HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan akateemiset miehet ovat akateemisia naisiakin nirsompia parinvalinnassaan ja suosivat akateemisia kumppaneita.

Palstalla on joku (pieni?) porukka, joka yrittää kovasti lyödä kouluttautuneita naisia sillä, että miehiä ei muka naisen koulutus kiinnosta,, mutta se ei pidä paikkaansa. 

Miehet ovat alunperin luoneet luokkayhteiskunnankin, jossa tausta ja status ratkaisee menetymisen.

Se porukka on ilmeisen selvästi sitä työväenluokkaista miesporukkaa, jolle naisen koulutus ei merkitse, kunhan nainen osaa siivota. Akateeminen nainen yleensä haluaa miehestä muutakin kuin seksiä ja jonkun, jonka jälkiä korjata. Harva akateeminen mieskään haluaa sellaista naista, jonka kanssa ei voisi jakaa myös mielenkiinnonkohteita laajemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin koulutustaso on naisille tärkeämpi kriteeri kuin miehille.

Niin luulisi, mutta lopultakaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Onko sit parempi mies jos harrastaa radioamatööritoimintaa, opiskelee teoreettista fysiikkaa yliopistolla, kuuntelee vinyylilevyiltä jazzia ja käyttää knallia?

Tämä varmaan pätee niillä akateemisilla, joiden tausta on jo akateeminen. Itse olen duunariperheen ensimmäinen maisteri ja puolisoni on käynyt vain peruskoulun.

Korkeakouluun mennään usein aika nuorena toisen asteen opintojen jälkeen, joten korkeakouluopintojen parissa vaan moni sattuu tapaamaan tulevan (korkeakoulutetun) puolisonsa bileissä, kursseilla tai kavereiden kautta.

Ennakkoluuloisimmat ihmiset löytyvät kouluttamattomista.

Ja ei, en tarkoita juuri sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?

Siksi, että heitä ei kiinnosta mikään akateeminen työ. Mieheni tykkää tehdä käsillään töitä, eikä istua tietokoneella.

Kyllähän on akateemisiakin, jotka tekevät käsillään töitä. Vaikka hammaslääkäri näprää ihan työkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Ai? Annan itsestäni kannanotoillani aika moukan, voisi sanoa jopa junttimaisen kuvan? OK. Selitäpä nyt vielä oikein kunnolla ja oikein perusteellisesti, miksi sinä nimittelet minua moukaksi kun en ole kiinnostunut miehistä jotka tykkäävät autoista ja kaljasta? Mikä tarkalleen velvoittaa minut kiinnostumaan tuollaisista miehistä tai olen moukka ja juntti? Entä mikä sinä olet kieltämään minua etsimästä miestä joka tykkää myös kirjoista, kuten minä? Miksi en saa arvostaa miestä joka tykkää samoista asioista kuin minä? Kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Puistattava ajatus, jos itse olisin tavannut tällä tavalla naisista puhuvan miehen: "Suomalaiset amismuijat voivat ihan rauhassa ulista..."

Entä itse? Mikä sun oma reaktiosi olisi jos mies puhuisi tuolla tavalla naisista? Etkö yhtään häpeä millään tasolla omaa ulosantiasi?

No ainakin olet selvä esimerkki, ettei koulutusta arvostava ihminen ole välttämättä ollenkaan sivistynyt ihminen. Sitä olin tulossa tänne kertomaan, kiitos tästä havainnollistavasta esimerkistä.

En nyt lähtisi tuota kirjoittajaa noin rankasti syyllistämään. Oletin hänen tarkoittavan tällä palstalla ja tässä keskustelussa "ulisevia". Eikä tuota käytöstä nyt oikein muuten voi kuvailla. Ei ihan aina tarvitse sievistellä.

Jos tämä olisi tarkoitus, niin kai pitäisi sen verran selkeämmin itseään ilmaista, että tulisi selväksi? Miksi muuten sinä puolustelet tuollaista käytöstä ja selittelet hänen puolestaan? Mistä tiedät, ettei hänen tarkoitus ollut yleistää laajemmin?

Kyllä tuollainen puhetapa kertoo paljon ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin koulutustaso on naisille tärkeämpi kriteeri kuin miehille.

Niin luulisi, mutta lopultakaan ei ole.

Naiset puhuvat miehen koulutustasosta enemmän kuin miehet puhuvat naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Onko sit parempi mies jos harrastaa radioamatööritoimintaa, opiskelee teoreettista fysiikkaa yliopistolla, kuuntelee vinyylilevyiltä jazzia ja käyttää knallia?

On.

Vierailija kirjoitti:

Iso yllätys taas, naiset haluavat vain lentäjiä, kirurgeja ja lakimiehiä.

Ei lentäjä ole akateeminen tutkinto.

Tämä on asia, johon poikien vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota. Pojille lukeminen ja heidän koulunkäyntinsä tukeminen auttaa parinmuodostusta tehokkaammin kuin vaikka urheiluharrastuksiin vieminen. Tosielämässä parinvalinta suosii juuri niitä lukutoukkapoikia, jotka päätyvät yliopistoihin, toki tarpeellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina.

Ja jos joku kysyy että mihin niitä kranttuja Suomi-naisia tarvitsee, niin omaan terveyteen, onneen ja elämään. Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään.

T. Kolmen pojan äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Puistattava ajatus, jos itse olisin tavannut tällä tavalla naisista puhuvan miehen: "Suomalaiset amismuijat voivat ihan rauhassa ulista..."

Entä itse? Mikä sun oma reaktiosi olisi jos mies puhuisi tuolla tavalla naisista? Etkö yhtään häpeä millään tasolla omaa ulosantiasi?

No ainakin olet selvä esimerkki, ettei koulutusta arvostava ihminen ole välttämättä ollenkaan sivistynyt ihminen. Sitä olin tulossa tänne kertomaan, kiitos tästä havainnollistavasta esimerkistä.

En nyt lähtisi tuota kirjoittajaa noin rankasti syyllistämään. Oletin hänen tarkoittavan tällä palstalla ja tässä keskustelussa "ulisevia". Eikä tuota käytöstä nyt oikein muuten voi kuvailla. Ei ihan aina tarvitse sievistellä.

Jos tämä olisi tarkoitus, niin kai pitäisi sen verran selkeämmin itseään ilmaista, että tulisi selväksi? Miksi muuten sinä puolustelet tuollaista käytöstä ja selittelet hänen puolestaan? Mistä tiedät, ettei hänen tarkoitus ollut yleistää laajemmin?

Kyllä tuollainen puhetapa kertoo paljon ihmisestä.

Miksi käyt kimppuuni?

Vierailija kirjoitti:

Eksä oli maisteri kuten minäkin, koska tavattiin mekin opiskelijabileissä. Nykyinen ammattikoulun käynyt. Ihmisillä on monia syitä siihen, ettei ole päätynyt opiskeluputkeen.

Tosin jos syy olisi ollut järjen ja uteliaisuuden puute, niin sellaisen ihmisen kanssa ei olisi paljon yhteistä.

Tuo (etenkin uteliaisuus) korreloi jossain määrin koulutuksen kanssa, ei toki täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin koulutustaso on naisille tärkeämpi kriteeri kuin miehille.

Niin luulisi, mutta lopultakaan ei ole.

Naiset puhuvat miehen koulutustasosta enemmän kuin miehet puhuvat naisen.

Se on totta kyllä, mutta se on puhetta vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan akateemiset miehet ovat akateemisia naisiakin nirsompia parinvalinnassaan ja suosivat akateemisia kumppaneita.

Palstalla on joku (pieni?) porukka, joka yrittää kovasti lyödä kouluttautuneita naisia sillä, että miehiä ei muka naisen koulutus kiinnosta,, mutta se ei pidä paikkaansa. 

Miehet ovat alunperin luoneet luokkayhteiskunnankin, jossa tausta ja status ratkaisee menetymisen.

Se porukka on ilmeisen selvästi sitä työväenluokkaista miesporukkaa, jolle naisen koulutus ei merkitse, kunhan nainen osaa siivota. Akateeminen nainen yleensä haluaa miehestä muutakin kuin seksiä ja jonkun, jonka jälkiä korjata. Harva akateeminen mieskään haluaa sellaista naista, jonka kanssa ei voisi jakaa myös mielenkiinnonkohteita laajemminkin.

Ja jolle naisen korkeampi koulutus on pidemmän päälle uhka (nakertaa miehistä itsetuntoa, jos mies ei ole itse kouluttautunut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Ai? Annan itsestäni kannanotoillani aika moukan, voisi sanoa jopa junttimaisen kuvan? OK. Selitäpä nyt vielä oikein kunnolla ja oikein perusteellisesti, miksi sinä nimittelet minua moukaksi kun en ole kiinnostunut miehistä jotka tykkäävät autoista ja kaljasta? Mikä tarkalleen velvoittaa minut kiinnostumaan tuollaisista miehistä tai olen moukka ja juntti? Entä mikä sinä olet kieltämään minua etsimästä miestä joka tykkää myös kirjoista, kuten minä? Miksi en saa arvostaa miestä joka tykkää samoista asioista kuin minä? Kerro.

Miksi sinulle toisen ihmisen kiinnostuksen kohteet vaikuttavat noin merkittävästi siihen, mitä ajattelet kyseisesti ihmisestä? Selvästi lokeroit ja tuomitset hyvin voimakkaasti. Eikö sellainen ole aika ylimielistäkin? Onko sinulla joku oikeus toimia noin? Oletko asemssa, jossa arvotetaan muita tuolla tavalla? Voisiko olla, ettei kaikki samoista harrastuksista kiinnostuneet ole kuitenkaan samanlaisia ihmisinä? Mitä itse ajattelisit, jos joku mies lokeroisi naisia vastaavalla tavalla harrastustensa mukaan? Etkö kavahtaisi yhtään?

Jos tapaat mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa käyt mukavaa ja kiinnostavaa keskustelua, muuttuuko käsityksesi ihmisestä, jos käy ilmi, että hän nauttii alkoholijuonista erityisesti olutta ja pitää urheilun seuraamisesta tai harrastaa autoja?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on asia, johon poikien vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota. Pojille lukeminen ja heidän koulunkäyntinsä tukeminen auttaa parinmuodostusta tehokkaammin kuin vaikka urheiluharrastuksiin vieminen. Tosielämässä parinvalinta suosii juuri niitä lukutoukkapoikia, jotka päätyvät yliopistoihin, toki tarpeellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina.

Ja jos joku kysyy että mihin niitä kranttuja Suomi-naisia tarvitsee, niin omaan terveyteen, onneen ja elämään. Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään.

T. Kolmen pojan äiti.

Vähänpä sä tiedät. Ne jotka pojista eniten seurustelee 16-20-ikävuodessa on juurikin ne, jotka ei paljon kirjoihin koske.

Ja ne jotka jää vanhoiksipojiksi on just niitä joita kiinnosti pienoismallit ja teoreettinen fysiikka.

Minä olen tohtorintutkintoa tekevä luonnontietelijä-tutkija ja mies on ihan perusinsinööri, toki hänkin siten korkeakoulun käynyt, amiksen sitä ennen. Hänellä on paljon sellaista, miten sen nyt sanoisi, käytännön älyä, joka minulta tyystin puuttuu. Tykkään hirveästi hänen käytännöllisestä ja järkevästä ajattelustaan, minusta meillä on kiva tasapaino ja erilaisuudet täydentävät toisiaan. :) Aiemmin seurustelin yliopistossa tapaamani akateemikon kanssa ja sitä ennen lääkärin, molemmat suhteet päättyivät huonosti. Ei se koulutuksesta kiinni ole.