Lue keskustelun säännöt.
Kertoo jotakin ihmisen asenteesta elämään, jos ei pidä ollenkaan lapsista
Olen tätä miettinyt pitkän aikaa. Joskus tietysti tulee vastaan tilanteita missä lapset ärsyttää, oli sitten oma tai tuntematon lapsi. Se on ihan normaalia, koska lapset tietysti osaa olla äänekkäitä tai muuten vaan rasittavia.
Kuitenkin jos vihaa kaikkia lapsia jatkuvasti, kertoo se jotakin ihmisestä itsestään. Lapsethan ovat tulevaisuus, ja he merkitsevät toivoa ja elämän jatkumista. Ehkä lapsien vihaaminen siis tarkoittaa että ihminen ei halua nähdä hyvää tulevaisuutta, vaan on aika kyyninen. En vihaa ihmisiä jotka sanovat että vihaavat lapsia, se vaan on aika surullinen asenne elämään. Mitä olette mieltä?
Kommentit (477)
Vieraat lapset ovat ärsyttäviä. Miksi niistä täytyisi pitää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihreä siirtymä: abortteja, kereitä, väestön vaihto ja tuotanto alas. Kehitysmaasta > metsäksi > venäjän osaksi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään muuta kansanryhmää, jota ihmiset kohtelisivat yhtä avoimen rasistisesti kuin lapsia. Keneltä muulta ollaan julkisesti kieltämässä oikeus liikkua ja syödä ulkona, oikeus käydä uimahallissa, kirjastossa, kaupassa tai käyttää julkista liikennettä. Eikä kyse ole siitä, että lapset välttämättä edes metelöisivät tai käyttäytyisivät huonosti. Meillä lapsi piti muutama vuosi sitten ravintolassa korvista kiinni, kun aikuiset mesosivat pöydissään. Silti julkisessa keskustelussa kaikki lapsiperheet saisivat pysyä kotonaan poissa ravintoloista häiritsemästä.
Mun mielestä osassa näistäkin keskusteluissa mennään jo sillä rajalla, että onko kyse kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
En itsekään ymmärrä ihmisiä, jotka ärsyyntyvät kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Itseäni ei sen kummemmin häiritse lasten kiljunta tai juopon mölinä. Keskityn omiin juttuihin, ravintolassakin. Ei ole lapsia, eipä kyllä puliveivariakaan kotona. Hieman sietokykyä. En ole liikkeellä mentaliteetilla, että nyt mä oon täällä ja muiden syytä sopeutua. Sopeudun itse tilanteeseen jos ulkoilla pitää. Kaikkea kestää hetkisen ja sitten voi lähteä kotiin. Onko monikin joku ääniyliherkkä vai onko ego yliherkkä?
En pidä lapsista, en sitten yhtään. Silti yksi oma on. Varsinkin sellaset kovaääniset kakarat käy hermoon, maailmaan ääntä mahtuu mutta kun kaikki puhe on huutoa niin kyllä korpeaa. Miehen siskon perhe on tämmösiä huutopuhujia, niiden seuraa ei jaksa kun hetken kerrallaan.
Minä jaan lapset kahteen ryhmään.
On niitä ihania, jotka eivät ole pahantahtoisia, ilkeitä ja näsäviisaita, vaan käyttäytyvät fiksusti ja kohteliaasti. He ansaitsevat huomioni ja myös teen selväksi sen, että pidän kovasti paljon, kun ollaan ystävällisiä ja annetaan tilaa molemmin puolin, jos joudun jotenkin jossain yhteydessä tekemisiin. Hyvin kasvatetuista ja huomioonotetuista lapsista suorastaan huokuu ulospäin rauhallisuutta ja hyvää mieltä.
Toinen ryhmä on sitten nämä suuna ja päänä vanhempiensa päälle puhuvat pikkuvanhat ja pirulliset ilkkujat, jotka eivät kunnioita ketään, ei edes satavuotiasta vanhusta. Näiden kanssa et tule toimeen mitenkään, eli et hyvällä etkä pahalla. Jos he päättävät terrorisoida naapureita, niin ne tekevät sen, ja ihan ilman syytä. Naapurin söpö koira riittää ärsykkeeksi. Vanhempiensa kanssa kylään tullessakaan ei pystytä olemaan kunnolla, vaan kaadetaan vaivihkaa esim. mehulasi tai "kompastutaan" johonkin, mikä menee tietenkin rikki. Rääpitään pöydästä ihan ensimmäisenä herkut ja mennään paikkoihin minne ei saisi mennä.
Kokemusta on molemmista ryhmistä aika paljonkin. En puutu kenenkään lasten kasvatukseen, joten katson omaksi oikeudekseni olla olematta tekemisissä kenenkään jäkikasvun kanssa. En halua heitä virpomaan ovelleni, enkä silittelemään koiraani, en mitään muutakaan. Elän elämääni, eläköön muut omaansa ja pitäköön lapsensa omalla tontillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T: lapsirakas ja huomannut, että lapsirakkaat ihmiset ovat yleensä aika hyväosaisia kaikin puolin, elävät siellä elämän valoisammalla puolella
230 neliön OKT Uudellamaalla, kaksi autoa, kaksi moottoripyörää, lukuisia harrastuksia, lomat ulkomailla. Onnellinen parisuhde jossa on aikaa toiselle kun jalassa ei roiku joku kakara. Ei kovin huono-osaista.
Hauska, mulla nää samat JA lisäksi 4 lasta. Niin vaan meillä on erilaiset kyvyt organisoida elämään asioita jotka on meille tärkeitä. Jos tästä yhtälöstä ottaisin lapset pois, kaikki tämä materia tuntuisi todella turhalta.
Minä olen 70-vuotias. Ensimmäisen kerran kuulen, että joku on sitä mieltä, että lapsia vihataan.
Vanha sanontahan on: "Meidän lapset ja muiden kakarat", mutta ei kuitenkaan tarkoita lapsivihaa.
Ehkä sanonta pitää paikkansa tänäkin päivänä.
Ja kaikenlisäksi minä kuulun siihen "tunnekylmään" sukupolveen.
Eikö tänä päivänä asiat pitäisi olla toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T: lapsirakas ja huomannut, että lapsirakkaat ihmiset ovat yleensä aika hyväosaisia kaikin puolin, elävät siellä elämän valoisammalla puolella
230 neliön OKT Uudellamaalla, kaksi autoa, kaksi moottoripyörää, lukuisia harrastuksia, lomat ulkomailla. Onnellinen parisuhde jossa on aikaa toiselle kun jalassa ei roiku joku kakara. Ei kovin huono-osaista.
Hauska, mulla nää samat JA lisäksi 4 lasta. Niin vaan meillä on erilaiset kyvyt organisoida elämään asioita jotka on meille tärkeitä. Jos tästä yhtälöstä ottaisin lapset pois, kaikki tämä materia tuntuisi todella turhalta.
Niin, sillä toisella on varmaan sitten jotakin muuta, joka sinulta taas puuttuu. Ei siis pelkkää materiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole mitään muuta kuin seuraava sukupolvi. Heistä kasvaa ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikista muistakin. Se on luonnon laki ja sitä vastaan pullikointi on jotain niin järjenvastaista, että ei voi ymmärtää, miksi se nykyään on niin muodikasta. Luulen, että lapsia vihaavat eivät pohjimmiltaan kestä ajatusta, että heidän aikansa on joskus ohi ja uusi uljas sukupolvi toisensa jälkeen ottaa heidän paikkansa ravintoketjun huipulla.
Luulen, että olet väärässä. Lapset ovat sitten minusta ihan mukavaa seuraa, kun ovat aikuisia. Jos nyt tajuat, mikä tässä on erona.
Olipa pöljä kommentti. Miten niin väärässä? Tottahan tuo on, seuraava sukupolvi. Se on vain kestettävä, jos emme halua jäädä viimeisiksi lajimme edustajiksi. En tarkoita, että olisi pakko sietää huonoa käytöstä - siihen tulee puuttua, sillä kasvattamattomista lapsista ei tule muuta kuin kasvattamattomia aikuisia. Mutta normaalisti käyttäytyvien lasten ei pitäisi häiritä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sanat "vihaan lapsia" pääsee suustani istuttuani parikymmentä minuuttia bussissa itkevän lapsen kanssa (samalla kun lapsen vanhempi istuu vieressä nenä kiinni kännykässä) tai silloin kun porukassa olevat lapset huutelevat juuri opittuja kirosanoja kaikille ohikulkeville ihmisille, ihan vain huvin vuoksi.
Todellisuudessa en vihaa lapsia. Jos joku kysyy, vastaan "en hirveästi välitä lapsista" tai "en osaa olla lasten seurassa".
En ole tottunut lapsiin. Olen itse lapsista nuorin ja itseäni nuorempia serkkuja sain vasta teininä. Lapset jotka huomaa katukuvassa on lähinnä niitä, jotka käyttäytyvät huonoiten.
En toivo omia lapsia. Olen itsenäinen ja viihdyn omassa rauhassa. Tulen eroperheestä ja vaikka koen lapsuuteni olleen hyvä, en haluaisi jäädä yksin oman lapseni kanssa. Raskaus ja synnytys on jotain, mitä en halua kokea mistään hinnasta.
Ehdottaisin että sen sijaan että loukkaannuttaisiin kun joku sanoo "vihaan lapsia" osattaisiin ymmärtää mistä se johtuu. "Lapsivihan" takana voi olla negatiivisia kokemuksia tai jopa traumoja. Lisäksi erityisesti naisia, jotka eivät halua lapsia on aina haukuttu itsekkäiksi ja kyynisiksi. On mahtavaa jos koet lapsien saamisen ja kasvattamisen elämäsi tarkoitukseksi. Minulla ja monella muulla se ei ole niin. Enkä arvosta että meidät leimataan sen takia elämänhaluttomiksi lapsienvihaajiksi.
Aloittajan kysymykseen vastaan. Kyllä se kertoo, se kertoo että ihminen on itsenäinen, omaa oman tahdon ja osaa laittaa asiat tärkeys järjestykseen.
Eikä hankin lapsia vain sen takia että "täytyy niitä olla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan outo, mutta tulen usein paremmin toimeen lasten ja nuorten kanssa kuin aikuisten. Tykkään siitä, että lasten kanssa saa olla oma itsensä, nauttia elämästä ja pienistä asioista, nauraa ja olla innoissaan. Epätäydellisyyskin hyväksytään ja virheet annetaan anteeksi. Toisin kuin aikuisten kanssa mökötetään juoruamassa ja puhumassa pahaa muista.
Minulle tuottaa mielihyvää tieto että tapan solujen jatkumon joka alkoi miljardeja vuosia sitten ensimmäisestä solusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko se on kai sanoa, kun ketjun puolvälin jälkeen on saanut ”nauttia” lähinnä ”naisen tehtävä on hoivata ja synnyttää”, ”naiset ovat ansainneet saamansa vihan” ym. viesteistä:
#naisvihanäkyväksi
Samaa olen ihmetellyt itsekin. Mikä siinä onkin että naiset ovat niin ilkeitä toisilleen? Kysyin mieheltäni ja vastaavaa ei kuulemma koskaan näe miesten keskustelupalstoilla.
Siis, suurin osa noista kommenteistahan oli yhdeltä ja samalta *mieheltä*...
Ja totta hitossa miestenkin keskustelupalstoilla veetuillaan, ja vielä pahemmin – mutta vain ns. ”heikkoudesta”. (Kuten vaikkapa mainitusta hoivaavuudesta – tai sen tarpeesta.)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias. Ensimmäisen kerran kuulen, että joku on sitä mieltä, että lapsia vihataan.
Vanha sanontahan on: "Meidän lapset ja muiden kakarat", mutta ei kuitenkaan tarkoita lapsivihaa.
Ehkä sanonta pitää paikkansa tänäkin päivänä.Ja kaikenlisäksi minä kuulun siihen "tunnekylmään" sukupolveen.
Eikö tänä päivänä asiat pitäisi olla toisin.
Ehkä tuo lapsiviha on enemmän nuorempien sukupolvien juttu, koska itse olen kuullut useinkin tuollaista. Ihan suoraan on tullut kuultua että "vihaan lapsia", ja sitten tätä: "En pidä lapsista" ja lapseni ollessa vielä vauva sai vihaisia katseita jos pääsi pienikin ääni vaunuista. Joskus jopa joku sanoi että: "viekää nuo rääkyvät kakarat pois täältä" kun lapsi alkoi yllättäen itkemään kaupassa. Ja kyllähän tässäkin keskustelussa on tullut selväksi että Suomessa ei tällä hetkellä lapsista kauheasti pidetä. Heti kun siirtyy ulkomaille on vastaanotto täysin eri.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin että sen sijaan että loukkaannuttaisiin kun joku sanoo "vihaan lapsia" osattaisiin ymmärtää mistä se johtuu. "Lapsivihan" takana voi olla negatiivisia kokemuksia tai jopa traumoja. Lisäksi erityisesti naisia, jotka eivät halua lapsia on aina haukuttu itsekkäiksi ja kyynisiksi. On mahtavaa jos koet lapsien saamisen ja kasvattamisen elämäsi tarkoitukseksi. Minulla ja monella muulla se ei ole niin. Enkä arvosta että meidät leimataan sen takia elämänhaluttomiksi lapsienvihaajiksi.
Minkä takia pitäisi ymmärtää ketään, joka sanoo vihaavansa jotain ihmisryhmää? Minä ehdottaisin, että jos jotain on kommentoitava, niin käyttää vaikka niitä lievempiä ilmaisuja, kuten "en osaa olla lasten kanssa".
Toisekseen, suurimmalle osalle ihmisiä on ihan p*skan hailee, jos joku nainen ei halua lapsia. Toisin kuin moni luulee, tämä asia kiinnostanee vain kyseisen henkilön vanhempia ja mahdollisesti muita lähisukulaisia.
Kolmanneksi, kuka muka kokee lapsien saamisen ja kasvattamisen elämänsä tarkoitukseksi? Tuskin kukaan, tai sitten tällä ihmisellä on jotain pahasti vinossa. Kyllä ihmisen elämässä on aina monenlaisia tärkeitä asioita ja tavoitteita. Lapset ovat tärkeä osa, mutta vain osa elämän kokonaisuutta. Tuo on uskomattoman yleinen harhaluulo, että oma elämä pitäisi kokonaan unohtaa, jos hankkii lapsia. Jos joku näin todellakin tekee, niin ei se ole niille lapsillekaan hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias. Ensimmäisen kerran kuulen, että joku on sitä mieltä, että lapsia vihataan.
Vanha sanontahan on: "Meidän lapset ja muiden kakarat", mutta ei kuitenkaan tarkoita lapsivihaa.
Ehkä sanonta pitää paikkansa tänäkin päivänä.Ja kaikenlisäksi minä kuulun siihen "tunnekylmään" sukupolveen.
Eikö tänä päivänä asiat pitäisi olla toisin.Ehkä tuo lapsiviha on enemmän nuorempien sukupolvien juttu, koska itse olen kuullut useinkin tuollaista. Ihan suoraan on tullut kuultua että "vihaan lapsia", ja sitten tätä: "En pidä lapsista" ja lapseni ollessa vielä vauva sai vihaisia katseita jos pääsi pienikin ääni vaunuista. Joskus jopa joku sanoi että: "viekää nuo rääkyvät kakarat pois täältä" kun lapsi alkoi yllättäen itkemään kaupassa. Ja kyllähän tässäkin keskustelussa on tullut selväksi että Suomessa ei tällä hetkellä lapsista kauheasti pidetä. Heti kun siirtyy ulkomaille on vastaanotto täysin eri.
Niin. Minun lapseni oli pieni 70-luvulla. Hän ei rääkynyt kaupassa, eikä paljon muutkaan siihen aikaan. ( Tosin asuimme pikkukaupungissa). Harvemmin kävimme myös ravintoloissa. Kylässä ei riehuttu.
Ehkä lapsista oli silloin vähemmän vieraille haittaa. Ajat ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin että sen sijaan että loukkaannuttaisiin kun joku sanoo "vihaan lapsia" osattaisiin ymmärtää mistä se johtuu. "Lapsivihan" takana voi olla negatiivisia kokemuksia tai jopa traumoja. Lisäksi erityisesti naisia, jotka eivät halua lapsia on aina haukuttu itsekkäiksi ja kyynisiksi. On mahtavaa jos koet lapsien saamisen ja kasvattamisen elämäsi tarkoitukseksi. Minulla ja monella muulla se ei ole niin. Enkä arvosta että meidät leimataan sen takia elämänhaluttomiksi lapsienvihaajiksi.
Minkä takia pitäisi ymmärtää ketään, joka sanoo vihaavansa jotain ihmisryhmää? Minä ehdottaisin, että jos jotain on kommentoitava, niin käyttää vaikka niitä lievempiä ilmaisuja, kuten "en osaa olla lasten kanssa".
Toisekseen, suurimmalle osalle ihmisiä on ihan p*skan hailee, jos joku nainen ei halua lapsia. Toisin kuin moni luulee, tämä asia kiinnostanee vain kyseisen henkilön vanhempia ja mahdollisesti muita lähisukulaisia.
Kolmanneksi, kuka muka kokee lapsien saamisen ja kasvattamisen elämänsä tarkoitukseksi? Tuskin kukaan, tai sitten tällä ihmisellä on jotain pahasti vinossa. Kyllä ihmisen elämässä on aina monenlaisia tärkeitä asioita ja tavoitteita. Lapset ovat tärkeä osa, mutta vain osa elämän kokonaisuutta. Tuo on uskomattoman yleinen harhaluulo, että oma elämä pitäisi kokonaan unohtaa, jos hankkii lapsia. Jos joku näin todellakin tekee, niin ei se ole niille lapsillekaan hyväksi.
Kun tätä keskustelua luin, niin moni sanoi "elävänsä lapsilleen" ja että lapset antoivat heidän elämälleen tarkoituksen. Tottakai ovat äärilaitaa, mutta en maininnut siksi, että tuomitsisin heitä. Jos tuntee niin, se on ihan ok.
Ja kyllä, niitäkin ihmisiä on jotka tuomitsevat ihan tuntemattomia naisia, koska he ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Harvemmin sanovat päin naamaa, mutta vähintään ennakkoluuloja näistä naisista heillä on.
Niinkuin sanoin kommentissani, niin yleensä sanon "en osaa olla lasten seurassa" yms. Ja sitä, että kun suurin osa niistä ihmisistä jotka "vihaavat lapsia" ovat suutuksissaan niin sanoneet. Itsekin olet varmaan joskus sanonut "vihaan asiaa x" kun olet vihainen tai ärtynyt. Tai sitten he eivät vain ole tavanneet lapsia, jotka osaavat käyttäytyä.
Omistan koiria. Jotkut ihmiset vihaavat koiria. Se on minulle ihan sama, koska heidän ei tarvitse itse hankkia koiria. Ehkä joku koira on joskus purrut tai niitä pelkää muuten vaan. Kunhan eivät tule päin naamaa sanomaan "minä vihaan sinun koiriasi" tai ole väkivaltainen koiriani kohtaan. Sama on itselläni lapsia kohtaan. Vaikka joskus on tullut sanottua, että vihaan lapsia niin en kenellekään sano "vihaan sinun lapsiasi" tai ketään lasta lähde pahoinpitelemään.
En myöskään miellä lapsia samalla tavalla ihmisryhmäksi kuin esim. seksuaalivähemmistöjä, tummaihoisia tai kehitysvammaisia. Lapset kuitenkaan eivät ole ikuisesti lapsia.
Ulkomailla esim. Espanjassa, Italiassa ja Thaimaassa kaikki tuntuivat rakastavan lapsiani. Tuntemattomat ihmiset lähestyivät hymyillen lapsiamme ja halusivat leikittää ja kehuivat heidän söpöyttään bussissa tai keskellä katua. Ravintolassa aina huomioivat lapset ilahtuneesti ja leikittäen. Suomessa lähinnä joku kadulla kävellyt juoppo kehui kerran lastani ja otti kontaktia omien tuttavien lisäksi. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
Sääli, että se ei tunnu auttaneen sinun tapauksessasi.