Millaisista asioista teidän mielestä pitää puhua parisuhteessa/kysyä lupa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Ostoksiin lupa? Ei mihinkään lupia kysellä aikuisten suhteessa. Jos jompikumpi haluaa vaikka reissuun, katsotaan sopiva ajankohta, tarvitseeko koira hoitopaikkaa tms.

Onko oikeasti parisuhteita missä pitää pyytää lupa kaverin tapaamiseen tai takin ostamiseen? Tai no, ei se ole parisuhde vaan alistussuhde.

On paljonkin sellaisia parisuhteita. En voisi itse kuvitella meneväni spontaanisti töiden jälkeen kahville kaverin kanssa tai kaupungilla käymään. Siitä täytyy pyytää lupa, keskustella, ostokset täytyy hyväksyttää koska perheen yhteinen budjetti jne.

En sano etteikö tämä ahdistaisi välillä, koska mietin että tuleeko koko loppuelämä olemaan tällaista, mutta kuulemma jos rakastaa ja on suhteessa, tämä on itsestäänselvyys. Eikä aikuinen ihminen enää kaipaa kaupungille saati kavereita, koska työ ja perhe = se oma elämä.

Tiedätkö, ei tuo ettei enää toinen saisi lähteä kaupungille tai tavata kavereita, ole rakkautta. Tuo on jotain ihan muuta.

Toki parisuhde ja perhe on tärkeä, mutta elämään kuuluu muutakin. Ystävät ja harrastukset muun muassa.

Ja tuo, kun mainitset että pitää kysyä "lupa"/kertoa, jos käy lounaalla tai kahvilla työporukassa, jossa vastakkaisen sukupuolen edustajia, tuo on jo sairaalloista mustasukkaisuutta.

Saatko vielä olla yhteydessä perheeseesi ja sukuusi?

- lääkärissä käynti -> riippuu tilanteesta, jos käy vain vuosittaisessa terveystarkastuksessa ja unohtaa kertoa niin no big deal, vakavammasta tuloksesta ainakin pitää kertoa.

- vaatteen, kenkien tms osto - > riippuu tämäkin tilanteesta, meillä kun on yhteiset rahat ja joskus on ollut tiukkaa, niin pitää näistä hankinnoista keskustella. Kun sitä rahaa on hyvin niin tarpeeseen saa tietenkin ostaa, ei siitä tarvitse sen enempää keskustella.

- huonekalun ostaminen - > no tämä vaatii "luvan", ei yhteistä kotia aleta noin vain omin nokkineen laittamaan uuteen uskoon.

- rokotuksen ottaminen - > no, keholleen tietysti jokainen tekee mitä lystää joten en näe, miten tämä olisi minun lupani varassa...

- ihastumisen tunteet toiseen - > tämän osalta olemme sopineet, että ehdottomasti pitää kertoa ja keskustella heti, kun tällaisia tunteita tunnistaa, jotta voimme sitten yhdessä miettiä, mikä on oman parisuhteemme tila ja miten sen sekä ihastuksen suhteen tulisi nyt toimia.

- oman uran miettiminen, työhaastattelu, työpaikan haku - > jos nämä vaikuttavat perheeseemme (esim. työaikojen muutos, enemmän matkustelua tmv.) niin vaatii ehdottomasti keskustelua ennen päätöksentekoja.

- lounaalla/kahvilla käynti työpäivänä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa (kaksin/porukassa) - > no tämä on ihan se ja sama jos tosiaan kyseessä on vain viattoman kahvitauon viettäminen työkaverin kanssa.

- työmatka/koulutus/messu jossa myös vastakkaisen sukup edustajia porukassa mukana - > no siitä reissusta pitää kertoa, kun luonnollisesti perheellisenä se vaikuttaa myös minun menoihini, se ei erityisesti kiinnosta, ketä muita sinne lähtee.

- kenkien ostaminen - > tämä taisi olla jo...

- kaupassa käynti, kaupungille meno kaverin kanssa, leffaan/konserttiin meno, harrastuksen aloittaminen - > edelleen lapsiperheessä kaikki tällainen myös puolison aikatauluun vaikuttava (=oletus, että toinen hoitaa lapset) vaatii "luvan".

Avoin keskustelu lienee avainasemassa. Meillä ei ainakaan paljoa tapahdu, mistä toinen ei tietäisi, mutta en silti koe, että olisi tarvetta lupia kysellä... Aika vapaasti saa tehdä mutta on se kiva pitää toinen infottuna, ettei tule ikäviä ylläreitä ja riitoja.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Ostoksiin lupa? Ei mihinkään lupia kysellä aikuisten suhteessa. Jos jompikumpi haluaa vaikka reissuun, katsotaan sopiva ajankohta, tarvitseeko koira hoitopaikkaa tms.

Onko oikeasti parisuhteita missä pitää pyytää lupa kaverin tapaamiseen tai takin ostamiseen? Tai no, ei se ole parisuhde vaan alistussuhde.

Pari kaveria on suhteessa miesten kanssa, joilta kysyvät lupaa hiusten leikkuuseen ja värjäykseen.

Ei saa leikata lyhyeksi tai ottaa tummempaa väriä.

Myöskään painoa ei saa tulla.

Haluaisin tietää jos toinen olisi ihastunut muuhun.

Tietäisin sitten pakata tavarani ja lähteä.

Jotain itsekunnioitusta pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Syntyykö teillä puolisonne kanssa riitoja tällaisista? Jos niin miten ratkotte ne?

No ei ole syntynyt riitoja tällaisista kolmenkymmenen vuoden suhteen aikana. Jos alkaisi syntyä, ratkaisisin sen erolla, jollei mies palaisi tolkkuihinsa. En aio kuluttaa ainoaa elämääni vankina tai turhanpäiväisiä kinaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Ostoksiin lupa? Ei mihinkään lupia kysellä aikuisten suhteessa. Jos jompikumpi haluaa vaikka reissuun, katsotaan sopiva ajankohta, tarvitseeko koira hoitopaikkaa tms.

Onko oikeasti parisuhteita missä pitää pyytää lupa kaverin tapaamiseen tai takin ostamiseen? Tai no, ei se ole parisuhde vaan alistussuhde.

Pari kaveria on suhteessa miesten kanssa, joilta kysyvät lupaa hiusten leikkuuseen ja värjäykseen.

Ei saa leikata lyhyeksi tai ottaa tummempaa väriä.

Myöskään painoa ei saa tulla.

Minullakin mies sanoi että naiselle ei sovi lyhyet hiukset. Leikkautin silti eikä ole sanonut mitään. Kunhan nyt uhosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Ostoksiin lupa? Ei mihinkään lupia kysellä aikuisten suhteessa. Jos jompikumpi haluaa vaikka reissuun, katsotaan sopiva ajankohta, tarvitseeko koira hoitopaikkaa tms.

Onko oikeasti parisuhteita missä pitää pyytää lupa kaverin tapaamiseen tai takin ostamiseen? Tai no, ei se ole parisuhde vaan alistussuhde.

Pari kaveria on suhteessa miesten kanssa, joilta kysyvät lupaa hiusten leikkuuseen ja värjäykseen.

Ei saa leikata lyhyeksi tai ottaa tummempaa väriä.

Myöskään painoa ei saa tulla.

MIksi ihmeessä haluavat olla tuollaisessa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää jos toinen olisi ihastunut muuhun.

Tietäisin sitten pakata tavarani ja lähteä.

Jotain itsekunnioitusta pitää olla.

Oletko lapsi?

Jos liitto kestää nuoruudesta kuolemaan eli esimerkiksi 60 vuotta, niin todennäköisyys sille, että ihastuu toiseen on noin sata prosenttia. Se on sitten eri asia, tekeekö sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Ostoksiin lupa? Ei mihinkään lupia kysellä aikuisten suhteessa. Jos jompikumpi haluaa vaikka reissuun, katsotaan sopiva ajankohta, tarvitseeko koira hoitopaikkaa tms.

Onko oikeasti parisuhteita missä pitää pyytää lupa kaverin tapaamiseen tai takin ostamiseen? Tai no, ei se ole parisuhde vaan alistussuhde.

Mietin samaa. Kaikesta pitää pystyä puhumaan, mutta kaikesta ei ole pakko puhua. Ostokset, harrastukset, kahvillakäynnit ei meillä edellytä mitään luvan pyytämistä, pitemmistä työreissuista puhutaan jo siksikin, että täytyy varmistaa lasten hoitoonviemiset ja -hakemiset.

Ihastumisesta on ihan turha toiselle kertoa, jos se ei johda mihinkään. Miksi pahoittaa puolison mieltä siksi, että työpaikkaruokalassa on ihana nuori kokki?

Näyttää siltä että paikalla on aika paljon ihmisiä jotka ei sovi parisuhteeseen kuin kaikki muka koskee vain itseä.

Ite en oo ikinä seurustellu, nii en tiiä mistää mitään, mut noista ainut minkä ottasin puheeksi on ihastuminen. Ja siis sen takii, et jos tyttöystävä pystys auttaa pääsee siitä eroon. En tiiä haluuko tommosta muut kuulla, mut ite ainaki haluisin jos tyttöystävä olis, nii vois puhuu. Ei tarvitsis ite kamppailla tommoste juttujen kaa. :) Ite en suuttus, jos tyttöystävä salais ihastumisen, mut haluisin kuulla miks salas.

Tässä keskustelussa nyt menee aika mustavalkoiseksi asiat. Luvan kysyminen on kuitenkin eri asia kuin "luvan" kysyminen (eli asiasta neuvottelu)

Esim. jos pienten lasten vanhempi ei voi jäädä spontaanisti töiden jälkeen kahville, ilmoittamatta asiasta etukäteen kotona olevalle puolisolle, ei se tarkoita, että parisuhteessa pitää kysyä lupa kahvilla käymiseen, vaikka paperilla näin näyttäisikin.

Sama pätee rahankäyttöön. Esim. sohvan hankkiminen on likipitäen aina neuvottelukysymys (jos olohuoneeseen ei mahdu kuin yksi sohva) ja joissain tapauksissa myös pienemmät asiat. Itse en esim. halua, että ostetaan spontaanisti joku muffinsikone, kun keittiö on muutenkin täynnä ja friteerauslaite on jo käyttämättömänä.

Ylipäätään yhteisessä taloudessa on rajalliset yhteiset resurssit mm. vapaa-ajan, käyttövarojen ja juurikin tuon tilan suhteen. Minusta on ihan luonnollista, että niiden käytöstä keskustellaan, eikä se ole alistamista. Alistamista on tyypillisesti vasta se, että nämä keskustelut johtavat epätasapainoiseen lopputulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa nyt menee aika mustavalkoiseksi asiat. Luvan kysyminen on kuitenkin eri asia kuin "luvan" kysyminen (eli asiasta neuvottelu)

Esim. jos pienten lasten vanhempi ei voi jäädä spontaanisti töiden jälkeen kahville, ilmoittamatta asiasta etukäteen kotona olevalle puolisolle, ei se tarkoita, että parisuhteessa pitää kysyä lupa kahvilla käymiseen, vaikka paperilla näin näyttäisikin.

Sama pätee rahankäyttöön. Esim. sohvan hankkiminen on likipitäen aina neuvottelukysymys (jos olohuoneeseen ei mahdu kuin yksi sohva) ja joissain tapauksissa myös pienemmät asiat. Itse en esim. halua, että ostetaan spontaanisti joku muffinsikone, kun keittiö on muutenkin täynnä ja friteerauslaite on jo käyttämättömänä.

Ylipäätään yhteisessä taloudessa on rajalliset yhteiset resurssit mm. vapaa-ajan, käyttövarojen ja juurikin tuon tilan suhteen. Minusta on ihan luonnollista, että niiden käytöstä keskustellaan, eikä se ole alistamista. Alistamista on tyypillisesti vasta se, että nämä keskustelut johtavat epätasapainoiseen lopputulemaan.

Niin mutkun voimakas itsenäinen nainen haluaa absoluuttisen vallan kaikkeen. Ne jotka ei pääse hallitukseen asti harjoittaa tätä valtaa ihmissuhteissa.

M26 kirjoitti:

Ite en oo ikinä seurustellu, nii en tiiä mistää mitään, mut noista ainut minkä ottasin puheeksi on ihastuminen. Ja siis sen takii, et jos tyttöystävä pystys auttaa pääsee siitä eroon. En tiiä haluuko tommosta muut kuulla, mut ite ainaki haluisin jos tyttöystävä olis, nii vois puhuu. Ei tarvitsis ite kamppailla tommoste juttujen kaa. :) Ite en suuttus, jos tyttöystävä salais ihastumisen, mut haluisin kuulla miks salas.

Kuule, tässä kokeneemman neuvo. Älä pahoita puolison mieltä turhaan. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että kertoo ihastuksesta. Siitä tulee mustasukkaisuutta, epävarmuutta, riitaa, ehkäpä jopa ero. Ja usko minua, et halua myöskään itse tietää, koska et voi asiassa puolisoasi kuitenkaan auttaa. Parisuhteessakin ihmisillä on oma sisäinen elämänsä, tunteensa ja kamppailunsa. Ihastuksia tulee ja menee.

Menot sovitaan yhdessä, niin tiedetään kuka on missäkin ja ehtii hoitaa minkäkin asian. Ei ole luvan kysymistä vaan aikataulun varmistamista. Jos ei sovi mennä leffaan tiettynä ajankohtana koska siihen on sovittu muuta, leffaan voi mennä toisena ajankohtana. Yhteiseen kotiin hankittavat näkyvät tavarat (huonekalut, koriste-esineet, taulut...) sovitaan yhdessä eikä osteta ilman lupaa, kun toisen makuun ei välttämättä istu. Omat vaatteet ym. henkilökohtaiset tavarat on puhtaasti omaa aluetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa nyt menee aika mustavalkoiseksi asiat. Luvan kysyminen on kuitenkin eri asia kuin "luvan" kysyminen (eli asiasta neuvottelu)

Esim. jos pienten lasten vanhempi ei voi jäädä spontaanisti töiden jälkeen kahville, ilmoittamatta asiasta etukäteen kotona olevalle puolisolle, ei se tarkoita, että parisuhteessa pitää kysyä lupa kahvilla käymiseen, vaikka paperilla näin näyttäisikin.

Sama pätee rahankäyttöön. Esim. sohvan hankkiminen on likipitäen aina neuvottelukysymys (jos olohuoneeseen ei mahdu kuin yksi sohva) ja joissain tapauksissa myös pienemmät asiat. Itse en esim. halua, että ostetaan spontaanisti joku muffinsikone, kun keittiö on muutenkin täynnä ja friteerauslaite on jo käyttämättömänä.

Ylipäätään yhteisessä taloudessa on rajalliset yhteiset resurssit mm. vapaa-ajan, käyttövarojen ja juurikin tuon tilan suhteen. Minusta on ihan luonnollista, että niiden käytöstä keskustellaan, eikä se ole alistamista. Alistamista on tyypillisesti vasta se, että nämä keskustelut johtavat epätasapainoiseen lopputulemaan.

Niin mutkun voimakas itsenäinen nainen haluaa absoluuttisen vallan kaikkeen. Ne jotka ei pääse hallitukseen asti harjoittaa tätä valtaa ihmissuhteissa.

Oletko mies? Olisiko sinusta ihan jees elää liitossa, jossa vaimo päättää, otatko rokotuksen ja ostatko kengät?

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Ite en oo ikinä seurustellu, nii en tiiä mistää mitään, mut noista ainut minkä ottasin puheeksi on ihastuminen. Ja siis sen takii, et jos tyttöystävä pystys auttaa pääsee siitä eroon. En tiiä haluuko tommosta muut kuulla, mut ite ainaki haluisin jos tyttöystävä olis, nii vois puhuu. Ei tarvitsis ite kamppailla tommoste juttujen kaa. :) Ite en suuttus, jos tyttöystävä salais ihastumisen, mut haluisin kuulla miks salas.

Kuule, tässä kokeneemman neuvo. Älä pahoita puolison mieltä turhaan. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että kertoo ihastuksesta. Siitä tulee mustasukkaisuutta, epävarmuutta, riitaa, ehkäpä jopa ero. Ja usko minua, et halua myöskään itse tietää, koska et voi asiassa puolisoasi kuitenkaan auttaa. Parisuhteessakin ihmisillä on oma sisäinen elämänsä, tunteensa ja kamppailunsa. Ihastuksia tulee ja menee.

Mä en kertois, kenellekään,  mutta en myöskään ruokkisi ihastusta millään tavalla. Antaisin sen mennä ohi, koska kyllä ne menee ohi sitten kun antaa asian olla ja pysyy mahdollisimman etäisenä siitä, johon kuvittelee olevansa ihastunut. 

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Ite en oo ikinä seurustellu, nii en tiiä mistää mitään, mut noista ainut minkä ottasin puheeksi on ihastuminen. Ja siis sen takii, et jos tyttöystävä pystys auttaa pääsee siitä eroon. En tiiä haluuko tommosta muut kuulla, mut ite ainaki haluisin jos tyttöystävä olis, nii vois puhuu. Ei tarvitsis ite kamppailla tommoste juttujen kaa. :) Ite en suuttus, jos tyttöystävä salais ihastumisen, mut haluisin kuulla miks salas.

Kuule, tässä kokeneemman neuvo. Älä pahoita puolison mieltä turhaan. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että kertoo ihastuksesta. Siitä tulee mustasukkaisuutta, epävarmuutta, riitaa, ehkäpä jopa ero. Ja usko minua, et halua myöskään itse tietää, koska et voi asiassa puolisoasi kuitenkaan auttaa. Parisuhteessakin ihmisillä on oma sisäinen elämänsä, tunteensa ja kamppailunsa. Ihastuksia tulee ja menee.

Just ton takii sanoin, et en tiiä mistää mitää. :D

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa nyt menee aika mustavalkoiseksi asiat. Luvan kysyminen on kuitenkin eri asia kuin "luvan" kysyminen (eli asiasta neuvottelu)

Esim. jos pienten lasten vanhempi ei voi jäädä spontaanisti töiden jälkeen kahville, ilmoittamatta asiasta etukäteen kotona olevalle puolisolle, ei se tarkoita, että parisuhteessa pitää kysyä lupa kahvilla käymiseen, vaikka paperilla näin näyttäisikin.

Sama pätee rahankäyttöön. Esim. sohvan hankkiminen on likipitäen aina neuvottelukysymys (jos olohuoneeseen ei mahdu kuin yksi sohva) ja joissain tapauksissa myös pienemmät asiat. Itse en esim. halua, että ostetaan spontaanisti joku muffinsikone, kun keittiö on muutenkin täynnä ja friteerauslaite on jo käyttämättömänä.

Ylipäätään yhteisessä taloudessa on rajalliset yhteiset resurssit mm. vapaa-ajan, käyttövarojen ja juurikin tuon tilan suhteen. Minusta on ihan luonnollista, että niiden käytöstä keskustellaan, eikä se ole alistamista. Alistamista on tyypillisesti vasta se, että nämä keskustelut johtavat epätasapainoiseen lopputulemaan.

Kyllä meillä saa ostaa spontaanisti käyttölaitteita, se on sitten ostajan vastuulla tehdä sitä tilaa keittiöön (esim. hankkiutua eroon friteerauskeittimestä) jos uuden aparaatin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Ostoksiin lupa? Ei mihinkään lupia kysellä aikuisten suhteessa. Jos jompikumpi haluaa vaikka reissuun, katsotaan sopiva ajankohta, tarvitseeko koira hoitopaikkaa tms.

Onko oikeasti parisuhteita missä pitää pyytää lupa kaverin tapaamiseen tai takin ostamiseen? Tai no, ei se ole parisuhde vaan alistussuhde.

Pari kaveria on suhteessa miesten kanssa, joilta kysyvät lupaa hiusten leikkuuseen ja värjäykseen.

Ei saa leikata lyhyeksi tai ottaa tummempaa väriä.

Myöskään painoa ei saa tulla.

Toi painohomma on kyll sellainen mistä meilläkin on sovittu, siis kumpikaan ei saa päästää itseään lihomaan. Eikä olla päästetty, itselläkin tietysti mukavampi olla normaalipainossa, ja molemmille selvää että ylipainoinen kumppani ei ole viehättävä. Tiedän että tätä kommenttia ei hyväksytä, mutta näin meillä nyt kuitenkin mennään.