Miten vanhempasi tapasivat toisensa?
Kommentit (311)
Isä oli sotilas ja äiti lotta. Eli Lapin sodan aikana tapasivat.
Yhdessä kuolemaansa saakka.
Kymmen lasta, joista viidellä akateeminen loppututkinto ja viidellä tutkinnot kauppaopistosta ja ammattikoulusta.
Tanssilavalla. Kihlajaisista on edelleen söpöjä kuvia tallessa, istuvat pihakeinussa punastellen.
Isä oli tiskijukkana 70-luvulla käsittääkseni jossain tanssi-iltamissa, mihin isää 10 vuotta nuorempi äitini osallistui.
Olivat lapsesta asti naapureita. Muut talot liian kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva ois kiva yllätys kirjoitti:
Kirjeenvaihtoilmoituksen oli jompikumpi laittanut lehteen 50-luvulla.
Saiko 50-luvulla läskit ja rillipäät vaivautua?
Ei sillon juuri ollut läskejä.
Juuri näin! Olen syntynyt 1951. Ei minun perheessä eikä koulukavereissa ollut läskejä. Ihmiset ja varsinkin lapset ja nuoret liikkuivat paljon. Kotini lähellä oli urheilukenttä, jossa me järjestimme omia kisoja. Minäkin harrastin aitajuoksu, korkeushyppyä ja sadan metrin juoksua.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutsi ei koskaan ole kertonut. Mutta sen tiedän, että mutsi katuu avioliittoa katkerasti vielä yli 60-vuotiaana. Sanoi, että kolannen lapsen syntymän jälkeen olisi ptänyt erota. Lapset syntyivät nopeassa tahdissa, noin 1,5 vuoden ikäerolla.
Jatkoa äskeiseen. Faija oli 18v kun häiden järjestelyt aloitettiin. Häät pidettiin 1974 ja loppu on historiaa. Pariskunta ei tullut toimeen keskenään, koska luokkaero. Faija on maajussin poika (syntynyt landella) ja mutsi ylempää keskiluokkaa (syntynyt kaupungissa). Ei liene vaikea arvata, että faijan motiivi nopealle naimisiinmenolle oli jokin aivan muu kuin rakkaus. Kyllä siinä markankuvat pyörivät silmissä ja korvat kuulivat kassakoneen kilinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva ois kiva yllätys kirjoitti:
Kirjeenvaihtoilmoituksen oli jompikumpi laittanut lehteen 50-luvulla.
Saiko 50-luvulla läskit ja rillipäät vaivautua?
Ei sillon juuri ollut läskejä.
Juuri näin! Olen syntynyt 1951. Ei minun perheessä eikä koulukavereissa ollut läskejä. Ihmiset ja varsinkin lapset ja nuoret liikkuivat paljon. Kotini lähellä oli urheilukenttä, jossa me järjestimme omia kisoja. Minäkin harrastin aitajuoksu, korkeushyppyä ja sadan metrin juoksua.
Lisään tähän, että olemme nyt 62- 77 vuotiaita, eikä kukaan meistä ole ylipainoinen eikä meidän lapset ja lapsenlapset.
Jatkosodan aikaan isä oli iskenyt silmänsä erääseen muonituslottaan ja oli vaihdettu osoitteita ja siitä se oli lähtenyt. Menivät naimisiin kesällä 1946.
Tansseissa, siis ihan perinteinen tapa 70-luvulla ja vielä myöhemminkin.
Discossa joskus 60- tai 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Isä oli sotilas ja äiti lotta. Eli Lapin sodan aikana tapasivat.
Yhdessä kuolemaansa saakka.
Kymmen lasta, joista viidellä akateeminen loppututkinto ja viidellä tutkinnot kauppaopistosta ja ammattikoulusta.
Miten nämä lasten tutkinnot ovat oleellisia tässä jutussa?
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään tietoa.
Toivottavasti itse kerrot lapsillesi ja vielä lapsenlapsillekin. Se tieto ei mene hukkaan, vaan säilyy lapsen mielessä osana hänen omaa historiaansa.
Ja omat vanhempani, he tapasivat niin, että isäni meni työasioissa äitini työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä oli sotilas ja äiti lotta. Eli Lapin sodan aikana tapasivat.
Yhdessä kuolemaansa saakka.
Kymmen lasta, joista viidellä akateeminen loppututkinto ja viidellä tutkinnot kauppaopistosta ja ammattikoulusta.Miten nämä lasten tutkinnot ovat oleellisia tässä jutussa?
Hillitse kateutsesi tai alemmuuden tunteesi. Hienohan tuo kertomus oli. Ei mitenkään mikään sinulta pois, vaan voisit iloita toisten ihmisten ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva ois kiva yllätys kirjoitti:
Kirjeenvaihtoilmoituksen oli jompikumpi laittanut lehteen 50-luvulla.
Saiko 50-luvulla läskit ja rillipäät vaivautua?
Ei sillon juuri ollut läskejä.
Juuri näin! Olen syntynyt 1951. Ei minun perheessä eikä koulukavereissa ollut läskejä. Ihmiset ja varsinkin lapset ja nuoret liikkuivat paljon. Kotini lähellä oli urheilukenttä, jossa me järjestimme omia kisoja. Minäkin harrastin aitajuoksu, korkeushyppyä ja sadan metrin juoksua.
Lisään tähän, että olemme nyt 62- 77 vuotiaita, eikä kukaan meistä ole ylipainoinen eikä meidän lapset ja lapsenlapset.
Mutta entä rakkaus? Oliko sitä vai menikö energia ja aika muiden ihmisten rasvaprosenttien tarkkailuun?
Toivottavasti edes jotakin myönteistä tunnetta löytyi muita ihmisiä kohtaan, muuten tuo bodykyttäys kuulostaa suorastaan karmealta, mutta sitähän tänä päivänäkin moni nuori itsetuhoisine ajatuksineen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat isoisäni olivat olleet samalla työmaalla ja legendan mukaan äidinisä oli valitellut, että hänellä oli kotona 22v ikäinen vanhapiikatytär, joka oli ottanut tehtäväkseen leski-isänsä talouden hoitamisen. Isoisä oli toivonut tyttärelleen mukavampaa loppuelämää kuin päivätyön pankissa ja taloudenhoitoa illat ilman tulevaisuutta. Isänisä oli tuumannut, että hän oli myynyt talonsa pojalleen, joka oli jo 30 vuotta täyttänyt eikä emännästä tietoakaan. Ja niin isoisät sopivat, että siinä olisi sitten pari. Vanhempani olat olleet yhdessä kohta 40 vuotta.
22 v. vanhapiikatytär 😂
Ja tämä oli siis 80-lukua, koska tuo kertoja mainitsi vanhempiensa olleen yhdessä pian 40 vuotta. Ei silloin kyllä 22-vuotiaita naisia vanhoinapiikoina pidetty.
Vierailija kirjoitti:
Vankilassa.
Vankina vai työntekijänä? Jos vankina, niin jatkuivatko tapaamiset samoissa merkeissä vai tekikö rakkaus vahvaksi ja vapaaksi?
Tanssilavalla Laihialla 60-luvun alkuvuosina.
Näin joskus läheltä kun nuori mies tuijotti nuorta naista 16 v pitkään ja hartaasti , otti kädestä kiinni vei autoonsa ja myöhemmin ne sai lapsen . Kyllä ihmiset rakastuu keskellä päivää johonkin.