Huhtimasut uuteen viikkoon!

Mä kävin alkuraskauden ultrassa. Oli ihan pakko varmistaa onko tämä tottakaan. Meidän taustaa sen verran, että yritettiin esikoista 3 vuotta ja oltiin lapsettomuushoidoissa, taustalla myös yksi keskenmeno. Tämä ihme sai alkunsa ihan luomusti ekojen synnytyksen jälkeisten menkkojen jälkeen!! :D



v

Hei kaikille!



Koko päivän kestävää etovaa oloa kehissä täälläkin. Jostain syystä rasvainen ja suolainen ruoka tuntuu auttavan parhaiten. Ei kauhean hyvä, kun haluaisin tässä toisessakin raskaudessa pitää painonnousun kurissa. Ylipainoa on entuudestaan sen verran, että joka tapauksessa joudun painoindeksin takia sokerirasitustestiin sitten myöhemmin.



Np-ultra-aika varattu ja ensimmäistä neuvolaa odotellaan.



Uudesta tulokkaasta olemme kertoneet muutamille ystäville ja lähimmälle perheelle. Töissä en aio kertoa asiasta vielä yleisesti. Väsymykset menevät siellä ainakin toistaiseksi esikoisen yöllisten valvomisien piikkiin. Reppana alotti taasen uuden hampaiden teko urakan, meidän pojalla on tapana tehdä niitä hitaasti ja hartaudella. ;D



Välillä mietityttää kovasti millaiseksi arki kahden lapsen kanssa muodostuu, kun meidän esikoisenkin kanssa siinä riitti aika pitkään ihmettelemistä. Eiköhän sitä tiettyjä asioita osaa sitten ottaa jo rennommin kun on ensimmäisen vauva-aika vielä hyvin muistissa.



Mutta nyt peti kutsuu.



-Ghattis

Vihdoin ja viimein tuli tilaisuus tulla muutama sana raapustamaan.. Isäntä on lomalla ja ollaan touhuttu kaikenlaista, ettei ole juurikaan koneelle kerennyt.

Täällä ollaan myös väsymyksen ja äklö olon kourissa kuten moni muukin näkyy olevan. Oksentaa ei onneksi ole tarvinnut, mutta huono olo on kyllä aamusta iltaan seurana. Jotain täytyy yrittää välillä suuhun tunkea vaikka ei juuri mikään maistu, mutta yleensä syömällä olo vähän paranee.

Joku täällä kyseli lasten pienestä ikäerosta.. (sorry kun en muista nim.merk.) Meillä on nyt neljäs lapsi tulossa ja ensinmäisen ja toisen lapsen ikäero on 1.6v. Toisen ja kolmannen lapsen ikäero on 1,3v ja kolmannen ja neljännen ikäeroksi tulee n. 1,4v. Kyllä siinä sutinaa riittää, mutta kaikesta on selvitty.. Ja vieläpä ihan mallikkaasti. Välillä tietty on rankkaa kun lapset on kipeitä, mutta kuuluu asiaan..

Nyt tuolta lastenhuoneesta kuuluu ääniä, joten on mentävä tarkastamaan tilanne.

Hyviä vointeja kaikille toivottelee wagner

Heissan kaikille!



Ilokseni huomasin, että huhtikuiset ovat jo löytäneet toisensa. Uskaltauduin pinoon, vaikka viikkoja on vasta 5+0. Niin alussa olen, että asiaa on vaikea itsekään oikein sisäistää. Varovaista toiveikkuutta on kuitenkin ilmassa...



Esikon odotuksen ajoilta tuttu massiivinen megaväsymys on kuitenkin jo antanut muistuttaa itsestään, joten totta tämä on! Olen asiakaspalvelutehtävissä ja kyllä nolottaa, kun haukotukset alkavat aamusta ja jatkuvat pitkin päivää, tauotta. Onneksi pahaa oloa en ole vielä tuntenut, tosin mummin tarjoamat makkarat jäivät viikonloppuna ansaitusti lautaselle.



Esikoista odottaessa v. 2004 pinouduin melko laiskasti syysunelmissa, mutta keskustelua seurasin päivittäin, toisinaan ihan neuroottisesti. Sain siitä niin valtavasti vertaistukea, että nyt ajattelin olla ahkerampi. Toivottavasti itse voin kirjoituksillani ja kokemuksillani olla jollekulle hyödyksi! Tämähän on kohta kirjaimellisesti omaan napaan tuijotuksen aikaa.



Odotuksesta olemme kertoneet muutamalle kaverille. Periaatteessa asia ei ole salaisuus. Ajattelimme, että koska meitä on jo siunattu yhdellä terveellä lapsella, meillä on kaikki syy onneen, tässä ja nyt. Tämä uusi tulokas on aivan erityinen ilonaihe, muttei samalla tavalla enää " arka" , kuin ensimmäisen alkuodotus.



Oli ilo lukea teidän muiden kuulumisia. Kaikkea hyvää ja muistakaa juoda riittävästi- ainakin jos ilmat tai pahoinvointi vaivaa!



t. Triinu-Liinu 5+0

ei vieläkään pahoinvointia ja eikä suurensuurta väsymystäkään havaittavissa. tosin esikoisestakin alkoi vasta rv 9 että saas nähdä kuinka käy tälläkertaa..



me ollaan kauheen huonoja pitämään salaisuuksia, yhdelle sun toiselle on tullut mainittua, ja tärkeimmille eli omille ja miehen vanhemmille tietenkin, sekä joillekkin parhaimmille ystäville. meille itseasiassa kävi niin että oltiin yhden ystäväpariskunnan häissä heti seuraavana päivänä plussauksesta ja sulhaselle vahingossa lipsautin ja hän ehti juoruta noin puolelle hääseurueesta erittäin lyhyessä ajassa. eikä oltu siinä vaiheessa edes kerrottu kellekkään muulle =)



meillä esikoinen on pienen sisaruksen syntyessä aika tarkalleen 2,5v. toivottavasti vältytään suurimmilta mustasukkaisuus episodeilta mutta varaudutaan nyt varmuuden vuoksi pahimpaan.



sinkkuelämää alkaa, pakko mennä...



marie rv ei vieläkään ihan varma 7+?

Hei!

Minäkin ilmoittaudun mukaan huhtimasuihin.

Tänään on ilmeisesti rv 6+0, mikäli laskurit pitävät paikkaansa.

Täälläkin ollaan laiskoja kertoilemaan, mutta jos silloin tällöin ehtisin lukaista muiden tuntemuksia ja jakaa omianikin.



Odotan toista, esikoinen on 3-vuotias. Vielä ei ole ollut kummempia tuntemuksia, ainoastaan kuukautisten ajankohtana oli maha todella kipeä ja turvoksissa, mutta kun ei mitään kuulunut testasin parin päivän päästä ja aivan kuten arvelinkin, positiivinen testi.



Ainoastaan viime yönä heräsin kuvottavaan tunteeseen, joka alkaa pikkuhiljaa nytkin hiipimään voimakkaammaksi, todennäköisesti viikonloppuna jyllää jo pahoinvointi täysillä. Esikoista odotellessa alkoi pahoinvointi samoihin aikoihin.



Väsymystä on täälläkin. Asiakaspalvelutyössä on kammottavaa kun pitää yrittää tsempata ettei haukottele asiakkaiden edessä. Kohta varmaan pitää tsempata ettei oksenna pöydälle :)



Minulle tulee raskaana ollessa herkkyyshetkiä ja varsinkin lasten kurjat kohtalot saavat kyyneleet vuotamaan. Nytkin huomasin jo tämän, telkkarista katsoin jotain pikkupojan juttua, joka leikattiin vaikean selkävian takia ja itkeä vollotin silmät turvoksiin. Tuo herkkyys taitaa vaan paheta mitä suuremmaksi masu kasvaa.



Meillä ei muut tiedä kuin mieheni ja paras ystäväni, joka hänkin on vauvakuumeen kourissa. Odottelen lähemmäs sitä rv 12 ja sitten vasta rupean ilosanomaa kertoilemaan..



Maria 6+0

Viime yö meni sitten valvoessa ja pyöriessä sängyssä..ja vessassa juoksutti ahkeraan:)

Mieskin silitteli unisena massuani..luuli ressukka varmaan että siihen sattuu. Onneksi ei ja muutenkin aamu on lähtenyt liikkeelle suht rauhallisesti pientä kuvotusta lukuunottamatta.

Kiitos kaikille jotka tsemppasivat noihin vatsan nippailuihin ja juilimisiin liittyen. On mukavaa kun saa tukea samassa tilanteessa olevilta. Kaikki kun on vielä ihan uutta ja aikaisempia kokemuksia ei ole.

Luulen että nuo raskaammat työpäivät vaikuttavat jotenkin tuon vatsan reagointiin, joten pitänee yrittää ottaa rauhallisemmin.

Kiva kun on tullut paljon uusia kirjoituksia pinoon:)

Nyt vaan sitten haukotellen uuteen päivään ja katellaan kuinka väsynyt sitä taas iltasellan ollaan. Onneksi ulkona on jo pikkasen viileämpää niin jaksaa töissäkin paremmin läkähtymättä=)



tamsku rv 6+3

Pinouduin jo tuonne huhtikuiste LA listalle ja nyt vielä tännekin ajattelin viestiä laittaa. Meilläkin esikoisesta (1v3kk) olis nyt tulossa isoveli =) jännää ja vastahan meillä oli vauva =)



Plussasin itse kotitestillä eilen ja omien laskujen mukaan LA 18.4.07. Mulla on tuo kierto ollut aina noin 35-45 päivän luokkaa niin varmistunee ultrassa rv:t...



Tästä se taas alkaa masun kasvatus... Oireista kyllä jo vähän aavistelin, että nyt taitaa kakkonen olla tulossa. Rintoja vihloi viikko takaperin ja oli oikein kunnon kiinnityskivut useampi viikko sitten. Muuten olo ollut aika neutraali, lukuunottamatta armotonta väsymystä iltapäivisin.



Innu

LA olis täälä ehkä 4.4. Edellisten menkkojen alkua en tarkalleen muista, joten tuo on arvio...Oon niin surkee noitten päivämäärien muistamisen kanssa.



Meillä on ennestään poika, joka sitten isoveljeksi tullessaan ois 3v4kk. Eli uhmaisen koltiaisen kanssa täällä yritetään pärjätä. Ite kyllä tosin lusmuilen tällä hetkellä kotona ihan yksin, poika kun on päiväkodissa. Kauhee morkkis mutta suunnitellut sijaisuudet jäi tekemättä, koska en voi kuvitellakaan meneväni töihin " ahkerana tuuraajana" . Väsymys on valtaisa, etovaa oloa tasaseen tahtiin. Poikaa taas ei hyvin sujuneen alotuksen jälkeen viitsi heti ottaa pariksi viikoksi taas kotiin. Onneksi mies tukee tätä lusmuilujärjestelyä ihan aidosti. Syyskuussa alkaa sitten opinnot, joten keräillään voimia siihen...



Ajattelin tilata ens viikolle yksityisen ultran. Oon niin malttamaton tietämään, että onko ylipäätään mitään jännittämistä...Olo on paljon skeptisempi kuin edellisellä kerralla. Toisaalta oireet on ihan lupaavia. Ja mahaa turvottaa jo sen verran, että kolme kaveria on arvannut " toisen tulemisen" :). Nyt rupee oleen romaani, joten jatketaan joskus myöshemmin. Nyt SYÖMÄÄN ja aah, nukkumaan!

Täällä ei edelleenkään mitään isompia oireita ole. Ja hyvä niin. Meidän esikoinen on vauvan tullessa jo 2v 2kk eli ei ihan niin pieni ikäero kuin joillain täällä, mutta silti mietityttää kuinka pärjäillään. On ainakin nyt aikamoinen vauhtiveikko. Onneksi nukkuu jo hyvin yöt ja pitkälle vielä aamustakin.



Raskaudesta ei olla vielä kerrottu muille. Vaikka mieli tekisikin, olen huono pitämään salaisuuksia. Esikoisesta sinniteltiin tosin siihen ekaan ultraan, mutta nyt luulen ettei jakseta ;) Siskolleni ainakin varmasti pian paljastan, kun hänkin on raskaana eli tulee serkukset lähekkäin. Niin ja anoppi on jo aikaa sitten tunnustanut tarkkailevansa mun valintoja ruokapöydässä. Meillä kun aina on sitä pastoroimatonta oman tilan maitoa pöydässä.



Sokerirasituksesta joku puhui. Minulla oli viime raskaudessa se raskausdiabetes, mutta hoitui ruokavaliolla. Nyt aion kyllä hoitaa sen jo etukäteen niin, ettei edes pääsisi tulemaan. En meinaan halua, että synnytys taas käynnistettäisiin. Viimeksi käynnistettiin juuri tuon diabeteksen takia, vaikka lapsi oli ihan normaalikokoinen. No siihen on vielä aikaa, mutta silti sitä alkaa miettimään jo synnytystäkin ja kaikkia hankintoja. JOsta tulikin mieleen. että te joilla esikoinen vielä ratasiässä niin aiotteko hankkia tuplarattaita tai seisomalautaa tai jotain muuta vaihtoehtoa?



Näin siis vain omaa napaa kertoillen MAthilda rv 6+0

Aattelin muutaman sanan tulla rustaamaan....

Meillä raskaudesta tietää jo tosi moni...oon huono pitämään tämmöisiä salassa enkä kyllä nää siihen mitään syytäkään.

Meillä tulee esikoiselle ja tulokkaalle ikäeroa 2v9kk että on meillä iso tyttö jo toisen syntyessä.

Täällä on viikkoja 5+6 ja kaamea pahaolo on ottanu kyllä osaa mun päiviin. Ja samoin tämä väsymys...päikkäreitä tulee otettua ihan huolella pari tuntia päivässä, mutta sekään ei tunnu riittävän. Ja rinnat on edelleen todella kipeät ja ilmeisesti kasvaneetkin jo kun meinaa rintaliivit käydä pieniksi.

Mulla ei kyllä nyt oikeesti ajatus taaskaan kulje, kun väsyttää vieläkin...

Tulen taas jokin muu päivä kirjoittelemaan...vointeja kaikille!!



Helinä 5+6

Kauan odottamani päivä koitti, kävin yksityisellä alkuraskauden ultrassa ja kyllä kannatti! Pieni ihmisenalku oli oikeassa paikassa, kohdunsuu oli napakasti kiinni niin kuin pitää ja pieni sydän sykki vimmatusti ruudulla...kyllähän siinä itku pääsi...

Pieni pirpana vastaa viikkoja ja huomenna varaan sitten ensimmäisen neuvola-ajan.



Paha olo ja kuvotus vaivaavat edelleenkin, ajankohta vain vaihtelee aamun, iltapäivän, illan ja koko päivän kestävän huonon olon välillä mutta kai tämä joskus loppuu...



Beatitude rv 7+3

Näyttääpä siltä että pahoinvointia ja väsymystä on ilmassa vähän joka paikassa :) kuin myös täälläkin, joskus ruoka pysyy sisällä, mutta jo muutamaan kertaan olen joutunut juosta vessaan. Kivaa varsinkin kun en töissä ole vielä kertonut mitään. Kaikki muut kyllä jo tietää tulevasta vaavista mutta töissä yritän odottaa sinne 12.viikolle asti.

Kävin alkuviikosta ultrassa, ja siellä näkyi myöskin pikkuinen mato jonka sydän sykki kovasti. Ihanaa :D

Meillä esikoinen tulee olemaan 2v ja 8kk kun vauva syntyy.

No joo, pitäisi kai mennä pukemaan päälle työt kutsuu. Minulla myös muuten vaateongelma. Kun vaatteet kyllä menee päälle aivan hyvin, mutta varsinkin housut on vähän kireita, ainakin ensi alkuun kun ovat juuri pestyt, niin mun on vaikea pitää niitä tän pahoinvoinnin takia...

Hauskaa torstaita kaikille, kohta on viikonloppu! :D



Nyla 6+5

Kävin tossa hetki sit laittaan tietoni tohon huhtikuisten esittely ja la pinoon.



Oon siis 30v. ja miehenin 36v. Toista lasta odotan. La laskurin mukaan viimisistä kuukautisista on 21.4. Esikko on 2/05 syntynyt poika eli on toisen syntyessä 2v2kk.



Sunnuntaina tein positiivisen raskaustestin. Vieläkin olo on aika epätodellinen ja sekava. Oltiin jo vähän aikaa yritetty pikkukakkosta. Eka lapsi on clomialkuinen ja itse olin jo ihan varma, et tokakaan ei tuu ilman clomeja, mut kappas miten kävi:)! Ihana, iloinen ja odotettu oli toi plussa:)!!



Omaa napaa: Rinnat on olleet aijon pinkeät, arat, kipeät. Eivät kuitenkaan niin paljon, kun esikkoa odottaessa. Lievää pahoinvoinnin aaltoa on parina päivänä ollut. Tänään jo näämmä vähän enemmän. Ei kuitenkaan oo tarvinnut oksentaa, tekee vaan pahaa ja väliin yökkyyttää. No, esikkoa oottaessa yökkäilin ihan loppuun asti. Muuten ei erikoista.



Maanantaina oon menossa yksityiselle ultraan. Mietein, et menäkkö vai ei. Ekassa raskaudessa en käynyt, mut nyt jotenkin epävarmempi ja pelokkaampi olo. Haluun jollain lailla varmuuden, et tää on totta ja siel massussa tosiaan pikkuruinen vaavin alku on. Eka neuvola on sit parin vkon päästä.



Nyt sit vain yrittää malttaa oottaa maanantaita...



Mukavia alkuraskauden hetkiä!



Senny rv 5+

Täällä myöskin kuvotusta ilmassa. Tänään on ekaa kertaa ollut aamusta asti, oli pakolla syötävä jogurtti kun ei ois millään maistunu :(. Tähän asti on ollut pääsääntöisesti iltapainotteista tuo kuvotus mikä on ollut hyvä kun sillon on mieskin kotona vahtaamassa tuota melkein 1v poitsua.



Meilläkin tulee suht pieni ikäero kakkosen ja kolmosen väliin, reilu 1v7kk. Uskon että pärjätään ihan hyvin mutta pelottaa että miten tuo kakkonen reagoi uuteen vauvaan kun on meinaan aikas lailla äitin poika. No, onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa. Sekin jännittää että tuleeko koliikkia tai muuten itkuinen vauva. Silloin voi olla jaksaminen aika rajoilla. Sen näkee sitten. Myöskin jännittää mitä tuo 8v esikoinen tuumaa kun taas tulee pikku-veli/sisko :) Aiomme kertoa hänelle ensimmäisenä kunhan saadaan käytyä np-ultrassa ja tiedetään että kaikki pitäisi olla ok. Saa sitten kertoa mummeille ja muille jos haluaa =)



Tsemppiä kaikille pahoinvoinnin kanssa taisteleville! Kyllä se on lopulta sen arvoista!



Leonida rv 6+1

Pikaisesti tulin käymään koneella, väsyttää niin kovasti etten pysty kauaa tässä istumaan.



Senny: Paljonko sulla on viikkoja maanantaina? Meinaan, että sinne ultraan ei kannata mennä liian aikaisin kun ei välttämättä syke vielä näy... Tulee vain huoli ja paha mieli vaikka kaikki olisikin oikeesti hyvin.



Mulla on taas huomenna hammaslääkäri... Olin viime perjantaina myös. Onneksi myös raskaanaoleville voidaan laittaa puudutus! Muuten en olisi kestänyt :/



Monilla on neuvola kauheen pian! Mulla on vasta 1.9. Meinaan sillon pyytää että kuunneltais sydänäänet vaikka ei ne välttämättä vielä sillon kuulu. Esikoisesta kyllä kuuluu jo rv10+0. Tuntuu että np-ultraankin on tosi pitkä aika! Treella se tehdään yleensä tasan rv13.



Nyt meen nukkumaan kun esikoinenkin on vielä päikkäreillä. Vointeja kaikille!!





v, rv7+4

Heissan!



Kiva, että tänne huhtikuisiin on tullut näin paljon uutta porukkaa :). Itsellä on tää alkuviikko mennyt huolehtiessa. Maanantai-iltana ihmettelin, kun ei väsytä yhtä paljoa kuin aiemmin, ajattelin sen johtuvan siitä, että tuli nukuttua viikonloppuna niin hyvin.



Tiistai-iltana sitten alkoi melkoiset vatsakivut (kuin menkkakivut * 2) ja tummaa punaista vuotoa tuli koko illan, aivan kuin kuukautisten alkupäivänä. Lisäksi raskausoireet (pahoinvointi ja rintojen aristus) katosivat aivan yhtäkkiä. Pelottavan tuttua, mullahan on kokemusta useammista keskenmenoista...



Siinä ilta meni itkeskellessä ja eilen aamuna suuntasin työterveyslääkärille, jolta sain lähetteen naistenpolille ja pääsin siellä alkuraskauden ultraan... henkisesti olin jo valmistautunut diagnoosiin uudesta keskenmenosta, mutta, mutta... ultrassa näkyi 11 mm alkio, jonka sydän sykki reippaasti. Koko vastasi viikkoja (eilen tasan 7). Lääkäri ei osannut kertoa vuotoon mitään syytä, kuulema keskenmenon todennäköisyys on nyt huomattavasti pienentynyt, kun alkion syke on näkynyt. Sain loppuviikon sairaslomaa ja kehoituksen ottaa rauhallisesti. Onneksi vuoto tuntuu nyt pikkuhiljaa hiipuvan, toivottavasti se loppuu pian kokonaan. Lääkärin mukaan vuodosta kannattaa huolestua vasta, jos se runsastuu ja mukana alkaa tulla suurempia hyytymiä.



Pitäkäähän peukkuja, että vuoto loppuu (kipuja ei onneksi enää tänään ole tuntunut) ja meidän pikkukaverin sydän jaksaa sykkiä ainakin seuraavat 80 vuotta :).



Lueskelin, että täällä muutamalla muullakin oli ollut hieman tuhruttelua, toivottavasti teilläkin on asiat ok ja tää mun kokemus hieman rauhoittaa myös teidän huoltanne. Itsellä huoli taitaa jatkua ainakin koko alkuraskauden ajan, mutta se johtuu varmasti noista aiemmista kokemuksista.



Tsemppiä kaikille ja hyvää loppuviikkoa!



Mysteria 7+1

Mysteria: jaksamisia sinulle ja toivotaan totisesti että se vuoto loppuu. Onneksi ultrassa oli kaikki hyvin=)



Itsellä viimeyö meni taas kurjasti. Heräilin taas aamuyöstä noihin menkkamaisiin juilimisiin ja otti niin kipeään tuonne lantioon ja selkäänkin, että otin yhden panadolin. Onneksi nuo juilimiset ei kestä kuin sen muutaman minuutin ja menevät sitten ohi vatsasta, mutta monesti lantiota jää kolottelemaan ikävästi. Kyllähän tuo välillä pelottaa, mutta kun vuotoa ei tule niin ei toivottavasti ole mitään vaaraa. Monet ovat myös maininneet noista menkkamaisista kivuista ja ne taitavat olla niitä " kasvukipuja" .

Aamu olikin sitten sellaista kuvotusta että ensimmäistä kertaa juuston haju sai kunnon puistatukset aikaiseksi. Saa nähdä jääkö juuston syönti vähemmälle.

Nyt täytyy lähteä ruuan laittoon.. Jaksamisia kaikille huhtimasuille!



tamsku rv6+4

Alkuaikoja täälläkin eletään, viikkoja kasassa vasta 5+3. Jotenkin olo on epäuskoinen että olenko tosiaan raskaana?

Oireita on hyvin vähän; väsymystä, lievää etovaa oloa ja vähän menkkakipujen tyylistä kipua eli kohdun supistelujako nämä nyt ovat. Joka vessassakäynnillä pelkään näkeväni punaista housuissani.



Kuitenkin kolme positiivista raskaustestiä olen tehnyt, ultran ja ekan neuvolakäynnin varannut ja olen aivan innoissani! Mieli tekisi jo kaivaa vanhat vauvanvaatteet esiin ja laittaa sänkykin valmiiksi...



Niin, yritän siis riemuita tilastani kaikista alkuraskauden uhkista huolimatta, olenhan raskaana!



Taustatietoja sen verran, että meillä on 2-vuotias poika eli toinen lapsi on kyseessä. Ikäni on 27 vuotta. Laskettu aika on tällä hetkellä 15.4.2007.

olo jatkuu, mielityksiä vaikka kuinka, myös inhotuksia. Enkä oo viitsinyt ees nlaan tilata aikaa, josko tuossa kohtsillään... mulla on kaksi lasta psykiatrisessa hoidossa vaikean avioeron ( 5 vuotta sitten) ja sen synnyttämän isän hylkäämisen takia, joten en hirveästi jaksa enää sairaaloita kiertää. On se vaan metkaa, että näinkin monta vuotta eron jälkeen lapset alkavat yllättäen oirehtia...

Olenkin miettinyt, että jos mulla olis ollut järkee ja riittävästi rohkeutta niin olisin ekan vauvan jälkeen lähtenyt koko hommasta litoon, mutta tyhmä olin. Siitä viisastuneena en enää lähtisi samanlaiseen sekasortoiseen tilanteeseen. Vanhempien pitäisi oikeasti sopia yhteiset säännöt miten lasta kasvatetaan ja vielä kun ollaan hyvässä sovussa, tehdä varuilta sopimus lapsen huollosta jos paha päivä käy niin ei tartteisi sitten riidellä.



Toivottavasti muut on järkevämpiä kuin minä. VOInteja itsekullekin säädylle.



t. vähän alamielinen tsukkis 8+