Mistä tietää, että on kutsuttu juhliin ns. täytevieraaksi?
Kysymys otsikossa.
Osallistuin puolisoni kanssa taannoin juhliin, joihin meidät oli kutsuttu. Juhlissa oli paikalla muutamia kymmeniä ihmisiä. Meille kummallekin jäi olo, että olimme ns. täytevieraita juhlissa. Isäntäpari ehti juttelemaan kanssamme pari lausetta, eivätkä vaikuttaneet kiinnostuneilta siitä, että olimme paikalla. Isäntäpari viihtyi juhlissa lähinnä niiden lähimpien ystäviensä kanssa, joiden kanssa viettävät aikaa muutenkin paljon. Yritimme keskustella useiden juhlavieraiden kanssa, mutta heitä keskustelu tuntemattomien kanssa ei kiinnostanut eivätkä vastavuoroisesti kyselleet meiltä mitään, vaan halusivat jutella omien kavereiden/sukulaisten kanssa. Lähdimme jo kesken juhlan pois, kun tuntui, ettei läsnäoloamme kaivattu. Isäntäparikaan ei pahoitellut aikaista poistumistamme, kun kävimme kiittämässä lähtiessämme.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun koen oloni ns. täytevieraaksi. Tällainen olo on tullut ennenkin juhlissa, joihin minut on kutsuttu kaukaisempana sukulaisena/kaverina. Aivan kuin päivänsankarin/isäntäparin toive olisi saada paikalle mahdollisimman paljon väkeä, jotta juhlat vaikuttaisivat mahdollisimman suurilta ja kiinnostavilta.
Miten itse menettelet, jos arvelet olevasi ns. täytevieras juhlissa? Menetkö silti/lähdetkö kesken pois tai jätätkö kokonaan menemättä?
Kommentit (25)
Eiköhän sen aisti, onko toivottu vieras vai ei. En menisi enää vastaisuudessa ko. Ihmisen juhliin, jos läsnä oloni ei ole kiinnostanut aiemminkaan.
Samoja kokemuksia itsellä viime vuosilta. Viimeisimpien juhlien jälkeen tein päätöksen, että enää en tuhlaa aikaani moiseen. Lähisukulaisten ja lähimpien ystävien juhliin menen, mutta en enää lähde jonkun kaverin tupareihin, synttäreille tms. Täysin turhaa käyttää aikaansa (ja rahaansa) juhliin, joissa kukaan ei edes välitä olemassaolostasi.
On ne teilläkin ongelmat. Juhliin ei tarvitse mennä, jos kokee epävarmuutta.
Luulin kerran saaneeni kutsun brunssille ja ruokaakin siinä kovasti kokkailtiin yhdessä mutta sitä ei ikinä tarjottu vaan aikamme odoteltuamme vieraita jotka eivät saapuneet paikalle, brunssi päätettiin. Jäi pikkasen wtf fiilikset niiden syömättömien ruokien kanssa että ahaa minut siis passitetaan pois...
Minä olen kyllä kutsunut vieraita juhliin vaikka tiesinkin, että en juuri kenenkään kanssa ehtisi seurustelemaan - ideana kun oli, että tapaisivat toisiaan kerrankin. Etenkin kaikenlaisissa perinteisissä sukujuhlissa on mielestäni normaalia, että kutsujat (hääpari tai vainajan omaiset tms.) eivät paljoa kerkeä tarinoimaan.
Kutsu yksiin juhliin tuli suunnilleen edellisenä tai sitä edeltävänä päivänä. En mennyt.
Täällä kun kommentoidaan, että on omaa epävarmuutta, jos kokee itsensä täytevieraaksi. Ei se ole mitään epävarmuutta, vaan tosiasia. Kaikkia ei kiinnosta tuhlata elämäänsä viettämällä aikaa juhlissa, joissa kukaan ei välitä, oletko paikalla vai et.
Sanottiin ihan suoraan juhlissa, että minut kutsuttiin peruneiden tilalle. Olisi voinut jättää sanomatta. Mutta selväksi haluttiin tehdä. Eipä olla enää kavereita.
Miksi joku kutsuu ns. täytevieraita?
- Joku kutsutuista ei pääse tulemaan, joten hänen tilalleen kutsutaan joku kaukaisempi sukulainen täyttämään se tyhjä paikka.
- Juhlakalu on hyvin läheinen ystävä pikkuserkkunsa kanssa, joten hänet tietenkin kutsutaan. "Tasapuolisuuden" nimissä sitten kutsutaan ne lähes tuntemattomatkin pikkuserkut.
- Hääpari sopii, että kumpikin kutsuu yhtä monta sukulaista/ystävää. Jolla on vähemmän ystäviä ja sukulaisia, joutuu sitten kutsumaan jotain kumminkaimoja.
Isäntäväki on selvästi pseudoakateemisia, eli korkeintaan yamk-tasoa sieltä suorittavasta portaasta hienollla tittelillä ja paskalla palkalla, johon komboon yltää kaksivuotisen ammattikurssikeskuksen papereillakin. Sivistystä ei tuolta porukalta voi edellyttääkään.
No just esim, ettei emäntä ehdi puhumaan mun kanssa vaan jutustelee muiden kanssa. Olen ollut pari kertaa ilmeisesti täytevieras. Toinen näistä emännistä piti mua muutenkin varakaverina, ne liittyy toisiinsa. Ihan turhaan lähettelee mulle viestejä, mun osalta ystävyys kuoli jo.
Meillä jokainen vieras on ollut toivottu ja tarkoituksella kutsuttu. Aina ei ole ehditty juhlissa viettämään tasapuolisesti aikaa kaikkien kanssa, mutta sehän on selvä juttu. Vieraat viihtyvät myös keskenään.
Juuri siitä sen tietää, kuinka toivottu vieras on, miten ne kutsujat suhtautuvat, juttelevat ym.
Ap teki ihan oikein, kun lähti, jos ei kerran mitään merkitystä ollut kutsujille, että olitte paikalla. Itse olisin samoin toiminut. Olenkin jostain tilaisuuksista lähtenyt pois ennen niiden päättymistä, jos ei ole muuta virkaa kuin istua siellä ja hymyillä toisille ja kuunnella heidän juttujaan.
Joillekin tosiaan on se väkimäärä tärkein asia, ei niinkään se, keitä he ovat.
Tuo on yleinen ongelma, jos yrittää sovittaa samoihin juhliin eri porukoita. Ensimmäiset yhteiset tuparit olivat maailman jäisimmät, kun samaan tilaisuuteen tulivat mun elämänkoulukaverit ja puolison akateemiset ystävät. Ei siellä kukaan ollut täytevieraana, mutta ei nuo porukat kauheasti halunneet tutustua toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku kutsuu ns. täytevieraita?
- Joku kutsutuista ei pääse tulemaan, joten hänen tilalleen kutsutaan joku kaukaisempi sukulainen täyttämään se tyhjä paikka.
- Juhlakalu on hyvin läheinen ystävä pikkuserkkunsa kanssa, joten hänet tietenkin kutsutaan. "Tasapuolisuuden" nimissä sitten kutsutaan ne lähes tuntemattomatkin pikkuserkut.
- Hääpari sopii, että kumpikin kutsuu yhtä monta sukulaista/ystävää. Jolla on vähemmän ystäviä ja sukulaisia, joutuu sitten kutsumaan jotain kumminkaimoja.
Tai sitten on tilattu pitopalvelu X määrälle henkilöitä, joten halutaan se määrä henkilöitä ettei mene rahat hukkaan. Nuo määrät pitää lyödä ajoissa lukkoon, joten viime hetken perumisia ei hyvitetä.
Henkilökohtaisesti olen ratkaissut elämäni siten, että pidän lähelläni mahdollisimman vähän ihmisiä. Syy on juhlaterrori eli jos on paljon hyviä ystäviä, tulee paljon juhlakutsuja ja jos kutsujat ovat läheisiä, on käytännössä pakko mennä. Niin siinä sitten huomaamattaan käytetään vapaa-aika juhlissa, vaikka ei edes viihdy niissä lainkaan. Sellaista se ennen oli ja rahaa meni lahjoihin oikeasti paljon. Nyt ei enää, kun lähelläni olevat eivät ole juhlaihmisiä hekään. Ja elämänlaatu on noussut huimasti, kun vapaa-aika on vapaata aikaa.
Kurkistelee voileipäkakun välistä? Onko sellainen täytevieras?