Lue keskustelun säännöt.
Täytän 37v ja tuntuu että elämäni on ohi!
07.04.2021 |
Ikäkriisikö? Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä. Tätä vielä 11v,nuorin nyt 7v.
Työttömyys masentaa, ravintola alan koulutus ja paikat säpissä.
Välillä tuntuu, että voisi erota ok avioliitosta, että saisi vielä kokea sen alkuhuuman sekoamisen ja onnen. Välillä tuntuu, että haluaa kokea sen vauvakuplan sekoamisen ja onnen. Tuntuu, että tuon tunteen aikana, tuntee oikeasti olevansa elossa ja onnellinen.
Miksi elämä ei voi olla yhtä alkuhuumaa, vauvakuplan hormoni onnea tai nousuhumalaa?
Ja vielä kun tietää, että kauneimmat vuodet takana, niin välillä jopa itken itseni uneen.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten, kun se seuraavakin alkuhumma on ohitse? Jatkaisitko vain siinä kierteessä loppuelämäsi? Tuollaiset asiat ovat katoavaisia eikä niihin kannata perustaa omaa onneaan. Tiedän, että se helpommin sanottu kuin tehty, mutta koeta löytää elämästäsi jotain hyvää juuri nyt ja rakenna niiden varaan. Joku harrastus voisi tehdä myös hyvää.
Eli mitään ihanaa ei kannata tavoitella, koska se kuitenkin menee ohi??
En ymmärrä näitä nihilistejä jotka neuvovat olemaan tavoittelematta asioita, joista (apkin parisuhteessaan kertomansa mukaan) on saanut nautintoa.
Suhteesta toiseen hyppimisen(varsinkin, kun on lapsia) alkuhuuman takia tuomitseminenko on nihilismiä?
No, sitten olen ymmärtänyt nihilismin käsitteen ihan väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa aikuisten maailmaan. Toivottavasti et kuulunut niihin jotka 10-15 vuotta nuorempana dissasi ja ajatteli yli 37 v olevan käpyjä ja ajastaan jäljessä. Kuvittele kun täytät 50 v !
M49 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten, kun se seuraavakin alkuhumma on ohitse? Jatkaisitko vain siinä kierteessä loppuelämäsi? Tuollaiset asiat ovat katoavaisia eikä niihin kannata perustaa omaa onneaan. Tiedän, että se helpommin sanottu kuin tehty, mutta koeta löytää elämästäsi jotain hyvää juuri nyt ja rakenna niiden varaan. Joku harrastus voisi tehdä myös hyvää.
Eli mitään ihanaa ei kannata tavoitella, koska se kuitenkin menee ohi??
En ymmärrä näitä nihilistejä jotka neuvovat olemaan tavoittelematta asioita, joista (apkin parisuhteessaan kertomansa mukaan) on saanut nautintoa.Ei, kun OK avioliiton hylkääminen siksi, että voisi kokea uuden suhteen alkuhuuman on huono idea.
Varsinkin jos on lapsia.
Ap:n nuorin lapsi on 11, joten nauti lapsesi rinnalla kulkemisesta.
Sinulla on OK avioliitto, nauti puolisosi seurasta.
Hanki jokin harrastus.
Olen 49, nuorin lapsi on 12.
Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa 30 vuotta, en missään nimessä haluaisi hänestä erota.Elämä ei ole ollenkaan ohi.
Olemme kokeneet ankaria vastoinkäymisiä, elämässämme on suuria surun aiheita.
Silti elämä on ihan elämisen arvoista.
Nuorin lapsi on 7v.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi palvelet 7 vuotiasta? Tuohan olisi ihanaa, lapset jo isoja, voi harrastaa ja rentoutua, matkustaa ilman lapsiakin, vähentää ehkä töitä jos kokee raskaaksi.
En saa olla yötä missään ilman miestä. Eikä mies ilman minua. Oman vanhemman kanssa saa olla yön poissa, mutta muuten meillä tullaan aina kotiin yöksi.
Olisikin töitä.
En harrasta mitään.
ApNiin miksette saa olla kotoa pois?
Koska näin on sovittu. Ap
Koeta nyt ryhdistäytyä ja keksiä elämääsi jotain uutta tekemistä ja säpinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotin kolmen kimppaa miehelle, erään kauniin naisen kanssa, joka ihastunut mieheeni. No mies ei suostunut, ei halunnuy pilata suhdettamme.
Eli minäkään en koskaan saa kokea toisen miehen kosketusta.
Avoimeen suhteeseen mies ei suostu.
Samaa samaa samaa, vuodesta toiseen. Lapset on kyllä liima
En tiennyt silloin nuorena, että sekoan tässä keski-iässä tällä tavoin :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koeta nyt ryhdistäytyä ja keksiä elämääsi jotain uutta tekemistä ja säpinää.
Oli säpinää 2v sitten, mutta se homma kuivui kasaan...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollanen että sovitaan, ettei saa olla kotoa pois yötä, on jotain niin käsittämätöntä etten voi edes kuvitella. Huh huh. Mikä järki siinäkin on? Missä luottamus toiseen? Häh? Kun korona loppuu, matkustelu ja tapaamiset ystävien kanssa toisivat edes jotain iloa.
Vierailija kirjoitti:
Uutta ammattia olen miettinyt, mutta joka opinpaikassa esitelmiä, niin en uskalla.
Tässä sitä sitten ollaan. Jumissa kotona,ikuisesti. Naama rupsahtaa. Ap
Mieti kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot, miten saisit itsesi kokeilemaan uusi asioita jännityksestä huolimatta. Lupaan, että se kannattaa. Sitten ei enää ole ankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tollanen että sovitaan, ettei saa olla kotoa pois yötä, on jotain niin käsittämätöntä etten voi edes kuvitella. Huh huh. Mikä järki siinäkin on? Missä luottamus toiseen? Häh? Kun korona loppuu, matkustelu ja tapaamiset ystävien kanssa toisivat edes jotain iloa.
Ollaan molemmat todella mustasukkaisia, siksi sopimus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tollanen että sovitaan, ettei saa olla kotoa pois yötä, on jotain niin käsittämätöntä etten voi edes kuvitella. Huh huh. Mikä järki siinäkin on? Missä luottamus toiseen? Häh? Kun korona loppuu, matkustelu ja tapaamiset ystävien kanssa toisivat edes jotain iloa.
Ei ole ystäviä ketä tavata tai kenen kanssa matkustella. Vain mies. Olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin, miehiin, mutta mies ei tykkää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hei mä täytän 46, oon sinkku ja lapsi muuttaa pian pois kotoa. En ole töissä.
No sinä pääset kokemaan sen alkuhuuman. Itse olen naimisissa. Ap
Olen eri, mutta pakko kommentoida. Olet läpeensä hyväosainen, jos sinulle ei tule edes mieleen vaihtoehto että kaikki eivät saa parisuhdetta. Itse täytän pian 40 vuotta, en ole haluistani huolimatta koskaan seurustellut, saati harrastanut seksiä. Ne parhaat päiväni - jotka eivät kovin kummoisia olleet - ovat takana päin, ja nyt on ihan turha haaveilla enää että kukaan mies kiinnostuisi täysin kokemattomasta keski-ikäisestä. Mä olen niin floppi. Tee töitä sen parisuhteesi eteen, olet onnekas. Menkää treffeille.
Virtuaalinen hali <3
En silti usko etteikö joku mies voisi sinusta kiinnostua edelleenkin. Uskallatko etsiä seuraa treffipalveluista?
Myös sinun ikäisiäsi miehiä on, joilla ei juuri ole kokemusta naisista.
Tunnen tällaisen miehen. Hän on kelpo kaveri: herkkä, fiksu (FM, YTM), urheilullinen, päihteetön ja pitää huolta itsestään. Hän on vain todella, todella ujo naisten seurassa.
Et ole yksin tässä asiassa.
Hei. Olen kipuillut asian kanssa sen +20 vuotta ja nyt olen vihdoin löytänyt tasapainon kun lakkasin tavoittelemasta kuuta taivaalta. Uskon, että tarkoitat vaan hyvää mutta se ei vaan korreloi todellisuuden kanssa. Parisuhde ei vaan ole kaikille realistista ja on ihan itse itsensä onnettomana pitämistä jos rakentaa elämänsä sen varaan että joku ilmestyisi elämään pitämään huolta sinun onnellisuudesta. Ei se niin mene.
Kuulostaa siltä että oikein nautit tuosta itsesäälissä rypemisestä. Mene töihin, vaikka siivoojaksi. Saat edes jotain järkevää aikaan ja näät ihmisiä. Älä vertaa itseäsi muihin, vaan keksity ihan vaan siihen omaan elämään ja miten pääset tuosta masennuksesta vielä ylös. Ota pieniä askelia kohti parempaa elämää, niin vuoden päästä asiat on jo paljon paremmin kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet mustasukkainen miestäsi kohtaan mutta silti haaveilet muista miehistä, pettämisestä ja erosta? Voi hohhoijaa taas.
Vierailija kirjoitti:
M49 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten, kun se seuraavakin alkuhumma on ohitse? Jatkaisitko vain siinä kierteessä loppuelämäsi? Tuollaiset asiat ovat katoavaisia eikä niihin kannata perustaa omaa onneaan. Tiedän, että se helpommin sanottu kuin tehty, mutta koeta löytää elämästäsi jotain hyvää juuri nyt ja rakenna niiden varaan. Joku harrastus voisi tehdä myös hyvää.
Eli mitään ihanaa ei kannata tavoitella, koska se kuitenkin menee ohi??
En ymmärrä näitä nihilistejä jotka neuvovat olemaan tavoittelematta asioita, joista (apkin parisuhteessaan kertomansa mukaan) on saanut nautintoa.Ei, kun OK avioliiton hylkääminen siksi, että voisi kokea uuden suhteen alkuhuuman on huono idea.
Varsinkin jos on lapsia.
Ap:n nuorin lapsi on 11, joten nauti lapsesi rinnalla kulkemisesta.
Sinulla on OK avioliitto, nauti puolisosi seurasta.
Hanki jokin harrastus.
Olen 49, nuorin lapsi on 12.
Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa 30 vuotta, en missään nimessä haluaisi hänestä erota.Elämä ei ole ollenkaan ohi.
Olemme kokeneet ankaria vastoinkäymisiä, elämässämme on suuria surun aiheita.
Silti elämä on ihan elämisen arvoista.
Nuorin lapsi on 7v.
Ap
Etkö nauti lapsesi rinnalla elämisestä, läksyissä auttamisesta, iltakirjan lukemisesta, lapsen kysellessä asioita...
Ap on aika nuori vielä. Näin tuhdisti keski-ikäisenä sitä jo muistaa arvostaa elossa oloaan, vaikkei aina upeasti menekään. Eläkettäkin odotan!
Vierailija kirjoitti:
Olet mustasukkainen miestäsi kohtaan mutta silti haaveilet muista miehistä, pettämisestä ja erosta? Voi hohhoijaa taas.
En enää ole!! Ennen olin, kun vielä tykkäsin siitä.
Mutta en itse pääse minnekään reissuun yöksi, ilman mustasukkaisuus draamaa. Oikein toivon miehelle jotain kaukaisia kissanristiäisiä, jotta pääsisin vuorostaan jonnekin.
Niin miksette saa olla kotoa pois?