Lue keskustelun säännöt.
Kertoo jotakin ihmisen asenteesta elämään, jos ei pidä ollenkaan lapsista
Olen tätä miettinyt pitkän aikaa. Joskus tietysti tulee vastaan tilanteita missä lapset ärsyttää, oli sitten oma tai tuntematon lapsi. Se on ihan normaalia, koska lapset tietysti osaa olla äänekkäitä tai muuten vaan rasittavia.
Kuitenkin jos vihaa kaikkia lapsia jatkuvasti, kertoo se jotakin ihmisestä itsestään. Lapsethan ovat tulevaisuus, ja he merkitsevät toivoa ja elämän jatkumista. Ehkä lapsien vihaaminen siis tarkoittaa että ihminen ei halua nähdä hyvää tulevaisuutta, vaan on aika kyyninen. En vihaa ihmisiä jotka sanovat että vihaavat lapsia, se vaan on aika surullinen asenne elämään. Mitä olette mieltä?
Kommentit (477)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan lasten kiljumista. Nykyään sitä on yhä enemmän joka paikassa. Olen herkkäkorvainen, joten tuo on todellinen ongelma.
On eri asia, että ei pidä huonosti käyttäytyvistä lapsista kuin normaaleista lapsista.
Nykyään pidetään normaalina sitä, että lapset kiljuvat ja ”ilmaisevat itseään”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla henkisen puolen naiseus jää heikoksi, jos hänet on kasvatettu kunnianhimoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettoman on helppo rakastaa jokaista vastaantulevaa lasta. Sitten kun on itse hoitanut ja hoitaa lapsia, ei jaksa enää antaa energiaa vieraille lapsille.
Täysin eri mieltä. Mun kohdalla kävi niin, että kun olin saanut oman lapsen, alkoivat muutkin kiinnostaa. Aiemmin vieroksuin lapsia. Ei niin, että nyt syleilisin ihan kaikkia maailman lapsia, mutta empatiakykyni on kasvanut hurjasti. Minun on vaikea käsittää niitä vanhempia, jotka julistavat, että muiden kakarat ovat ärsyttäviä ja omat kivoja. Toki oma on aina rakkain, mutta mulla se rakkaus on kasvanut sillä tavoin yli äyräidensä, että muillekin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Usein ihmiset vihaavat asioita, joita eivät itsessään siedä tai jotka puuttuvat heiltä itseltään.
Ehkä lapsia vihaavat eivät ole saaneet näyttää tunteitaan avoimesti omassa lapsuudessaan, eivät ole saaneet olla näkyviä. Siksi eivät siedä sitä lapsiltakaan. Liian kipeää.
He näkevät lapsiaan huomiovat ja rakastavat vanhemmat "maailman napojaan" paapovina lässyttäjinä, koska syvällä sisimmässään kokevat kateutta rakastavaa huomiota saavaa lasta kohtaan, kota vaille ovat jääneet. Eivät siedä heikkoutta ja tarvitsevuutta.
Jotkut ovat ehkä katkeria, kun eivät ole saaneet lapsia, mutta asia on haudattu niin syvälle, ettei se tule enää tiedostavaan mieleen ja oireilevat vihalla ja katkeruudella puhuen "pershetelmistä" yms.
Ei lapsista tarvitse erikseen pitää, mutta olen itsekin huomannut, että ihmiset, jotka julistavat vihaavansa lapsia ovat usein negatiivisia ja katkeran oloisia. Jotkut jopa aika epätasapainoisia.
Lapset ovat ihmisiä siinä missä muutkin, heillä on oikeus olla näkyviä ja kuuluvia yksilöitä, kuten meillä kaikilla. Huono kasvatus ei olelapsen syy ja siitä tulisi kohdistaa kritiikki vanhempaan eikä lapseen.
Mikään oletuksistasi ei päde minuun. En pidä lapsista enkä ole niitä itsekään halunnut hankkia - juuri siitä syystä. Välit ovat edelleen näin keski-ikäisenä lämpimät omiin vanhempiini, jotka ovat aina rakastaneet lapsiaan.
Tuohon, että lapsella on oikeus olla näkyvä ja kuuluva kuten meillä kaikilla, totean, että kenen tahansa lähes jatkuva älämölö, huomionhaku ja riehuminen on todella rasittavaa. Kuvittele tällainen henkilö vaikka työpaikallesi jakamaan sama työhuone kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän asiaa voikaan oikein ymmärtää ennenkuin on omia lapsia. Itsekään en aikaisemmin juurikaan välittänyt lapsista. Nyt minulla on kaksi ihanaa (ja välillä vähemmän ihanaa :D) tytärtä enkä olisi voinut ennen kuvitellakaan yhtä suurta ja ehdotonta rakkautta! 🥰🥰
Kun kakarasi tuosta kasvavat, et sinäkään sitten enää pidä lapsista.
Lapsilla siivet lyhenevät kun jalat pitenevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset elävät siinä mielessä suojattua elämää, että heidän elämässään on pääsääntöisesti vain lapsiin myönteisesti tai neutraalisti suhtautuvia ihmisiä. Tai ainakin pitäisi olla, jos vanhemmat ovat hoitaneet tehtävänsä.
Lapset viettävät päivät ammattilaisten seurassa päiväkodeissa ja kouluissa, joissa ei luultavastikaan ole tai ei ainakaan saisi olla lapsivihaajia. Jos joku lapsivihaaja olisi jostain kumman syystä päättänyt työskennellä lasten parissa, mitä tuskin on ikinä tapahtunut, niin ei hän sellaisessa työssä luultavasti kauan viihtyisi.
Lasten harrastusten ohjaajina on myös ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti tekemisissä lasten kanssa, joten heidänkään joukosta ei luulisi lapsivihaajia suuresti löytyvän. Lasten vanhemmat ovat vastuussa siitä kenen seuraan lapsensa päästävät pitkiksi ajoiksi vapaa-ajalla ja jos harrastuksissa näyttäisi olevan ohjaajina lapsivihaaja-aikuisia, niin vanhemmat voivat siirtää lapsensa toisten aikuisten ohjattaviksi.
Jos vanhemmat itse tuntevat omassa elämässään lapsivihaajia, niin ei heidän tarvitse altistaa lapsiaan näiden ihmisten seuralle. Vanhemmat voiva päättää suojata lapsensa niiden ihmisten vaikutukselta, joita itse pitävät lapsivihaajina.
Jos lapsi kohtaa jonkun yksittäisen lapsivihaajan kerran elämässään jossakin kadulla, niin silloin altistus lapsivihalle jää hyvin lyhyeksi. Suurin osa kuitenkin suhtautuu lapsiin myönteisesti, joten harvat lapset edes ikinä kohtaavat lapsivihaajia.
Jos sen sijaan lasten omat vanhemmat ovat lapsivihaajia, niin sille ei valitettavasti kukaan ulkopuolinen voi mitään.
Jos toisten lasten vanhemmat vihaavat muiden lapsia, niin omia lapsiaan voi yrittää suojella heiltä.
Kaikki muut lapsivihaajat yleensä välttelevät paikkoja ja tilanteita, joissa on paikalla lapsia, joten heidän ja lasten kohtaamiset omien elämiensä poluilla ovat hyvin sattumanvaraisia ja lyhyitä. Ja kuten jo sanottu, vanhemmat voivat edelleenkin hyvin pitkälle ohjailla ja suojata oman lapsensa elämää ja minimoida mahdollisuudet lapsivihaajien kohtaamisille.
Eli mikä tässä siis on se ongelma lasten itsensä näkökulmasta katsottuna?
Vai ovatko lapsivihaajat sittenkin suurempi ongelma vain lapsia hankkineille aikuisille kuin lapsille itselleen?
Juuri tämä. Etenkin äideillä tuntuu olevan valtava tarve saada kehuja ja ihastelua lapselleen, eli käytännössä hänelle itselleen ja loukkaantuvat jos eivät sitä saa. Samat naiset ne ovat jotka ovat aikaisemmin tuutanneet somensa täyteen selfieitä laittavat nyt lastensa kuvia. Egonsa jatkeiden kuvia. Se on aikuiselle muutenkin hyväksyttävämpi ylpeilyn aihe kuin oma naama vaikka kyse on käytännössä samasta asiasta. Sitähän ne odottaa kommentteja että "Onpa söpö ja kaunis sydän sydän" , sama kuin ennen niiden selfieiden kohdalla.
Vielä kun joku mamma myöntäisi tämän rehellisesti, että joku pikkunarsismi siinä on taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Usein ihmiset vihaavat asioita, joita eivät itsessään siedä tai jotka puuttuvat heiltä itseltään.
Ehkä lapsia vihaavat eivät ole saaneet näyttää tunteitaan avoimesti omassa lapsuudessaan, eivät ole saaneet olla näkyviä. Siksi eivät siedä sitä lapsiltakaan. Liian kipeää.
He näkevät lapsiaan huomiovat ja rakastavat vanhemmat "maailman napojaan" paapovina lässyttäjinä, koska syvällä sisimmässään kokevat kateutta rakastavaa huomiota saavaa lasta kohtaan, kota vaille ovat jääneet. Eivät siedä heikkoutta ja tarvitsevuutta.
Jotkut ovat ehkä katkeria, kun eivät ole saaneet lapsia, mutta asia on haudattu niin syvälle, ettei se tule enää tiedostavaan mieleen ja oireilevat vihalla ja katkeruudella puhuen "pershetelmistä" yms.
Ei lapsista tarvitse erikseen pitää, mutta olen itsekin huomannut, että ihmiset, jotka julistavat vihaavansa lapsia ovat usein negatiivisia ja katkeran oloisia. Jotkut jopa aika epätasapainoisia.
Lapset ovat ihmisiä siinä missä muutkin, heillä on oikeus olla näkyviä ja kuuluvia yksilöitä, kuten meillä kaikilla. Huono kasvatus ei olelapsen syy ja siitä tulisi kohdistaa kritiikki vanhempaan eikä lapseen.
Aika moista kyökkipsykaa täällä. Inhosin jo omassa lapsuudessa äänekkäitä riehuja lapsia, jopa pelkäsin niitä ääniherkkänä. Aikuisena mulle on ihan sama kuka se on joka riehuu ja metelöi tai minkä ikäinen, yhtä lailla se ärsyttää ja häiritsee. Kyse on kuitenkin samasta asiasta, henkilö ei ota muita huomioon (joko ei osaa tai viitsi) ja sen sijaan vaatii muilta huomiota tai alistumaan hänen itseilmaisuunsa.
Yritän itse olla mahdollisimman paljon häiritsemättä muita ja toivon samaa myös muilta. Hankin sitten omakotitalon maalta jos on tarvetta huutaa, juosta ja tömistellä jatkuvasti. Tai jos kuulo huononee niin että on pakko puhua kailottamalla. Kunpa muutkin tekisivät niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihminen, joka vihaa lapsia, ei voi olla kokonaan paha" (W.C.Fields).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ihminen, joka vihaa lapsia, ei voi olla kokonaan paha" (W.C.Fields).
Hän onkin koomikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Halpaa työvoimaa vähän vanhempana
Halpaa, Suomessako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan lasten kiljumista. Nykyään sitä on yhä enemmän joka paikassa. Olen herkkäkorvainen, joten tuo on todellinen ongelma.
On eri asia, että ei pidä huonosti käyttäytyvistä lapsista kuin normaaleista lapsista.
Nykyään pidetään normaalina sitä, että lapset kiljuvat ja ”ilmaisevat itseään”.
Nykyään aika moni kokee, että hänellä (ja vain hänellä) on rajattamasti oikeuksia "ilmaista itseään". Oli sitten kyse lapsista tai aikuisen ikään ehtineistä elämäm koulun käyneistä.
En ole itse kovin luonnollinen lasten kanssa, vaikka heidän onnistumisen iloaan on mukava katsella. En tosin ole kovin luonnollinen alkuhetkeen aikuistenkaan kanssa, eli olen se jokaisen työpaikalla oleva vähän erillään muista oleva ystävällinen, mutta varautunut työkaveri, kenestä kukaan ei oikeasti tiedä oikein mitään.
Olen huomannut, että lapset ei usein oikein lähesty minua. Tarkkailevat kahvipöydässä ja itsekin usein vain nyökkäilen, koska tunnistan tilanteen kiusallisuuden. Harvoin keskusteltavat aiheet ovat sellaisia, että innostuin puhumaan niistä, sillä tiedän niistä vähän. Toki, jos jokin aihe sattuu kohdalle, osaan parhaimmillani yllättää puheliaisuudellani.
Tuttavapiirissäni on lapsi, joka kuulemani mukaan lähestyy kiinnostuneena usein niitä miehiä, jotka eivät oikein osaa olla lasten kanssa. Meistä lapsi lähestyy minua (olen siis nainen ja mieheni on itseäni sosiaalisempi/ ulospäin suuntautuneempi). Jotenkin koen tuen lapsen miellyttäväksi, koska hän haluaa tutustua minuun häntä kiinnostavilla asioilla, mitkä luonnollisesti on leluja. Vaikkei ne kiinnosta itseäni, minun on silti helppo ymmärtää häntä ja yrittää vähän katsella, että mitä hän tuo ja kysyä niistä... Taidamme olla yhtä outoja :D
En siis vihaa lapsia, enkä aikuisiakaan - koen vain useimmat ihmisiksi, joiden kanssa en löydä yhteistä keskusteltavaa. Lapsien yksilölliset piirteet alkavat tulla esille 2 vuoden ikäisenä, jota on mielenkiintoista seurata.
Toki minulla on myös ystäviä, mutta he ovat jo enemmän perhettä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisas vanhus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai muut kenellä on kokemuksia useista ihmisistä, jotka _vihaavat_ lapsia. Kerrotteko vielä meille muille ihan konkreettisesti miten näiden ihmisten lapsiviha teidän mielestänne on ilmennyt? Eli mitä he ovat tarkalleen ottaen sanoneet tai tehneet? Kiinnostaisi kuulla, koska en ole tavannut koskaan ketään kuka todella _vihaisi_ lapsia. En osaa kuvitella miten sellaiset ihmiset käyttäytyvät, miten he tuovat ilmi muille omaa lapsivihaansa sanoin ja teoin.
Onko todella näin, että kukaan ei osaa kertoa lapsivihaajien konkreettisia sanoja tai tekoja?
Aikana yli 30 vuotta sitten lasten vihaajat voivat purkaa vihantunteitaan lapsia kurittamalla, vanhemmilla oli kuritusoikeus lapsiinsa eli oikeus pahoinpidellä heitä.
Lasten kurittaminen ja kasvattaminen on ollut jo vuosikymmeniä kiellettyä. Siksi nykyaikaiset lapset osaavat kohdella muita ihmisiä ja eläimiä hyvin, eivätkä pahoinpitele avuttomassa asemassa olevia luontokappaleita tai mur haa muita ihmisiä. Nykyään lapset kunnioittavat muiden oikeuksia.
Mä oon aina miettinyt kun on olemassa esim. Ravinteleita joihin lapset ei saa tulla.. niin oisko ihan ok myös kieltää vaikkapa vanhusten asiointi ravintolassa. Musta se on vaan sairasta xD Ja toisaalta on ihan ok jos joku sanoo että ei pidä lapsista. Onko ok sanoa etten pidä keski-ikäisistä enkä halua niitä ravintolaani sikailemaan :)
Joka kuritta kasvaa... kirjoitti:
Viisas vanhus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai muut kenellä on kokemuksia useista ihmisistä, jotka _vihaavat_ lapsia. Kerrotteko vielä meille muille ihan konkreettisesti miten näiden ihmisten lapsiviha teidän mielestänne on ilmennyt? Eli mitä he ovat tarkalleen ottaen sanoneet tai tehneet? Kiinnostaisi kuulla, koska en ole tavannut koskaan ketään kuka todella _vihaisi_ lapsia. En osaa kuvitella miten sellaiset ihmiset käyttäytyvät, miten he tuovat ilmi muille omaa lapsivihaansa sanoin ja teoin.
Onko todella näin, että kukaan ei osaa kertoa lapsivihaajien konkreettisia sanoja tai tekoja?
Aikana yli 30 vuotta sitten lasten vihaajat voivat purkaa vihantunteitaan lapsia kurittamalla, vanhemmilla oli kuritusoikeus lapsiinsa eli oikeus pahoinpidellä heitä.
Lasten kurittaminen ja kasvattaminen on ollut jo vuosikymmeniä kiellettyä. Siksi nykyaikaiset lapset osaavat kohdella muita ihmisiä ja eläimiä hyvin, eivätkä pahoinpitele avuttomassa asemassa olevia luontokappaleita tai mur haa muita ihmisiä. Nykyään lapset kunnioittavat muiden oikeuksia.
Olet aivan oikeassa, lapset ovat nykyään todella hyvin käyttäytyviä aivan erilaisia kuin me aikoinaan.
Pidätkö puolisostasi?
Pidätkö lapsista?
Viisas vanhus kirjoitti:
Joka kuritta kasvaa... kirjoitti:
Viisas vanhus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai muut kenellä on kokemuksia useista ihmisistä, jotka _vihaavat_ lapsia. Kerrotteko vielä meille muille ihan konkreettisesti miten näiden ihmisten lapsiviha teidän mielestänne on ilmennyt? Eli mitä he ovat tarkalleen ottaen sanoneet tai tehneet? Kiinnostaisi kuulla, koska en ole tavannut koskaan ketään kuka todella _vihaisi_ lapsia. En osaa kuvitella miten sellaiset ihmiset käyttäytyvät, miten he tuovat ilmi muille omaa lapsivihaansa sanoin ja teoin.
Onko todella näin, että kukaan ei osaa kertoa lapsivihaajien konkreettisia sanoja tai tekoja?
Aikana yli 30 vuotta sitten lasten vihaajat voivat purkaa vihantunteitaan lapsia kurittamalla, vanhemmilla oli kuritusoikeus lapsiinsa eli oikeus pahoinpidellä heitä.
Lasten kurittaminen ja kasvattaminen on ollut jo vuosikymmeniä kiellettyä. Siksi nykyaikaiset lapset osaavat kohdella muita ihmisiä ja eläimiä hyvin, eivätkä pahoinpitele avuttomassa asemassa olevia luontokappaleita tai mur haa muita ihmisiä. Nykyään lapset kunnioittavat muiden oikeuksia.
Olet aivan oikeassa, lapset ovat nykyään todella hyvin käyttäytyviä aivan erilaisia kuin me aikoinaan.
Ainakin koskelassa
Kuka suojelisi meitä lapsista kärsijiä lasten vaikutusvallalta? Tässäkin ketjussa useampi on sanonut kärsivänsä lasten aiheuttamasta melusta ja levottomuudesta. Muutenkin kirjoitat, että suurin osa suhtautuu lapsiin myönteisesti. Mihin perustat väitteesi? Esim. itse en pidä mistään tietystä ikäryhmästä, vaan ihmisistä, jotka miellyttävät minua. Lapset sitä harvemmin tekevät, mutta se johtuu käytöksestä, ei iästä.