Lue keskustelun säännöt.
Nainen, käsi sydämellä: jäisitkö kotirouvaksi jos se olisi mahdollista?
04.04.2021 |
Jäisitkö kotirouvaksi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista ja mies sitä toivoisi?
Kommentit (253)
Jäisin. Jotenkin pitäisi kuitenkin saada sosiaalista elämää, ehkä joku vapaaehtoisjuttu pitäisi keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jäisi, jos minulta menisi samalla itsenäisyys tai osa itsenäisyyttä.
Mihin kotirouvuus minut velvoittaisi? Ilmaisia lounaita ei ole.
Ymmärrät kyllä jos joskus löydät sen oikean. Rahalla tms ei ole mitään merkitystö.
Tai entä jos voitat lotosta - millä logiikalla "itsenäisyys" menisi?
Totta hitossa rahalla on aina merkitystä. Oletko 15? Ei se poista sitä että rakastaa toista tosissaan, mutta ihan ihmisiä tässä kuitenkin ollaan. Kerrotko, mitä se kotirouvana oleminen pitää sisällään? Kai siinä jotain vastavuoroisuutta odotetaan, kuten kaikissa terveissä suhteissa, eli mikä on kotirouvan osuus?
Kotirouvahan on siis eri asia, kuin kotiäiti.
Vierailija kirjoitti:
En, koska en halua siirtää ummehtuneita sukupuolirooleja lapselleni.
Lisään vielä: mua todella ihmetyttää ettei kotiin jäävät nykyäidit ole yhtään enempää huolissaan siitä, minkälaisen kuvan antavat lapsilleen naisen asemasta.
Jäisin. Olen haaveillut kotiäitiydestä lapsesta asti, oma äitini kun oli esimerkkinä. Olen korkeakoulutettu ja menestyn alallani, mutta ei jumalauta miten vihaan tätä. En ole koskaan saanut mitään tyydytystä urasta, jopa opiskeluaika oli tuskaa ja pakkopullaa. En pidä edes työkavereista sen kummemmin ja tiedän etten jäisi kaipaamaan heitä. Viihdyn varsin hyvin kotona miehen kanssa ja uskon että lapsi ei asiaa hirveästi muuttaisi. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
En, koska se menisi kuitenkin siihen, että se työssäkävä määrää rahasta.
Miksi se niin menisi? Mulla on oma tili, mutta myös visa miehen tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä, miten suuren kuukausirahan mies tarjoaa kotirouvalle.
En minä ilmaiseksi kotiin jää. Saan paljon paremmat rahat kuin käyn töissä. Mies joutuu siis maksamaan minulle kuukausirahaa (12 kk vuodessa) siitä hyvästä, että minä jään kotiin ja louvun omasta urakehityksestä.
Se onkin sitten kallista lystiä miehelle tuo kuukausiraha, koska minä olen yliopistokoulutettu. En jää kotiin millään 1000 euron summalla.
Jep, jäisin! Sen verran työvuosia on jo takana, että jäisin ihan mielelläni jo pois työelämästä, pistäisin itseni kuntoon, opiskelisin kieliä, lukisin kirjoja - ja voisin ihan hyvin pitää kämpän siistinä siinä samalla. Tässä elämänvaiheessa se olisi helppo homma, kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Ja kesän viettäisin mökillä tomaatteja kasvatellen. Nauttisin. Ja tekisin tämän ilman sitä miestäkin, jos sijoituksista tulisi niin hyvin tuottoa, että saisin niiden avulla leivän pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tarjonnut tätä mahdollisuutta jo 10 vuotta. En suostu. Haluan, että mulla on omat rahat joista päätän. Meillä neljä lasta 4-15v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska en halua siirtää ummehtuneita sukupuolirooleja lapselleni.
Lisään vielä: mua todella ihmetyttää ettei kotiin jäävät nykyäidit ole yhtään enempää huolissaan siitä, minkälaisen kuvan antavat lapsilleen naisen asemasta.
Naisella on oikeus valita mitä elämällään tekee, ja sen kotiäiti voi lapselleen opettaa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla nainen eikä kenenkään velvollisuus ole olla uraohjus, jos se ei tunnu omalta.
En, kamalan tylsältä vaikuttaa. Ahdistun suorastaan joitain kotirouvien vlogeja katsellessa.
En myöskään ihan pelkästään ajanvietteeksi opiskele vaikka se kiinnostavaa onkin, tarkoitus olisi myös hyödyntää taitoja ja kiinnostuksenkohteita sitten johonkin työhön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska en halua siirtää ummehtuneita sukupuolirooleja lapselleni.
Lisään vielä: mua todella ihmetyttää ettei kotiin jäävät nykyäidit ole yhtään enempää huolissaan siitä, minkälaisen kuvan antavat lapsilleen naisen asemasta.
Aika mustavalkoinen ajattelutapa. En haluaisi olla kotiäiti, mutten ajattele että jokainen kotiäiti on huonossa asemassa. Voihan se joissain perheissä olla sekä äidille, isälle että lapsille parempi vaihtoehto.
Kyllä! Lähes 40v.työelämässä, niin on tässä jo tarpeeksi työtä tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotirouva vuosia ”koska voin” mutta enää en siihen suostuisi, enkä oikeastaan suosittelisi sitä. Kotirouvana oleminen maksoi minulle paljon.
Olin kymmenen vuotta työelämän ulkopuolella, enkä ollut oman elämäni herra. Minulla oli ”kaikkea” mutta mikään ei kuitenkaan tuntunut omalta.
Jos on pitkään toisesta riippuvainen eikä käy kouluja tai kehity työmaailmassa, niin miten käy jos haluaa erota? Minulla jäi myös täysin tarpeellinen ero tekemättä, ja jäin huonoon avioliittoon sillä en olisi pystynyt elättämään itseäni (en asu Suomessa joten ei ollut yhteiskunnan tukiverkkoakaan).
Ei nykymaailmassa kannata olla kenestäkään muusta riippuvainen Suomen kaltaisessa maassa. Täällä on kuitenkin mahdollista kouluttautua ihan mille vain haluamilleen alalle ja tehdä mielekästä työtä ja olla muista riippumaton.
Oli mahdollista ja jäin. Työelämää oli katseltu jo ihan tarpeeksi, ei kiinnosta enää, ne iltamat on tanssittu. Omilla sijoituksilla ja miehen palkalla elämme ihan mukavasti ja minun työpaikkani vapautui jollekin toiselle. Miehelläkin on enemmän vapaa-aikaa kun voin hoitaa kotityöt. Eli siis kaikki voittivat. Suosittelen.
Vähän riippuu. Ehkä väliaikaisesti olisi hauskaa. Vaatisi hyvän suhteen. Kenenkään urpon kanssa en jäisi.
En jäisi. Meillä lapset jo teinejä ja tehtävää kotona ei ole niin paljon. En tykkää kotitöistä enkä kodin laitosta. Olin kyllä kotona vanhempainvapaalla ja yhden kanssa jopa hoitovapaalla. Ei ollut oikein minun juttu. Olen kouluttautunut tohtoriksi asti ja minulla on innostava, hyväpalkkainen työ (parempi palkka kuin miehellä, jos sillä nyt on mitään väliä). Unelmoin myös etenemisestä uralla eli että voisin oppia uutta ja jännittävää työssä vielä enemmän nyt, kun perheen arkeen ei mene niin paljon energiaa vrrattuna siihen, kun lapset olivat pieniä.
Mun työ on ainaki suurimmaksi osaksi aika paskaa. Oon tosi keskiverto kaikessa, enkä saa mitään tyydytystä siitä, että joku pikkupomo kertoo miten hienosti hoidin taas työni. Pyhpah. Mä en historian kirjoihin tuu jäämään, mutta elämästä voisin hyvinkin nauttia kotona ollessa. Toki vaatis sen, että oikeasti olisi rahaa, eikä mitään kituuttamista. Joten jäisin.
Jos olisin rikas, niin ihan mielelläni jäisin töistä pois. Teen töitä vain rahan takia.
Olisi se ollut mahdollista, ja mies myös "tarjosi" tätä vaihtoehtoa kun perhettä suunniteltiin. En jäänyt, raha ei ole minulle tärkeää mutta ammattini on myös vahva osa identiteettiäni ja haluan sitä toteuttaa.