Onko täällä ketään miestä, jota on jäänyt vaivaamaan, että päästi jonkun hyvän naisen nuorempana ”karkuun”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen ollut usealle miehelle sellainen. Totuus on kuitenkin se että en ole missään vaiheessa edes ollut heidän "otettavissaan", he ainoastaan kuvittelevat näin.

Luulevat että "jätin" heidät siksi että he eivät osanneet arvostaa minua tapaillessamme, että eivät ymmärtäneet arvoani, vaan riekkuivat kavereiden kanssa kun minä itsku silmässä pyysin yhteistä aikaa.

Niin sitä voi ihmiset eri lailla muistaa! Minun näkökulmastani me tapailimme hetken, kunnes totesin että en ole kiinnostunut tuollaisesta miehestä, jonka jälkeen ilmoitin että sori, ei meistä mitään tule. 

Jotenkin he kääntävät asian niin että heillä oli kultakimpale, jonka päästivät menemään kun veri vei seikkailuun. En tiedä mikä tässä on takana, mutta kyllä se on aika ajoin ollut rasittavaa kun joku parin viikon tapailu on aviomiehelleni tullut väittämään että me SEURUSTELIMME, ja hän oli niiiin tyhmä silloin nuorena että päästi minut, niin ihanan naisen menemään!

Tuo on ehkä ärsyttävimpiä asioita elämässä. 

Kysyisinkin siis, oi te miehet, että miksi puhutte tällaista läpiä jopa sinne omaan päähänne?

Sama kokemus. Yksi treffikumppani jopa luuli että ne 3 treffit jotka vietimme ennen kuin sanoin ettei hän ole minun tyyppiäni yhtään, olivat seurustelua. Näin hän myös on kertonut usealle tuntemalleni henkilölle. Kyllä sitä on ihmetelty että minä olen sellaisen kanssa ollut. Se on noloa. Kyseinen mies on mulkero ja pahasti alkoholisoitunut. Hävettää että hän kertoilee muutamien treffien perusteella meidä "yhteisestä historiastamme ja seurustelustamme".

Kannattaa asua hieman isommalla paikkakunnalla 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen ollut usealle miehelle sellainen. Totuus on kuitenkin se että en ole missään vaiheessa edes ollut heidän "otettavissaan", he ainoastaan kuvittelevat näin.

Luulevat että "jätin" heidät siksi että he eivät osanneet arvostaa minua tapaillessamme, että eivät ymmärtäneet arvoani, vaan riekkuivat kavereiden kanssa kun minä itsku silmässä pyysin yhteistä aikaa.

Niin sitä voi ihmiset eri lailla muistaa! Minun näkökulmastani me tapailimme hetken, kunnes totesin että en ole kiinnostunut tuollaisesta miehestä, jonka jälkeen ilmoitin että sori, ei meistä mitään tule. 

Jotenkin he kääntävät asian niin että heillä oli kultakimpale, jonka päästivät menemään kun veri vei seikkailuun. En tiedä mikä tässä on takana, mutta kyllä se on aika ajoin ollut rasittavaa kun joku parin viikon tapailu on aviomiehelleni tullut väittämään että me SEURUSTELIMME, ja hän oli niiiin tyhmä silloin nuorena että päästi minut, niin ihanan naisen menemään!

Tuo on ehkä ärsyttävimpiä asioita elämässä. 

Kysyisinkin siis, oi te miehet, että miksi puhutte tällaista läpiä jopa sinne omaan päähänne?

Sama kokemus. Yksi treffikumppani jopa luuli että ne 3 treffit jotka vietimme ennen kuin sanoin ettei hän ole minun tyyppiäni yhtään, olivat seurustelua. Näin hän myös on kertonut usealle tuntemalleni henkilölle. Kyllä sitä on ihmetelty että minä olen sellaisen kanssa ollut. Se on noloa. Kyseinen mies on mulkero ja pahasti alkoholisoitunut. Hävettää että hän kertoilee muutamien treffien perusteella meidä "yhteisestä historiastamme ja seurustelustamme".

Kannattaa asua hieman isommalla paikkakunnalla 😳

Tällä paikkakunnalla on n. 50 000 asukasta, ja viihdyn hyvin. En todellakaan anna jonkun juopon märitellä asuinpaikkaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen ollut usealle miehelle sellainen. Totuus on kuitenkin se että en ole missään vaiheessa edes ollut heidän "otettavissaan", he ainoastaan kuvittelevat näin.

Luulevat että "jätin" heidät siksi että he eivät osanneet arvostaa minua tapaillessamme, että eivät ymmärtäneet arvoani, vaan riekkuivat kavereiden kanssa kun minä itsku silmässä pyysin yhteistä aikaa.

Niin sitä voi ihmiset eri lailla muistaa! Minun näkökulmastani me tapailimme hetken, kunnes totesin että en ole kiinnostunut tuollaisesta miehestä, jonka jälkeen ilmoitin että sori, ei meistä mitään tule. 

Jotenkin he kääntävät asian niin että heillä oli kultakimpale, jonka päästivät menemään kun veri vei seikkailuun. En tiedä mikä tässä on takana, mutta kyllä se on aika ajoin ollut rasittavaa kun joku parin viikon tapailu on aviomiehelleni tullut väittämään että me SEURUSTELIMME, ja hän oli niiiin tyhmä silloin nuorena että päästi minut, niin ihanan naisen menemään!

Tuo on ehkä ärsyttävimpiä asioita elämässä. 

Kysyisinkin siis, oi te miehet, että miksi puhutte tällaista läpiä jopa sinne omaan päähänne?

Sama kokemus. Yksi treffikumppani jopa luuli että ne 3 treffit jotka vietimme ennen kuin sanoin ettei hän ole minun tyyppiäni yhtään, olivat seurustelua. Näin hän myös on kertonut usealle tuntemalleni henkilölle. Kyllä sitä on ihmetelty että minä olen sellaisen kanssa ollut. Se on noloa. Kyseinen mies on mulkero ja pahasti alkoholisoitunut. Hävettää että hän kertoilee muutamien treffien perusteella meidä "yhteisestä historiastamme ja seurustelustamme".

Aivan sama kokemus. Oikeasti ei koskaan mitään varsinaista suhdetta ja nyt olen muka nuoruuden rakkaus, the one that got away. 

Alkoholismi ja vaikea ylipaino miehellä, jotenkin jäänyt ihan tarhatasolle mielensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Muistelen kyllä kaiholla muutaman nuoruudenrakkauden iloisia ja raikkaita SILLOISIA VERSIOITA.

Nykyään hekin ovat rupsahtaneita keski-ikäisiä pötkylöitä eli eivät kyllä kiinnosta yhtään.

Tämä×100!

Nykyään lihavien ja tasottomien beetanaisten boostausketju. Sallikaa minun nauraa, HOHHOOHHOOOO.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lihavien ja tasottomien beetanaisten boostausketju. Sallikaa minun nauraa, HOHHOOHHOOOO.

Taas kyllä hyvä esimerkki häiriintyneestä ihmisestä, joka hakee sisältöä elämäänsä tällaisella postauksella. Toivottavasti saa pian apua ongelmiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Harmittelin pitkään kun lopetin muutaman kuukauden suhteen. Tietyt jutut vaan alkoi tuntumaan ylipääsemättömiltä ja katsoin ettei ollut mieltä jatkaa. Myöhemmin kaduin ja mietin, josko sittenkin tein virheen. Menetinkö kultakimpaleen, olihan hän jopa rakastavinaan minua. Jossain vaiheessa sain tietää, että nainen oli pari viikkoa eron jälkeen pätkäyttänyt virallisesti parisuhteeseen. Minun kanssani asiasta ei ollut puhetta ja nainen esiintyi julkisesti sinkkuna. Joko nainen oli pitänyt kahta sutinaa, tai on aika pahemman luokan läheisriippuvainen. Väistyi kaikki katumuksen tunteet.

Mahdollinen laastarisuhde

Välillä tulee mieleen, että ehkä ei olisi pitänyt "päästää karkuun" sitä naista, joka minua parikymppisenä "jahtasi". Sen jälkeen onkin vähemmän ollut niitä, jotka ovat minun perässäni ja enemmän niitä joita olen itse jahdannut tuloksetta, tai hyvin lyhytaikaisin tuloksin.

Jossittelu ja jälkiviisaus, mikäs sen parempaa. 😎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen ollut usealle miehelle sellainen. Totuus on kuitenkin se että en ole missään vaiheessa edes ollut heidän "otettavissaan", he ainoastaan kuvittelevat näin.

Luulevat että "jätin" heidät siksi että he eivät osanneet arvostaa minua tapaillessamme, että eivät ymmärtäneet arvoani, vaan riekkuivat kavereiden kanssa kun minä itsku silmässä pyysin yhteistä aikaa.

Niin sitä voi ihmiset eri lailla muistaa! Minun näkökulmastani me tapailimme hetken, kunnes totesin että en ole kiinnostunut tuollaisesta miehestä, jonka jälkeen ilmoitin että sori, ei meistä mitään tule. 

Jotenkin he kääntävät asian niin että heillä oli kultakimpale, jonka päästivät menemään kun veri vei seikkailuun. En tiedä mikä tässä on takana, mutta kyllä se on aika ajoin ollut rasittavaa kun joku parin viikon tapailu on aviomiehelleni tullut väittämään että me SEURUSTELIMME, ja hän oli niiiin tyhmä silloin nuorena että päästi minut, niin ihanan naisen menemään!

Tuo on ehkä ärsyttävimpiä asioita elämässä. 

Kysyisinkin siis, oi te miehet, että miksi puhutte tällaista läpiä jopa sinne omaan päähänne?

Sama kokemus. Yksi treffikumppani jopa luuli että ne 3 treffit jotka vietimme ennen kuin sanoin ettei hän ole minun tyyppiäni yhtään, olivat seurustelua. Näin hän myös on kertonut usealle tuntemalleni henkilölle. Kyllä sitä on ihmetelty että minä olen sellaisen kanssa ollut. Se on noloa. Kyseinen mies on mulkero ja pahasti alkoholisoitunut. Hävettää että hän kertoilee muutamien treffien perusteella meidä "yhteisestä historiastamme ja seurustelustamme".

Aivan sama kokemus. Oikeasti ei koskaan mitään varsinaista suhdetta ja nyt olen muka nuoruuden rakkaus, the one that got away. 

Alkoholismi ja vaikea ylipaino miehellä, jotenkin jäänyt ihan tarhatasolle mielensä kanssa. 

Toisinkin päin näitä tapahtuu. Itse yllätyin, kun sain noin parikymppisenä - jolloin kaveriporukka oli laaja - kaveriporukan nuorilta naisilta kuulla siitä, kuinka minulla muka olisi jotakin enemmän yhden porukkaan kuuluvan naisen kanssa. En tiedä kuinka kauan tällainen käsitys oli ollut vallalla. Olin kyllä viettänyt aikaa ko. naisen ja hänen ystäviensä kanssa ja jopa joskus keskustellut pitempään hänen kanssaan kahden kesken, muttei mitään romanttista, mutta hän oli kuulemma itse antanut kaveriporukassa toisille naisille käsityksen jostakin paljon syvemmästä välillämme. Olin yllättynyt ja harmistunut. Oletettu seurustelummehan saattoi estää sen, että laajempaan "löyhään" kaveriporukkaan kuuluvat naiset eivät minua lähestyneet, koska kunnioittivat statustani "varattuna". Ja nyt se, josta saan alapeukkuja varmastikin, mutta ko. nuori nainen oli huomattavan ylipainoinen. Aivan mukava hän kyllä oli, mutta itse olin hyvin aktiivinen urheilua harrastava "hyvävartaloinen" nuori mies, ja olisi ollut käytännössä mahdotonta kuvitella suhdetta naiseen, joka ei ollut ollenkaan urheilullinen ja terveysasioissa aivan eri planeetalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen ollut usealle miehelle sellainen. Totuus on kuitenkin se että en ole missään vaiheessa edes ollut heidän "otettavissaan", he ainoastaan kuvittelevat näin.

Luulevat että "jätin" heidät siksi että he eivät osanneet arvostaa minua tapaillessamme, että eivät ymmärtäneet arvoani, vaan riekkuivat kavereiden kanssa kun minä itsku silmässä pyysin yhteistä aikaa.

Niin sitä voi ihmiset eri lailla muistaa! Minun näkökulmastani me tapailimme hetken, kunnes totesin että en ole kiinnostunut tuollaisesta miehestä, jonka jälkeen ilmoitin että sori, ei meistä mitään tule. 

Jotenkin he kääntävät asian niin että heillä oli kultakimpale, jonka päästivät menemään kun veri vei seikkailuun. En tiedä mikä tässä on takana, mutta kyllä se on aika ajoin ollut rasittavaa kun joku parin viikon tapailu on aviomiehelleni tullut väittämään että me SEURUSTELIMME, ja hän oli niiiin tyhmä silloin nuorena että päästi minut, niin ihanan naisen menemään!

Tuo on ehkä ärsyttävimpiä asioita elämässä. 

Kysyisinkin siis, oi te miehet, että miksi puhutte tällaista läpiä jopa sinne omaan päähänne?

Sama kokemus. Yksi treffikumppani jopa luuli että ne 3 treffit jotka vietimme ennen kuin sanoin ettei hän ole minun tyyppiäni yhtään, olivat seurustelua. Näin hän myös on kertonut usealle tuntemalleni henkilölle. Kyllä sitä on ihmetelty että minä olen sellaisen kanssa ollut. Se on noloa. Kyseinen mies on mulkero ja pahasti alkoholisoitunut. Hävettää että hän kertoilee muutamien treffien perusteella meidä "yhteisestä historiastamme ja seurustelustamme".

Aivan sama kokemus. Oikeasti ei koskaan mitään varsinaista suhdetta ja nyt olen muka nuoruuden rakkaus, the one that got away. 

Alkoholismi ja vaikea ylipaino miehellä, jotenkin jäänyt ihan tarhatasolle mielensä kanssa. 

Toisinkin päin näitä tapahtuu. Itse yllätyin, kun sain noin parikymppisenä - jolloin kaveriporukka oli laaja - kaveriporukan nuorilta naisilta kuulla siitä, kuinka minulla muka olisi jotakin enemmän yhden porukkaan kuuluvan naisen kanssa. En tiedä kuinka kauan tällainen käsitys oli ollut vallalla. Olin kyllä viettänyt aikaa ko. naisen ja hänen ystäviensä kanssa ja jopa joskus keskustellut pitempään hänen kanssaan kahden kesken, muttei mitään romanttista, mutta hän oli kuulemma itse antanut kaveriporukassa toisille naisille käsityksen jostakin paljon syvemmästä välillämme. Olin yllättynyt ja harmistunut. Oletettu seurustelummehan saattoi estää sen, että laajempaan "löyhään" kaveriporukkaan kuuluvat naiset eivät minua lähestyneet, koska kunnioittivat statustani "varattuna". Ja nyt se, josta saan alapeukkuja varmastikin, mutta ko. nuori nainen oli huomattavan ylipainoinen. Aivan mukava hän kyllä oli, mutta itse olin hyvin aktiivinen urheilua harrastava "hyvävartaloinen" nuori mies, ja olisi ollut käytännössä mahdotonta kuvitella suhdetta naiseen, joka ei ollut ollenkaan urheilullinen ja terveysasioissa aivan eri planeetalla.

Varmasti samanlaisia tyyppejä on kummassakin virallisessa sukupuolessa. Ja tarkoitukseni ei ollut sheimata lihavia yleensä vaan tuoda esiin ongelmien tasoa kokonaisuutena. 

Ap, nythän asiasi ovat hyvin. Päästit naisen karkuun ja teit kuten halusit. Mieti kaikki ikävät vaihtoehdot miten kauheaksi elämäsi olisi voinut muuttua kyseisen naisen kanssa.

Luota intuitioosi, se ei koskaan petä. Onnittelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen ollut usealle miehelle sellainen. Totuus on kuitenkin se että en ole missään vaiheessa edes ollut heidän "otettavissaan", he ainoastaan kuvittelevat näin.

Luulevat että "jätin" heidät siksi että he eivät osanneet arvostaa minua tapaillessamme, että eivät ymmärtäneet arvoani, vaan riekkuivat kavereiden kanssa kun minä itsku silmässä pyysin yhteistä aikaa.

Niin sitä voi ihmiset eri lailla muistaa! Minun näkökulmastani me tapailimme hetken, kunnes totesin että en ole kiinnostunut tuollaisesta miehestä, jonka jälkeen ilmoitin että sori, ei meistä mitään tule. 

Jotenkin he kääntävät asian niin että heillä oli kultakimpale, jonka päästivät menemään kun veri vei seikkailuun. En tiedä mikä tässä on takana, mutta kyllä se on aika ajoin ollut rasittavaa kun joku parin viikon tapailu on aviomiehelleni tullut väittämään että me SEURUSTELIMME, ja hän oli niiiin tyhmä silloin nuorena että päästi minut, niin ihanan naisen menemään!

Tuo on ehkä ärsyttävimpiä asioita elämässä. 

Kysyisinkin siis, oi te miehet, että miksi puhutte tällaista läpiä jopa sinne omaan päähänne?

Sama kokemus. Yksi treffikumppani jopa luuli että ne 3 treffit jotka vietimme ennen kuin sanoin ettei hän ole minun tyyppiäni yhtään, olivat seurustelua. Näin hän myös on kertonut usealle tuntemalleni henkilölle. Kyllä sitä on ihmetelty että minä olen sellaisen kanssa ollut. Se on noloa. Kyseinen mies on mulkero ja pahasti alkoholisoitunut. Hävettää että hän kertoilee muutamien treffien perusteella meidä "yhteisestä historiastamme ja seurustelustamme".

Kannattaa asua hieman isommalla paikkakunnalla 😳

Tällä paikkakunnalla on n. 50 000 asukasta, ja viihdyn hyvin. En todellakaan anna jonkun juopon märitellä asuinpaikkaani.

Liikutko jotenkin pienissä piireissä, kun joku selittää seurustelujaan kanssasi?

Vierailija kirjoitti:

Ap, nythän asiasi ovat hyvin. Päästit naisen karkuun ja teit kuten halusit. Mieti kaikki ikävät vaihtoehdot miten kauheaksi elämäsi olisi voinut muuttua kyseisen naisen kanssa.

Luota intuitioosi, se ei koskaan petä. Onnittelut.

Olen nainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittelin pitkään kun lopetin muutaman kuukauden suhteen. Tietyt jutut vaan alkoi tuntumaan ylipääsemättömiltä ja katsoin ettei ollut mieltä jatkaa. Myöhemmin kaduin ja mietin, josko sittenkin tein virheen. Menetinkö kultakimpaleen, olihan hän jopa rakastavinaan minua. Jossain vaiheessa sain tietää, että nainen oli pari viikkoa eron jälkeen pätkäyttänyt virallisesti parisuhteeseen. Minun kanssani asiasta ei ollut puhetta ja nainen esiintyi julkisesti sinkkuna. Joko nainen oli pitänyt kahta sutinaa, tai on aika pahemman luokan läheisriippuvainen. Väistyi kaikki katumuksen tunteet.

Mahdollinen laastarisuhde

Parantaako se tehoa, jos sen laastarin kanssa porhaltaa suoraan parisuhteeseen tapailut ohi hypäten?

Miesihminenn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen ollut usealle miehelle sellainen. Totuus on kuitenkin se että en ole missään vaiheessa edes ollut heidän "otettavissaan", he ainoastaan kuvittelevat näin.

Luulevat että "jätin" heidät siksi että he eivät osanneet arvostaa minua tapaillessamme, että eivät ymmärtäneet arvoani, vaan riekkuivat kavereiden kanssa kun minä itsku silmässä pyysin yhteistä aikaa.

Niin sitä voi ihmiset eri lailla muistaa! Minun näkökulmastani me tapailimme hetken, kunnes totesin että en ole kiinnostunut tuollaisesta miehestä, jonka jälkeen ilmoitin että sori, ei meistä mitään tule. 

Jotenkin he kääntävät asian niin että heillä oli kultakimpale, jonka päästivät menemään kun veri vei seikkailuun. En tiedä mikä tässä on takana, mutta kyllä se on aika ajoin ollut rasittavaa kun joku parin viikon tapailu on aviomiehelleni tullut väittämään että me SEURUSTELIMME, ja hän oli niiiin tyhmä silloin nuorena että päästi minut, niin ihanan naisen menemään!

Tuo on ehkä ärsyttävimpiä asioita elämässä. 

Kysyisinkin siis, oi te miehet, että miksi puhutte tällaista läpiä jopa sinne omaan päähänne?

Oletko tosissasi, että joku aiempi (tapailukaveri tai mitä tahansa) tulee kertomaan omalle aviomiehellesi, että hänellä oli jotakin säpinää kanssasi joskus aikanaan? Voiko noin huono käytös olla mahdollista, ja mikä sellaisen motiivi voisi olla, yrittää tehdä säröä suhteeseenne tms.?

Kyllä olen tosissani :D Ensimmäinen tapaus oli ravintolan terassilla, toinen kesätapahtumassa. En jaksa uskoa että mitään säröjä yritettiin saada aikaan, en ole nähnyt heitä kumpaakaan kuin ihan muutaman kerran ohimennen jossain kaupassa. Mieheni kertoi toisesta minulle vasta kotimatkalla. Oli sanonut sille miehelle että kyllä tämä asia nyt on niin että sinä olet asiaton, ja on parempi ettet tuollaisia levittele yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen ollut usealle miehelle sellainen. Totuus on kuitenkin se että en ole missään vaiheessa edes ollut heidän "otettavissaan", he ainoastaan kuvittelevat näin.

Luulevat että "jätin" heidät siksi että he eivät osanneet arvostaa minua tapaillessamme, että eivät ymmärtäneet arvoani, vaan riekkuivat kavereiden kanssa kun minä itsku silmässä pyysin yhteistä aikaa.

Niin sitä voi ihmiset eri lailla muistaa! Minun näkökulmastani me tapailimme hetken, kunnes totesin että en ole kiinnostunut tuollaisesta miehestä, jonka jälkeen ilmoitin että sori, ei meistä mitään tule. 

Jotenkin he kääntävät asian niin että heillä oli kultakimpale, jonka päästivät menemään kun veri vei seikkailuun. En tiedä mikä tässä on takana, mutta kyllä se on aika ajoin ollut rasittavaa kun joku parin viikon tapailu on aviomiehelleni tullut väittämään että me SEURUSTELIMME, ja hän oli niiiin tyhmä silloin nuorena että päästi minut, niin ihanan naisen menemään!

Tuo on ehkä ärsyttävimpiä asioita elämässä. 

Kysyisinkin siis, oi te miehet, että miksi puhutte tällaista läpiä jopa sinne omaan päähänne?

Sama kokemus. Yksi treffikumppani jopa luuli että ne 3 treffit jotka vietimme ennen kuin sanoin ettei hän ole minun tyyppiäni yhtään, olivat seurustelua. Näin hän myös on kertonut usealle tuntemalleni henkilölle. Kyllä sitä on ihmetelty että minä olen sellaisen kanssa ollut. Se on noloa. Kyseinen mies on mulkero ja pahasti alkoholisoitunut. Hävettää että hän kertoilee muutamien treffien perusteella meidä "yhteisestä historiastamme ja seurustelustamme".

Aivan sama kokemus. Oikeasti ei koskaan mitään varsinaista suhdetta ja nyt olen muka nuoruuden rakkaus, the one that got away. 

Alkoholismi ja vaikea ylipaino miehellä, jotenkin jäänyt ihan tarhatasolle mielensä kanssa. 

Toisinkin päin näitä tapahtuu. Itse yllätyin, kun sain noin parikymppisenä - jolloin kaveriporukka oli laaja - kaveriporukan nuorilta naisilta kuulla siitä, kuinka minulla muka olisi jotakin enemmän yhden porukkaan kuuluvan naisen kanssa. En tiedä kuinka kauan tällainen käsitys oli ollut vallalla. Olin kyllä viettänyt aikaa ko. naisen ja hänen ystäviensä kanssa ja jopa joskus keskustellut pitempään hänen kanssaan kahden kesken, muttei mitään romanttista, mutta hän oli kuulemma itse antanut kaveriporukassa toisille naisille käsityksen jostakin paljon syvemmästä välillämme. Olin yllättynyt ja harmistunut. Oletettu seurustelummehan saattoi estää sen, että laajempaan "löyhään" kaveriporukkaan kuuluvat naiset eivät minua lähestyneet, koska kunnioittivat statustani "varattuna". Ja nyt se, josta saan alapeukkuja varmastikin, mutta ko. nuori nainen oli huomattavan ylipainoinen. Aivan mukava hän kyllä oli, mutta itse olin hyvin aktiivinen urheilua harrastava "hyvävartaloinen" nuori mies, ja olisi ollut käytännössä mahdotonta kuvitella suhdetta naiseen, joka ei ollut ollenkaan urheilullinen ja terveysasioissa aivan eri planeetalla.

Jees. Vastasin kuitenknin otsikon mukaisesti ;) Kyllähän maailmassa tapahtuu kaikenlaista, laivat uppoaa ja meri jäätyy.

Up

Toisin päin. Olen itse nainen ja kadun ihan hirveästi sitä, kun parikymppisenä päästin yhden hyvän miehen karkuun. Syynä se, että en vielä ollut valmis parisuhteeseen, ja hän halusi enemmän. Tästä on jo aikaa, ja vieläkään päivääkään ei mene ilman, että ajattelisin ja kaipaisin häntä.

Ei ole jäänyt vaivaamaan. Kuten nro 7 kirjoitti, niin tavismiehellä ei hirveästi ollut nuorena varaa jättää tyttöystäviä ja yleensä tulitkin jätetyksi kun tyttöystävä ilmoitti haluavansa karusellin kyytiin vakiintumisen sijasta. Tällä hetkellä taaseen naiset eivät ole kiinnostuneita eronneesta tavismiehestä jolla on kouluikäisiä lapsia. Palataan asiaan sitten kun lapset on aikuisia.

Kyllä ne nuorena karkuun päässeet ovat nykyään sen luokan mammoja, että ei vaivaa yhtään.

Aika hoitanut tämänkin ongelman.