HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Puistattava ajatus, jos itse olisin tavannut tällä tavalla naisista puhuvan miehen: "Suomalaiset amismuijat voivat ihan rauhassa ulista..."

Entä itse? Mikä sun oma reaktiosi olisi jos mies puhuisi tuolla tavalla naisista? Etkö yhtään häpeä millään tasolla omaa ulosantiasi?

No ainakin olet selvä esimerkki, ettei koulutusta arvostava ihminen ole välttämättä ollenkaan sivistynyt ihminen. Sitä olin tulossa tänne kertomaan, kiitos tästä havainnollistavasta esimerkistä.

Tuon tason kommentteja ei kannattaisi lainata ja levittää eteenpäin, koska silloin ne saavat vain lisää julkisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Olenko ainoa, joka on aistivinaan sadismia?

Et. Minä aistin myös kaksinaismoralismia, sivistymättömyyttä ja huonoa käytöstä.

Minä luulen, että iso syy tähän on kyllä käytännön olosuhteet. Eli se, että suuri osa ihmisistä löytää sen puolisonsa nimenomaan opiskeluaikana, jolloin on tietenkinnluonnollista että se löytyy samalta koulutusasteelta jolla itse on. Eihän missään muualla ole niin ihanteelliset olosuhteet sopivan kumppanin löytämiselle kuin siellä koulussa/yliopistossa/amk:ssa: ollaan vielä nuoria ja nättejä, suurin osa vapaita ja lapsettomia. Ympärillä on paljon oman ikäluokan ihmisiä, joista useat etsivät myös sitä seurustelusuhdetta ja ovat vieläpä kiinnostuneet samoista asioista. On otolliset olosuhteet parien muodostukseen siis.

Nyt kun mietin, niin omasta lähisuvustani oikeastaan kaikki ovat tällaisia opiskeluaikana toisensa löytäneitä. Vanhempani ovat molemmat amk-tasoisen korkeakoulututkinnon suorittaneita, isäni sisko ja hänen miehensä ovat molemmat samasta yliopistosta jne.

Oma kokemus on, että miehille naisen selvästi korkeampi koulutus on ongelma. Aikanaan sinkkuna sen huomasin. Kun vähemmän koulutetulle miehelle sanoin olevani tutkija ja tekeväni väitöskirjaa, niin miesten kiinnostus kiinnostus lopahti välittömästi. Ja tämä tapahtui kymmeniä kertoja. Nykyinen mieheni on DI, joten ero ei ole niin suuri, että haittaisi (vaikka korkeammin koulutettu olenkin).

Vähän ot mutta aika jännä, että tästäkin ketjusta saa sellaisen käsityksen, että täällä on kaikki vähintään maistereita tai ehkä jopa tohtoreita. Kuitenkin tämän palstan yleinen keskustelun taso viittaa enemmän 5-6 keskiarvolla läpi luovittuun peruskouluun ja kesken jääneeseen amistoon.

Mieheni on opiskellut Ivy League -yliopistossa USA:ssa, itsellä lukiokoulutus. Kirjoitin E:n paperit ja minulla olisi kyllä ollut rahkeita päästä yliopistoon, mutta minulla ei ollut tuolloin aavistustakaan siitä mitä haluaisin opiskella tai ylipäätään tehdä elämässäni ja päädyin lukiosta työelämään. Mietin jossain vaiheessa menemistä yliopistoon vanhemmalla iällä, mutta sen sijaa päädyin perustamaan oman yrityksen.

Oman kokemukseni mukaan akateemiset miehet ovat akateemisia naisiakin nirsompia parinvalinnassaan ja suosivat akateemisia kumppaneita.

Palstalla on joku (pieni?) porukka, joka yrittää kovasti lyödä kouluttautuneita naisia sillä, että miehiä ei muka naisen koulutus kiinnosta,, mutta se ei pidä paikkaansa. 

Miehet ovat alunperin luoneet luokkayhteiskunnankin, jossa tausta ja status ratkaisee menetymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Akateemisessa maailmassa on paljon naismaisia miehiä ja myös miesmäisiä naisia. Siinä mielessä se on tasa-arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Eih! Taas tätä luokkayhteiskuntapaskaa! Mikä pakottava tarve hesarilla on jauhaa samaa scheissea vuodesta toiseen?

Nykyään ihmiset pariutuu enimmäkseen tinderissä, jos vaikka siitä juttu vaihteeksi?

Äh, se on akateemisten itsetunnon pönkittämistä, johan sen tällä palstalla huomaa. En kyllä jaksa ymmärtää miksi koulutuksesta huolimatta voi itsetunto olla noin pohjassa? 

Voivoi... taas näitä juttuja, jossa jaetaan ihmisiä eri luokkiin. Nykyään ei ole ollenkaan tavatonta, että ihminen ei voisi olla elämänkaarensa aikana mitä tahansa. Ne samat leimat ja luokitukset eivät päde enää tänä päivänä ainakaan valtakunnallisesti (varmaan vahvimmin pääkaupunkiseudulla ja jossain peräkylillä näin voi vielä olla). Nykyään maisteri alkaaki leipomaan kakkuja tai maalari päättääkin opiskella hammaslääkäriksi. Joten enpä lähtis koulutuksen perusteella ketään karsimaan. Enemmän katson ihmisessä miten hän kohtelee muita, miten hän käyttäytyy, on, elää.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin koulutustaso on naisille tärkeämpi kriteeri kuin miehille.

Lähde.

Iso yllätys taas, naiset haluavat vain lentäjiä, kirurgeja ja lakimiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan akateemiset miehet ovat akateemisia naisiakin nirsompia parinvalinnassaan ja suosivat akateemisia kumppaneita.

Palstalla on joku (pieni?) porukka, joka yrittää kovasti lyödä kouluttautuneita naisia sillä, että miehiä ei muka naisen koulutus kiinnosta,, mutta se ei pidä paikkaansa. 

Miehet ovat alunperin luoneet luokkayhteiskunnankin, jossa tausta ja status ratkaisee menetymisen.

No, miehet valehtelevat myös että eivät ole rahanahneita. Ne hyväpalkkaiset työt nyt vain sattuvat tippumaan miesten syliin. Hupsista keikkaa.

Miksi on ollut puhetta ettei Suomi olisi enää luokkayhteiskunta kun se sitä selvästi on ja halutaan pitää näitä asetelmia ja raja-aitoja näköjään väkisin pystyssä.

Miksi missään ei ihmetellä sitä, että työväenluokassa on tapana pariutua työväenluokkaisen kanssa? Ja että sossutapaukset vetää toisiaan puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. Ihan samalla tavalla kummallinen ilmiö kuin akateemisten pariutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yliopiston käynyt, puoliso amiksen. Mieheni on minua huomattavasti älykkäämpi.

No tässäpäs on naisella omanarvontuntoa vaikka muille jakaa...

Eksä oli maisteri kuten minäkin, koska tavattiin mekin opiskelijabileissä. Nykyinen ammattikoulun käynyt. Ihmisillä on monia syitä siihen, ettei ole päätynyt opiskeluputkeen.

Tosin jos syy olisi ollut järjen ja uteliaisuuden puute, niin sellaisen ihmisen kanssa ei olisi paljon yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Puistattava ajatus, jos itse olisin tavannut tällä tavalla naisista puhuvan miehen: "Suomalaiset amismuijat voivat ihan rauhassa ulista..."

Entä itse? Mikä sun oma reaktiosi olisi jos mies puhuisi tuolla tavalla naisista? Etkö yhtään häpeä millään tasolla omaa ulosantiasi?

No ainakin olet selvä esimerkki, ettei koulutusta arvostava ihminen ole välttämättä ollenkaan sivistynyt ihminen. Sitä olin tulossa tänne kertomaan, kiitos tästä havainnollistavasta esimerkistä.

En nyt lähtisi tuota kirjoittajaa noin rankasti syyllistämään. Oletin hänen tarkoittavan tällä palstalla ja tässä keskustelussa "ulisevia". Eikä tuota käytöstä nyt oikein muuten voi kuvailla. Ei ihan aina tarvitse sievistellä.