HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa
Ja lapset seuraavat vahvasti vanhempien jalanjälkiä ammatinvalinnassa. Työväenluokka olisi halukkaampi sekoittumaan, mutta ei kelpaa. Professori Jallinojan mukaan ilmiöstä ei mielellään puhuta.
Kommentit (542)
Vierailija kirjoitti:
Älkää menkö siihen halpaan, että kouluttamattomuus toisi mukanaan automaattisesti enemmän käytännön järkeä ja taitoja ja sydämensivistystä kuin koulutus.
Sitä kuuluisaa "elämäm koulua" käyvät kaikki koulutustasosta riippumatta.
Tuo on hyvä pointti. Nyt kun mietin, niin koulutetut ihmiset myös pohtivat elämää muutenkin ns. maalaisjärjellä paljon enemmän kuin kouluttamattomat.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien ketju on erittäin vahva. Oma äitini syntyi ylempään keskiluokkaan. Minä en pariudu alaspäin, koska vähimmäisvaatimus uudelle seurustelukumppanille on se, että hän syntyi samaan (tai ylempään) sosiaaliluokkaan kuin minä, minun vanhempani ja isovanhempani.
Usein kuulee sanottavan: "Everyone is created equal." Tuo väite ei pidä paikkaansa. Ihmiset syntyvät aina tiettyyn sosiaaliluokkaan ja siinä luokassa he myös yleensä pysyvät koko elämänsä ajan. Ylöspäin suuntautuva liike (klassresa eli luokkamatka tai luokkanousu) on naiselle mahdollista avioliiton kautta. Miehet pääsevät hyvin harvoin tekemään luokkamatkaa vaimon siivellä.
"Jallinoja on havainnut, että sosiaaliseen nousuun tai laskuun tarvitaan yleensä kaksi tai kolme sukupolvea.
Itse hän on toisen polven akateeminen. Jallinojan isä oli opettaja ja kasvatustieteiden maisteri, äidillä oli keskikoulupohja."
Insinöörien opetus on ainakin mennyt metsään, kun niin paljon tuputetaan humanistisia mutu juttuja.
Humanistiset "tieteet", pitäisi pitää kaukana oikeista luonnontieteistä. Humanistit ovat kehityksen jarruja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Itsestäänselvää. En ollut nuorena edes tekemisissä muiden kuin eri lukiolaisten kanssa ja sitten yliopistolaisten kanssa. Peruskoululuokaltammekin varmaan kaikki menivät lukioon.
Mä olen heilastellut nuorempana niin amisten kun korkeakoulutettujen kanssa. Voin kyllä rehellisesti sanoa että mulle ei koulutuksella ole mitään väliä. Kenestäkään en ole hyötynyt rahallisesti yhtään. Olen tavannut niin juntteja yliopisto kundeja kun fiksuja amiksia ja päinvastoin. Nuorena olinkin toki nätti ja hoikka että oli varaa valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia, johon poikien vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota. Pojille lukeminen ja heidän koulunkäyntinsä tukeminen auttaa parinmuodostusta tehokkaammin kuin vaikka urheiluharrastuksiin vieminen. Tosielämässä parinvalinta suosii juuri niitä lukutoukkapoikia, jotka päätyvät yliopistoihin, toki tarpeellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina.
Ja jos joku kysyy että mihin niitä kranttuja Suomi-naisia tarvitsee, niin omaan terveyteen, onneen ja elämään. Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään.
T. Kolmen pojan äiti.
Vähänpä sä tiedät. Ne jotka pojista eniten seurustelee 16-20-ikävuodessa on juurikin ne, jotka ei paljon kirjoihin koske.
Ja ne jotka jää vanhoiksipojiksi on just niitä joita kiinnosti pienoismallit ja teoreettinen fysiikka.
Minun tuntemani pienoismalleista ja teoreettisesta fysiikasta kiinnostuneet miehet ovat kyllä kelvanneet oikein hyvin niille kauniille, fiksuille akateemisille naisille. Mutta tietty jos on kiinnostunut teoreettisesta fysiikasta ja 16-vuotiaista pissiksistä, voi yhtälö olla hieman ongelmallinen.
Ihmiskunnan jako eloihin ja morlokeihin on käynnissä. H. G. Wells tämän ennusti Aikakone-novellissaan.
Eliitti laiskistuu ja tyhmistyy kun koneet ja duunarit tekevät kaikki hommat ja duunarit lisääntyy keskenään ja lopulta ihmiskunta eriytyy kahdeksi lajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eih! Taas tätä luokkayhteiskuntapaskaa! Mikä pakottava tarve hesarilla on jauhaa samaa scheissea vuodesta toiseen?
Nykyään ihmiset pariutuu enimmäkseen tinderissä, jos vaikka siitä juttu vaihteeksi?
Luokkayhteiskunta on edelleen totta. Kyllä se näin on, että samasta yhteiskuntaluokasta tulevat ihmiset tulevat paremmin toimeen keskenään. Parisuhde ei myöskään koskaan ole vain kahden ihmisen suhde. Siinä yhdistyvät myös ihmisten sosiaaliset suhteet.
Totta kai se on totta, koska geeniperimästä johtuvat erot johtavat erilaisiin yhteiskuntaluokkiin kaikkialla muualla paitsi diktatuureissa.
Ikävä kyllä tätä palstaa lukiessa monet ennakkoluulot ovat vahvistuneet kouluttamattomista ihmisistä, vaikka ymmärränkin, että tämänkaltaisilla palstoilla käy valikoitunut joukko.
Geeniperimästä johtuvat erot? Eli uskot sosiaalidarwinismiin. Eiköhän syy johdu enneminkin kulttuuriperimästä ja sosiaalisesta pääomasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tohtorintutkintoa tekevä luonnontietelijä-tutkija ja mies on ihan perusinsinööri, toki hänkin siten korkeakoulun käynyt, amiksen sitä ennen. Hänellä on paljon sellaista, miten sen nyt sanoisi, käytännön älyä, joka minulta tyystin puuttuu. Tykkään hirveästi hänen käytännöllisestä ja järkevästä ajattelustaan, minusta meillä on kiva tasapaino ja erilaisuudet täydentävät toisiaan. :) Aiemmin seurustelin yliopistossa tapaamani akateemikon kanssa ja sitä ennen lääkärin, molemmat suhteet päättyivät huonosti. Ei se koulutuksesta kiinni ole.
Mustattu sana paljastaa, että et ole akateeminen. Akateemikko on arvonimi eikä liity mitenkään yliopistoon. Perussuomalaiset ovat tuoneet tuon sanan väärään käyttöön.
Muuten ihan hyvä viesti. Itse olen tutkija, mieheni on yrittäjä, joka valmistui yliopistosta vasta aikuisiällä. Älykäs ja sivistynyt voi olla vaikka kansakoulupohjalta, totta kai, mutta koulutuksen väheksyminen on mielestäni tyhmyyden merkki.
Mistä tiedät, ettei kyseessä ollut akateemikko???
Hohhoijaa... Ja tämän tason päättelyllä tehdään tutkimuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia, johon poikien vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota. Pojille lukeminen ja heidän koulunkäyntinsä tukeminen auttaa parinmuodostusta tehokkaammin kuin vaikka urheiluharrastuksiin vieminen. Tosielämässä parinvalinta suosii juuri niitä lukutoukkapoikia, jotka päätyvät yliopistoihin, toki tarpeellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina.
Ja jos joku kysyy että mihin niitä kranttuja Suomi-naisia tarvitsee, niin omaan terveyteen, onneen ja elämään. Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään.
T. Kolmen pojan äiti.
Vähänpä sä tiedät. Ne jotka pojista eniten seurustelee 16-20-ikävuodessa on juurikin ne, jotka ei paljon kirjoihin koske.
Ja ne jotka jää vanhoiksipojiksi on just niitä joita kiinnosti pienoismallit ja teoreettinen fysiikka.
Minun tuntemani pienoismalleista ja teoreettisesta fysiikasta kiinnostuneet miehet ovat kyllä kelvanneet oikein hyvin niille kauniille, fiksuille akateemisille naisille. Mutta tietty jos on kiinnostunut teoreettisesta fysiikasta ja 16-vuotiaista pissiksistä, voi yhtälö olla hieman ongelmallinen.
16-vuotiaat finninaamapojat on hyvin usein kiinnostunu 16-vuotiaista pissiksistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Meidän koulujärjestelmä on kokonaisuudessaan rakennettu tyttöjen ja naisten oppimismallin ympärille. Pojille ja miehille malli on suorastaan haitallinen.
Opetusohjelma on sama tytöille ja pojille ja opetti sitä naisopettaja tai miesopettaja. Akateemisten kotien pojat eivät juurikaan kärsi kuvaamastasi ongelmasta. Siellä he ovat tälläkin koulujärjestelmällä yliopistoissa. Jopa ma mu pojat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tohtorintutkintoa tekevä luonnontietelijä-tutkija ja mies on ihan perusinsinööri, toki hänkin siten korkeakoulun käynyt, amiksen sitä ennen. Hänellä on paljon sellaista, miten sen nyt sanoisi, käytännön älyä, joka minulta tyystin puuttuu. Tykkään hirveästi hänen käytännöllisestä ja järkevästä ajattelustaan, minusta meillä on kiva tasapaino ja erilaisuudet täydentävät toisiaan. :) Aiemmin seurustelin yliopistossa tapaamani akateemikon kanssa ja sitä ennen lääkärin, molemmat suhteet päättyivät huonosti. Ei se koulutuksesta kiinni ole.
Mustattu sana paljastaa, että et ole akateeminen. Akateemikko on arvonimi eikä liity mitenkään yliopistoon. Perussuomalaiset ovat tuoneet tuon sanan väärään käyttöön.
Muuten ihan hyvä viesti. Itse olen tutkija, mieheni on yrittäjä, joka valmistui yliopistosta vasta aikuisiällä. Älykäs ja sivistynyt voi olla vaikka kansakoulupohjalta, totta kai, mutta koulutuksen väheksyminen on mielestäni tyhmyyden merkki.
Huh. Mitähän muuta persut kirjoittelevat tänne? Niille mikään temppu ei tunnu olevan liian alhainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Meidän koulujärjestelmä on kokonaisuudessaan rakennettu tyttöjen ja naisten oppimismallin ympärille. Pojille ja miehille malli on suorastaan haitallinen.
Ja höpsistä taas. Hyvin menestyvät pojat saavat älyttömästi etua koulussa. Lapseni koulussa esimerkiksi järjestetetään matematiikassa ylöspäin eriytettyä pienryhmäopetusta, johon myös lapseni kutsuttiin. Ryhmässä on pelkkiä poikia, vaikka tutkitusti tytöt eivät ole alakoulun matematiikassa sen huonompia.
T. Kolmen pojan äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tohtorintutkintoa tekevä luonnontietelijä-tutkija ja mies on ihan perusinsinööri, toki hänkin siten korkeakoulun käynyt, amiksen sitä ennen. Hänellä on paljon sellaista, miten sen nyt sanoisi, käytännön älyä, joka minulta tyystin puuttuu. Tykkään hirveästi hänen käytännöllisestä ja järkevästä ajattelustaan, minusta meillä on kiva tasapaino ja erilaisuudet täydentävät toisiaan. :) Aiemmin seurustelin yliopistossa tapaamani akateemikon kanssa ja sitä ennen lääkärin, molemmat suhteet päättyivät huonosti. Ei se koulutuksesta kiinni ole.
Mustattu sana paljastaa, että et ole akateeminen. Akateemikko on arvonimi eikä liity mitenkään yliopistoon. Perussuomalaiset ovat tuoneet tuon sanan väärään käyttöön.
Muuten ihan hyvä viesti. Itse olen tutkija, mieheni on yrittäjä, joka valmistui yliopistosta vasta aikuisiällä. Älykäs ja sivistynyt voi olla vaikka kansakoulupohjalta, totta kai, mutta koulutuksen väheksyminen on mielestäni tyhmyyden merkki.
Äläpä ole noin ylimielinen. Kyllä termi "akateemikko" liittyy "mitenkään" yliopistoon. Aika vahvasti liittyykin. Et voi sulkea mitenkään tuon tekstin perusteella vaihtoehtoa, ettei kyseessä voisi olla akateemikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tohtorintutkintoa tekevä luonnontietelijä-tutkija ja mies on ihan perusinsinööri, toki hänkin siten korkeakoulun käynyt, amiksen sitä ennen. Hänellä on paljon sellaista, miten sen nyt sanoisi, käytännön älyä, joka minulta tyystin puuttuu. Tykkään hirveästi hänen käytännöllisestä ja järkevästä ajattelustaan, minusta meillä on kiva tasapaino ja erilaisuudet täydentävät toisiaan. :) Aiemmin seurustelin yliopistossa tapaamani akateemikon kanssa ja sitä ennen lääkärin, molemmat suhteet päättyivät huonosti. Ei se koulutuksesta kiinni ole.
Mustattu sana paljastaa, että et ole akateeminen. Akateemikko on arvonimi eikä liity mitenkään yliopistoon. Perussuomalaiset ovat tuoneet tuon sanan väärään käyttöön.
Muuten ihan hyvä viesti. Itse olen tutkija, mieheni on yrittäjä, joka valmistui yliopistosta vasta aikuisiällä. Älykäs ja sivistynyt voi olla vaikka kansakoulupohjalta, totta kai, mutta koulutuksen väheksyminen on mielestäni tyhmyyden merkki.
Mistä tiedät, ettei kyseessä ollut akateemikko???
Hohhoijaa... Ja tämän tason päättelyllä tehdään tutkimuksia?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Akateemikko
Onhan se toki voinut olla joku heistä, onhan noista elossakin vielä moni.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia, johon poikien vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota. Pojille lukeminen ja heidän koulunkäyntinsä tukeminen auttaa parinmuodostusta tehokkaammin kuin vaikka urheiluharrastuksiin vieminen. Tosielämässä parinvalinta suosii juuri niitä lukutoukkapoikia, jotka päätyvät yliopistoihin, toki tarpeellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina.
Ja jos joku kysyy että mihin niitä kranttuja Suomi-naisia tarvitsee, niin omaan terveyteen, onneen ja elämään. Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään.
T. Kolmen pojan äiti.
Vähänpä sä tiedät. Ne jotka pojista eniten seurustelee 16-20-ikävuodessa on juurikin ne, jotka ei paljon kirjoihin koske.
Ja ne jotka jää vanhoiksipojiksi on just niitä joita kiinnosti pienoismallit ja teoreettinen fysiikka.
Minun tuntemani pienoismalleista ja teoreettisesta fysiikasta kiinnostuneet miehet ovat kyllä kelvanneet oikein hyvin niille kauniille, fiksuille akateemisille naisille. Mutta tietty jos on kiinnostunut teoreettisesta fysiikasta ja 16-vuotiaista pissiksistä, voi yhtälö olla hieman ongelmallinen.
16-vuotiaat finninaamapojat on hyvin usein kiinnostunu 16-vuotiaista pissiksistä
Todella outoa, jos aikuinen mies määrittelee loppuikänsä menestyksen sen perusteella, kelpasiko 16-vuotiaana kenellekään pissikselle.
En minäkään nörttityttö kelvannut yhdellekään bensalenkkaripojalle 16-vuotiaana, mutta silti tuli hyvä elämä. Ehkä jopa parempi näin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia, johon poikien vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota. Pojille lukeminen ja heidän koulunkäyntinsä tukeminen auttaa parinmuodostusta tehokkaammin kuin vaikka urheiluharrastuksiin vieminen. Tosielämässä parinvalinta suosii juuri niitä lukutoukkapoikia, jotka päätyvät yliopistoihin, toki tarpeellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina.
Ja jos joku kysyy että mihin niitä kranttuja Suomi-naisia tarvitsee, niin omaan terveyteen, onneen ja elämään. Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään.
T. Kolmen pojan äiti.
Olisi varmaan kiva, jos pariutuminen menisi noin mutta ei. Minulle on luettu aina ja opin itse lukemaan 4-vuotiaana. Ekoilla luokilla luin kirjoja silloin kun muut opettelivat kirjaimia. Päädyin hyvän keskiarvon lukion kautta yliopistoon. Ei juuri kellään fuksilla ollut tyttöystävää ja vain harva pariutui yliopiston aikana. Tosielämän parinvalinta näyttää suosineen kaveriani, joka jätti lukion kesken ensimmäisen jakson jälkeen eikä ole sen jälkeen kirjaan tarttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tohtorintutkintoa tekevä luonnontietelijä-tutkija ja mies on ihan perusinsinööri, toki hänkin siten korkeakoulun käynyt, amiksen sitä ennen. Hänellä on paljon sellaista, miten sen nyt sanoisi, käytännön älyä, joka minulta tyystin puuttuu. Tykkään hirveästi hänen käytännöllisestä ja järkevästä ajattelustaan, minusta meillä on kiva tasapaino ja erilaisuudet täydentävät toisiaan. :) Aiemmin seurustelin yliopistossa tapaamani akateemikon kanssa ja sitä ennen lääkärin, molemmat suhteet päättyivät huonosti. Ei se koulutuksesta kiinni ole.
Mustattu sana paljastaa, että et ole akateeminen. Akateemikko on arvonimi eikä liity mitenkään yliopistoon. Perussuomalaiset ovat tuoneet tuon sanan väärään käyttöön.
Muuten ihan hyvä viesti. Itse olen tutkija, mieheni on yrittäjä, joka valmistui yliopistosta vasta aikuisiällä. Älykäs ja sivistynyt voi olla vaikka kansakoulupohjalta, totta kai, mutta koulutuksen väheksyminen on mielestäni tyhmyyden merkki.
Mistä tiedät, ettei kyseessä ollut akateemikko???
Hohhoijaa... Ja tämän tason päättelyllä tehdään tutkimuksia?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Akateemikko
Onhan se toki voinut olla joku heistä, onhan noista elossakin vielä moni.
eri
Akateemikkoja on elossa aina suunnilleen sama määrä, koska kuolleen tilalle nimetään uusi.
-eri myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia, johon poikien vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota. Pojille lukeminen ja heidän koulunkäyntinsä tukeminen auttaa parinmuodostusta tehokkaammin kuin vaikka urheiluharrastuksiin vieminen. Tosielämässä parinvalinta suosii juuri niitä lukutoukkapoikia, jotka päätyvät yliopistoihin, toki tarpeellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina.
Ja jos joku kysyy että mihin niitä kranttuja Suomi-naisia tarvitsee, niin omaan terveyteen, onneen ja elämään. Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään.
T. Kolmen pojan äiti.
Vähänpä sä tiedät. Ne jotka pojista eniten seurustelee 16-20-ikävuodessa on juurikin ne, jotka ei paljon kirjoihin koske.
Ja ne jotka jää vanhoiksipojiksi on just niitä joita kiinnosti pienoismallit ja teoreettinen fysiikka.
Lähde?
Mustattu sana paljastaa, että et ole akateeminen. Akateemikko on arvonimi eikä liity mitenkään yliopistoon. Perussuomalaiset ovat tuoneet tuon sanan väärään käyttöön.
Muuten ihan hyvä viesti. Itse olen tutkija, mieheni on yrittäjä, joka valmistui yliopistosta vasta aikuisiällä. Älykäs ja sivistynyt voi olla vaikka kansakoulupohjalta, totta kai, mutta koulutuksen väheksyminen on mielestäni tyhmyyden merkki.