Lue keskustelun säännöt.
Täytän 37v ja tuntuu että elämäni on ohi!
07.04.2021 |
Ikäkriisikö? Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä. Tätä vielä 11v,nuorin nyt 7v.
Työttömyys masentaa, ravintola alan koulutus ja paikat säpissä.
Välillä tuntuu, että voisi erota ok avioliitosta, että saisi vielä kokea sen alkuhuuman sekoamisen ja onnen. Välillä tuntuu, että haluaa kokea sen vauvakuplan sekoamisen ja onnen. Tuntuu, että tuon tunteen aikana, tuntee oikeasti olevansa elossa ja onnellinen.
Miksi elämä ei voi olla yhtä alkuhuumaa, vauvakuplan hormoni onnea tai nousuhumalaa?
Ja vielä kun tietää, että kauneimmat vuodet takana, niin välillä jopa itken itseni uneen.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
M__40 kirjoitti:
Entä jos etsisit miehesi kanssa kipinää uudestaan?
Me olimme vaimoni kanssa etääntyneet pikku hiljaa toisistamme, mutta eräänä päivänä järjestin meille ravintolaillallisen, jonka aikana katsoin häntä silmiin ja kerroin, kuinka paljon kaipasin ja rakastin häntä. Kaipasin meitä. Halusin löytää hänen sydämensä uudelleen.
Silloin näin hänen silmissään kyyneleitä ja ymmärsin, että hänkin oli kaivannut samaa asiaa.
Sen jälkeen aloimme molemmat tehdä töitä sen eteen, että löydämme toisemme. Järjestimme yhteistä aikaa. Yhdistävää tekemistä kalliokiipeilystä veneretkiin. Lopulta vuokrasimme tunnelmallisen mökin, jonka saunassa lyhdyn valossa katsoin alastonta vaimoani ja tajusin, kuinka paljon häntä halusinkaan. Vaimoni näki tämän heräämisen silmistäni..ja sen illan, yön ja aamun aikana syttyi sellainen kipinä, joka nyt kahden vuodenkaan jälkeen ei ole uudestaan sammunut.
Ei ole kipinästä kiinni, vaan siitä että halveksin miestäni :( taloudellinen pakko pitää tässä avioliittossa
Ap
No huh huh! Halveksit työssäkäyvää miestäsi joka elättää sinua ja lapsiasi. Itse mussutat herkkuja sohvalla vuodesta toiseen ja olet pelkojesi orja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäkriisikö? Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä. Tätä vielä 11v,nuorin nyt 7v.
Työttömyys masentaa, ravintola alan koulutus ja paikat säpissä.
Välillä tuntuu, että voisi erota ok avioliitosta, että saisi vielä kokea sen alkuhuuman sekoamisen ja onnen. Välillä tuntuu, että haluaa kokea sen vauvakuplan sekoamisen ja onnen. Tuntuu, että tuon tunteen aikana, tuntee oikeasti olevansa elossa ja onnellinen.Miksi elämä ei voi olla yhtä alkuhuumaa, vauvakuplan hormoni onnea tai nousuhumalaa?
Ja vielä kun tietää, että kauneimmat vuodet takana, niin välillä jopa itken itseni uneen.
Voi elämän kevät!!! Kyllä voi normielämä olla hankalaa pienine murheineen.
En halua enää normi elämää.. Haluaisin etä äidiksi tai viikko viikko huoltajuuden, ei ole taloudellisesti mahdollista. Ap
Miksi ei muka ole? Kyllä yhteiskunta ja miehesi sinusta huolen pitää, jos näin päätät. Tulostat vain avioerolomakkeen, täytätä ja lähetät sen. Lastenvalvojan kanssa tapaaminen, että saat kunnon elatusmaksut. Sitten ripi rapi kunnan asuntotoimistoon hakemusta täyttämään. Päivä noihin muodollisuuksiin kuluu ja siitä se uusi ihana elämä alkaa :) Olet vielä nuori ja vauvahormonihuumaa ehdit varmasti vielä kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkellinen väsymys joka menee kyllä ohi. Näitä on kaikilla jokaisella vuosikymmenellä.
Tämä sama tunne on kestänyt jo 6 vuotta.. Koska helpottaa? Ap
Sitten kun sinä päätät että nyt riittää! Kukaan muu ei voi sinulle elämänhalua antaa, itse se pitää kaivaa vaikka väkisellä esiin. Jos olet masentunut, haet apua siihen.
Täältä vinkkelistä 37v on nuori ja niin on 50v :kin 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäkriisikö? Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä. Tätä vielä 11v,nuorin nyt 7v.
Työttömyys masentaa, ravintola alan koulutus ja paikat säpissä.
Välillä tuntuu, että voisi erota ok avioliitosta, että saisi vielä kokea sen alkuhuuman sekoamisen ja onnen. Välillä tuntuu, että haluaa kokea sen vauvakuplan sekoamisen ja onnen. Tuntuu, että tuon tunteen aikana, tuntee oikeasti olevansa elossa ja onnellinen.Miksi elämä ei voi olla yhtä alkuhuumaa, vauvakuplan hormoni onnea tai nousuhumalaa?
Ja vielä kun tietää, että kauneimmat vuodet takana, niin välillä jopa itken itseni uneen.
Voi elämän kevät!!! Kyllä voi normielämä olla hankalaa pienine murheineen.
En halua enää normi elämää.. Haluaisin etä äidiksi tai viikko viikko huoltajuuden, ei ole taloudellisesti mahdollista. Ap
Miksi ei muka ole? Kyllä yhteiskunta ja miehesi sinusta huolen pitää, jos näin päätät. Tulostat vain avioerolomakkeen, täytätä ja lähetät sen. Lastenvalvojan kanssa tapaaminen, että saat kunnon elatusmaksut. Sitten ripi rapi kunnan asuntotoimistoon hakemusta täyttämään. Päivä noihin muodollisuuksiin kuluu ja siitä se uusi ihana elämä alkaa :) Olet vielä nuori ja vauvahormonihuumaa ehdit varmasti vielä kokea.
Ei ole varaa. Miehellä pienet duunarin tulot ja saisin elareita vaan kelan summan. Enkä halua olla yh vaan vuoroviikoin äiti. Pitäisi olla vakityö, jotta varaa erota :(
Onpas huono asenne. Itse ainakin odottelen kuin kuuta nousevaa, että olisin 45v, koska silloin mun lapsi täyttää 18v ja pääsen pois vankilasta ja elämä alkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 vuotta vielä siis lusittavana tuohon maagiseen hetkeen, kun vapaus jälleen koittaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäkriisikö? Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä. Tätä vielä 11v,nuorin nyt 7v.
Työttömyys masentaa, ravintola alan koulutus ja paikat säpissä.
Välillä tuntuu, että voisi erota ok avioliitosta, että saisi vielä kokea sen alkuhuuman sekoamisen ja onnen. Välillä tuntuu, että haluaa kokea sen vauvakuplan sekoamisen ja onnen. Tuntuu, että tuon tunteen aikana, tuntee oikeasti olevansa elossa ja onnellinen.Miksi elämä ei voi olla yhtä alkuhuumaa, vauvakuplan hormoni onnea tai nousuhumalaa?
Ja vielä kun tietää, että kauneimmat vuodet takana, niin välillä jopa itken itseni uneen.
Voi elämän kevät!!! Kyllä voi normielämä olla hankalaa pienine murheineen.
En halua enää normi elämää.. Haluaisin etä äidiksi tai viikko viikko huoltajuuden, ei ole taloudellisesti mahdollista. Ap
Miksi ei muka ole? Kyllä yhteiskunta ja miehesi sinusta huolen pitää, jos näin päätät. Tulostat vain avioerolomakkeen, täytätä ja lähetät sen. Lastenvalvojan kanssa tapaaminen, että saat kunnon elatusmaksut. Sitten ripi rapi kunnan asuntotoimistoon hakemusta täyttämään. Päivä noihin muodollisuuksiin kuluu ja siitä se uusi ihana elämä alkaa :) Olet vielä nuori ja vauvahormonihuumaa ehdit varmasti vielä kokea.
Ei ole varaa. Miehellä pienet duunarin tulot ja saisin elareita vaan kelan summan. Enkä halua olla yh vaan vuoroviikoin äiti. Pitäisi olla vakityö, jotta varaa erota :(
Työhaastattelussa ne kysyy, miksi haluat työpaikan, ja vastaat siihen sitten, että haluat erota miehestäsi. Hmm... menisi kärkeen tällainen ehdokas, jos pääsisi firmassani haastatteluun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain vaihe, joka menee ohi. Kuten kaikki muutkin vaiheet elämässä.
Nyt ap ryhdistäydy. Ihmiset yrittää täällä tsempata ja ryvet vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään menen jättämään kirkolle ruokaa köyhille. Sen jälkeen paketit postiin. Sen jälkeen ostamaan käytetyn pyörän. Kotisiivous, kellariin tarpeettomat vaatteet jne.
Mene ap kävelylle. Kuulostaa kliseiseltä mutta muuttolintuja on palannu ja aurinkokin näkyy välillä.
Ei kenenkään elämä ole sen kummallisempaa suurimmalta osin. Kaikilla on stressiä ja murhetta aika ajoin jostain.
Jos oikeasti haluat opiskelemaan niin hae kouluun, älä mieti yhtään mitään esiintymisiä. Monissa ammattikouluissa ei ole pakko pitää esitelmiä/osallistua niihin, voit neuvotella näistä opettajien kanssa, siitä ei jää kiinni tutkinnon saaminen!
Ole kiitollinen kropastasi, vaikka et tällä hetkellä pitäisi siitä mitä peilistä näet niin voit silti oppia pitämään.
Ihminen on tarkoitettu myös liikkumaan, kokeile vaikka youtubesta jumppia tai joogaa aloittelijoille ja se ulkona kävely!
P.s tänään on viimenen päivä ammattikoulujen yhteishaussa! Monilla aloilla voit vaihtaa lennosta myös oppisopimukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä."
Ensinnäkin, lapsesi ovat jo niin vanhoja, ettei niitä tarvitse palvella vaan opettaa itse palvelemaan itseään. "Tuotko äidille kupin kahvia" on myös hyvä lause.
Uutta tapahtuu kun alat itse tekemään asioita. Mikä sinua kiinnostaa? Jollei mikään, niin googleta eri juttuja. Itse olen viime aikoina päätynyt tutkimaan muinaisen Mongolian kulttuuria ja meinaan matkustaa sinne kunhan koronakriisi loppuu. Ei, en minnekään järjestetylle turistimatkalle Ulanbaatoriin vaan reppureissulle sinne keskelle ei mitään jossa on muuten aivan uskomattoman hienot maisemat. Olen 41v nainen.
Työtön, joo. Eli ei paljon mitään tekemistä lasten lisäksi. Nyt on hyvä aika opiskella uutta netissä. Kaveri teki juuri digitaalisen markkinoinnin tutkinnon netissä ja sai uuden työpaikan täysin uudelta alalta.
Itsestä se on kiinni. Voit toki hautua itsesäälissä seuraavat 50 vuotta ennen kuin kuolet pois.
Tuon ikäisenä on hieman huono ruveta sekoilemaan, todennäköisyys on että joudut vaan huonompaan tilanteeseen, kuin nyt olet on aika suuri. Kannattaa ainakin tarkkaan harkita, ennenkuin tekee mitään hätiköityä. 38-vuotias on suhteellisen vanha jo ja samanlaista sekoilua ei pysty enää tekemään, kuin parikymppisenä ilman, että se ei näyttäisi hölmöltä. Ikä tuo erilaista vastuuta ja se asia pitää vain hyväksyä. Onhan se kurja vanheta ja on myös kurja, että vastuuttomuus korttia ei enää niin helposti pakasta voi vetääkkään lähempänä 40-kymmenen ikää. Tee irtiottoja mitä voit vaikka ihan suhteessasi tehdä ja ilman, että käännät elämääsi täysin nurin. Tietenkin jos olet hirmuisen epäonnellinen tuossa nykyisessä tilanteessa ja mitään ei ole tehtävissä, niin sitten elämän uusiksi laittaminen voi ollakkin järkevää. Toivottavasti saat asiat järjestymään!
Terveisin, M21v.
Vierailija kirjoitti:
Onpas huono asenne. Itse ainakin odottelen kuin kuuta nousevaa, että olisin 45v, koska silloin mun lapsi täyttää 18v ja pääsen pois vankilasta ja elämä alkaa!
Niin ollaan vapaita sitten, kun ulkonäkö on pilalla. Olisi pitänyt tehdä lapset heti kun täytin 16v
Ap
Vierailija kirjoitti:
Odota kun täytät 50 v
Jos se minusta on kiinni, niin en täytä. Ap
Miksi siis halveksit miestäsi, ap?
En usko että menee ohi. 6 vuotta join joka ikinen viikonloppu, kun ahdisti tämä pas ka eläm, lapset kärsi.. Miksi tää tunne ei lopu koskaan?
Ap