Lue keskustelun säännöt.
Hermot menee 8v bonuslapseen
piupiu
06.04.2021 |
Lapseton bonusäiti täällä hei. Olen seurustellut mieheni kanssa 3 vuotta mistä 2 asuttu yhdessä, tyttö viikko-viikko systeemillä. Mua on alkanut ärsyttämään tämä lapsi ihan tolkuttomasti aika-ajoin. Tuntuu että hän pitää kotiamme hotellina missä on vierailevana tähtenä. Kaiken tulisi pyöriä hänen ympärillään, ihmettelee jos mieheni ja minun keskustelu ei lakkaa hänen tullessaan patsastelemaan huoneeseen, poseeratessaan siinä saattaa kysyä esimerkiksi että emmekö huomanneet häntä yms.
Mitään keskustelua hänen kanssaan on mahdotonta saada aikaiseksi, jos aihe ei suoraan liity häneen itseensä tai tekemiseensä. Jälkiään ei koskaan siivoa, roskat, likaiset astiat, leivänmurut ynnämuut jättää aina niille sijoilleen. Edes pestyt viikatut vaatteet ei löydä vaatekaappiin kirjoituspöydältään ilman mainintaa asiasta. Kun ehdotin, että voisi auttaa mua kotitöissä vaikka imitoimalla oman huoneen, tyttö alkoi kirjaimellisesti itkemään ettei halua imuroida??
Arkivapailla, kun haluisin kerrankin nukkua hieman myöhempään, tytön herätessä se on mahdottomuus. Heti aamusta sängystä noustessa alkaa hänen kokopäivän kestävä show, missä lauletaan ja pidetään kamalaa meteliä niin että varmasti kaikki kuulevat. Tuo itsekkyys nakertaa myös vietävästi, toivon että se kuuluu asiaan ja hellittää sitten lapsen vanhetessa.
Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
eroa heti, olet vahingollinen kasvavalle lapselle
Huoh. Älä eroa. Tämä on hyvin yleinen ongelma erolapsilla. Ja on hyvin normaalia myös väsyä tuohon. Lapsenkaan vika se ei tosin ole.
Valitettavasti ydinperheessä lasta on helpompi uskaltaa kasvattaa. Jos erotilanteessa jää hyvittelymoodiin, niin vanhemmuus katoaa ja vanhemmasta tulee lapsen kaveri, hyvittelijä ja ohjelmatoimisto sekä suosion kerjääjä. Lapsi tarvitsisi kasvattajan, tuen ja turvan sekä elämään ohjaajan, mutta erovanhempi ei tätä uskalla olla, koska hän pelkää. Pelkää sitä, että lapsi ei enää pidäkään hänestä. Ja pelkää tuottaa lapselle pettymyksiä. Tämä kaikki vahingoittaa lasta ja tuo ongelmia, eikä lapsiaan lopulta voi hyvin - ja hänestä tulee muiden silmissä sietämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle ja tytölle se on moro ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
En ehkä odottais vielä 8v.mitään kummosta siivoomista oma-aloitteisesti. Kannatanee yhdessä tehdä ja ohjata. Ei ne muista.
8v on vielä pieni. Jos haluat aamulla nukkua, niin suosittelen lastenohjelmaa, peliä, kännykkää millä voi vaikka pelata. Ja ihan varmaan saat olla rauhassa. Ei ne yksin jaksa kauaa leikkiä, saati olla hiljaa. Mutta anna älylaite. Varma keino. Isänsä tehtävä on olla sen lapsen kanssa ja neuvoa olemaan hiljaa ku muut nukkuu.
Kännykkä ja iPad ovat käytännössä parhaat keinot hiljentää lapsi kuin lapsi. Lapsi tottuu näihin nopeasti ja viihtyy helposti näiden parissa aamusta iltaan.
Jatkan. Sitte kohta tulee vaihe, kun ne tekee jotain. Kunnes alkaa teini ikä. Ei tee mitään. Ne elää omassa huoneessa, sotkun keskellä. Korkeintaan kuulet jotain epämääräisiä yöllisiä ääniä, kun ne hiippailee jääkaapille.
Kaikki on pas.. kaa tai ainaki kust.. a. Vanhemmat on ääliöitä. Rahaa palaa ja, silti mikään ei oo hyvin. Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Miksi 8-vuotiaan pitäisi imuroida???
Ja miksi ei pitäisi imuroida?
Omaa huonettaan voi hyvin imuroida.
Tai pyytää imuroimaan keittiö. Toki pitää hyväksyä että jälki ei ole tiptop.
Meillä minä teen suurimman osan kotitöistä kun olen kotiäiti ja tykkään kotitöistä mutta kyllä meillä lapsetkin osallistuu siivoamiseen jollakin tapaa.
3-vuotias imuroi ja hän imuroi jopa tosi hyvin. Hän pyytää että saako imuroida. Tyhjentää tiskikonetta, moppaa lattioita ja pyyhkii pöytiä. Nuo on hänestä hauskaa ja tekee omasta halusta mutta pointti oli se että jos 3-vuotiaalta onnistuu niin kyllä 8-vuotiaaltakin pitää sujua.
Ei toki yksin kuulu siivota mutta kyllä kotitöihin voi mukaan ottaa. Siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun hyvän ystävän lapsi on tuollainen. Koetan aina ajatella että hän on vasta pieni (8v) ja kasvaa vielä, mutta toisaalta tiedän että kusipää on kusipää jo ihan nuorena.
Kiinnostaisi tietää mitä lapsen isä on mieltä tuosta teidän tilanteesta? Miksi hän antaa lapsen riehua kun sinä olet nukkumassa? Miksi lapsi ei ole arkena koulussa?
Niin no, kun perheessä on lapsia, ne yleensä ovat huomion keskipisteenä ainakin saapuessaan koulusta ja kyllä muutenkin. Meillä ainakin lapset otetaan iloisena vastaan ja kysellään päivän kuulumiset. Lapsi opettelee pikku hiljaa sitä että toistenkin tarpeet voivat mennä edelle. Jos on ainoa lapsi ei ole joutunut odottamaan huomiota. Koulussa oppii mutta isällään ihan oikeutetusti odottaa olevansa tärkeä. Hyvin harva eka/tokaluokkalainen osaa tai haluaa keskustella muista kuin itseään koskevista tai kiinnostavista asioista.
Sinä tässä kilpailet 8-vuotiaan kanssa miehesi huomiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eroa heti, olet vahingollinen kasvavalle lapselle
Huoh. Älä eroa. Tämä on hyvin yleinen ongelma erolapsilla. Ja on hyvin normaalia myös väsyä tuohon. Lapsenkaan vika se ei tosin ole.
Valitettavasti ydinperheessä lasta on helpompi uskaltaa kasvattaa. Jos erotilanteessa jää hyvittelymoodiin, niin vanhemmuus katoaa ja vanhemmasta tulee lapsen kaveri, hyvittelijä ja ohjelmatoimisto sekä suosion kerjääjä. Lapsi tarvitsisi kasvattajan, tuen ja turvan sekä elämään ohjaajan, mutta erovanhempi ei tätä uskalla olla, koska hän pelkää. Pelkää sitä, että lapsi ei enää pidäkään hänestä. Ja pelkää tuottaa lapselle pettymyksiä. Tämä kaikki vahingoittaa lasta ja tuo ongelmia, eikä lapsiaan lopulta voi hyvin - ja hänestä tulee muiden silmissä sietämätön.
Se sietämättömyys on kyllä ihan katsojassa. Näkee kahdeksanvuotiassa itsekkyyttä. Lapsen ilmeisesti pitäisi olla näkymätön, jotta rouva saisi raskaan viikkonsa jälkeen nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi 8-vuotiaan pitäisi imuroida???
Miksi 38-vuotiaan pitäisi imuroida?
8-vuotias jaksaa kyllä jo imuria liikutella, ja mitä varhaisemmassa vaiheessa kotitöihin opetetaan, sitä helpommin ne sujuvat sitten kun ei äiti (tai äitipuoli) enää olekaan imuroimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan. Sitte kohta tulee vaihe, kun ne tekee jotain. Kunnes alkaa teini ikä. Ei tee mitään. Ne elää omassa huoneessa, sotkun keskellä. Korkeintaan kuulet jotain epämääräisiä yöllisiä ääniä, kun ne hiippailee jääkaapille.
Kaikki on pas.. kaa tai ainaki kust.. a. Vanhemmat on ääliöitä. Rahaa palaa ja, silti mikään ei oo hyvin. Onnea!
Esiteini-ikä on tytöillä se karmein vaihe. Silloin ei ole minkään maailman itsekontrollia käytöksessä. Ovet paukkuu, kirkumista, itkua ja hammastenkiristystä... Paljastavia vaatteita, alituista draamaa ja koko maailman keskipisteenä olemista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta ikäiseltään lapselta. Antakaa lapselle enemmän huomiota ja yhdessäoloa, niin ei tarvitse erikseen hakea huomiota.
Varmasti moneen perheongelmaan pätee se, että lapsi pitää opettaa etsimään positiivista huomiota minkä tahansa huomion sijaan.
Mutta kokonaisuutena ajatellen lapset eivät ole varmaan saaneet näin paljon huomiota ikinä, ja huomiohakuisuus on huipussaan. Että kyllä siihen voi myös jäädä koukkuun, eikä osaa lainkaan ajatella olevansa rauhassa muuten kuin huomion keskipisteenä.
Moni tekisi tosi viisaasti ilmoittaessaan välillä lapselle, että ei nyt, tunnin päästä. Mutta ilmeisesti jokaisen sukupolven on vedettävä vastakkaiseen allikkoon kuin missä itse on kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lapsen isä sanoo? Eikö hän vaadi tytärtään siivoamaan jälkiään? Ja kai nyt isä antaa lapselleen tarpeeksi huomiota, ettei lapsen tarvitse hakemalla hakea?
Pari asiaa on hyvä muistaa:
A) Erityislasten vanhemmat eroavat ka useammin kuin ns. tavallisten, mistä johtuu, että uusperheisiin päätyy ka enemmän erityisapsia. Erityislasten vanhemmilla itselläänkin on haastavaa lapsen kanssa, saati sitten vanhempipuolilla.
B) Lapset ovat saattaneet kärsiä syistä ja tilanteissa, jotka ovat johtaneet eroon tai ovat sen seurausta. Siksi nämä lapset saattavat olla jo lähtökohtaisesti haasteellisia.
C) Erotilanteissa vanhemmat saattavat tehdä lapsista pelinappuloita, mikä voi vaurioittaa lasta ja ilmetä outona käytöksenä tai vaurioina suhteessa omaan vanhempaan.
D) Lapset saattavat oireilla vanhempien ero-oireilusta.
E) Vanhemmat eivät välttämättä osaa eron jälkeen toimia kasvatusvastuussa vaan muuttuvat lapsen mielistelijöiksi: tämä vahingoittaa lasta ja vääristää kasvua.
Kaiken tämän takia erolapset saattavat ihan oikeasti olla varsin epäpidettäviä, mutta ei se heidän vika ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aina oikein tiedä, mitä näihin sanoisin. Jatkuvasti törmään aloituksiin, joissa lapsi käyttäytyy lapselle ominaisella tavalla eli on hankala, dramaattinen, itkuinen, laiska, hankala ja kamala. Jokainen lapsi on aina välillä jotakin noista. Jotkut lapset pyrkivät olemaan aina sellaisia. Vaikka omat lapseni ovat hieman vanhempia, todella fiksuja, asiallisia ja kilttejä, silti kamppailen lähes päivittäin aina jonkun kanssa ap:n mainitsemista asioista.
Aikuisten tehtävä on osoittaa lapselle, mitä on hyvä käytös _päivittäin_ sen sijaan, että olettaisi lapsen käyttäytyvän automaattisesti hyvin. Sitä kutsutaan kasvattamiseksi.
Ensinnäkin, negatiiviset tunteesi eivät johdu lapsettomuudestasi, pinna olisi todennäköisesti vielä kireämmällä, jos sinulla olisi itselläsi normaaleja lapsia ja sitten tulisi kuvioihin yksi rasittava tapaus, joka pilaisi mahdollisuuden normaaliin perhe-elämään. Monet erolapset ovat huomionkipeitä ja itse kyllä lähtisin tilanteessasi omille teille, et voi kuitenkaan pitää miehen lapselle samaa kuria kuin pitäisit omalle vaan joudut aina vaan sietämään.
Muutama jo kysellytkin, mikä on isänsä osuus asiassa???
Jatkan. Sitte kohta tulee vaihe, kun ne tekee jotain. Kunnes alkaa teini ikä. Ei tee mitään. Ne elää omassa huoneessa, sotkun keskellä. Korkeintaan kuulet jotain epämääräisiä yöllisiä ääniä, kun ne hiippailee jääkaapille.
Kaikki on pas.. kaa tai ainaki kust.. a. Vanhemmat on ääliöitä. Rahaa palaa ja, silti mikään ei oo hyvin. Onnea!
Ei olisi kannattanut muuttaa miehen kanssa samaan kämppään, jos siellä hengailee joku kakara.
Pidä oma asuntosi ja mies saa pitää omansa. Parisuhde ei siihen kaadu, että asutaan eri osoitteissa. Jos kaatuu, niin sitten oli paska suhde ihan alun alkaenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eroa heti, olet vahingollinen kasvavalle lapselle
Huoh. Älä eroa. Tämä on hyvin yleinen ongelma erolapsilla. Ja on hyvin normaalia myös väsyä tuohon. Lapsenkaan vika se ei tosin ole.
Valitettavasti ydinperheessä lasta on helpompi uskaltaa kasvattaa. Jos erotilanteessa jää hyvittelymoodiin, niin vanhemmuus katoaa ja vanhemmasta tulee lapsen kaveri, hyvittelijä ja ohjelmatoimisto sekä suosion kerjääjä. Lapsi tarvitsisi kasvattajan, tuen ja turvan sekä elämään ohjaajan, mutta erovanhempi ei tätä uskalla olla, koska hän pelkää. Pelkää sitä, että lapsi ei enää pidäkään hänestä. Ja pelkää tuottaa lapselle pettymyksiä. Tämä kaikki vahingoittaa lasta ja tuo ongelmia, eikä lapsiaan lopulta voi hyvin - ja hänestä tulee muiden silmissä sietämätön.
Se sietämättömyys on kyllä ihan katsojassa. Näkee kahdeksanvuotiassa itsekkyyttä. Lapsen ilmeisesti pitäisi olla näkymätön, jotta rouva saisi raskaan viikkonsa jälkeen nukkua.
Käännäpä tilanne ydinperheeseen: kyllä siellä uskallettaisiin lapselle rajoja laittaa, eikä koko perhe pysähtyisi yhden ympärille.
En osaa auttaa mut pakko silti näköjään kommentoida!
Mä elin tota juuri sen kolme vuotta ja nostin kytkintä. Se on kauheaa ja se ei siitä muutu.
Ja ei en ollut ilkeä äitipuoli vaan se jota lapset rakasti, jopa "enemmän" kuin omia vanhempiaan. Olin siis se ainut aikuinen joka heidän kanssa leikki, koska en halunnut äidin roolia ottaa vaan aikuisen kaverin, isän puolison roolin. Mitään kantaa ei saa mihinkään ottaa mutta vastuussa olet kuin äiti konsonaan ku jotain negatiivista on lapsi keksinyt tehdä, vaikka olisi äidin luona kaukana sinusta. Ennen ajattelin et olisi ihan kiva jos miehellä ei olisi lapsia ennestään, nyt se on ehdoton juttu, ei lapsia ennestään.
Kyllä se siitä vaihtamalla paranee!