HUHTIKUU-05, viikko 33

Mareila; olen ajatellut samaa eli varmaankin oma mielentilani vaikuttaa Lauraankin. Olen nyt yrittänytkin ihan tietoisesti pysyä rauhallisempana ja stressaamatta turhaan. JA monien kannustamana olemme tosiaan nyt aikaistaneet Lauran aikatauluja, ja varovaisen lupaavalta näyttää. Lounas syödään klo 11, päikkäreille sen jälkeen 11.30-12. Iltapuuro 19.30 ja nukkumaan kasin jäljestä. Yhdessä kohtaahan (kun L rupesi heräämään aamulla klo 5) me siirrettiin nukkumaan menoa tuonne ysin pintaan siinä toivossa, että L nukkuisi aamulla pidempään. Ei se taida toimia - L taitaa vaan todella olla sisäiseltä kelloltaan aamuherääjä, joten viimeistään nyt aion siihen asiaan tottua!



Me päästiin ilmoittautumaan muskariin tänään, ja muutaman viikon kuluttua päästään sitten tositoimiin! Vinkkinä muille, että ainakin Espoon työväenopiston muskareihin alkoi puhelinilmoittautuminen tänään.



Mareila vielä, kiva että saatte pojille hoitajan ja pääset välillä omiin juttuihin! Olenkin ajatellut joskus, että varmaan sulla on aika rankkaa, kun miehesi opiskelee ja on töissä. Siitäkin huolimatta vaikutat kyllä sellaiselta " tuumasta toimeen" -tyyppiseltä, aikaansaavalta ihmiseltä, joka ei jää turhia marisemaan (toisin kuin allekirjoittanut). : )



Loppuun vielä vuodenaikaG, eli millaisilla mielin olette siirtymässä kohti syksyä? Tuntuuko haikealta vai tuleeko reippaampi olo? Itse huomaan joka vuosi (ja silti aina vähän yllätynkin asiaa), että ilahdun ensimmäisistä syksyä enteilevistä tuulahduksista luonnossa. Toivottavasti tulee siitäkin taas uutta puhtia elämään!



Nyt Laura heräsi ja huutelee tuolla, joten menen. Terkkuja!

Ompunäiti



ps. tuosta turhaan stressaamisesta sain taas yhden opetuksen, kun katsoin eilenillalla neloselta sen dokumentin perheestä, johon syntyi 5 vauvaa rv:lla 23 tai 24... Se sai vakavasti miettimään, että voikohan mulla Ihan Oikeasti olla välillä ihan n i i n raskasta kuin miltä joskus " tuntuu" ? Väsymystähän on monenlaista ja esim. masennus on asia ihan erikseen, mutta omalta kohdaltani voisin varmasti joskus miettiä vielä pari kertaa ennen kuin alan valivalittamaan... Yritän pitää sen mielessä!

Juu ei se nukkumaan menon myöhäistäminen mikään loisto ratkaisu välttämättä ole, nimittäin toissaviikolla kun oltiin tuttujen mökillä, Anton valvoi myöhään, koska lähtö oli niin myöhään ja poju ei suostunut nukahtamaan autoon, vaan huusi koko makan =( No lopulta sain A:n nukahtamaan 23.00!!! ja aamulla 06.00 heräsi äärimmäisen vihainen vauveli, eli ei meillä toiminut. Nyt laitan A:n kiltisti nukkumaan ajoissa, niin jo on paremmalla tuulella poju. Uskon, että hyvät yöunet takaavat hyvät päiväunet ja toisinpäin.



Ja vielä Gallup vastaus: Minä ehkä vähän haikeana syksyyn päin kuljen, toisaalta innokkaasti odotan (koska silloin olen lähellä kevättä ja pääsen aloittamaan lukuurakan) HAikeuteen syynä, aivan IHANA kesä.



Toivon tosissani, että tämä tyttö on kiinnostunut tulemaan meille, ajatus on sillä tasolla, että minä ja mies ollaan INNOISSAMME ja ystävämme soittaa siskolleen, joka soittaa meille, jos on kiinostunut, toiveikkaana odotan =) Jos ei tyttö innostu, niin sitten ollaan alkupisteessä. No ilmoitan kuinka käy =)



Odottelen, että poju heräisi megapäikkäreiltä (3h30 minuuttia melkein täynnä) ja sitten haen esikoisen hoidosta ja koitan keksiä jotain tekemistä sisällä, huoh, tahtoo ulos. PIkkuhappihyppely otetaan jokatapauksessa. Ilalla ystäväni tulee todennäköisesti meille suunnittelemaan viikonlopun mökkireissun kauppalistaa ja juorumaan mukavia =) Näihin tunnelmiin



Mareila kera unimössö Antonin

Mutta ensin vertaistukea Ompunäidille: Helvin(kin) päiväuniin kuuluu hirveä huuto. Tänäänkin jouduin pitelemään ihan kaksin käsin paikallaan, kun ei olisi maannut millään. Kun olin pidellyt kiinni muutaman minuutin, loppui itku ja neiti kääntyi kyljelleen ja tuijotteli eteensä ja nukahti. Mutta huuto oli siis sellaista, että olin iloinen, että asutaan omakotitalossa. Ja koko ajan näki, että oli väsynyt, mutta ei vaan olisi asettunut nukkumaan.



Toissapäivänä oli hassu juttu unille mennessä: Helvi itse näytti, että mennään sänkyyn, asettui ihan hiljakseen pötkölleen ja katseli varmaan 5min ihan rauhallisena eteensä unisen oloisena. Sitten yhtäkkiä (mitään ei tapahtunut) ryhtyi huutamaan, kunnes parin minuutin päästä nukahti. Ryhdyinkin miettimään, voisiko itku liittyä jotenkin unen tulemisen tunteeseen. Siis siihen hieman epätodelliseen oloon, kun alkaa nukuttaa, mutta et vielä nuku? Kuka se puhuikaan " pikku kuolemasta" - joku sellainen tunne, joka itkettää?

juu viikot ne menee ohi hujauksessa, tuntuu, että aika menee niin nopeasti, ehkä liiankin nopeasti.



Ompunäidille vielä, empä sanoisi, että on niin kovin raskasta vaikka mies on paljon poissa. Minä tykkään tehdä asiat omalla tavallani ja niin ne toimivat. Pojat ovat ajoissa sängyssä pusittuina ja halittuina. Mies kun on kotona, asiat eivät toimi niin mutkattomasti. Toki on ihanaa kun mies on kotona...pieninä annoksina =) Kun vie pojat ulos ja minä saan siivota/lukea rauhassa. Empä tiedä miksi ei saisi valittaa, aina löytyy joku jolla on vielä vaikeampaa, mutta ei omia tunteita saa vähätellä. Vaikka oma esikoiseni oli tosi helppo, olin paljon väsyneempi ja rasittuneempi silloin kun nyt tämän tempperamnettisen Antonin kanssa. Väsymyksen tunteet ovat niin henkilökahtaisia, joku yhden lapsen äiti saattaa olla väsyneempi kuin toinen neljän lapsen äiti. Koska vaikka mitä enemmän lapsia on, sitä enemmän sotkua, enemmän neniä pyyhittävänä, lapsia leikitettävän jne, toisaalta usein perushoitojutut ovat rutiinia ja lapsista on toisilleen myös seuraa. Tajusiko kukaan mitä koitin selittää.



Tästä aiheesta aasinsiltana Gallup: Miten vietätte aikaa vanhempien lasten kanssa? Tuntuu, että Anton on siinä iässä, että pääsee joka paikkaan, eikä kestä yhtään jos ei saa olla mukana esim.pelissä, syliin kun ottaa nappulat lentävät yms. Kun luen esikoiselle, Anton tulee veljen päälle hyppimään, kun leikin esikoisen kanssa Anton tulee sotkemaan leikin. Eli vinkkejä kiito minulle =)



MugSkap: minähän se siitä " pienestä kuolemasta" kirjotin. Uskon, että nimenomaan se hetki kun vajoaa uneen, on epämiellyttävä ja tieto siitä, että joutuu eroon vanhemmista. No tämä vaan siis omaa teoriaa, uskoo ken tahtoo.



Anton pelasi sitten eilen jalkapalloa, käveli, potkaisi palloa, meni taas ja potkaisi. Kun leikki loppui palasi muina miehinä konttamaan. Jos Antonista tulee jalkapallo ammattilainen, voi sanoa, että poika pelasi jalkapalloa, ennenkuin oppi kunnolla kävelemään ;) Ja aamu alkoi meiilä 8.20 =0 Olin ihan varman, että eilisten megapäikkäreiden jälkeen aamu alkaa 5.00, mutta ei. Anton nukahti vasta 20.30, mutta se on ihan ok, kun nukkui noin hienosti.



Nyt puheenvuoro muille, johan kahvikin kerkesi tippua, mukavaa päivää kaikille



-Mareila+Anton

Mustankohan kaiken mitä piti kommentoida. Yritetään. No, minä pidän syksystä! Ja olen ihan pähkähullu, olen kauhea joulufani ja se jo kummittelee taustalla... Mutta siis pidän hämäristä kirpeistä aamuista jos saan itseni aikasin liikkeelle, pidän myös sateisista illoista kun saa olla sisällä lämpimässä ja juoda vaikka kaakaota viltin alla =)



Mareila, toivottavasti hoitajajuttu onnistuu! Me ollaan ajateltu että jos saisin töitä niin varmaan otettaisi au pair niin sitten ehkä päästäisi miehen kanssa joskus jotakin kivaa tekemään.



Olen myös samaa mieltä että aina löytyy ihmisiä jolla menee huonommin kuin minulla. Mutta omia tunteita ei oikeasti pidä vähätellä, jos väsyttää niin väsyttää, jos harmittaa niin harmittaa. Olen kuitenkin Ompunäiti samaa mieltä että minulle myös tekee hyvää välillä ottaa vähän perspektiiviä asioihin koska oikeasti meillä menee tosi hyvin, vaikka ei mihinkään Afrikan nälkälapsiinkaan vertaisi...



Mugskab, luulen että tuo pikkukuolemateoriasi on ihan oikea, on se sen verran hassu tunne kun on melkeen jo nukahtanut mutta ei kuitenkaan ihan.



Isompien huomioonottamisesta: vaikeaahan se on löytää aina kaikille aikaa. Nyt kun keskimmäinen on päiväkodissa (tuntuu minusta vähän hölmöltä kun olen kotona, mutta hänen täytyy kuitenkin oppia hänelle ihan vieras kieli ennen kouluun menoa, ja muutenkin täällä lapset yksinkertaisesti menevät päiväkotiin kun ovat noin 3v) niin itse asiassa esikoiselle on jäänyt aikaa. Hän tulee koulusta Amandan päiväuniaikoihin ja sitten saamme olla kaksin. Ehtii yleensä tehdä läksyt kun laitan Amandan unille ja sitten me ollaankin nyt pelattu ja vaikka mitä. Tuo pelaaminen on oikeasti sula mahdottomuus jos A on hereillä eikä molemmat vanhemmat ole paikalla! Vielä kiva kun esikoinen on sellanen tosi looginen ja matemaattinen niin hänen kanssa on hauskaa pelata haastavia pelejä. Eilen pelattiin 2 tuntia rummikubia... Keskimmäiselle taas jää jotenkin huonosti ihan kahdenkeskistä aikaa =( Mutta parhaamme mukaan yritetään järkätä. Yleensä sitten toinen vanhemmista voi puuhata vain hänen kanssaan kun esikoinen on esim kavereiden kanssa.



Pöh, tänään keskimmäinen täyttää 3 ja eilen sairastu flunssaan ja 39 asteen kuumeeseen. Tyypillistä kun tänään piti juhlia tarhassa... Mutta tänään on ollut ihan kuumeeton ja pirteä että katsotaan jos huomenna menee taas. Esikoinen oli eilen isän kanssa katsomassa Ruotsi-Saksa ystävyysottelua tuossa parin tunnin matkan päässä. Ruotsi tosin pelasi aivan uskomattoman huonosti mutta silti olivat viihtyneet matsissa. Molemmilla oli kunnon fanivarusteet päällä ja esikoinen kuulema oli enemmän ihmetellyt 53 000 katsojaa kuin itse peliä =)



Amanda on ollut vähän kärttyinen, taitaa silläkin olla joku flunssanpoikanen. Yöt on katkonaisia ja päivälläkin kiukuttaa. Mutta kyllä se aina välillä saa pusukohtauksia ja lähettelee sen lisäksi lentopusuja.



Ohhoh kun taas valtaan palstatilaa, nyt mä yritän laittaa Amandan nukkumaan. Oikein iloista päivää kaikille!

Empä ole paljoa kerennyt kuulumisia kirjoittelemaan,muutto kun pukkaa päälle..Ens viikon perjantaina saadaa avaimet ja sit alkaa se peseminen ja maalaus..

Onneks ei tarvii yhtenä päivänä saada kämppää tyhjäksi vaan meillä on vajaa viikko aikaa..Hyvä niin..

Koska mies joutuu suurimma osan kuitenkin tekemään ja siinä sivussa vahtimaan,etten mä vaan tee mitää..

Mun äiti onneks tulee vahtimaan Henryä ja Heiniä,niin mä saan edes kaapit pesyä..Ehkä mies antaa mun edes senverran tehdä..

Koitetaan,että Rusina pysyis yksiössään muuton yli.

Viikon päästä mennään Jorviin ja sovitaan sektio aika,eli reilu 3vk ja Rusina on maailmassa,niin se aika vaan menee ja meidän vauvasta(Heinistä) tulee iso-sisko..



Heinistä on tullut ihan mahdoton kerjuri,se kerjää kaikkea mahdollista ja kovaan ääneen huutamalla..Välillä meinaa hermo mennä kun neiti kerjää jotain olematon langanpätkääkin..ja sit kun se vihdoin sen saa,niin se ei enää kelpaakaan vaan sit onkin jo uusi kohde..

Tämmösin päiviä on muutama viikossa..Yleensä illasta..Joten aina saa

vähän jänskätä millä tuulella neiti on kun herää päikkäreiltä :)

Tyypillinen nainen,mieliala voi vaihdella nanosekunnissa.



Nyt kun saadaan vihdoin isompi kämppä,saa Heinikin oman huoneen tai siis joutuu jakamaan sen Rusinan kanssa.Mutta aluksihan Rusina saa nukkua meidän huoneessa,en kuitenkaan jaksa lähteä montaa kertaa yössä syöttämään sitä toiseen huoneeseen..ja näin Heininkin saa nukkua rauhassa..

Mä oikein odotan,että pääsen sisustaamaan Heinin huonetta,ompelemaan verhoja,tyynyja yms..Ihanaa..

Kankaat on valmiiksi valittu,mutta odotan kuitenkin että Rusina on maailmassa..koska jos niin käy niin,että siltä löytyy ne pallit,niin sit täytyy vaihtaa verhojen väri..vaikka vaihtoehdotkin on jo valmiiksi katsottu..



Heini tekee kovasti lisää hampaita,hampaitahan meillä ei ole vielä kun 7kpl..Ylhäällä kolme ja etualahampaat sekä alhaalla yhdet poskihampaat..

Heini tekee hampaita vähän kummassa järjestyksessä,mutta pääasia,että tekee :)



Nukkumisen kanssa meillä ei ole mitään ongelmaa ja nukkumaan mennään aina yhtä hyvin,tietty poikkeuksiakin on,mutta ne ääri harvinaisia..Hyvä näin..



Mutta eipä tässä muuta,täytyy jatkaa muita hommia kun vielä kerkee..

Neiti on päikkäreillä ja heräilee tossa piakkoin,nyt nukkunu 1,5h..



Terkuin: kuningascobra,Heini-neiti ja " Rusina"



P.s: Milloin ottee aattellu taas treffata? Mä voisin ehkä jaksaa vielä yhdet treffit,riippuen ajankohdasta..

Ja päästäänhän me sit myöhemmin syksyllä treffamaan meilläkin,ei Mareilan tarvii aina järkätä :)

Juu, saatiin hoitaja IHANAA, tyttö tulee meille maanantaina, niin jutellaan enemmän. Ihan huippu olo nyt. Me ollaan mietitty, kun minä menen töihin, niin hankitaan varmaan au-pair/lastenhoitaja iltapäiviksi, no siihen on aikaa vielä.



Kuningaskobra, hurjan nopsaan menee aika, kohta teilläkin on uusi vauva =) Tsemppiä loppuraskauteen. Voitais koittaa järkätä ne treffit, jos tekin jaksatte tulla. Ajankohtaehdotuksia?



Juu, nyt laittamaan pojille ruokaa, ennenkuin nälkäkuolema yllättää



-mareila+Anton

Moikkis!



Meillä takkuaa myös päiväunille meno ja yöunille meno myös, jos minä laitan nukkumaan. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että vika on mussa. En tee mielestäni mitään väärin, mutta kuitenkin... Koska jonkun muun nukkumaan laittamana K nukahtaa kivuttomasti ja nopeasti. Tästä esimerkkeinä isä, mummi ja hoitotäti, jotka saavat K:n nukkumaan ilman huutoja ja monen tunnin nukutus-sessioita.



Itkettää ja naurattaa samalla, kun hoitotäti kertoo K:n nukahtaneen satua lukiessa lattialle (tapahtuu melkein joka päivä, kun K herää aamuisin jo puoli kuusi, eikä jaksa valvoa yli 6h putkeen). Kotona tuota kesken touhujen nukahtamista sattuu toisinaan ruokapöytään, mutta ei oikeastaan mihinkään muualle. Jos minä laitan pojan päiväunille, niin siinä taistellaan pitkään ja huuto on kova. Joudun siis pakottamaan K:n nukahtamaan :/. Ulos pojua ei ole saanut nukahtamaan moneen kuukauteen.



Viikon kevennys: Mulla on hyvä vinkki, miten saada Laura nukahtamaan vaivattomasti: vie hoitoon :D. Vitsi vitsi. Tällä hetkellä en jaksaisi henkisesti olla kotona kaksin K:n kanssa. On meille molemmille parempi, että mä käyn töissä ja K hoidossa. Rankan viikonlopun jälkeen on huojentavaa palata takaisin töihin ja kun tiedän, että K on hyvässä hoidossa, jaksan paremmin.



Pysyisikö Lauran isä osallistumaan enemmän nukutuspuuhiin? Meillä se on paras kotikonsti, ei vain onnistu kovin usein, kun mies tekee paljon töitä + rakentaa taloa.



Tässä asiat, mitä mulla on asiasta päällimmäisenä aiheesta. Tottakai asiaan vaikuttaa myös jo aiemmin esiin tulleet asiat.



Raikasta syksyn odotusta kaikille!



Zitikka & K 9.4.

Onnittelut raskautuneille, Udidi, ym.!!! Onnea ja kestävyyttä odotukseen!



P.S. Meillä pikku-kakkosta saa odotella vielä pitkään, ellei vahinkoa satu ;)

Meilläkin on lähtenyt nyt hoitorumba käyntiin. Syksystä kyllä tykkään - eilenkin haistelimme metsän tuoksuja Pihlan kanssa ja hypimme sateessa - mutta tästä hoito/työ-kuviosta en niinkään välitä. Ainainen riittämättömyyden ja kiireen tunne. Meillä varsinkin esikoinen reagoi hoidon aloitukseen vahvasti, mutta toki vasta toinen päivä tänään, joten kyllä se tasoittuu.



Olimme ma-ke evakossa, sillä Pihlan ns. vauvarokko tarttuikin sitten myös minuun ja esikkoon. Tulirokkoakin epäiltiin, mutta ilmeisesti saimme entero-rokosta kokemuksen. Olimme kurkut jumissa ja kuumeessa. Näppylöitä oli itselläni vain käsissä ja jaloissa, mutta esikolla (kuten PIhlallakin) koko kropassa.



Nyt kun musitan, haluan onnitella kaikkia odottajia. Kuningaskobralla onkin jo tosi toimet lähellä. On se vaan huisia! Siskoni lähti tänään juuri kiikuttamaan siittiöitä Naistenkilinikalle. Siellä niistä putsataan huonommat pois ja parhaat laitetaan sitten " hommiin" . Viiden vuoden yrityksen jälkeen toivon ja toivon niin heidän puolesta, että josko nyt.



Kuningaskobralle muuten, että minäkin olen ollut aivan sisustusintoa täynnä uudessa kodissamme. Sitten kun löytyis vielä aika ja raha kaikkien visioiden toteutukseen :)



Mareilalle tähän väliin onnittelut hoitajasta. Kuulostaa aikasta luksukselta. Upea juttu!



Ja OMpunäiti, kaikki vinkit oletkin jo varmaan saannut. Tunnistan itseni noista sinun teksteistä sikäli, että esikon kohdalla meillä herättiin jonkun aikaa viideltä, ja olin niin väsynyt ja ymmälläni. Toisaalta taas päiväunia pojumme ei nukkunut juuri nimeksikään, ja pysyi itse kyllä ihmeen pirteänä, mutta äiti ei. Kaikki minulle silloin hoki, että ole onnellinen, kun poika nukkuu yönsä ja on terve. No olinhan minä, mutta ei se sitä väsymystä vähentänyt.



Meillä on Pihlalla ollut joinakin öinä nyt sellaista raivarihuutoa, joka kyllä tyyntyy, kun vähän paijaa. Muuten elämä on neidin osalta tosi mutkatonta ja helppoa. Meilläkin alkaa muskari parin viikon kuluttua: PIhlan kanssa äiti-lapsi muskari ja esikko menee jo ihan itsekseen. Ja minä sitten olen taas vaikka väkipakolla aloittamassa punttiksella käyntiä taas ensi viikolla. Isoimpana motivaationa on tuo reistaileva selkäni, johon saan apua kuntoilulla. Mutta joo, kyllä tuo kasvava alavatsa, kainaloläskit ja selkämakkarat on aika hyvänä syynä myös. Kesällä tuli vähän lepsuiltua tuon ruokailun suhteen. Esikkokin oikein ihmetteli, että miten mehun juonti on nyt kokonaan lopetettu.



Nyt on kuulkaas mentävä töihin. Mukavaa viikonloppua kaikille!



Lyle

ilman kahvia, en jaksa keittää =( Tämä viikkon on ollut oikea laiskotus viikko, ei jaksa siivota, ei jaksa järjestellä, ei oikin jaksa mitään, paitsi olla poikien kanssa. No hyvä niin, saavat laatuaikaa äidiltä =)



Unista puheen ollen, meillä nukutettiin tänään 1h kun laitoin Antonin omaan sänkyyn, niin siitäkös se riemu ratkesi. No nyt tättähäärä nukkuu.



Anton kävelee aika paljon nyt ehkä 50%kävelee, 50%konttaa, ystävämme poika ihana pieni, katsoi aivan järkyttyneenä Antonia, kun Anton käveli ja poika hoki " Anton kontaa, ei kävele" Hassu <3 Tänään lähdetään kesän vikalle mökkireissulle, että pakatakin pitäisi, ei jaksa.



En muista pitikö kommentoida jotain??? Jaa niin yksi gallup pystyyn (taas) itketäänkö teillä kun isi lähtee pois? Anton nimittäin konttaa lohduttomasti itkien isin perään aamuisin.



Nyt otan itseäni niskasta kiinni, eilen jo imuroin, ja menen pesemään vessan+pakkamaan. Mukavaa viikonloppua kaikille =)



Mareila+Anton

Kiitos taas ainakin Mugskabille, Zitikalle ja Lylelle unituesta! Olen ihan tosi liikuttunut saamastani kannustuksesta.



Täytyy sanoa, että muutamat viime päikkärit ovat menneet oikein hyvin (1-2h, ei hirveää huutoa), eli se niiden aikaistaminen on tainnut olla avainjuttu. Lisäksi olen pystynyt pitämään itseni rauhallisen päättäväisenä nukuttaessa, vaikka huutoa ja läpsimistäkin on koitunut Lauran taholta osakseni. On ollut ihanaa nähdä, miten erilainen tyttö herää kunnollisten päiväunien jälkeen! Lähtee heti juoksemaan ja hihkuu vaan mennessään. Äiti on ollut siitä tosi iloinen.



Zitikka - meillä on sama juttu, eli varmaan kaikki muut maapallon ihmiset ja eläimetkin saisivat Lauran nukkumaan paremmin kuin minä. Anoppihan on taidoistaan jo kuuluisa, ja myös isin kanssa tyttö rauhoittuu paljon paremmin kuin minun. Miehelläni ei myöskään ole mitään nukuttamista vastaan, mutta viime aikoina olen halunnut hoitaa sekä päivä- että yöunille nukuttamisen siksi, että saisin niihen jonkin samanlaisen rutiinin ja " otteen" joka toimisi sekä päivällä että illalla. Tosin ehdotin kerran jo sitäkin, että mies voisi tulla ruokkiksellaan aina laittamaan Lauran päikkäreille. Se ei kuitenkaan mennyt läpi. : )



Mullakin on ollut vähän kodinsiivous- ja sisustusinnostusta päällä. Järkkäsin Lauran lelut uudestaan isosta korista kirjahyllyyn ja lipaston laatikoihin, kävin hankkimassa eteiseen uuden maton, vein tarpeetonta kamaa kierrätyskeskukseen ja muutenkin olen yrittänyt löytää tavaroille taas parempia omia paikkojaaan. Meillä on muutto edessä varmaan vuoden-kahden sisällä, joten isompia uudistuksia ei ruveta tässä asunnossa tekemään. Yritetään vaan jotenkuten mahtua olemaan siihen saakka!



Kaverini tuleekin kohta töistänsä meille kahville (jee!), joten siirryn miettimään tarjottavia. Mukavaa viikonloppua kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

oli vaan pakko Mareilalle sanoa että just äsken kirjotin meilin vanhemmilleni ja kerroin että Amandalla on kauhea pappa-kausi!! Eli aamulla itkee lohduttomana kun pappa lähtee töihin, roikkuu tossa portin takana ja huutaa että pappa tule. Sitten päivän kuluessa käy vähän väliä ulko-ovella ja sanoo surullisena " pappa" . Tänään käytiin lääkärissä niin yllätti ihan meidän kun sanoi " pappa, titta bilar" .



Mutta nyt mun pitää kiiruhtaa, heissan!

Hyvät siskot ja hippusenne!



Päätin tänään, että jos Lauran lupaavasti parantuneet päiväunet (tänään 2h!) pysyvät suurinpiirtein hyvinä tai jopa entistä parempina seuraavan kuukauden ajan, minä järjestän sen kunniaksi Juhlat. Niihin olette sitten kaikki tervetulleita, joten varautukaa katselemaan kalentereihinne sitten syys-lokakuun vaihteessa!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Missä menee teidän rajat taaperon kiipeilyn suhteen? Ja miten johdonmukaisuus toimii kylässä tai jos teillä on vieraita (joilla on eri rajat)?



Meillä on ollut aika salliva suhtautuminen, ajatuksena se, että siitä se oppii ja vimma menee ohi... Pöydille ei saa kiipeillä, mutta tuoleille, penkeille jne. saa. Mun oma äitini oli vähän ylivarovainen ja omasta lapsuudesta muistuu mieleen kuinka kaikki oli lähtökohtaisesti vaarallista ja varovarovaro. Itse yritän tätä välttää, siis tietysti pidän silmällä ja varoitan, jos menee liian hurjaksi, mutta yritän olla varoittamatta kaikesta. Lisäksi tuoleista ollaan ajateltu, että koska itsekin niillä istutaan, niin on vähän ristiriitaista yrittää kieltää Helkaa menemästä niihin. Olen myös antanut Helkan kiivetä itse portaita (vieressä olen tietysti ottamassa koppia), kävellä hiekkalaatikon reunalla (olen tietysti pitänyt kiinni), kiivetä itse liukumäkeen (ja taas olen vieressä) jne.



Hankalaksi homma menee siinä vaiheessa, kun jollain meidän tutuilla on eri periaatteet. Ei tietysti kylässä saa muutenkaan riekkua, mutta onhan se vähän hankalaa aina jos kotona jotain saa tehdä ja sitten kylässä ei saakaan. Vastaavasti jos meillä on kylässä joitain, joiden lapsi ei saa tehdä jotain, jota Helka saa, niin on vähän hankala tilanne sitten yhtäkkiä kieltää Helkaltakin. Mutta ollaan kyllä tehty niin, että kun meillä on vieraita, niin yritetään sitten mennä suunnilleen samoilla säännöillä kun vieraat. Mietin vaan, että ollaankohan me liian lepsuja... :)

Errj, meillä oli mun lapsuuden kodissa ihan sama että kaikki oli apuavarokauheeta ja siksipä musta on varmaan tullut vähän vastakohta. Vaikka kyllä mä jossain asioissa olen varmaan ihan ylivarovainen ja meinaan saada slaagin anopin tyylistä hoitaa lapsia (kyllä se pärjää uimarannalla jne)!



Mutta siis kiipeillä meilläkin saa, pöydiltä nostan pois, muuten sohvat ja tuolit ja parkkitalot ja lelulaatikot ovat ihan ok. Mulla on ollut kaikkien lasten kanssa tiukka linja että kylässä mennään kyläpaikan sääntöjen mukaan eli jos siellä ei saa kiipeillä sohvilla niin ei sitten kiipeä Amandakaan. Samoin, vaikka meillä saa syödä sohvassa siisitisti esim välipalaa niin vierailla lapseni eivät näin tee. Lapset on musta ihan hienosti oppineet tämän ja esikoinen kysyy jo aina nätisti saako tehdä sitä ja tätä. Olen myös joustanut siinä että jos jollakulla on ok hyppiä vanhempien sängyssä niin sillon meidänkin lapset saavat niin tehdä vaikka se kotona ei ole ok (meidän sänkyjen surkeudesta johtuen). Itse ajattelen että on hyväksi lapsille ymmärtää että kaikkialle ei voi toimia samojen sääntöjen mukaan.



Oliko se Milenna joka puhui siitä vesi-innosta... Amandakin on vesipeto ja jos jossain on vettä on niin Amanda rynnistää heti paikalle. Ei ole mitään väliä miten jääkylmää vesi on, uimaan on pakko päästä.



Eipä tässä muuta, Amanda nukkui koko viime yön sängyssään! Yöt on nimittäin kotiinpaluumme jälkeen olleet hirveitä... Mutta nyt siis klo 23 A oli noussut itkemään sängyssä, laskin vain alas ja nukahti siihen. Sitten klo 03 kuulin itkua mutta kun olin mennyt paikalle, A jo nukkui. Ja sitten klo 06 sanoi kerran " mamma" ja nukahti uudestaan.

ja aika taitava siinä. Siitä johtuen en kiellä kiipeilyä, paitsi pöydälle. Se -yllätys, yllätys onkin tietysti mieluisin kiipeilykohde. Rappuset tyttö tulee jo itse kävellen alas, tuoleille kiipeää jne.

En mä nyt tiedä onko se lepsuilua että lapsi saa tulla samalle tasolle missä muutkin on. Eihän kuitenkaan ole kyse koirasta!

Motoriikka meillä siis hyvin hallussa, mutta niin kuin monet muutkin ovat valitelleet, kommunikaatio ongelmia on jonkin verran. Tyttö ymmärtää puhetta valtavan hyvin ja höpöttää omalla kielellään, mutta siitä ei ota mitään selvää. Eläinten ääniä matkii ja joitain yksittäisiä sanoja on, mutta siinäpä se. No, kaikki aikanaan.

Tyttö on taas nuhassa. Oli ehkä 4 päivää terveenä edellisen nuhan jälkeen...

Niin ja täällä en vissiin ole kertonutkaan että jos kaikki menee hyvin, meille tulee pikkukakkonen maaliskuussa.

Että tälläistä meille noi pääpiirteittäin.



mallu ja räkäreetta

Ihan ekaksi Ompunäidille halaus ja jaksamista. Ei Laura äitiä vihaa, kun rakastaa niin kovasti, ettei halua nukahtaa =) Minä suosittelisin, että yrität laittaa aikaisemmin nukkumaan, tai meillä se auttoi, kun laitan Antonin tarpeeksi aikaisin yö/päiväunille, niin nukahataminen on helpompaaa. Muuten se voi olla tuntikausia kestävää raivoamista, samoin unet ovat paremmat. Voi olla myös eroahdistustakin, jostain luin, että nukkumaan meno on lapselle kuin " pieni kuolema" siis kun joutuu eroon vanhemmista. Mutta toivottavasti teidän uniongelmat vihdkoinkin ratkeaisivat. Oletko kokeillut nukuttaa rattaisiin, Anton nukahtaa parhaiten kun rattaita heijaa.



Lyle: Meidänkin esikoinen on ollut niin rauhallinen, että on ollut vaikeuksia tottua tämön tempperamenttisen kuopuksen raivareihin ja huutoihin



Errj:n kiipeily galluppiin, eli meillä saa kiivetä tuoleille, pöydät ja kaapit ovat ehdoton(poikkeuksena esikoisen piirustuspöytä, joka on matala ja lasten huoneessa) EI, sänkyyn saa kiivetä, liukumäkeen kiipeää itse, portaat kiipeää itse (minä vartioin vieressä) Eli melkein kaikkialle minne pääsee, saa kiivetä, paitsi vaarallisiin paikkoihin, kuten hellalle =). Vierailla ollaan heidän tavallaan, eli saa tehdä samaa kuin kyseisen perheen lapset. TOsin meillä on ystäviemme kanssa aika samanalaiset säännöt, joten se ei ole tuottanut ongelmia. Samalla tavalla odotan, että meillä noudatetaan meidän sääntöjä. Kai aika lepsut säännöt, mutta mielestäni parempi antaa kiivetä ja kokeilla, sillä tavalla ne oppivat.



Meidän mökkireissu oli AIVAN IHANA, pariskunta joiden kanssa olimme, on niin ihana pariskunta. Uitiin järvessä, esikkokin tuli sinne) ja saunottiin ja syötiin, eli hyvin pitkälle oltiin vaan ja nautittiin. Anton kävi konttailemassa rannassa, joka oli tosi matala, eli sinne pystyi päästämäään Antoninkin (toki vahdin vieressä) Yöt minä nukuin kuin tukki ja aamulla olin virkeä ja iloinen =) Nyt on TOSI rentoutunut olo, ihanaa. Lapset nauttivat kun saivat mennä ja viipottaa rauhassa =)



Anton harjoittelee salaa kävelemistä, meni siellä mökillä terassille taaksen vilkuillen (istuttiin keittiössä, mistä näki suoraan terassille) nousi seisomaan ja käveli pitkän matkan, kunnes kääntyi ja konttasi takaisin, naamallaan sellainen ilme, ett' mitäs tässä, en minä mitään tehnyt. Käveli kyllä lopulta niin, että kaikki näkivät =) ja kovasti piti taputtaa meidän pikku linssiluteelle =)



Yöt menevät hyvin, ainoastaan aamut alkava liian aikaisin (5-6) mutta tänään Anton nukkui oikein hyvin 7.15 asti, oli raukka varmaan väsy reissusta.



NYt anna tilaa jollekkin muulle, ja menen purkamaan meidän tavarat, mukavaa viikoa kaikille



Mareila+Anton

..Pikkukakkosen odotukseen! Kiva juttu. : ) Toivottavasti jakselet hyvin siellä!



Ja sitten KIITOS teille siskot loppuviikon kannustuksesta ja tuesta! Kyllähän mä olen varmaan tullu vähän liian neuroottiseksi noiden Lauran unien suhteen, mutta laitan ainakin osan siitä oman väsymykseni piikkiin. Ja sen sekasotkun, mikä päässäni on kun en enää oikein tiedä, mistä alkaisin asiaa enää selvittämään. Tosin tällä hetkellä luulen, etten ole ollut tarpeeksi kärsivällinen ja pitkäjänteinen esim. yksiin päikkäreihin siirtyessä, vaan helposti olen tullut katumuspäälle ja alkanut epäillä systeemin toimivuutta. Aionkin nyt pitää tiettyä, vähän entistä aikaisempaa (siis lounas aikaisemmin ja siitä sitten edelleen päikkäreihin) rytmiä mahdollisimman samanlaisena ainakin parin-kolmen viikon ajan, vaikkei se joka päivä kovin hyvin toimisikaan. Katsotaan taas...



Laurakin kiipeilee aika paljon, ja samoilla linjoilla ollaan kuin teillä muillakin. Tällä hetkellä saa kiivetä sohvalle, tuoleille, meidän sängylle, kenkätelineelle, mutta ruokapöydälle ei. Viime viikolla häntä sai olla jatkuvasti nostelemassa pois pöydältä, mutta nyt vähään aikaan pöytä ei ole taas kauheasti kiinnostanut. Musta tuntuu hyvältä toi Kentin ajatus siitä, että kotona ollaan tietyillä säännöillä ja kyläpaikassa kyläpaikan. Näin pienen on ehkä vielä vaikea sitä tajuta, mutta ajan myötä varmaan helpottaa senkin suhteen.



Mutta nyt kahville ja jatkamaan valokuvat albumiin -projektiani! Olen menossa " jo" viime vuoden marraskuussa.



Terveisiä kaikille ja kiva että olette olemassa!

Ompunäiti

Mareila, hienoa että oli noin onnistunut viikonloppu!



Niin, tässä mä siis taas on... Keskimmäinen alotti torstaina tarhan ja pe oli jo yksin 2 tuntia ja tänään siis taas on 2 tuntia ilman äitiä. Ja nyt mä sen kuulin miltä olen onnellisesti välttynyt Saksan vuosinani: tarhan täti sano että vielä nopeemmin E oppisi saksaa jos me kotonakin vähän puhuttais sitä. GRRRRR! Siis luulisi että kasvatusalan henk. kunnalle olisi jo tuttu tämä kohta jo vuosikymmenet tiedossa ollut juttu että lapsen kannalta ehdottoman tärkeää on että jokainen puhuu lapselle omaa tunnekieltään. Siis toki minä puhun saksaa naapurin lapsille mutta kaikkien kielien osaamista edistää se että lapsi oppii kotikielensä kunnolla!! No joo, tyydyin vaan hymyilemään väkinäisesti mutta kotimatkalle pulssi nousi kun kuvittelin että solkkaisin saksaa lapsilleni... Tosiasiahan on kuitenkin se että vaikka keskari ei vielä saksaa osaakaan niin parin vuoden päästä ongelmana on se miten ylläpitää kotikieliä. En sitten viitsinyt järkyttää tätejä että meillä vielä kotonakin puhutaan kahta kieltä.



Höh, mutta se siitä. Eilen Amanda oli tovin yksin ylhäällä ja illalla yllättäen kaikkien lasten hammasharjat oli poissa. Etsittiin tuloksetta kaikkialta. No, tänään Amanda kävi sitten hakemassa harjat minulle sieltä mihin oli ne säilönyt: nukenvaunuihin tyynyn alle =))



Nyt pitää mennä ettei tarhantäti suutu.