Mitä sellaista sinulle on tapahtunut mitä luulet että kovin monelle muulle ihmiselle täällä ei ole tapahtunut?

Joutunut siepatuksi saattomatkan yhteydessä.

Minulle on sanottu sairaanhoitajan käynnillä että minulla on syöpä, odottele lääkäriä.

Lääkäri totesi, että kaikki on kunnossa, ei ole mitään.

Sairaanhoitaja teki siis omat päätelmät. Lääkäri oli oikeassa. Oli pitkä puol tuntia odotella lääkäriä.

Minulla on yksi maailman harvinaisimmista sairauksista,progeria, synnyin vuonna 2015 ja vastoin lääkärien ennustuksia olen elänyt siis jo 17 vuotta, lapsena ollessani äidilleni sanottiin että en eläisi monta vuotta, ihmisten nauramisen, tuijottamisen ja kamalia sanoja kuunneltu lapsesta alkaen liikaa,nykyään olemme eläneet äitini kanssa syrjäisellä maaseudullakin, äiti käy 80 kilsan päästä töissä, on oma kasvimaa,perunoita yms,harvoin käy kaupassa. Lähimpään lääkäriasemalle on 100 kilsaa. Olen 17 vuotias ja vankina 80 kehossa. Kirjoitan tätä tekstiä ihan kotikoneelta, ei ole olemassa minulla tai meillä mitään muuta teknologiaa,konekin joskus aikoinaan hankittu laskujen maksamisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi maailman harvinaisimmista sairauksista,progeria, synnyin vuonna 2015 ja vastoin lääkärien ennustuksia olen elänyt siis jo 17 vuotta, lapsena ollessani äidilleni sanottiin että en eläisi monta vuotta, ihmisten nauramisen, tuijottamisen ja kamalia sanoja kuunneltu lapsesta alkaen liikaa,nykyään olemme eläneet äitini kanssa syrjäisellä maaseudullakin, äiti käy 80 kilsan päästä töissä, on oma kasvimaa,perunoita yms,harvoin käy kaupassa. Lähimpään lääkäriasemalle on 100 kilsaa. Olen 17 vuotias ja vankina 80 kehossa. Kirjoitan tätä tekstiä ihan kotikoneelta, ei ole olemassa minulla tai meillä mitään muuta teknologiaa,konekin joskus aikoinaan hankittu laskujen maksamisen takia.

Seurasin sitä erästä edesmennyttä tyttöä youtubessa, jolla oli progeria. Hän oli niin söpö ja elämäniloinen. Inhottavaa, että olet saanut kokea ikävää kohtelua. Auttaisiko teitä muutto isompaan kaupunkiin? Täällä sulautuu massaan ja voi olla helpompaa löytää kavereita. :)

Olen lapsena tavannut tulevan puolisoni pari kolme kertaa, tietämättä tulevaa. Jopa kirjoitin päiväkirjaani tilanteen, jossa hänet näin. Nyt pitkä liitto takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi maailman harvinaisimmista sairauksista,progeria, synnyin vuonna 2015 ja vastoin lääkärien ennustuksia olen elänyt siis jo 17 vuotta, lapsena ollessani äidilleni sanottiin että en eläisi monta vuotta, ihmisten nauramisen, tuijottamisen ja kamalia sanoja kuunneltu lapsesta alkaen liikaa,nykyään olemme eläneet äitini kanssa syrjäisellä maaseudullakin, äiti käy 80 kilsan päästä töissä, on oma kasvimaa,perunoita yms,harvoin käy kaupassa. Lähimpään lääkäriasemalle on 100 kilsaa. Olen 17 vuotias ja vankina 80 kehossa. Kirjoitan tätä tekstiä ihan kotikoneelta, ei ole olemassa minulla tai meillä mitään muuta teknologiaa,konekin joskus aikoinaan hankittu laskujen maksamisen takia.

Seurasin sitä erästä edesmennyttä tyttöä youtubessa, jolla oli progeria. Hän oli niin söpö ja elämäniloinen. Inhottavaa, että olet saanut kokea ikävää kohtelua. Auttaisiko teitä muutto isompaan kaupunkiin? Täällä sulautuu massaan ja voi olla helpompaa löytää kavereita. :)

En usko että löytyy,ihmiset ilkeitä. Äiti harkitsi sitä muuttoa viime vuonna, mutta totesi että näin on parempi,olen samaa mieltä. Äiti käy onneksi vain 4 kertaa viikossa töissä ja loppuajan on minun kanssani. On meillä muutama kana ja 2 lehmää, ne riittävät meille. Hyvä puoli syrjäasumisessa on että saa olla rauhassa ihmisten pilkalta ja on ihana rauha täällä, joskus yksi tädistäni äidin sisko käy viikonloppuisin, koiraa olemme harkinneet,helpottaisi yksinäisyyttä ja nyt etälukio jonka avulla saa yleistietoa ja sivistystä. Lukemaan opin ala asteella ja yläaste oli viimeinen paikka jossa kävin koulua.

Minulla on lapsi erittäin tunnetun ulkomaalaisen julkkiksen kanssa. Asuin lapsen syntymän aikaan ulkomailla ja kyseessä oli vain yhden yön juttu. Kyseinen julkkis ei tiedä lapsesta mitään. Enkä ole kenellekään muullekaan kertonut kuka lapsen isä on. Lapsi ei ole aivan suomalaisen näköinen ja olen mm. sukulaisilleni sanonut että lapsen isä oli lyhyt tuttavuus sieltä missä asuin eikä halua olla missään yhteydessä lapseen.

Jossain vaiheessa aion lapselle hänen isänsä kertoa, en osaa vielä sanoa milloin.

Liukastuin koirankakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi maailman harvinaisimmista sairauksista,progeria, synnyin vuonna 2015 ja vastoin lääkärien ennustuksia olen elänyt siis jo 17 vuotta, lapsena ollessani äidilleni sanottiin että en eläisi monta vuotta, ihmisten nauramisen, tuijottamisen ja kamalia sanoja kuunneltu lapsesta alkaen liikaa,nykyään olemme eläneet äitini kanssa syrjäisellä maaseudullakin, äiti käy 80 kilsan päästä töissä, on oma kasvimaa,perunoita yms,harvoin käy kaupassa. Lähimpään lääkäriasemalle on 100 kilsaa. Olen 17 vuotias ja vankina 80 kehossa. Kirjoitan tätä tekstiä ihan kotikoneelta, ei ole olemassa minulla tai meillä mitään muuta teknologiaa,konekin joskus aikoinaan hankittu laskujen maksamisen takia.

Seurasin sitä erästä edesmennyttä tyttöä youtubessa, jolla oli progeria. Hän oli niin söpö ja elämäniloinen. Inhottavaa, että olet saanut kokea ikävää kohtelua. Auttaisiko teitä muutto isompaan kaupunkiin? Täällä sulautuu massaan ja voi olla helpompaa löytää kavereita. :)

En usko että löytyy,ihmiset ilkeitä. Äiti harkitsi sitä muuttoa viime vuonna, mutta totesi että näin on parempi,olen samaa mieltä. Äiti käy onneksi vain 4 kertaa viikossa töissä ja loppuajan on minun kanssani. On meillä muutama kana ja 2 lehmää, ne riittävät meille. Hyvä puoli syrjäasumisessa on että saa olla rauhassa ihmisten pilkalta ja on ihana rauha täällä, joskus yksi tädistäni äidin sisko käy viikonloppuisin, koiraa olemme harkinneet,helpottaisi yksinäisyyttä ja nyt etälukio jonka avulla saa yleistietoa ja sivistystä. Lukemaan opin ala asteella ja yläaste oli viimeinen paikka jossa kävin koulua.

Ihanaa, kun teiltä löytyy eläimiä. Niistä on niin paljon iloa! Kissat ja koirat on tosi hyviä kavereita ja "tukihenkilöitä"

Voitin lotossa useita miljoonia euroja. Elämä muuttui ihan täysin, raha ei todellakaan tuo onnea mutta helpottaa aivan valtavasti asioita.

Sekä biologinen isäni, että isä puoleni ovat molemmat lähteneet tästä maailmasta oman käden kautta.

Elävän ihmisen sääret oli täynnä valkoisia pieniä matoja.

Olen voittanut kirjoituskilpailussa vanhemmilleni matkan toivomaansa lomakohteeseen. 

Olen kokenut kohdun ulkopuolisen ja sisäisen raskauden yhtäaikaa.

Olen ollut 18-vuotiaana Intiassa maasturin kyydissä kiväärisaattueessa. Autoissa oli myös eräänlaiset "hätä"vilkut, joilla pääsi etenemään ruuhkassa melko vaivattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen pelastanut lapsena toisen vanhempani hengen kun häntä kuristettiin.

Meitä on kaksi 🥺

Olen nähnyt kun ihmisen henki riistetään väkivalloin.

Monenlaisia jänniä juttuja on sattunut, että sillee.

Vähän samanlainen juttu sattui kerran itselle.

mitä ei ole sattunut muille Kyllä on harvemmin sellainen tilanne päällä