Voisitko olla kumppanin kanssa, joka ei lue kirjoja?
Kommentit (35)
Voisin ja olenkin, mutta kieltämättä ärsyttää. Itse vietän vapaa-aikaa mieluiten kirjan parissa, kun miehellä taas on kädessä puhelin tai tv:n kaukosäädin. Erityisesti iltaisin ottaa päähän kun yritän lukea sängyssä ja toinen katsoo tv:tä.
Miten sellasen kanssa voi edes olla? Koko ajan kannet levällään nenän edessä.
En , en ja en. Oli yks sälli vähän aikaa , kysyin mitä hän lukee , vastaus "Maaseudun Tulevaisuus" : D D D
Voisi tietysti, kumppanillani on muita taitoja.
Voisin ja olen ollutkin. Itse luen työnikin takia valtavan määrän kirjoja vuosittain. Ei ole halua puhua niistä enää vapaa-ajalla. Olen myös huomannut, että parisuhteen toimivuuteen lukeneisuudella ei ole juurikaan vaikutusta. Fiksu, ajatteleva ja myötätuntoinen olisi hyvä olla, mutta vaikka lukeminen ja fiksuus korreloivat keskenään, on paljon fiksuja ihmisiä jotka eivät juurikaan lue kirjoja. Ja myös lukevia, jotka eivät ole fiksuja. Tärkeintä on, että on mukavaa yhdessä.
Itse harrastan kaunokirjallisuuden lukemista ja opiskelen yliopistossa, mies taas on lukenut koko elämänsä aikana 2 kirjaa. Ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa tässä.
Nyt vanhempainvapaalla on ollut ihanaa, kun ehtinyt lukea muutakin kuin ammattikirjallisuutta, johon minulla siis menee normaalisti kaikki liikenevä lukuaika, koska se on työssäni isossa roolissa. Kuka nyt töistään haluaisi vapaa-ajalla vielä keskustellakin, joten minulle on se ja sama mitä mies lukee omalla ajallaan vai lukeeko yhtään mitään.
Eli voisin olla.
Olen voinut, mutta onhan se nyt mukavaa kun voidaan vinkata toisillemme hyviä kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Itse harrastan kaunokirjallisuuden lukemista ja opiskelen yliopistossa, mies taas on lukenut koko elämänsä aikana 2 kirjaa. Ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa tässä.
Luolamiehelläsi on muita avuja, jotka tuovat mielihyvää ja nautintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse harrastan kaunokirjallisuuden lukemista ja opiskelen yliopistossa, mies taas on lukenut koko elämänsä aikana 2 kirjaa. Ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa tässä.
Luolamiehelläsi on muita avuja, jotka tuovat mielihyvää ja nautintoa.
Niin on, kuten matemaattista osaamista ja hyvä kokkaustaito sekä keskustelutaito.
Vierailija kirjoitti:
Olen voinut, mutta onhan se nyt mukavaa kun voidaan vinkata toisillemme hyviä kirjoja.
Onko hyvä kirja semmoinen oivaltava?
Moni on oivaltaja ilman lukemistakin.
Ei ongelmaa. Meillä on sekä yhteisiä että omia mielenkiinnon kohteita, ei me olla yksi yksilö jonka tulee tehdä vain samoja asioita.
Yleensä lukemisen määrä korreloi aika suoraan henkilön yleistietoon, osittain älykkyyteenkin. Toki on poikkeuksiakin, mutta aika laajasti nuo asiat ovat tekemisissä. Jokuhan voi tykätä puolisosta, joka on hyvin fyysinen, tekee reippaasti töitä ja osaa kaikenlaista kananrehun valmistuksesta traktorin korjaukseen. Eikä siinä mitään, jos sellainen riittää. Moni ihminen taas kaipaa kumppanista hyvää juttukaveria ja haluaa vaihtaa fiksuja mielipiteitä. Silloin lukemisesta on aina hyötyä, olkoon kohteena vaikka Aku Ankka tai Herttasarja.
Vaimoni ei lue, eikä oikein koskaan ole lukenut.
Ja hän on meistä se koulutetumpi.
Joten: kyllä voin.
Luen itsekin aika vähän nykyään, muutaman kirjan vuodessa.
Nuorempana ja ennen lasten saantia luin enemmän.
Voisin, oma mieheni ei lue kirjoja, ja silti ollaan yhdessä jo pitkään. Enkä luopuisi ikinä tästä aarteesta.
Alapeukkua joka kommentille jossa sanotaan että lukemisella ei ole merkitystä :D Ihme pellejä aikuiset ihmiset
Voin. En minäkään pelaa jalkapalloa ja ihan hyvin on 30v mahduttu saman katon alle.
Voisin. Itse asiassa lukevan miehen kanssa voi olla vaikeampaa, jos kirjamaku on kovin erilainen ja mies esimerkiksi halveksisi lukemaani kirjallisuutta tai haluaisi että luen samoja kirjoja kuin hän, että voitaisiin keskustella niistä.
Mielenkiintoinen kysymys. Ennen kuin tapasin nykyisen mieheni olisin kategorisesti vastannut "En". Lukeminen ja kirjoista keskusteleminen on minulle niin tärkeää. Sitten kuitenkin kohtasin miehen joka on muuten niin täydellinen minulle, että tuo kirjojen lukemattomuus olikin pikkuseikka eikä kynnyskysymys. Hän kyllä lukee muuten paljon, sanoma- ja aikakauslehtiä, sekä seuraa aktiivisesti taloutta, politiikkaa, maailman tapahtumia yms. Hänellä on laaja yleissivistys ja hänen kanssaan on kiva keskustella monenlaisista asioista. Mutta fiktiota hän ei lue, ei ole koskaan lukenut. Alkuaikoina vinkkasin hänelle muutamasta kirjasta jotka oli äskettäin lukenut ja joista olin pitänyt. Hän sitten lukikin pari niistä. Mutta huomasin että se ei kertakaikkiaan ollut hänelle miellyttävää ja rentouttavaa, vaan pakkopullaa. Joten luovutin nopeasti ja päätin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin ei ole tarvinnut tuota päätöstä katua. Luen itse edelleen paljon, ja keskustelen kirjoista ystävieni kanssa ja netin keskusteluryhmissä.
Minun kumppanini ei lue, joten vastaus on kyllä.
Ja hänen kanssaan pystyy keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Paitsi kirjallisuudesta.