Lue keskustelun säännöt.
Määritteletkö "hyvän kodin" vanhempien ammatin ja asumismuodon mukaan?
04.04.2021 |
Muutamassakin hiljattain lukemassani artikkelissa, joissa kertojan oma teini on ajautunut ns. huonoille teille, on vanhempien näkökulmassa tuotu ilmi, että kotiolot eivät ole voineet olla syynä huonoille teille ajautumiseen, koska vanhemmilla on ollut hyvä työ ja iso, oma asunto tms. Oikeastiko näin te vanhemmat määrittelette hyvän kodin? En yritä syyllistää vanhempia, mutta olen vain jäänyt ihmettelemään että status yhteiskunnan silmissäkö määrittelee hyvän kodin. Huonoihin piireihin ajautuminen voi joskus olla täysin sattumaa, huonosta ajoituksesta johtuvaa ja hetken hölmöyden seurausta. Mutta se että nuo "hyvän kodin määritelmät" eivät suojelleetkaan lasta huonoilta valinnoilta tarkoittaa mielestäni myös sitä, että ajatellaan esim työttömyyden, vähävaraisuuden ja ahtaan vuokra-asumisen ajava nuoret helposti huonoille teille. Tiedän että esim alhainen koulutus ns. periytyy, mutta jos puhutaan vaikka huumeiden käytöstä ja rikollisuudesta, eivät nuo alussa mainitut asiat mielestäni suojele lasta tai tarjoa automaattisesti turvallista, kuuntelevaa, tukevaa, lämpöistä ja rakastavaa kotia. Vai onko näin?
Jos oma lapseni alkaisi käyttää huumeita, en miettisi ensimmäisenä että olisiko pitäny kouluttautua lisää, olla paremmassatyöpaikassa tai asua hienommin tms. Vaikka asuisin roskiksessa, miettisi olenko kuunnellut lastani tarpeeksi, tehny selväksi että on hyvä sellaisenaan, tarjonnut tilaisuuden kertoa huolistaa ja kannustanut oikeisiin valintoihin tuomitsematta jne.
Kommentit (27)
En. - Harmittaa muutenkin turhauttavav usein medioissa tapahuva asioiden hieman suoraviivainen ja mustavalkoinen tapa kuvata asioita ja, kuinka asioista halutaan nähdä vain yksi "totuus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele, toki nekin asiat ovat ihan kiinnostavia tietää. Ajattelen hyvän kodin olevan paikka, jossa lasta on arvostettu, rakastettu, hänestä on huolehdittu, opetettu rehelliseksi ja ihmisiä kunnioittavaksi.
Vanhempien ammatit eivät välttämättä ole tärkeitä, sillä minunkaan vanhemmat eivät olleet koulutettuja, mutta he ovat olleet aina todella hyviä rehellisiä ihmisiä.
En. Hyvä koti on sellainen jossa lapsesta välitetään, häntä kuunnellaan ja on turvallista.
Ihan yhdentekevää on vanhempien ammatit tai asuinalue tai se kuinka uusi auto pihassa seisoo.
En määrittele. Oma kotini olisi nimenomaan noin tarkasteltuna ollut hyvä ja lapsen silmin se ei todellakaan ollut hyvä paikka kasvaa.
Lastensuojelun työntekijänä sanon, että riittävän hyvän kodin määritelmä ei riipu kyllä ulkoisista puitteista. Sen verran on tätä elämää ehtinyt 20 vuoden työuran aikana nähdä, että totean lyhyesti näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä koti tarjoaa rakkautta ja rajoja. Vanhemmilla on aikaa lapsille ja heidän tarpeille.
Usein puhutaan ”hyvien perheiden lapset” tarkoittaen että ulkoiset puitteet ovat kunnossa.
Kyllä se alististuttaa päihteiden käyttöön jos vanhemmat työttöminä ryyppää päivät pitkät. Myös asuinalueilla ja lapsen kavereila on iso merkitys, samoin koulumenestyksellä ja harrastuksilla. Huumeita on nykyisin paljon ja kaikkialla. Pidetään hyvää huolta jälkikasvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se alististuttaa päihteiden käyttöön jos vanhemmat työttöminä ryyppää päivät pitkät. Myös asuinalueilla ja lapsen kavereila on iso merkitys, samoin koulumenestyksellä ja harrastuksilla. Huumeita on nykyisin paljon ja kaikkialla. Pidetään hyvää huolta jälkikasvusta.
Tässäkin kuvaillaan heti huonoa perhettä ryyppääviksi työttömiksi, ilmeisesti kohtuudella juovat työssäkäyvät automaattisesti tarjoavat paremman kodin? Minusta ryyppääminen ja työttömyys eivät liity suoraan huonoon kotiin,vaan sen tuovat lieveilmiöt juurikin turvattomuus, välinpitämättömyys, moraalittomuus, sinnikkyyden ja eteen päin elämässä purkimisen näkökulmasta. Ei alkoholismi tai työttömyys ole ainoa syy lapsen huonoille valinnoille mielestäni. Vaan etenkin jälkimmäisessä kyvyttömyys vanhemmuuteen. Työttämyys voi olla itseasiassa jopa hyvä asia, jos se saa panostamaan lapsiin enemmän. Toki yksilöllistä sekin riippuen esim syistä, kuten kaikki muukin.
Monilla huumeiden käyttäjänuorilla on ollut esim pitkää kiusaamistaustaa. Ei näistä aina kotona kerrota, joten "hyvä koti" ei myöskään välttämättä tiedä kaikkea, vaikka kulissit olisikin kunnossa ja vanhemmilla luulo hyvästä puheyhteydestä. Edelleenkään en halua yleistää enkä syyllistää ketään.
Itse olen juurikin duunareiden tuotos, en koskan harrastanut mitään kun ei ollut varaa, päättötodistuksen ka 7. Silti en koskaan ajautunut huonoille teille koska minut kasvatettiin hyvien arvojen alla ja kerrottiin rehellisesti mitä esim huumeet tekevät ihmiselle. Ennaltaehkäistiin myös, ei ajateltu että ei meidän lapselle tarvitse näitä saarnata kun on noin kiltti. Ne saarnat ovat kantaneet tänne asti ja olen kyllä saanut tilaisuuksia kokeilla huumeita ja tehdä hölmöyksiä, ei vaan ole ollut tarvetta täyttää mitään tyhjiötä. Personallisuuseroja on toki myös, kaikkia ei voi samalla muotilla kasvattaa. Mutta rämä auto ei tehnyt minusta narkkia, ei ollut edes lähellä. Ei myöskään muista sisaruksistani, jotka samassa kämpänromussa kasvoivat. Olemme kaikki onnellisia ja tasapainoisia, erilaisine elämineen. Onnistuneet tavoitteissamme ja auttaneet toisiamme ja vanhempiamme. Kiitos ihanille vanhemmillemme.
Mä huomaan ajattelevani usein hyvänä perheenä sellaista perhettä, jossa ei ole erottu. Ymmärrän kyllä, että kaikki ydinperheen eivät ole hyviä paikkoja kasvaa ja että uusioperheissä voi kasvaa onnellisesti, mutta aika monen jotenkin oireilevan nuoren taustalla on rikkinäinen perhe ja vanhempien huoltajuuskiistat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Ammatilla ei ole merkitystä mutta työssäkäynnillä on. Asunnon omistamisellakaan ei välttämättä mutta asuinalueella enemmänkin.
Työttömyyskään ei aina ole oma valinta mutta en osaa kuvitella että elämäntapatyötön tuillaeläjä antaisi lapsilleen hyvän elämän mallin tai hyvän kodin
Itse olen köyhän duunariperheen lapsi jolla oli hyvä koti. Oma asunto, korkea työmoraali ja hallittu rahankäyttö, aina itsetehtyä hyvää ruokaa pöydässä. Arvostusta ja rakkautta perheenjäsenten välillä
Kouluttautuminen, työssäkäynti ja järkevä talousasioiden hoito on kaikki suojaavia tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä huomaan ajattelevani usein hyvänä perheenä sellaista perhettä, jossa ei ole erottu. Ymmärrän kyllä, että kaikki ydinperheen eivät ole hyviä paikkoja kasvaa ja että uusioperheissä voi kasvaa onnellisesti, mutta aika monen jotenkin oireilevan nuoren taustalla on rikkinäinen perhe ja vanhempien huoltajuuskiistat.
"Ymmärrät", mutta et ymmärrä.
Mä kasvoin duunariperheessä ja asuttiin vuokralla, mulla oli hyvä koti. Rakkautta riitti, kotona oli turvallista, kenelläkään ei ollut alkoholi tms ongelmia, eikä me neljä lasta jääty mistään paitsi.
Eli ei vanhempien ammatti eikä asumismuoto kerro yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian paljon on ns. hyväosaisia perheitä, joissa pidetään kulissit kunnossa!
Lapsille ei ole aikaa ja samassa perheessä on sinun, minun ja meidän yhteisiä lapsia, joiden kaikki vanhemmat ja sukulaiset eivät näe, mikä olisi lapsen parasta.
Ns. hyvänä kotina pidän sellaista, jossa kaikki kohtelevat toisiaan hyvin, kaikki tunteet sallitaan, toisia tuetaan ja rakastetaan.
Ulkoiset puitteet (esim asumismuoto, työ) kertovat lähinnä elämänhallinnan kyvyistä. Jotka kuitenkin jollain lailla mielestäni korreloivat kykyä tuohon kuvaamaani ns. hyvän kodin määritelmään. Ei tietenkään aina, mutta usein esimerkiksi koulutetuilla on enemmän tietoa ihan esim kasvatuspsykologiasta jne.
Määrittelen vain vanhempien ammattien mukaan
Kyllähän se vanhempien esimerkki vaikuttaa ns. Hyvänä kotina. On esimerkki, että koulutus ja opiskelu kannattaa. Hyvät elämänarvot. Siisti koti, ei päihteitä. Raamit kunnossa. Harrastusmahdollisuude ja niiden tarjoaminen, että ei ole houkutusta huonoille elämäntavoille kaveripiirin myötä. Kyllähän se on julkisuudessa todettu mm, että lääkärien lapsista tulee useimmiten lääkäreitä tai muita akateemisia. Koulutuksen ja opiskelun arvostus.
Vierailija kirjoitti:
Mä huomaan ajattelevani usein hyvänä perheenä sellaista perhettä, jossa ei ole erottu. Ymmärrän kyllä, että kaikki ydinperheen eivät ole hyviä paikkoja kasvaa ja että uusioperheissä voi kasvaa onnellisesti, mutta aika monen jotenkin oireilevan nuoren taustalla on rikkinäinen perhe ja vanhempien huoltajuuskiistat.
Eronneena ymmärsin, mitä tarkoitit. Ollaan eksän kanssa onneksi onnistuttu hyvin keskustelemaan lasten jutut, mutta jos puheyhteyttä toiseen vanhempaan ei olisi (valitettavan usein käy näinkin), on myös osan ajasta pimennossa siitä, mitä lapsen elämässä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vanhempien esimerkki vaikuttaa ns. Hyvänä kotina. On esimerkki, että koulutus ja opiskelu kannattaa. Hyvät elämänarvot. Siisti koti, ei päihteitä. Raamit kunnossa. Harrastusmahdollisuude ja niiden tarjoaminen, että ei ole houkutusta huonoille elämäntavoille kaveripiirin myötä. Kyllähän se on julkisuudessa todettu mm, että lääkärien lapsista tulee useimmiten lääkäreitä tai muita akateemisia. Koulutuksen ja opiskelun arvostus.
Mulla oli ystävä joka päätyi lopulta itsemurhaan em syystä. Herkkä ihana poika ja mies
Vanhemmat alansa huippuja lääkäreinä, oli pakko mennä suvun viitoittamaa polkua. Opiskelut ei onnistuneet, jäi kesken. Ajelehti vuosia, kirjoitti. Yritti selvitä henkisesti raskaasta syyllisyyden ja huonommuuden tunteesta. Kunnes ei enää selvinnyt.
Kaveristaan tuli juristi kuten kaikista suvun miehistä. Lieneekö onnellinen?
Minusta rakkaus, välittäminen, huolenpito ja lapsen kuuntelu määrittää hyvän kodin.
Ei raha.