Voisitko olla kumppanin kanssa, joka ei lue kirjoja?

Minulla viimeinen niitti rakastumiseen oli se, kun selvisi, että mies lukee kirjoja. Myöhemmin lapsillekin oli hyväksi, että he näkivät isänsä lukevan. Lukeva mies ei myöskään suhtaudu lasten koulunkäyntiin ja opiskeluun naureskellen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla viimeinen niitti rakastumiseen oli se, kun selvisi, että mies lukee kirjoja. Myöhemmin lapsillekin oli hyväksi, että he näkivät isänsä lukevan. Lukeva mies ei myöskään suhtaudu lasten koulunkäyntiin ja opiskeluun naureskellen.

Mun mies ei lue eikä todellakaan suhtaudu lasten koulunkäyntiin naureskellen. Auttaa lapsia kaikessa missä osaa ja esim matematiikassa on paljon parempi apu kuin minä. Että ei tuokaan nyt ihan yksi yhteen ole.

Woi jumankauta. Kyllä puheenaiheet vähissä jos kumppanit vain kirjoista keskustelis. Yks hailee lukeeko vai onko lukemati.

Nyt ..rkele luet tuon kirjan tai lätty lätisee.

Tämä ketju on outo. Yhtä outo kuin tuo akteemisuus-ketju.

Jos kyse on yleissivistyksestä, niin sitä saadaan dokunteistakin, ei siihen kirjoja tarvita. Jopa kirjallisuudesta tehdään dokkareita.

Jos kyse on monipuolisen itseilmaisun kehittymisestä, niin kaikki eivät ole runsassanaisia, vaan hyvin ytimekkäitä, eikä heidän tarvitse opetella koukeroita.

Jäljelle jää enää toisen ihmisen persoonan arvostelu tai jokin ihme oman hännän nosto.

Terv. Akateeminen kirjoja lukeva.

Puolisoni lukee vapaa-ajallaan tosi vähän, mutta se johtuu isoilta osin siitä, että hän joutuu töissä ja opintoja varten lukemaan paljon haastavaa tekstiä, eikä siis jaksa sen jälkeen enää lukea lisää. Silloin kun ei vielä ollut takaisin opiskelemassa, niin luki kyllä. Mutta kysymykseen: en varmaankaan pystyisi olla sellaisen kanssa, joka ei yhtään lue ja joka nimenomaan kiinnostuksen puutteen vuoksi ei lue. Mutta tällainen nykytilanne ei haittaa, vaikka olisihan se kiva keskustella myös miehen lukemista kirjoista, mutta niitä ei nyt kovin paljon ole ja hyvin ymmärrän sen. Todennäköisesti tilanne muuttuu parin vuoden päästä, kun opinnot on pulkassa.

Vierailija kirjoitti:

Minun kumppanini ei lue, joten vastaus on kyllä.

Ja hänen kanssaan pystyy keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Paitsi kirjallisuudesta.

Sama. Aiemmin kumppani luki kirjoja, mutta nykyisen vaativan työnkuvan vuoksi kirjallisuus on vaihtunut ammattia tukeviin podcasteihin ja blogeihin jne. Toki minun olisi vaikea kuvitella itselleni kumppani joka ei arvosta kirjallisuutta. 

Joo. Mun mies ei lue kirjoja, mutta sillä on parempi yleistieto kuin mulla ja osaa keskustella vaikka mistä. Se katsoo hirveästi dokkareita ja lukee netistä vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on outo. Yhtä outo kuin tuo akteemisuus-ketju.

Jos kyse on yleissivistyksestä, niin sitä saadaan dokunteistakin, ei siihen kirjoja tarvita. Jopa kirjallisuudesta tehdään dokkareita.

Jos kyse on monipuolisen itseilmaisun kehittymisestä, niin kaikki eivät ole runsassanaisia, vaan hyvin ytimekkäitä, eikä heidän tarvitse opetella koukeroita.

Jäljelle jää enää toisen ihmisen persoonan arvostelu tai jokin ihme oman hännän nosto.

Terv. Akateeminen kirjoja lukeva.

Ei kukaan arvostele ketään , tässä on esitetty kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkua joka kommentille jossa sanotaan että lukemisella ei ole merkitystä :D Ihme pellejä aikuiset ihmiset

Vai olisko se sittenkin se tapa, jolla asia esitetään? Olet hyvä esimerkki siitä, ettei aina kaikkien vahvuus ole hedelmällinen ulosanti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse harrastan kaunokirjallisuuden lukemista ja opiskelen yliopistossa, mies taas on lukenut koko elämänsä aikana 2 kirjaa. Ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa tässä.

Luolamiehelläsi on muita avuja, jotka tuovat mielihyvää ja nautintoa.

Niin on, kuten matemaattista osaamista ja hyvä kokkaustaito sekä keskustelutaito.

Huumorintaju se vasta mielihyvää ja nautintoa tuokin!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on outo. Yhtä outo kuin tuo akteemisuus-ketju.

Jos kyse on yleissivistyksestä, niin sitä saadaan dokunteistakin, ei siihen kirjoja tarvita. Jopa kirjallisuudesta tehdään dokkareita.

Jos kyse on monipuolisen itseilmaisun kehittymisestä, niin kaikki eivät ole runsassanaisia, vaan hyvin ytimekkäitä, eikä heidän tarvitse opetella koukeroita.

Jäljelle jää enää toisen ihmisen persoonan arvostelu tai jokin ihme oman hännän nosto.

Terv. Akateeminen kirjoja lukeva.

Minä vastasin aiemmin mieheni lukeneen vain pari kirjaa ja heti sainkin tuon luolamies-kommentin. Mieheni on tosiaan valmistunut matemaattiselta alalta, katsoo säännöllisesti dokumentteja erityisesti historiasta, yhteiskunnasta ja luonnontieteestä sekä tekee päivittäin ristikoita ja tilaa kahta sanomalehteä. Sellainen luolamies.

Kylä se kaventaisi parisuhdetta, jos ei voisi jakaa intohimoa lukemiseen, yhteisiä lukuhetkiä ja keskustelua kirjoista. Meillä on ollut jo pitkään haaveena perustaa lukupiiri, jossa muutaman hengen porukalla lukisimme sovitut teokset.

Puolisoni myös lukee minulle toisinaan ääneen ja onhan se nautinnollista.

Vaimoni lukenut varmaan enemmän kirjoja kuin minä.

Tosin viimeiseen 20 vuoteen olen lukenut enemmän kirjoja kuin hän. 

Hän ehkä 5 kirjaa ja nekin yli kymmenen vuotta sitten.

Minä yleensä pari kirjaa vuodessa.

Ei se lukeminen kyllä ketään älykkääksi tee. Tosin stimuloi mieltä jolloin voi helpommin ajatella purnukan ulkopuolella. Esim Mary Shelley Frankesteinin dialogia on aivan tajuttoman hienoa.

Ei haittaa. Luen itse jatkuvasti eikä häntäkään haittaa minun kirjapinot.

Voisin. Vaikka luen kirjoja, en koskaan niistä keskustele kenenkään kanssa.