Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Riitaa rahasta. Kumpi on "oikeassa"?
08.04.2021 |
Ollaan naimisissa, lapsia on kaksi ja ollaan aina pidetty molemmilla meillä aikuisilla ns. omat rahat, vaikka toki yhteiset asiat maksetaan yhdessä, asumiset ja ruoat jne. Mutta ei siis siirretä koko palkkoja mihinkään yhteiselle tilille eikä ole ollut tapana että pitäisi jotenkin kysyä lupaa toiselta siihen mihin omaa rahaa voi käyttää. Tienataan suunnilleen saman verran, toinen vähän vähemmän.
Mutta meidän rahankäyttötavat on aika erilaiset. Toinen haluaisi että osa palkasta laitetaan aina säästöön ja sillä maksetaan sitten joskus jotain isompia hankintoja tai että joskus vuosien päästä voisi olla vaikka varaa ostaa kesämökki tms. Toinen taas haluaisi heti käyttää kaiken rahan mikä tulee, jos palkasta jää yli pakollisten laskujen jälkeen vähänkin niin haluaisi heti käyttää sen ostamalla vaikka uuden telkkarin vanhan tilalle jne.
Tästä tulee usein riitaa. Niin että säästäväisempi sanoo että ei saa tuhlata kaikkia rahoja uusiin telkkareihin ja vastaaviin vaan pitää laittaa säästöön myöhempää varten ainakin osa palkasta. Ja se joka haluaisi ostaa niitä telkkareita suuttuu kun hänen "ei anneta käyttää omia rahojaan miten haluaa". Mutta toisen mielestä ei ole sitten ikinä rahaa vaikka matkustaa jonnekin tai vuokrata kesäksi mökkiä tms. jos rahaa ei ikinä laiteta säästöön. Sen toisen mielestä taas riittää että vain toinen säästää ja niillä rahoilla voidaan sitten vaikka rahoittaa kesämökkiä tai yllättäviä pakollisia remontteja tms. Toisen mielestä tämä taas ei ole reilua.
Kumpi siis "oikeassa"?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Aluksi oltiin molemmat yhtä köyhiä, mutta nyt mies tienaa tuplaten mitä minä. Perheen tulot yhteensä n. 110 000 € viime vuonna. Mies on tuhlari ja minä säästäväinen. Jos mies saa vaikka 3000€ veronpalautuksia, niin mies ei yleensä ehdi niitä edes näkemään, kun siirrän ne tilille, johon hänellä ei ole pääsyä. Jos joku kuukausi tuntuu olevan löysää rahaa, siirrän samaiselle tilille. Tältä tilillä sitten maksetaan yllätyslaskuja (esim. Miehen ylinopeussakko) ja perheen lomamatkoja. Jos minä en toimisi kirstunvartijana, ei meillä olisi euroakaan sukanvarressa. Joskus mies tästä narisee, mutta on kyllä pohjimmiltaan tyytyväinen.
Huh en olisi tuollaisen kirstunvartijan kanssa saatikka antaisi käyttöoikeutta tiliini.
Todetaan nyt vielä se, että jos mies suunnittelee ostavansa veronpalautuksista autonrenkaat, moottorisahan ja kalliin ulkoiluasun, niin se on tietysti ihan ok, jos kyseisiä rahoja ei tarvita perheen kannalta tärkeämpiin kohteisiin. Rahat siirretään talteen vain silloin, kun niille ei ole korvamerkittyä kohdetta. Normaalissa arjessa voidaan molemmat ostaa asioita lupia kyselemättä. Emme tappele raha-asioista(kaan). T:kirstunvartija
Mikä on perheen kannalta tärkeämpi kohde? Lapsen hampaiden oikomishoidon ymmärrän tuollaiseksi, mutta ajatus siitä, että ei itse saa päättää omista tuloistaan - kauheaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Aluksi oltiin molemmat yhtä köyhiä, mutta nyt mies tienaa tuplaten mitä minä. Perheen tulot yhteensä n. 110 000 € viime vuonna. Mies on tuhlari ja minä säästäväinen. Jos mies saa vaikka 3000€ veronpalautuksia, niin mies ei yleensä ehdi niitä edes näkemään, kun siirrän ne tilille, johon hänellä ei ole pääsyä. Jos joku kuukausi tuntuu olevan löysää rahaa, siirrän samaiselle tilille. Tältä tilillä sitten maksetaan yllätyslaskuja (esim. Miehen ylinopeussakko) ja perheen lomamatkoja. Jos minä en toimisi kirstunvartijana, ei meillä olisi euroakaan sukanvarressa. Joskus mies tästä narisee, mutta on kyllä pohjimmiltaan tyytyväinen.
Ja jos sinä kuolet, on miehellä melkoinen työ saada sieltä tililtä omat rahansa itselleen.
Nyt ei puhuta niin isoista summista, että tuota pitäisi murehtia. Ja jos taas mies kuolisi, niin minä ja lapset olisimme taloudellisesti kusessa.
Suhtaudun tällaisiin keskusteluihin aina hieman kahtiajakoisesti, koska:
a) Tässä asiassa ei ole oikeaa tai väärää. Toki säästäminen on hyve, mutta käärinliinoissa ei tunnetusti ole taskuja. Olen itsekin melko säästäväinen ja järkevä rahankäyttäjä, mutta joskus mietin, jääkö tämän vuoksi monia elämyksiä koettua.
b) Kaikki on suhteellista. Säästäminen ja sijoittaminen on sen säästeliään puheissa tietenkin aina järkevää, mutta säästäväisyys voi olla myös piheyttä – tai pahimmillaan taloudellista vallankäyttöä. Siksi en yleensä kommentoi mitään ilman selkeitä lukuja ja konkreettisia esimerkkejä, koska pelkkä "säästäminen" ja "tuhlailu" ovat aivan liian epämääräisiä käsitteitä.
Ei kai tähän voi muuta sanoa kuin että pitää varmaan jatkossakin pitää erilliset rahat mutta samalla myös varmistaa, ettei toinen pääse nauttimaan niistä hedelmistä, joiden kasvattamiseen ei ole osallistunut. Toisin sanoen tuhlailija ei hanki koko perheen käyttöön uusinta elektroniikkaa eikä säästäjä osta yhteisiin nimiin mökkiä. Varmasti jossakin vaiheessa alkaa löytyä kompromisseja, jos tilanne äityy kestämättömäksi jommankumman kannalta.
Jos tuollainen sopimus on tehty suhteen alussa, että molemmat käyttää rahansa mihin huvittaa, eikä keskustelut auta, niin vaikea tilanne apn kannalta. Joko ap hyväksyy asian, tai eroaa miehestä. Ei täältä palstalta oikein mitään taikatemppuja pystytä tekemään. Asiahan on yksinkertainen, eikä nämä 5 sivua tekstiä muuta asiaa mihinkään.
Eli keskustelkaa. Jos ei auta, niin ap joko kärvistelee suhteessa, tai maksaa miehenkin matkat. Tai eroaa. Thätsit.
" Sen toisen mielestä taas riittää että vain toinen säästää ja niillä rahoilla voidaan sitten vaikka rahoittaa kesämökkiä tai yllättäviä pakollisia remontteja tms. Toisen mielestä tämä taas ei ole reilua."
Tuota noin ei ole reilua ja rahaa olisi 2x enemmän kun molemmat toimisivat samoin. Olen vanha kääkkä joten mielipiteeni ovat sen mukaisia. Minusta vakavassa suhteessa ei ole sinun ja minun rahoja. Se missä nämä rahat luuhaavat on eri asia kuin mihin niitä käytetään. Sen toisen jonka taskussa raha polttelee on a) sammutettava se polte, vaikeaa jopa mahdotonta b) luovuttaa raha-asiat lähes kokonaan sen pihimmän hallintaan. Miten , en ota kantaa. Tämä riippuu keskinäisestä luottamuksesta ym. ja ettei tuhlari koe sitä holhoukseksi tai itsemäärämisoikeuden viemiseksi.
Meillä on toimittu näin ihan pakosta. Toisella meni kaikki aina ja heti. Perhe ei olisi tullut toimeen jollei kaikkea rahaan liittyvää olisi siirretty toisen haltuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhlari ja tuhlari. Ymmärrän kyllä kovasti että on olemassa tuhlareitakin. Mutta tiedän myös tapauksen jossa toinen puoliso maksaa melkein kaikki elämiskulut (sähköt, leijonaosan ruuista, netit, vakuutukset) eikä siis saa juuri mitään säästöön. Toisella taas kertyy säästöjä kun ei tarvitse juurikaan yhteisiä kuluja maksella. Tässä tapauksessa tuo yhteisten kulujen maksaja ei ole mielestäni tuhlari vaikkei rahaa jääkään säästöön.
Vierailija kirjoitti:
" Sen toisen mielestä taas riittää että vain toinen säästää ja niillä rahoilla voidaan sitten vaikka rahoittaa kesämökkiä tai yllättäviä pakollisia remontteja tms. Toisen mielestä tämä taas ei ole reilua."
Tuota noin ei ole reilua ja rahaa olisi 2x enemmän kun molemmat toimisivat samoin. Olen vanha kääkkä joten mielipiteeni ovat sen mukaisia. Minusta vakavassa suhteessa ei ole sinun ja minun rahoja. Se missä nämä rahat luuhaavat on eri asia kuin mihin niitä käytetään. Sen toisen jonka taskussa raha polttelee on a) sammutettava se polte, vaikeaa jopa mahdotonta b) luovuttaa raha-asiat lähes kokonaan sen pihimmän hallintaan. Miten , en ota kantaa. Tämä riippuu keskinäisestä luottamuksesta ym. ja ettei tuhlari koe sitä holhoukseksi tai itsemäärämisoikeuden viemiseksi.
Meillä on toimittu näin ihan pakosta. Toisella meni kaikki aina ja heti. Perhe ei olisi tullut toimeen jollei kaikkea rahaan liittyvää olisi siirretty toisen haltuun.
Eli molemmat ehdotuksesi lähtevät siitä, että se säästäväisempi on "oikeassa" ja puoliso "väärässä". Mikäli kyse ei ole jostain aivan patologisesta shoppailu- tai peliaddiktiosta, niin minusta tuo on huono lähtökohta parisuhteessa. Esimerkiksi ap:n toivoma etelänmatka voi olla näkökulmasta riippuen vielä pahempaa tuhlausta kuin miehen haluama uusi telkkari. Kumpikin ääripää on säästämisessä kohtuuton - sekä koko palkan tuhlaaminen ja pahan päivän varalle säästämisen lykkääminen kokonaan toisen harteille, että loputtoman sitku-elämän vaatiminen, pientenkin ostoksien kyttääminen ja elintason kohtuuton kurjistaminen omien ylimitoitettujen haaveiden rahoittamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Aluksi oltiin molemmat yhtä köyhiä, mutta nyt mies tienaa tuplaten mitä minä. Perheen tulot yhteensä n. 110 000 € viime vuonna. Mies on tuhlari ja minä säästäväinen. Jos mies saa vaikka 3000€ veronpalautuksia, niin mies ei yleensä ehdi niitä edes näkemään, kun siirrän ne tilille, johon hänellä ei ole pääsyä. Jos joku kuukausi tuntuu olevan löysää rahaa, siirrän samaiselle tilille. Tältä tilillä sitten maksetaan yllätyslaskuja (esim. Miehen ylinopeussakko) ja perheen lomamatkoja. Jos minä en toimisi kirstunvartijana, ei meillä olisi euroakaan sukanvarressa. Joskus mies tästä narisee, mutta on kyllä pohjimmiltaan tyytyväinen.
Huh en olisi tuollaisen kirstunvartijan kanssa saatikka antaisi käyttöoikeutta tiliini.
Todetaan nyt vielä se, että jos mies suunnittelee ostavansa veronpalautuksista autonrenkaat, moottorisahan ja kalliin ulkoiluasun, niin se on tietysti ihan ok, jos kyseisiä rahoja ei tarvita perheen kannalta tärkeämpiin kohteisiin. Rahat siirretään talteen vain silloin, kun niille ei ole korvamerkittyä kohdetta. Normaalissa arjessa voidaan molemmat ostaa asioita lupia kyselemättä. Emme tappele raha-asioista(kaan). T:kirstunvartija
Mikä on perheen kannalta tärkeämpi kohde? Lapsen hampaiden oikomishoidon ymmärrän tuollaiseksi, mutta ajatus siitä, että ei itse saa päättää omista tuloistaan - kauheaa!
Eiköhän tuosta oikeudesta luovu silloin, kuon päättää hankkia lapsia? Jos vaakakupeissa on vaikka lapsen polkupyörä ja äidin kampaajakäynti & isän kuulokkeet, niin meidän perheessä on ainakin täysin selvää, että lapselle ostetaan se polkupyörä! Meille tämä perhe on se ydinyksikkö. Jokaisen jäsenen tarpeet toteutetaan parhaamme mukaan ja jos sen jälkeen jää jotain yli, niin voidaan alkaa miettiä huvituksia, tasapuolisesti. Surullista, jos muiden mielestä tämä on järjetön käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on yhteiset rahat, ei ole noita ongelmia.
Luulisi, että silloin niitä vasta olisikin, kun pariskunnan osapuolilla on täysin erilainen rahankäyttötapa.
Silloinhan ei just riitaa tulekaan. Yhteiset rahat, kumpikin käyttää sen mitä tarvii ja loput voi vaikka säästää.
Näin meillä vuosikymmenten ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Aluksi oltiin molemmat yhtä köyhiä, mutta nyt mies tienaa tuplaten mitä minä. Perheen tulot yhteensä n. 110 000 € viime vuonna. Mies on tuhlari ja minä säästäväinen. Jos mies saa vaikka 3000€ veronpalautuksia, niin mies ei yleensä ehdi niitä edes näkemään, kun siirrän ne tilille, johon hänellä ei ole pääsyä. Jos joku kuukausi tuntuu olevan löysää rahaa, siirrän samaiselle tilille. Tältä tilillä sitten maksetaan yllätyslaskuja (esim. Miehen ylinopeussakko) ja perheen lomamatkoja. Jos minä en toimisi kirstunvartijana, ei meillä olisi euroakaan sukanvarressa. Joskus mies tästä narisee, mutta on kyllä pohjimmiltaan tyytyväinen.
Ja jos sinä kuolet, on miehellä melkoinen työ saada sieltä tililtä omat rahansa itselleen.
Nyt ei puhuta niin isoista summista, että tuota pitäisi murehtia. Ja jos taas mies kuolisi, niin minä ja lapset olisimme taloudellisesti kusessa.
Miksi muka? Jos mies tienaa maltaita, niin perhe-eläkekin on aika mukava summa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Aluksi oltiin molemmat yhtä köyhiä, mutta nyt mies tienaa tuplaten mitä minä. Perheen tulot yhteensä n. 110 000 € viime vuonna. Mies on tuhlari ja minä säästäväinen. Jos mies saa vaikka 3000€ veronpalautuksia, niin mies ei yleensä ehdi niitä edes näkemään, kun siirrän ne tilille, johon hänellä ei ole pääsyä. Jos joku kuukausi tuntuu olevan löysää rahaa, siirrän samaiselle tilille. Tältä tilillä sitten maksetaan yllätyslaskuja (esim. Miehen ylinopeussakko) ja perheen lomamatkoja. Jos minä en toimisi kirstunvartijana, ei meillä olisi euroakaan sukanvarressa. Joskus mies tästä narisee, mutta on kyllä pohjimmiltaan tyytyväinen.
Huh en olisi tuollaisen kirstunvartijan kanssa saatikka antaisi käyttöoikeutta tiliini.
Todetaan nyt vielä se, että jos mies suunnittelee ostavansa veronpalautuksista autonrenkaat, moottorisahan ja kalliin ulkoiluasun, niin se on tietysti ihan ok, jos kyseisiä rahoja ei tarvita perheen kannalta tärkeämpiin kohteisiin. Rahat siirretään talteen vain silloin, kun niille ei ole korvamerkittyä kohdetta. Normaalissa arjessa voidaan molemmat ostaa asioita lupia kyselemättä. Emme tappele raha-asioista(kaan). T:kirstunvartija
Mikä on perheen kannalta tärkeämpi kohde? Lapsen hampaiden oikomishoidon ymmärrän tuollaiseksi, mutta ajatus siitä, että ei itse saa päättää omista tuloistaan - kauheaa!
Eiköhän tuosta oikeudesta luovu silloin, kuon päättää hankkia lapsia? Jos vaakakupeissa on vaikka lapsen polkupyörä ja äidin kampaajakäynti & isän kuulokkeet, niin meidän perheessä on ainakin täysin selvää, että lapselle ostetaan se polkupyörä! Meille tämä perhe on se ydinyksikkö. Jokaisen jäsenen tarpeet toteutetaan parhaamme mukaan ja jos sen jälkeen jää jotain yli, niin voidaan alkaa miettiä huvituksia, tasapuolisesti. Surullista, jos muiden mielestä tämä on järjetön käytäntö.
Sain jo kotoa sen mallin, että jokainen tienaa oman elantonsa ja jokainen kustantaa oman elämänsä. Lasten kulut maksetaan puoliksi, joten polkupyörän ostaminen ei estä isää hankkimasta kuulokkeita tai äitiä käymästä kampaajalla.
Teillä on tuollainen käytäntö, meillä omamme. Täytyy toivoa, että lapsemme eivät koskaan perusta perhettä, koska heille olisi aika lailla outoa, että parisuhde on lokkeilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no voisko ton ratkaista yhteisellä tilillä jonne siirretään xmäärä rahaa ja ostetaan ne telkkarit yms. sinne sit pikkuhiljaa kerääntyy rahaa vaikka matkustaa. toisaalta. en itse ymmärrä miksi ostaa uus telkkari jos vanha on ehjä mut mä olenkin pihi.
Tämä yhteinen säästäminen ei muuten toimi jos toisella polttelee käyttämättömät rahat taskuja. Mun ehdotus on että ap säästää itse ja tekee avioehdon näitä säästöjä suojaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset ja yhdessä päätetyt asiat maksetaan puoliksi.
Jos johonkin yhteiseen ei ole 50/50 varaa niin sitten se jätetään hankkimatta/tekemättä.
Jos toista ei kiinnosta mökit tai reissut niin sitten eivät kiinnosta.
Molempia kiinnostaa ne mökit ja reissut, molemmat haluaa niitä kyllä yhtä paljon. Mutta toisella tosiaan raha polttaa taskussa niin paljon, että heti pitäisi käyttää aivan kaikki mitä tulee. Ap
Jos olisin naimisissa tuhlarin kanssa, niin ottaisin avioeron ja säästäisin sitten vasta mökit sunmuut.
Ei se tuhlari tule tosta muuttumaan, vaikka kuinka motkottaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Omat rahat saa käyttää mihin haluaa, mutta jos toinen säästää vaikka Kanarian lomamatkaa varten, ei tuhlari voi olettaa, että säästäväinen osapuoli maksaa hänen matkansa.
Mutta Kanarialle ei sitten päästä perheenä, jos vain toinen on säästänyt sitä varten. Lähteekö sinne sitten vain se säästäväinen yksin tai lasten kanssa ja tuhlaavainen jää vihaisena kotiin mököttämään kun häntä ei otettu mukaan perhematkalle? Säästäväinen haluaisi kyllä matkustaa perheenä mutta ei halua maksaa kaikkien matkoja yksin.
Säästäväinen on se pienipalkkaisempi.
Ap
Nämä on pariskuntien välisiä sopimuskysymyksiä. Me tehtiin niin kun mulla oli pienemmät ja epäsäännöllisemmät tulot, että mies maksoi asumiskulut ja laskut enimmäkseen kuukausipalkastaan. Mä laitoin omista tuloista suuren osan säästöön lomareissuja varten. Näillä rahoilla lähdettiin sitten yhdessä perheenä lomareissuun. Me ajatellaankin, että perheellä on yhteinen talous.
Sun täytyy sopia miehen kanssa teille toimiva systeemi. Vaikka yhteinen säästötili, johon kumpikin laittaa heti palkkapäivänä tietyn summan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Aluksi oltiin molemmat yhtä köyhiä, mutta nyt mies tienaa tuplaten mitä minä. Perheen tulot yhteensä n. 110 000 € viime vuonna. Mies on tuhlari ja minä säästäväinen. Jos mies saa vaikka 3000€ veronpalautuksia, niin mies ei yleensä ehdi niitä edes näkemään, kun siirrän ne tilille, johon hänellä ei ole pääsyä. Jos joku kuukausi tuntuu olevan löysää rahaa, siirrän samaiselle tilille. Tältä tilillä sitten maksetaan yllätyslaskuja (esim. Miehen ylinopeussakko) ja perheen lomamatkoja. Jos minä en toimisi kirstunvartijana, ei meillä olisi euroakaan sukanvarressa. Joskus mies tästä narisee, mutta on kyllä pohjimmiltaan tyytyväinen.
Huh en olisi tuollaisen kirstunvartijan kanssa saatikka antaisi käyttöoikeutta tiliini.
Todetaan nyt vielä se, että jos mies suunnittelee ostavansa veronpalautuksista autonrenkaat, moottorisahan ja kalliin ulkoiluasun, niin se on tietysti ihan ok, jos kyseisiä rahoja ei tarvita perheen kannalta tärkeämpiin kohteisiin. Rahat siirretään talteen vain silloin, kun niille ei ole korvamerkittyä kohdetta. Normaalissa arjessa voidaan molemmat ostaa asioita lupia kyselemättä. Emme tappele raha-asioista(kaan). T:kirstunvartija
Mikä on perheen kannalta tärkeämpi kohde? Lapsen hampaiden oikomishoidon ymmärrän tuollaiseksi, mutta ajatus siitä, että ei itse saa päättää omista tuloistaan - kauheaa!
Eiköhän tuosta oikeudesta luovu silloin, kuon päättää hankkia lapsia? Jos vaakakupeissa on vaikka lapsen polkupyörä ja äidin kampaajakäynti & isän kuulokkeet, niin meidän perheessä on ainakin täysin selvää, että lapselle ostetaan se polkupyörä! Meille tämä perhe on se ydinyksikkö. Jokaisen jäsenen tarpeet toteutetaan parhaamme mukaan ja jos sen jälkeen jää jotain yli, niin voidaan alkaa miettiä huvituksia, tasapuolisesti. Surullista, jos muiden mielestä tämä on järjetön käytäntö.
Sain jo kotoa sen mallin, että jokainen tienaa oman elantonsa ja jokainen kustantaa oman elämänsä. Lasten kulut maksetaan puoliksi, joten polkupyörän ostaminen ei estä isää hankkimasta kuulokkeita tai äitiä käymästä kampaajalla.
Teillä on tuollainen käytäntö, meillä omamme. Täytyy toivoa, että lapsemme eivät koskaan perusta perhettä, koska heille olisi aika lailla outoa, että parisuhde on lokkeilua.
Entä jos isällä on irroittaa pakollisten menojen jälkeen 150€ ja äidillä 100€, niin naapurinko rahoilla ostetaan kuulokkeet ja mennään kampaajalle?
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Omat rahat saa käyttää mihin haluaa, mutta jos toinen säästää vaikka Kanarian lomamatkaa varten, ei tuhlari voi olettaa, että säästäväinen osapuoli maksaa hänen matkansa.
Mutta Kanarialle ei sitten päästä perheenä, jos vain toinen on säästänyt sitä varten. Lähteekö sinne sitten vain se säästäväinen yksin tai lasten kanssa ja tuhlaavainen jää vihaisena kotiin mököttämään kun häntä ei otettu mukaan perhematkalle? Säästäväinen haluaisi kyllä matkustaa perheenä mutta ei halua maksaa kaikkien matkoja yksin.
Säästäväinen on se pienipalkkaisempi.
Ap
Kyllä, tuhlaavainen saa ihan rauhassa jäädä kotiin mököttämään elektroniikkansa kanssa.
Säästäväinenkään ei ikävä kyllä voi saada kaikkea tässä yhtälössä - sitä perhematkaa ilman, että joutuisi maksamaan koko höskän itse.
Säästäväisen kannattaa mieluummin kustantaa matkalle joku kaveri mukaan jos niikseen - - ehkä tuhlailevainenkin tulee jatkossa toisiin aatoksiin, kun ei pääse siivellä.
Jos tästä syttyy sota, niin avioeroa hakemaan.
Ap. Molemmat ovat omalla tavallaan oikeassa. Aina pitää säästää, mutta pitää myös elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Aluksi oltiin molemmat yhtä köyhiä, mutta nyt mies tienaa tuplaten mitä minä. Perheen tulot yhteensä n. 110 000 € viime vuonna. Mies on tuhlari ja minä säästäväinen. Jos mies saa vaikka 3000€ veronpalautuksia, niin mies ei yleensä ehdi niitä edes näkemään, kun siirrän ne tilille, johon hänellä ei ole pääsyä. Jos joku kuukausi tuntuu olevan löysää rahaa, siirrän samaiselle tilille. Tältä tilillä sitten maksetaan yllätyslaskuja (esim. Miehen ylinopeussakko) ja perheen lomamatkoja. Jos minä en toimisi kirstunvartijana, ei meillä olisi euroakaan sukanvarressa. Joskus mies tästä narisee, mutta on kyllä pohjimmiltaan tyytyväinen.
Ja jos sinä kuolet, on miehellä melkoinen työ saada sieltä tililtä omat rahansa itselleen.
Nyt ei puhuta niin isoista summista, että tuota pitäisi murehtia. Ja jos taas mies kuolisi, niin minä ja lapset olisimme taloudellisesti kusessa.
Sitten miehen kannattaa ottaa iso henkivakuutus.
Alue: Aihe vapaa
Ja jos sinä kuolet, on miehellä melkoinen työ saada sieltä tililtä omat rahansa itselleen.