Yrittäjä! Tahdotko oikeasti asiakkaan parasta vai oletko vain rahojen perään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavoittelen asiakkaan parasta sillä hinnalla, jonka hän haluaa maksaa. Siksi 1000 e maksava asiakas saa aivan toisenlaisen asiakaskokemuksen kuin 99,9 e maksava, vaikka he molemmat ovat ostaneet samanlaisen tuotteen. Jos toiselle kelpaa halvoista raaka-aineista hutiloiden ommeltu asu ja toinen haluaa jopa vuosikymmeniä kestävän laadukkaan asun, niin kumpikin saa haluamansa, toinen vain maksaa enemmän.

Eli jaat ihmisiä hierarkioihin. Sinun kannattaisi muuttaa Intiaan, saisit alistaa oikein tosissasi - taipumuksia näkyy löytyvän.

Mikäköhän on muuten yrittäjien prosentti persoonallisuushäiriöisissä?

Onko se hierarkiaa, että asiakas saa päättää hinnan ja teen sen mukaan? Minusta se on asiakkaan palvelemista. Voisinhan myydä molemmille samanlaisen tuotteen hintaan 550 e, jolloin ensimmäinen asiakas ei saisi haluamaansa laatua eikä toisella olisi varaa ostaa. Toki voisin laskuttaa ensimmäiseltä 1900 e ja maksattaa hänellä myös toisen asiakkaan tilaukseen käytettävät materiaalit, mutta minusta se ei ole reilua, että asiakas saa 100 eurolla saman palvelun ja tuotteen, vaikka ei maksaisi sen tuotantokustannuksia ja materiaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kampaamoalan yrittäjä.

Ja haluan tehdä työni niin että asiakas tuntee itsensä kauniiksi. Ja minulle on tärkeää asiakkaan oma mielipide ja se miten hän tuntee. Haluan että hänelle jää tapahtumasta hyvä mieli. Kuka yrittäjä ei haluaisi?

Itselleen valehtelu on kaikkein helpointa...

Mietipä hetki ilman ruusunpunaisia laseja: Lempiasiakkaasi sairastuu ja hänen tulonsa tippuvat radikaalisti koko loppuelämäksi. Annatko jatkossa kaikki hänen tahtomansa hoidot ja tuotteet ilmaiseksi, koska haluat asiakkaan tuntevan itsensä kauniiksi, ja haluat piristää häntä ja tehdä hänelle hyvän mielen? Vai toteatko, että taidat sittenkin tehdä työtä rahaa vastaan, etkä kauniista ajatuksista huolimatta jaa hyvää mieltä omalla kustannuksellasi?

Minä teksin työtäni ilmaiseksi..jos minun ei tarvitsisi syödä ja asua jossain..

Olen tämän monelle sanonutkin..

Se että sinulla ei ole varaa palveluihin on ikävää..

Maailma nyt pyörii näin.

Olen yrittäjä ja käyn kampaajalla jolla oma pieni tila.

On ihana nainen..nauretaan ja laitetaan tukka kuntoon samalla..

On minulla ollut aika kun

oli vain rumia vaatteita ja juurikasvu

Olin työtön

VOIMIA SINULLE! ja toivon että asiasi paranevat..

Yrittäjä

Yrittäjiä on monenlaisia, kuten työntekijöitäkin. Taitaa olla enempi persoonakysymys, mikä ketäkin motivoi.

Tietysti rahaakin pitää elämiseen saada, mutta itse en jaksa motivoitua pelkästä rahasta, vaan haluan innostua työstä ja asiakkaista. Samalla tavalla palvelen asiakkaat palkkatyössäkin, vaikka sillä ei ole minulle mitään rahallista merkitystä, ovatko he tyytyväisiä vai eivät. Palkkatyössä tienaan kuitenkin paremmin kuin yrittäjänä. Haluan kuitenkin saada asiakkaat tyytyväisiksi ja iloisiksi.

Valitettavasti tiedän sellaisiakin yrittäjiä, jotka sinänsä palvelevat asiakkaita hyvin, mutta eivät kuitenkaan oikeasti kuuntele asiakasta eivätkä halua tämän parasta, vaan esittävät, kunnes saavat rahansa. Kiitos vaan, en asioi samassa paikassa uudestaan. Olen hyvin uskollinen toisaalta niille yrittäjille, jotka oikeasti kuuntelevat toiveitani ja haluavat parastani. Heitäkin on. Neutraali ystävällisyyskin riittää, jos lopputulos on hyvä. Loppu meni vähän ohi aiheen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tuotantotalouden inssinä nauratti tuo kysymys. Toki yrittäjiä on monenlaisia, esimerkiksi nuohoojalle on ihan sama, millaisen kuvan antaa itsestään, sillä ainakin ennenvanhaan nuohoojalle annettiin tietty alue hoidettavaksi, eikä palvelua saanut vaihdettua toiseen. Mutta kyllä se on niin, että hyvä palvelu ruokkii itseään. Huonolla kampaajalla käy kerran, hyvällä vuosikymmeniä. Ja mietin ihmisen intressiä yrittää, jos ainoa kiilto silmissä on rahankiilto. Miten sellaista työtä edes jaksaa tehdä, mikä ei kiinnosta.

Tuo ei pidä ihan paikkaansa

Edustan kuolevaa kivijalka kauppaa

Nettikaupan rajattomat valikoimat ja

turistien puute tappavat liikkeeni

Tuote pitää tilata esim "lontoosta"

Minun myymänäni se sama tuote ei ole niin "ihku"

Minulla ei ole KAIKKIEN nettikauppojen KAIKKIA tuotteita

Ihmiset eivät koe saavansa lisäarvoa siitä

ETTÄ SAA OIKEAN KOON.

'SAA VAATTEET JOISSA NÄYTTÄÄ HOIKALTA/KAUNIILTA

Jos korona ei lopu pian..niin se on siinä sitten:(

Omia mielipiteitäni vaatekaupoista:

en koskaan tilaa mitään ulkomailta, en tarvitse somepöhinää siitä että olen ostanut ulkomailta jotain, en esittele ostoksiani somessa. Vaatteet ostan sieltä mistä saan oikean koon ja oikean mallin/värin. En osta paikallisesta kivijalasta jotain vaatetta siksi että se on sopiva vaan sen pitää olla myös oikean värinen ja mallinen (myyjä ei päätä sitä sopiiko se minulle vaan minä päätän tuntuuko se hyvältä päällä). Kotona on paljon mukavampi sovittaa vaatetta puhtaalle iholle ja kokeilla sitä muiden vaatteiden ja asusteiden kanssa. Kaupan hikisessä sovituskopissa ei innosta sovitella kun myyjä saattaa vetäistä verhon auki ihan varoittamatta (kyllä, näin kävi kun teinityttönä olin sovittamassa rintaliivejä, myyjä ei sanonut mitään, reväytti vain verhon täysin auki ja tuli pilkallisesti nauraen sisään sovituskoppiin. Tämä yritys lopetti jo vuosia sitten, onneksi!!). Kyllä kivijalkakaupat (vaatteiden osalta) alkaa olla kuolevia joka paikassa, marketit myy mitä myy ja sieltä löytää sovittamattakin ne arkivaatteet. Myyjän pitää olla äärimmäisen hienotunteinen vaatteita myydessään. Suosittelen sinullekin verkkokaupan perustamista jos kivijalka ei kannata.

Tilaan kaiken suurista verkkokaupoista. Jatkossakin.

Mun faija on yrittäjä, joka tekee vain keikkoja jotka on kannattavia. Mutta jos joku pettää keikassa niin tekee aina laatua vaikka menisi miinukselle. Sanoo että tällä asenteella saa aina uusia asiakkaita. Ja on saanut 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tuotantotalouden inssinä nauratti tuo kysymys. Toki yrittäjiä on monenlaisia, esimerkiksi nuohoojalle on ihan sama, millaisen kuvan antaa itsestään, sillä ainakin ennenvanhaan nuohoojalle annettiin tietty alue hoidettavaksi, eikä palvelua saanut vaihdettua toiseen. Mutta kyllä se on niin, että hyvä palvelu ruokkii itseään. Huonolla kampaajalla käy kerran, hyvällä vuosikymmeniä. Ja mietin ihmisen intressiä yrittää, jos ainoa kiilto silmissä on rahankiilto. Miten sellaista työtä edes jaksaa tehdä, mikä ei kiinnosta.

Nuohouskin on nykyään annettu vapaille markkinoille, joten perseilevä nuohooja ei enää menesty.

perseilevä nuohooja...) en kestä..kuolen..nauruun..

”Karkea suti!”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tuntemani yrittäjä on sanonut, että aivan sama mitä myy ja laadusta viis, kunhan menee kaupaksi ja rahaa tulee 😄

No se firma ei kauaa pystyssä pysy.

käsittääkseni wish.comin yrittäjillä menee pulskasti?

myyvät pa.skaa puupennillä

Myynti perustunee siihen, että on vielä maita ja ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tuotteiden ja laadun perään - ovat onnellisia kun saavat jotakin, vaikka vain 5-10 vuotta vanhaa digitekniikkaa "uutena". Kun ei tiedä eikä ymmärrä, ei osaa edes käyttää, joten eivät kykene myöskään vertailemaan.

Kiinassa, maaseudulla, yli 10 vuotta sitten, junamatkalla - yksi matkustaja oli myyntimies, myi kuulakärkikyniä, joissa osassa oli mahdollisuus vaihtaa myös kirjoituksen väriä lennossa. Kohdisti huomionsa vain selvästi ns maaseudun ihmisiin ja kiersi kaukaa meidät länsimaalaisen näköiset. Wish siellä, wish täällä, mitä eroa?

Valppaana kannattaa olla?

Kokemusta on monenlaisesta yrittäjästä. Varsinkin pienet yritykset haluavat vaan rahaa, eivätkä ota mitään vastuuta. Jos vaatii mitään esim. toimitusajoissa pysymistä niin vedotaan että pitää antaa loputtomasti aikaa, koska ollaan pienyritys. Kun sopimuksissa ei pysytä ja vaadin hyvitystä alkaa kiukuttelu ja uhkailu.

Haluaisin tukea butiikkeja ja pienyrityksiä, mutta ei vaan enää pysty. Isoissa yrityksissä on prosessit valmiina, kun asiat ei suju. Ei tarvitse vääntää ja kuunnella ruikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vältän yrittäjiä kuin ruttoa jos suinkin pystyn. Etenkin Suomessa.

Pahinta idiotismia, tilaa tavarasi vaikka Kiinasta ja palveluja et sitten käytä ollenkaan. Tiesitkö, että ilman yrittäjiä ei julkisella puolella olisi varaa maksaa palkkoja? Aivan.

Aiiiiivan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vältän yrittäjiä kuin ruttoa jos suinkin pystyn. Etenkin Suomessa.

Pahinta idiotismia, tilaa tavarasi vaikka Kiinasta ja palveluja et sitten käytä ollenkaan. Tiesitkö, että ilman yrittäjiä ei julkisella puolella olisi varaa maksaa palkkoja? Aivan.

Pyrkyreiden runkkufantasiaa, vaan ei totta.

Olen asianajaja, pienyrittäjä. Ei muita työntekijöitä. Oma yritys jo vuodesta 2006. 

Voin vilpittömästi sanoa, että tärkeintä minulle on saada se asiakkaan ongelma ratkaistuksi siten, että hän on tyytyväinen ja voin parantaa hänen elämänlaatuaan. Tällä elämänlaadun parantamisella tarkoitan sitä, että todella usein asiakasta hänen juridinen ongelmansa (oli sitten esim. raiskauksen uhri, riitaisa avioero tai perintöasia, lapsen tapaamiset/elatus tai vaikka velkajärjestely) vaivaa asiakkaan elämää kokonaisvaltaisesti: ei saa nukuttua, syötyä, on psyykkisesti kovilla ja kun asia saadaan hoidettua, niin pystyn omalta osaltani konkreettisesti auttamaan asiakasta. 

Huomioikaa, että en puhu nyt taparikollisista, jotka tottuneet oikeuksiin ja joita autan myös parhaan kykyni mukaan, mutta heidän elämänlaatu ei siitä ihmeemmin muutu, vaikka juttu voitettaisiin. He jatkavat samaa rataa. Mutta täysillä panostetaan myös heihin, sillä ammattipiireissäni kollegat huomioivat hyvän lopputuloksen ja myös asiakas, joka kertoo omissa alamaailman piireissä minusta. Eli sana kiirii, mikä tarkoittaa, että sama asiakas tai hänen kaverinsa tulee asiakkaaksi sekä että kollega on rekisteröinyt hyvän työn ja ohjaa minulle asiakkaansa, jos ei itse ehdi hoitaa/asia ei hänen alaansa.

Tottakai kai laskutus on olennainen osa työtäni; en muuta työtä osaa ja tästä saatava elantoni. Olen kyllä surkea laskuttaja. En yhtään nauti laskun tekemisestä ja usein jätänkin monia toimenpiteitä laskuttamatta. Laskutus kuitenkin välttämättömyys. 

Jos saisin miljoonan lottovoiton, tekisin tätä työtä kuitenkin. Kyse ei itselläni pelkästään elannosta, vaan siitä mielettömästä euforiasta, kun voitat jutun salissa tai saat todella riitaisen avioero-osituksen/perintöasian/lapsiasian hoidettua. Tosin se euforia kestää pari - max kolme tuntia, ei enempää, sillä sitten alat jo miettimään huomisia ongelmia. Mutta epätoivon hetkellä, voin palata siihen tunteeseen ja se kantaa yli ne epätoivon hetket. Samoin kuin päättäväisyys siitä, että autan tämän asiakkaan yli vaikean tilanteen. 

Asiakas luottaa minuun. Uskoo minuun. En voi sitä luottamusta pettää. Eräs kunnioittamani, jo eläkkeellä oleva AA Jukka Varviala sanoi aikoinaan : "Ei ole olemassa pientä juttua, on vain pieni asianajaja." Hän tarkoitti tällä sitä, että asianajajalle ei saa olla "pientä" juttua, vaan jokainen asia on otettava tosissaan ja täysillä, sillä se voi olla sille asiakkaalle maailman isoin. Jos tätä ajatusta ei pysty sisäistämään, on "pieni" asianajaja. Tätä noudatan.

Fatalji

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, mitä hyvinvointialan yrittäjät oikeasti ajattelee tästä? Joskus tuntuu, että se yritystoiminta/ työ on oman persoonan jatke ja oma itse on tärkeämpää kuin asiakas. Tarkoitan nyt esimerkiksi personal trainer, joogaopettaja porukkaa. Näyttää siltä, että esillä olemisella markkinoidaan työtä ja sitä omaa brädiä. Onko se työ ja maksava asiakas todellisuudessa enää missään roolissa kun tulotkin tulee someyhteistyötä? Jos sun työ on vaikka ruoka- tai matkailublogi niin palveletko matkailijoita ja kokkaajia vai onko se klikkausten määrä vain mahdollisuus saada mainostuloja ja itselle matkarahaa?

Bloggaaja on todella huono esimerkki noin otettuna, koska raha ei tule lukijoilta. Pitäisi kysyä, palveleeko bloggaaja mainostamansa tuotteen tekijää? Ja jos tulot tulevat kasvottomista mainostuloista, ei ole oikein ketään ketä palvella ja saa tehdä juuri sellaista sisältöä, mikä itseä kiinnostaa/ millä kuvittelee saavansa parhaat tulot. 

Yritykset hakivat uutta kustannustukea vilkkaasti heti ensimmäisenä päivänä – hakemuksia yli puolet enemmän kuin viimeksi

Yrityksille uudestaan haettavaksi avautunut kustannustuki oli ensimmäisenä hakupäivänä suositumpi kuin edellisen hakukierroksen alkupäivänä, kertoo tukea jakava Valtiokonttori.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yritykset-hakivat-uutta-kustannustu…

Suomessa yrittäjät ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta AINA rahan perään. Ulkomailla palvellaan ensisijaisesti asiakkaita ja huolehditaan myös työntekijöistä. Tämän näkee jo siitä, kuinka hidasta Suomen talouskasvu on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavoittelen asiakkaan parasta sillä hinnalla, jonka hän haluaa maksaa. Siksi 1000 e maksava asiakas saa aivan toisenlaisen asiakaskokemuksen kuin 99,9 e maksava, vaikka he molemmat ovat ostaneet samanlaisen tuotteen. Jos toiselle kelpaa halvoista raaka-aineista hutiloiden ommeltu asu ja toinen haluaa jopa vuosikymmeniä kestävän laadukkaan asun, niin kumpikin saa haluamansa, toinen vain maksaa enemmän.

Eli jaat ihmisiä hierarkioihin. Sinun kannattaisi muuttaa Intiaan, saisit alistaa oikein tosissasi - taipumuksia näkyy löytyvän.

Mikäköhän on muuten yrittäjien prosentti persoonallisuushäiriöisissä?

Onko se hierarkiaa, että asiakas saa päättää hinnan ja teen sen mukaan? Minusta se on asiakkaan palvelemista. Voisinhan myydä molemmille samanlaisen tuotteen hintaan 550 e, jolloin ensimmäinen asiakas ei saisi haluamaansa laatua eikä toisella olisi varaa ostaa. Toki voisin laskuttaa ensimmäiseltä 1900 e ja maksattaa hänellä myös toisen asiakkaan tilaukseen käytettävät materiaalit, mutta minusta se ei ole reilua, että asiakas saa 100 eurolla saman palvelun ja tuotteen, vaikka ei maksaisi sen tuotantokustannuksia ja materiaaleja.

Jos nyt jätetään materiaalikustannukset pois laskuista, koska se ei ole tuloa sinulle niin miten pystyt ompelemaan hutiloiden sen halvemman? Jätät päättelyt tekemättä? Huonoa tikkausta? Vai malli, jota ei mittatilausistuteta sopivaksi ja ilman muotolaskoksia ja muita hidastavia elementtejä? Jos viimeisin niin ok, jos jotain muuta niin ei ok , ellei asiakas tiedä ostavansa sekundaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjät ovat rahan perässä. Eivät he muuten olisi ryhtyneet yrittäjäksi. 

Jos joku oikeasti "tahtoo asiakkaan parasta" niin hän ryhtyy palveluammattiin. Sairaanhoitaja, lääkäri, siivooja, tarjoilija, hotellin työntekijä, ravintolan kokki, kaupan myyjä, lentoemäntä. Siis mikä tahansa ammatti, jossa palvellaan muita ihmisiä. 

Meinaatko että nuo luettelemasi henkilöt eivöt voi olla yrittäjiä vai?

Vierailija kirjoitti:

Rahaa ne haluaa. Sehän on koko homman pointti. Saada elanto.

Toki näin. Parhaan tulovirran tuo tyytyväinen asiakas joka palaa kaupoille.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yrittäjät ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta AINA rahan perään. Ulkomailla palvellaan ensisijaisesti asiakkaita ja huolehditaan myös työntekijöistä. Tämän näkee jo siitä, kuinka hidasta Suomen talouskasvu on. 

Suomessa kyllä huolehditaan työntekijöistä todella hyvin. Ihan turha väittää muuta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yrittäjät ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta AINA rahan perään. Ulkomailla palvellaan ensisijaisesti asiakkaita ja huolehditaan myös työntekijöistä. Tämän näkee jo siitä, kuinka hidasta Suomen talouskasvu on. 

Suomi on sosialistinen maa joten ei voi oikein verrata vaikkapa muihin Eurooppalaisiin maihin joissa yrittäjän asema on aivan erilainen.