Onko täällä ketään miestä, jota on jäänyt vaivaamaan, että päästi jonkun hyvän naisen nuorempana ”karkuun”?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Useammankin.
Muisteletko heitä kaiholla?
Kuinka kannattavaa on jossitella ja elää menneessä?
Vierailija kirjoitti:
Turha noita on vuosia jälkeenpäin enää miettiä. Kukaan ei voi tietää, olisi suhde ollut oikeasti hyvä. Pelkkää kuvitelmaa.
Juuri näin. Suurimmaksi osaksi on fantasiaa ja omaa mielikuvitusta/ toiveita. Se ihminen on oikeasti erilainen, ellei sitten ole tuntenut ihan todella hyvin, tyyliin lapsuuden kaveri. Ja joka tapauksessa ihmiset muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Noin kymmenen vuotta sitten olin aivan täydellisen ihastunut yhteen todella kauniiseen ja pitkään tummahiuksiseen naiseen. Nainen oli kaikinpuolin fiksu ja meillä oli samanlaiset kiinnostuksenkohteet, mutta ikinä en saanut suutani auki, vaikka nainen näytti monta kertaa vihreää valoa. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että jänistin, koska nainen oli ns. "liian hyvä".
Taas sama. Että miehet on surkeita näissä asioissa. Heiveröinen ego aina esteenä. Miehelle ei taida naissuhteissakaan olla kyse muusta kuin siitä o m a s t a e g o s ta !
Mikäs niillä naisilla sitten on esteenä, etteivät voi miehiä yleensä lähestyä? Onko heilläkin heiveröinen ego?
Se on eri asia.
Turha noita on vuosia jälkeenpäin enää miettiä. Kukaan ei voi tietää, olisi suhde ollut oikeasti hyvä. Pelkkää kuvitelmaa.