Mitä sellaista sinulle on tapahtunut mitä luulet että kovin monelle muulle ihmiselle täällä ei ole tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen julkaissut tieteellisen artikkelin 23-vuotiaana.

Ei erityisen poikkeuksellista.

No Suomessa ja varsinkin tällä palstalla kuitenkin. Harva tohtorikoulutettava aloittaa julkaisutoimintansa ihan noin nuorena.

Ei tarvitse olla (edes) tohtorikoulutettava julkaistakseen tieteellisiä artikkeleita.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin skitsofreniaan 16-vuotiaana ja jo sitä ennen oli muita mielenterveysongelmia ollut. Jouduin lopulta sairaalaan ja vasta siellä kävi ilmi että olen raskaana ja 7 kk odotusta täynnä. En muista mitään lapsestani nykyisin enkä tiedä hänen isäänsäkään. Pakkohoidossa olin pitkään sillä olin äärimmäisen itsetuhoinen ja lisäksi sekosin täysin kun lapseni vietiin. Olin aivan varma vuosia että menetin "hirviöille" hänet ja tilaisuuden tullen olin valmis vahingoittamaan henkilökuntaa. Onnistuin jopa kerran mutta onneksi hänelle ei jäänyt pysyviä vammoja tietääkseni. Ei siis ihme etten päässyt pois koska minä se hirviö olin eikä kukaan muu. 

Skitsofreniaan voi myös liittyä harhoja ja valemuistoja lapsen saamisesta. Yksi tuttuni uskoo, että hänellä on neljä lasta, mutta oikeasti niitä on vain yksi. On siis "muistanut" jälkeenpäin saaneensa teininä lapsia.

Yh-äitini yritti tappaa minut ollessani lapsi. lol.

Nähtävästi olin pilannut hänen loistelijaan bilehilepubiruusu-elämänsä olemassaolollani.

Aloin bileissä umpikännissä hiplaamaan ja suutelemaan parasta tyttökaveriani. Siitä alkoi lyhyehkä ja hankala suhde, vaikka en edes ole lesbo. Yksi niitä asioita jotka mieluiten olisin jättänyt tekemättä.

Keskosena syntyy vuosittain tosi paljon vauvoja tosin....

Olen rakastellut tätini kanssa

Monikohan on raiskattu ala ikäisenä jo alle 15 vuotiaana ja moneen kertaan pitäisi jo huomata tämä yleinen arabialainen tapa.

Meiltä varasti tataari nainen vaatteita tavaroita sitten rahaa astioita ja kenkiä vapaakirkollisen kaverinsa kanssa niin kiertelivät kaupoissa ja lähiöissä.Älkää päästäkö ketään yöksi.Ne yöllä varastaa.

Kiertäisin moisen kaukaa. Minulla samanlainen tarina, sitoutumiskammoinen mies joka yhtäkkiä muuttui ja oli kuin yö ja päivä, muka rakastunut. Menimme naimisiin ja hän sitten kuoli 3 v. päästä syöpään. Jolloin hänen puhelimesta paljastui, että oli pettänyt minua liittomme ja sairautensa aikana. Valitti ettei alapää kunnolla toimi sairauden takia ja seksielämämme hiipui. Oli sitten valitellut tälle toiselle naiselle että kun meillä ei ole seksiä. Eikä vain yksi nainen jonka kanssa petti, useamman kanssa viestitteli. 

Eli sitoutumiskammoisen miehen taustalla yleensä useampi nainen ja helppo kääntyä taas takaisin vanhaan kaavaan kun on hieman ongelmia. Itse tuhlasin n. 6 vuotta elämästäni tähän sikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitoutumiskammoinen mies rakastui minuun vuosien juupas-eipäs -väittelyn ja seksisuhteen jälkeen. En oikeasti edelleenkään meinaa tajuta että kyseessä on sama ihminen koska ero käytöksessä on niin huima. Entinen "käyn äkkiä naimassa" vaihtui siihen ettei haluaisi olla hetkeäkään erossa ja "me ollaan vaan hyviä kavereita" ylitsevuotaviin rakkauden tunnustuksiin vaiheessa, jossa itse en enää enempää odottanutkaan tapahtuvaksi.

En tiedä miten yleistä tällainen on, mutta vähän olen saanut sellaisen kuvan että sitoutumiskammo lähtee heti "oikean" ihmisen tavatessaan jos on lähteäkseen. Tai pitkällä terapialla. Liekö sitten lyönyt päänsä...

Kauanko tätä rakastumista on kestänyt?

Kiertäisin kaukaa, on tainnut muiden naisten kanssa hetkellisesti mennä sukset ristiin. Omasta kokemuksesta voin kertoa että tulet pettymään.

Olen tavannut erään frendien näyttelijän.

Olen käynyt Huippuvuorilla vaellusreissulla. Lisäksi samalla reissulla söin valaanlihaa ja hylkeenlihaa. (Nykyään olen vegaani, eikä tulisi mieleenikään tehdä enää mitään näin epäeettistä.)

Mua on epäilty palestiinalaisterroristiksi.

Olen viestitellyt Hollywood-tähden kanssa.

Päädyin vahingossa backstagelle eräiden maailmantähtien kanssa.

Olen matkustanut samaan aikaan samalla hissillä Brad Pittin kanssa. Hän oli vieläpä todella mukava ja juttelimme.

Olen selvinnyt kahdesta puskaraiskausyrityksestä naarmuitta ja tulematta raiskatuksi.

Mua on uhattu toimivalla ja ladatulla ampuma-aseella.

Päädyin teininä puolivahingossa mukaan tv-sarjan kuvauksiin ja ihan tuotantofirman palkkalistoille.

T. Nainen pk-seudulta, joka elää muuten tylsää, seesteistä ja rutiinien täyttämää elämää

Olen nukkunut Dalai Laman sängyssä

Lähdin kaverin kanssa Hyvinkäälle pitkästä aikaa ja olimme pizzeriassa kun Hyvinkään ampuja alkoi räiskimään aivan vieressä. Kaikki piiloutui pöytien alle ja odotteli tilanteen ohi menemistä, mutta järkyttävää kun ei vielä yhtään tiennyt mitä tapahtuu ja tuleeko se sisälle ampumaan .

Vierailija kirjoitti:

Olen nukkunut Dalai Laman sängyssä

Nyt kyllä huijaat.

olen oksentanut lautaselle ranskalaisen perheen illallisella

Olin joskus 80-luvulla noin pari-kolmekymppisenä junassa matkalla Parkanoon vaeltaakseni yksin Seitsemisen kansallispuistossa. Juna olisi perillä Parkanossa aika myöhään illalla.

Viereeni istui tukeva "isäntämies" kaupunkivaatteissa ja aikamoisessa tuiterissa.

Hänellä oli polvillaan iso musta attaseasalkku. Mies alkoi jutella kanssani, sanoi tehneensä vähän metsäkauppoja.

Hän avasi salkun, se oli täpötäynnä setelinippuja. Ei mitään muuta, koko salkku täynnä rahaa. Mies houkutteli minua lähtemään mukaansa kauppoja juhlimaan, rahasta ei olisi pulaa - kuten kyllä itsekin näin.

Yritin painaa salkun kantta kiinni ja hyssytellä miestä ja vaihtaa puheenaihetta, peläten tosissani että joku väärä henkilö kuulisi keskustelun ja näkisi rahat. Onneksi mies nukahti aika pian, ja heräsi sitten ja jäi pois junasta jossakin ennen Parkanoa. Minä vielä varoittelin avaamasta salkkua enää ja vannotin menemään suoraan kotiin. Toivottavasti hän pääsi kunnialla kotiin metsärahoineen.

Nukuin sen yön aika epäilyttävässä matkustajakodissa josta voisi kertoa erikseen, ja seuraavana päivänä matkustin bussilla retkeilyreitin varteen ja aloitin patikoinnin.

Olin ajatellut yöpyä eräällä retkeilymajalla, ja syysilta ehti jo pimetä ennenkuin näin jotakin valonkajastusta edessäpäin. Tarkemmin sanottuna kirkkaasti valaistun valtavan verisen hahmon joka roikkui ilmassa. Lähempää näin että se oli juuri nyljetty iso hirvi.

Olin saapunut retkeilymajalle, ja siellä oli helsinkiläinen hirviporukka saalistaan käsittelemässä. Miehet olivat samaa ikäluokkaa kuin junamatkan kumppanini, ja kohtelivat minua kuin kukkaa kämmenellä. Pääsin ensimmäisenä kylpemään valmiiksi lämmitettyyn saunaan, kastauduin kylmässä mustassa jokivedessä, ja kun tulin saunasta oli lämmin ruokakin odottamassa vaikka olihan minulla omatkin eväät mukana.

Sain nukkua itsekseni majan pikkuhuoneessa, ja seuraavalle päivälle miehet ehdottivat hyvän reitin jonka ehtisin kiertää valoisaan aikaan.

Lähdimme siis aamulla tahoillemme, ja kun illansuussa palasin olivat miehetkin jo kotiin lähdössä. Kun he kuulivat että olin matkalla Helsinkiin, minulle tarjottiin autokyytiä ettei tarvitse lähteä taas Parkanoon ja junaa odottamaan.

Tälle retkelle ainoa mahdollinen päätös oli se, että auto jonka kyydissä pääsin Helsinkiin oli todella upea Cadillac, sellainen koristeellinen ja iso.

Tämä retki oli varmaan sellainen "virhe matrixissa", sillä normaalielämäni on lähinnä ihan tavallista leppoisaa retkirynttyissä kulkemista, ilman setelisalkkuja ja Cadillaceja, ja ilman ventovieraiden herrasmiesten palvelemana olemista.

Olen jutellut hetken Oscar-voittajan kanssa. Puhuin ruotsia ja hän vastasi tanskaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut ns. henkiopas.

Lue: Mielenterveyden häiriö