Lue keskustelun säännöt.
Täytän 37v ja tuntuu että elämäni on ohi!
07.04.2021 |
Ikäkriisikö? Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä. Tätä vielä 11v,nuorin nyt 7v.
Työttömyys masentaa, ravintola alan koulutus ja paikat säpissä.
Välillä tuntuu, että voisi erota ok avioliitosta, että saisi vielä kokea sen alkuhuuman sekoamisen ja onnen. Välillä tuntuu, että haluaa kokea sen vauvakuplan sekoamisen ja onnen. Tuntuu, että tuon tunteen aikana, tuntee oikeasti olevansa elossa ja onnellinen.
Miksi elämä ei voi olla yhtä alkuhuumaa, vauvakuplan hormoni onnea tai nousuhumalaa?
Ja vielä kun tietää, että kauneimmat vuodet takana, niin välillä jopa itken itseni uneen.
Kommentit (98)
Semmoinen mitä itse olen kriiseilyistäni oppinut on että kannattaa hakea omiksi esikuviksi hienoja tyyppejä, jotka ovat itseä vanhempia, vaikka vuosikymmeniäkin vanhempia. Heiltä saa paljon oppia siitä, millaista hyvä elämä voi olla vaikkapa 70-vuotiaana (tai 40-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ajattele tulevaisuutta edes kuukauden päähän.
Koeta keskittyä siihen, mikä tekisi sinut onnelliseksi juuri tänään.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen mitä itse olen kriiseilyistäni oppinut on että kannattaa hakea omiksi esikuviksi hienoja tyyppejä, jotka ovat itseä vanhempia, vaikka vuosikymmeniäkin vanhempia. Heiltä saa paljon oppia siitä, millaista hyvä elämä voi olla vaikkapa 70-vuotiaana (tai 40-).
Kaikki 40-75v tyypit, joita tunnen, ovat saaneet vakituisen työpaikan 19v tai 20v,on omat asunnot tai omakotitalot.
Minä työtön 37v joka asuu vuokralla. Olen pohjasakkaa. Ja kohta vanha nainen(niitähän arvostetaan, heh)
Itkettää, mietin itsemu rhaa viikoittain. Ollapa 18v.
Ap
M__40 kirjoitti:
Entä jos etsisit miehesi kanssa kipinää uudestaan?
Me olimme vaimoni kanssa etääntyneet pikku hiljaa toisistamme, mutta eräänä päivänä järjestin meille ravintolaillallisen, jonka aikana katsoin häntä silmiin ja kerroin, kuinka paljon kaipasin ja rakastin häntä. Kaipasin meitä. Halusin löytää hänen sydämensä uudelleen.
Silloin näin hänen silmissään kyyneleitä ja ymmärsin, että hänkin oli kaivannut samaa asiaa.
Sen jälkeen aloimme molemmat tehdä töitä sen eteen, että löydämme toisemme. Järjestimme yhteistä aikaa. Yhdistävää tekemistä kalliokiipeilystä veneretkiin. Lopulta vuokrasimme tunnelmallisen mökin, jonka saunassa lyhdyn valossa katsoin alastonta vaimoani ja tajusin, kuinka paljon häntä halusinkaan. Vaimoni näki tämän heräämisen silmistäni..ja sen illan, yön ja aamun aikana syttyi sellainen kipinä, joka nyt kahden vuodenkaan jälkeen ei ole uudestaan sammunut.
Ei ole kipinästä kiinni, vaan siitä että halveksin miestäni :( taloudellinen pakko pitää tässä avioliittossa
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä ajattele tulevaisuutta edes kuukauden päähän.
Koeta keskittyä siihen, mikä tekisi sinut onnelliseksi juuri tänään.
Ruoka, herkut ja leipominen. Siksi olenkin pahasti ylipainoinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M__40 kirjoitti:
Entä jos etsisit miehesi kanssa kipinää uudestaan?
Me olimme vaimoni kanssa etääntyneet pikku hiljaa toisistamme, mutta eräänä päivänä järjestin meille ravintolaillallisen, jonka aikana katsoin häntä silmiin ja kerroin, kuinka paljon kaipasin ja rakastin häntä. Kaipasin meitä. Halusin löytää hänen sydämensä uudelleen.
Silloin näin hänen silmissään kyyneleitä ja ymmärsin, että hänkin oli kaivannut samaa asiaa.
Sen jälkeen aloimme molemmat tehdä töitä sen eteen, että löydämme toisemme. Järjestimme yhteistä aikaa. Yhdistävää tekemistä kalliokiipeilystä veneretkiin. Lopulta vuokrasimme tunnelmallisen mökin, jonka saunassa lyhdyn valossa katsoin alastonta vaimoani ja tajusin, kuinka paljon häntä halusinkaan. Vaimoni näki tämän heräämisen silmistäni..ja sen illan, yön ja aamun aikana syttyi sellainen kipinä, joka nyt kahden vuodenkaan jälkeen ei ole uudestaan sammunut.
Ei ole kipinästä kiinni, vaan siitä että halveksin miestäni :( taloudellinen pakko pitää tässä avioliittossa
Ap
Voi ei, miksi ihmeessä?
M__40 kirjoitti:
Entä jos etsisit miehesi kanssa kipinää uudestaan?
Me olimme vaimoni kanssa etääntyneet pikku hiljaa toisistamme, mutta eräänä päivänä järjestin meille ravintolaillallisen, jonka aikana katsoin häntä silmiin ja kerroin, kuinka paljon kaipasin ja rakastin häntä. Kaipasin meitä. Halusin löytää hänen sydämensä uudelleen.
Silloin näin hänen silmissään kyyneleitä ja ymmärsin, että hänkin oli kaivannut samaa asiaa.
Sen jälkeen aloimme molemmat tehdä töitä sen eteen, että löydämme toisemme. Järjestimme yhteistä aikaa. Yhdistävää tekemistä kalliokiipeilystä veneretkiin. Lopulta vuokrasimme tunnelmallisen mökin, jonka saunassa lyhdyn valossa katsoin alastonta vaimoani ja tajusin, kuinka paljon häntä halusinkaan. Vaimoni näki tämän heräämisen silmistäni..ja sen illan, yön ja aamun aikana syttyi sellainen kipinä, joka nyt kahden vuodenkaan jälkeen ei ole uudestaan sammunut.
Kunpa naisetkin kirjoittaisi tällä tavalla miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60 ja risat.
Nautin joka päivästä kun herään terveenä ja keitän kahvit ihanassa kodissani. En ole sambo enkä muutakaan, ihan yksin elän . Elämä on ihanaa jos sen ottaa oikealla tavalla.
Ystäviä ympärillä ja kaikenlaista tekemistä.
Nyt suunnitelen matkaa Espanjaan.Saas nähdä miten se onnistuu.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Olen 60 ja risat.
Nautin joka päivästä kun herään terveenä ja keitän kahvit ihanassa kodissani. En ole sambo enkä muutakaan, ihan yksin elän . Elämä on ihanaa jos sen ottaa oikealla tavalla.
Ystäviä ympärillä ja kaikenlaista tekemistä.
Nyt suunnitelen matkaa Espanjaan.Saas nähdä miten se onnistuu.
Miten voi olla tekemistä? Olen työtön, 3 lasta ja tylsää on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M__40 kirjoitti:
Entä jos etsisit miehesi kanssa kipinää uudestaan?
Me olimme vaimoni kanssa etääntyneet pikku hiljaa toisistamme, mutta eräänä päivänä järjestin meille ravintolaillallisen, jonka aikana katsoin häntä silmiin ja kerroin, kuinka paljon kaipasin ja rakastin häntä. Kaipasin meitä. Halusin löytää hänen sydämensä uudelleen.
Silloin näin hänen silmissään kyyneleitä ja ymmärsin, että hänkin oli kaivannut samaa asiaa.
Sen jälkeen aloimme molemmat tehdä töitä sen eteen, että löydämme toisemme. Järjestimme yhteistä aikaa. Yhdistävää tekemistä kalliokiipeilystä veneretkiin. Lopulta vuokrasimme tunnelmallisen mökin, jonka saunassa lyhdyn valossa katsoin alastonta vaimoani ja tajusin, kuinka paljon häntä halusinkaan. Vaimoni näki tämän heräämisen silmistäni..ja sen illan, yön ja aamun aikana syttyi sellainen kipinä, joka nyt kahden vuodenkaan jälkeen ei ole uudestaan sammunut.
Ei ole kipinästä kiinni, vaan siitä että halveksin miestäni :( taloudellinen pakko pitää tässä avioliittossa
ApVoi ei, miksi ihmeessä?
En saa vuokra-asuntoa omiin nimiin. Ja onhan se nyt helpompaa, kuin toisella vanhemmalla vakityö.
Voi ap <3 Kurjaa että sulla on noin paha olo. Toivottavasti löydät apua jostakin. Maria Akatemiassa saa ilmaiseksi ja helposti keskusteluapua äidin vaikeisiin tunteisiin. Palveleva puhelin ja netti seurakunnilla tarjoaa matalan kynnyksen keskusteluapua. Ja tottakai on terveyskeskus. Jos yhtään lohduttaa, niin minusta moni nainen voi tuossa elämänvaiheessa aika huonosti. Keski-ikä ja vaihdevuodet lähenee, lapset vielä ihan huollettavia, elämässä vähän ilon aiheita itselle. Mutta, edessä on kaikkea ihanaa. Olen useammalta naiselta kuullut lauseen että vajaat 50 on ollut heidän paras ikä. Lapset jo isoja ja pärjäävät, itse alkaa olla sinut itsensä ja elämänsä kanssa, vielä on terveyttä ja jaksamista. Toivottavasti sullakin on ihanat vuodet edessä kun lapset vähän kasvaa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kohta 36 eikä tunnu yhtään samalta 🙂
Miksi palvelet 7 vuotiasta? Tuohan olisi ihanaa, lapset jo isoja, voi harrastaa ja rentoutua, matkustaa ilman lapsiakin, vähentää ehkä töitä jos kokee raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäkriisikö? Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä. Tätä vielä 11v,nuorin nyt 7v.
Työttömyys masentaa, ravintola alan koulutus ja paikat säpissä.
Välillä tuntuu, että voisi erota ok avioliitosta, että saisi vielä kokea sen alkuhuuman sekoamisen ja onnen. Välillä tuntuu, että haluaa kokea sen vauvakuplan sekoamisen ja onnen. Tuntuu, että tuon tunteen aikana, tuntee oikeasti olevansa elossa ja onnellinen.Miksi elämä ei voi olla yhtä alkuhuumaa, vauvakuplan hormoni onnea tai nousuhumalaa?
Ja vielä kun tietää, että kauneimmat vuodet takana, niin välillä jopa itken itseni uneen.
Voi elämän kevät!!! Kyllä voi normielämä olla hankalaa pienine murheineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäkriisikö? Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä. Tätä vielä 11v,nuorin nyt 7v.
Työttömyys masentaa, ravintola alan koulutus ja paikat säpissä.
Välillä tuntuu, että voisi erota ok avioliitosta, että saisi vielä kokea sen alkuhuuman sekoamisen ja onnen. Välillä tuntuu, että haluaa kokea sen vauvakuplan sekoamisen ja onnen. Tuntuu, että tuon tunteen aikana, tuntee oikeasti olevansa elossa ja onnellinen.Miksi elämä ei voi olla yhtä alkuhuumaa, vauvakuplan hormoni onnea tai nousuhumalaa?
Ja vielä kun tietää, että kauneimmat vuodet takana, niin välillä jopa itken itseni uneen.
Voi elämän kevät!!! Kyllä voi normielämä olla hankalaa pienine murheineen.
En halua enää normi elämää.. Haluaisin etä äidiksi tai viikko viikko huoltajuuden, ei ole taloudellisesti mahdollista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi palvelet 7 vuotiasta? Tuohan olisi ihanaa, lapset jo isoja, voi harrastaa ja rentoutua, matkustaa ilman lapsiakin, vähentää ehkä töitä jos kokee raskaaksi.
En saa olla yötä missään ilman miestä. Eikä mies ilman minua. Oman vanhemman kanssa saa olla yön poissa, mutta muuten meillä tullaan aina kotiin yöksi.
Olisikin töitä.
En harrasta mitään.
Ap
Hei! Sulla on neljänkympin kriisi. Kun pääset siitä yli, olo helpottaa. Noissa kriiseissä joutuu käsitellä elämäänsä. Se on henkistä kasvua. Ihminen kasvaa henkisesti koko elämän. Yksi mikä voi auttaa on ajatus, mistä voin olla kiitollinen. Mutta kriisit eivät toki ole koskaan helppoja. Voimia sinne!
Vierailija kirjoitti:
Voi ap <3 Kurjaa että sulla on noin paha olo. Toivottavasti löydät apua jostakin. Maria Akatemiassa saa ilmaiseksi ja helposti keskusteluapua äidin vaikeisiin tunteisiin. Palveleva puhelin ja netti seurakunnilla tarjoaa matalan kynnyksen keskusteluapua. Ja tottakai on terveyskeskus. Jos yhtään lohduttaa, niin minusta moni nainen voi tuossa elämänvaiheessa aika huonosti. Keski-ikä ja vaihdevuodet lähenee, lapset vielä ihan huollettavia, elämässä vähän ilon aiheita itselle. Mutta, edessä on kaikkea ihanaa. Olen useammalta naiselta kuullut lauseen että vajaat 50 on ollut heidän paras ikä. Lapset jo isoja ja pärjäävät, itse alkaa olla sinut itsensä ja elämänsä kanssa, vielä on terveyttä ja jaksamista. Toivottavasti sullakin on ihanat vuodet edessä kun lapset vähän kasvaa. <3
Haluan olla onnellinen nyt!!
, enkä 50v kun olen jo vanha ja miehille vastenmielinen
Ap
Myös tämä korona-aika on ahdistavaa, mutta kyllä tääkin menee ohi aikanaan. Tosiaan voimia sinne!
Luulin että siihen mennessä, eli tämä päivänä, mulla on vakituinen työpaikka, varaa ja mahdollisuus matkustaa lasten kanssa, hoikka vartalo. No ei ole. Kaikki mitä olen yrittänyt, epäonnistuu. Välillä mietin elämäni lopettamista, mutta lasten vuoksi pakko jaksaa.
Ap