Lue keskustelun säännöt.
Onko se väärin jos äiti kertoo lapselleen, että hänen isä on kohdellut äitiä huonosti?
Kommentit (101)
Lapset eivät ole äitinsä terapeutteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Koska se ei kuulu lapselle vaan on vanhempien asia. Koskaan ei voi tietää kuka valehtelee.
Olin 13-vuotias kun äiti kännissä avautui mitä kaikkea isä oli hänelle tehnyt useamman kerran(seksuaalista väkivaltaa). Molemmat juoppoja ja ihan tavalliset tappelut näin usein ihan omin silmin tai kuulin huoneeseeni. Vuorotellen mätkivät toisiaan. Voin sanoa ihan suoraan että en olisi halunnut kuulla äitini avautumista isäni tekosista. Oli mieli sekaisin jo muutenkin siitä menosta mitä kotona jouduin katselemaan.
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.
Vierailija kirjoitti:
On. Koska se ei kuulu lapselle vaan on vanhempien asia. Koskaan ei voi tietää kuka valehtelee.
Lapset kuulee, tietää ja ymmärtää kaiken mitä kotona tapahtuu. Vain typerä vanhempi ei tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos tietäisitte varmasti, että isä on ollut äitiä kohtaan aivan p*ska, niin olisiko se sitten ok kertoa lapselle?
Miksi niitä pitäisi salailla? Vanhemmat niistä teoista on vastuussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On väärin, jos se on pelkkää oman kokemuksen kertomista. Jos isä on vankilassa äidin pahoinpitelystä eli on olemassa oikeuden päätös siitä, että isä on toiminut tuomittavasti, niin silloin asiasta sopii kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.
Ei se ole totuus, vaan naisen yksipuolinen kuvaus tapahtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle on parasta kasvaa ajatellen, että hänen vanhempansa ovat hyviä ihmisiä. Hän arvottaa helposti itseään sen mukaan, millainen ennen kaikkea samaa sukupuolta oleva vanhempi on. Lapsi tietää että hänen henkensä riippuu vanhemmista. Siksi heidän pitää edustaa turvaa.
Joskus voi olla tilanne, että kertomista ei voi välttää. Mutta jos voi, kannattaa ainakin lykätä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Koska se ei kuulu lapselle vaan on vanhempien asia. Koskaan ei voi tietää kuka valehtelee.
Lapset kuulee, tietää ja ymmärtää kaiken mitä kotona tapahtuu. Vain typerä vanhempi ei tätä ymmärrä.
Eivät tiedä, saatika ymmärrä. Suuri osa varmasti tajuaakin ja näkeekin, mutta ei kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.
Ei se ole totuus, vaan naisen yksipuolinen kuvaus tapahtumista.
Ja lapsen vieroittamista vanhemmasta, mikä on laitonta.
Mä tein aikoinaan päätöksen etten kerro isänsä tekemistä pahoinpitelyistä, alkoholismin olen kyllä kertonut, sen olisi huomannut muutenkin. Kyseinen isä on ollut kuivilla jo 8 vuotta, ja hoitaa isän velvollisuudet hyvin. Lapsella (nykyään jo aikuinen) hyvä suhde isäänsä, enkä koe tarpeelliseksi kertoa koskaan näistä väkivaltaisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 13-vuotias kun äiti kännissä avautui mitä kaikkea isä oli hänelle tehnyt useamman kerran(seksuaalista väkivaltaa). Molemmat juoppoja ja ihan tavalliset tappelut näin usein ihan omin silmin tai kuulin huoneeseeni. Vuorotellen mätkivät toisiaan. Voin sanoa ihan suoraan että en olisi halunnut kuulla äitini avautumista isäni tekosista. Oli mieli sekaisin jo muutenkin siitä menosta mitä kotona jouduin katselemaan.
Uskoitko. Olitko kuulemasi jälkeen tyytyväinen. Säälitkö äitiäsi
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.
Ja vielä perustelen. Jos toinen vanhemmista esim käyttää väkivaltaa, se vaikuttaa väistämättä jollain tavalla lapseen. Tällainen ihminen myös tuskin kykenee aitoon rakkauteen ja lapsi jää kuitenkin kaipaamaan sitä lämpöä ja rakkautta, joka hänelle kuuluisi. Kiintymyssuhteeseen voi tulla vaurioita, lapsi voi myöhemmin sairastua ahdistukseen tai masennukseen, tuntea kohtuutonta syyllisyyttä, jonka alkuperää ei tunnista ja syyttää kaikesta itseään. Kun totuus on sanottu ääneen ja tiedossa, se helpottaa esim terapiatyöskentelyä ja povaa parempaa tulevaisuutta vaurioista huolimatta.
Totuus ei kuitenkaan muuksi muutu ja minä en usko, että sukusalaisuudet ovat hyväksi.
Lapset tietää sen kertomattakin. Ei lapset ole niin tyhmiä kuin osa aikuisista kuvittelee.
Ei oo mun mielestä ok.
Mä sain tietää isästäni vasta täysi-ikäisenä, ja vaikka ne jutut olikin kamalia, olin ehtinyt muodostaa mielipiteen mun isästä jo lapsuuden aikana mikä oli ihan yhtä kamala. Äitini peitti mielipiteensä ja kokemuksensa hyvin ja siitä oon kiitollinen, koska nyt voin todeta oppineeni isän surkeudesta ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.
Ei se ole totuus, vaan naisen yksipuolinen kuvaus tapahtumista.
Ja lapsen vieroittamista vanhemmasta, mikä on laitonta.
Höpöhöpö.
Pienelle ja alaikäiselle lapselle ei kannattais kertoa aviopuolisoiden välisistä paskaisista asioista.
Siitä kärsii eniten viaton ja ulkopuolinen lapsi.
Lapsen ei tarvitse tietää kaikkie sitä pahuutta ja kielteisyyttä mikä vanhempien välillä on ollut.
Eri asia on sitten, kun lapset ovat täysi-ikäsiä ja käsittävät ainakin osan siitä, mitä heille kerrotaaan.
Mun lapset saivat tietää totuuksia vasta täysikäisinä, olin erotessa päättänyt, etten puhu pahaa isästään. Neutraalina pysyin sen suhteen. Edelleenkään en puhu pahaa, mutta jonkun verran olen valottanut totuutta.