa olla x euroa ja päättäisitte että säästätte sitä varten kuukaudessa x euroa per henkilö. Jos säästäminen on epämääräistä tyyliin "säästetään nyt jos joskus vaikka tekee mieli ostaa mökki", niin ei se tuhlaavampi osapuoli todellakaan pysty säästämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Aluksi oltiin molemmat yhtä köyhiä, mutta nyt mies tienaa tuplaten mitä minä. Perheen tulot yhteensä n. 110 000 € viime vuonna. Mies on tuhlari ja minä säästäväinen. Jos mies saa vaikka 3000€ veronpalautuksia, niin mies ei yleensä ehdi niitä edes näkemään, kun siirrän ne tilille, johon hänellä ei ole pääsyä. Jos joku kuukausi tuntuu olevan löysää rahaa, siirrän samaiselle tilille. Tältä tilillä sitten maksetaan yllätyslaskuja (esim. Miehen ylinopeussakko) ja perheen lomamatkoja. Jos minä en toimisi kirstunvartijana, ei meillä olisi euroakaan sukanvarressa. Joskus mies tästä narisee, mutta on kyllä pohjimmiltaan tyytyväinen.

Huh en olisi tuollaisen kirstunvartijan kanssa saatikka antaisi käyttöoikeutta tiliini.

Todetaan nyt vielä se, että jos mies suunnittelee ostavansa veronpalautuksista autonrenkaat, moottorisahan ja kalliin ulkoiluasun, niin se on tietysti ihan ok, jos kyseisiä rahoja ei tarvita perheen kannalta tärkeämpiin kohteisiin. Rahat siirretään talteen vain silloin, kun niille ei ole korvamerkittyä kohdetta. Normaalissa arjessa voidaan molemmat ostaa asioita lupia kyselemättä. Emme tappele raha-asioista(kaan). T:kirstunvartija