Lue keskustelun säännöt.
Kertoo jotakin ihmisen asenteesta elämään, jos ei pidä ollenkaan lapsista
Olen tätä miettinyt pitkän aikaa. Joskus tietysti tulee vastaan tilanteita missä lapset ärsyttää, oli sitten oma tai tuntematon lapsi. Se on ihan normaalia, koska lapset tietysti osaa olla äänekkäitä tai muuten vaan rasittavia.
Kuitenkin jos vihaa kaikkia lapsia jatkuvasti, kertoo se jotakin ihmisestä itsestään. Lapsethan ovat tulevaisuus, ja he merkitsevät toivoa ja elämän jatkumista. Ehkä lapsien vihaaminen siis tarkoittaa että ihminen ei halua nähdä hyvää tulevaisuutta, vaan on aika kyyninen. En vihaa ihmisiä jotka sanovat että vihaavat lapsia, se vaan on aika surullinen asenne elämään. Mitä olette mieltä?
Kommentit (477)
En ole koskaan kokenut naisena halua tai hinkua hankkia lapsia, vähän on kuitenkin sellainen olo että paine hankkia lapsia tulee muualta ja se ei ole sitä mitä minä haluan. Olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista enkä koe olevani traaginen tapaus, ellei traagiseksi tapaukseksi lasketa ihmistä joka on kaikin puolin onnellinen ja tyytyväinen. Lisäksi todennäköisesti lapsellani tulisi olemaan geneettisiä sairauksia ja en halua kenellekkään samoja sairauksia joita itsellä on. Olenko siis itsekäs kun en hanki lasta? En omasta mielestäni. En mä myöskään koe vihaavani lapsia, en pidä ihmisistä ylipäätään ja viihdyn vain tiettyjen ihmisten seurassa, tämäkään ei tee minusta mitään onnetonta laitapuolen kulkijaa, joka ei tiedä mitä menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin että sen sijaan että loukkaannuttaisiin kun joku sanoo "vihaan lapsia" osattaisiin ymmärtää mistä se johtuu. "Lapsivihan" takana voi olla negatiivisia kokemuksia tai jopa traumoja. Lisäksi erityisesti naisia, jotka eivät halua lapsia on aina haukuttu itsekkäiksi ja kyynisiksi. On mahtavaa jos koet lapsien saamisen ja kasvattamisen elämäsi tarkoitukseksi. Minulla ja monella muulla se ei ole niin. Enkä arvosta että meidät leimataan sen takia elämänhaluttomiksi lapsienvihaajiksi.
Minkä takia pitäisi ymmärtää ketään, joka sanoo vihaavansa jotain ihmisryhmää? Minä ehdottaisin, että jos jotain on kommentoitava, niin käyttää vaikka niitä lievempiä ilmaisuja, kuten "en osaa olla lasten kanssa".
Toisekseen, suurimmalle osalle ihmisiä on ihan p*skan hailee, jos joku nainen ei halua lapsia. Toisin kuin moni luulee, tämä asia kiinnostanee vain kyseisen henkilön vanhempia ja mahdollisesti muita lähisukulaisia.
Kolmanneksi, kuka muka kokee lapsien saamisen ja kasvattamisen elämänsä tarkoitukseksi? Tuskin kukaan, tai sitten tällä ihmisellä on jotain pahasti vinossa. Kyllä ihmisen elämässä on aina monenlaisia tärkeitä asioita ja tavoitteita. Lapset ovat tärkeä osa, mutta vain osa elämän kokonaisuutta. Tuo on uskomattoman yleinen harhaluulo, että oma elämä pitäisi kokonaan unohtaa, jos hankkii lapsia. Jos joku näin todellakin tekee, niin ei se ole niille lapsillekaan hyväksi.
Kun tätä keskustelua luin, niin moni sanoi "elävänsä lapsilleen" ja että lapset antoivat heidän elämälleen tarkoituksen. Tottakai ovat äärilaitaa, mutta en maininnut siksi, että tuomitsisin heitä. Jos tuntee niin, se on ihan ok.
Ja kyllä, niitäkin ihmisiä on jotka tuomitsevat ihan tuntemattomia naisia, koska he ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Harvemmin sanovat päin naamaa, mutta vähintään ennakkoluuloja näistä naisista heillä on.
Niinkuin sanoin kommentissani, niin yleensä sanon "en osaa olla lasten seurassa" yms. Ja sitä, että kun suurin osa niistä ihmisistä jotka "vihaavat lapsia" ovat suutuksissaan niin sanoneet. Itsekin olet varmaan joskus sanonut "vihaan asiaa x" kun olet vihainen tai ärtynyt. Tai sitten he eivät vain ole tavanneet lapsia, jotka osaavat käyttäytyä.
Omistan koiria. Jotkut ihmiset vihaavat koiria. Se on minulle ihan sama, koska heidän ei tarvitse itse hankkia koiria. Ehkä joku koira on joskus purrut tai niitä pelkää muuten vaan. Kunhan eivät tule päin naamaa sanomaan "minä vihaan sinun koiriasi" tai ole väkivaltainen koiriani kohtaan. Sama on itselläni lapsia kohtaan. Vaikka joskus on tullut sanottua, että vihaan lapsia niin en kenellekään sano "vihaan sinun lapsiasi" tai ketään lasta lähde pahoinpitelemään.
En myöskään miellä lapsia samalla tavalla ihmisryhmäksi kuin esim. seksuaalivähemmistöjä, tummaihoisia tai kehitysvammaisia. Lapset kuitenkaan eivät ole ikuisesti lapsia.
Hyvä, että tämä on vihdoinkin nostettu esille. Lapsia ei todellakaan pidä mieltää samalla tavalla ihmisryhmäksi kuin esimerkiksi eri vähemmistöjä. Aivan kuten tuossa kirjoitettiin, lapset eivät ole ikuisesti lapsia. Kyse on vain suhteellisen lyhyestä ikävaiheesta. Ja toiseksi, kaikki ovat olleet joskus lapsia, joten lapsuus ei ole pysyvä määrite kenellekään. Sen sijaan vaikkapa tummaihoiset ovat aina olleet tummaihoisia ja tulevat aina sitä myös olemaan. Lisäksi kaikki eivät ole olleet tummaihoisia, kaikilla ei ole siitä kokemusta, mutta kaikilla on kokemusta lapsena olemisesta. Onkin varsin typerää verrata lapsia ihmisryhmänä vähemmistöhin ja puhua lapsivihasta samalla retoriikalla kuin yhteiskunnassta puhutaan muukalaisvihasta tai naisvihasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Halpaa työvoimaa vähän vanhempana
Todellakin! Mun 17-v poika tuolla hioo just yhden makuuhuoneen lattiaa, aika paljon halvemmaksi tulee hän kuin ammattilainen.
Ja kyllä, osaa homman ja hyvää jälkeä tulee, hioi oman huoneensa lattian vuosi sitten.
Muutenkaan nämä pällit ei tajua, että lapset kasvaa. Mulla on kolme aivan mahtavaa teiniä, joiden kanssa voi tehdä ihan mitä vaan, ja ovat ihan parasta seuraa. Tosin olivat sitä kyllä jo pieninä lapsina.
No jaa itse en ihan sitten taas ymmärrä ajatusta siitä, että lapset olisivat se elämän päämäärä ja jotenkin ihmeellinen juttu. Kun joku sanoo suurimmaksi saavutuksekseen lapsen, niin pidän häntä kyllä tyhmänä. Ei se ole mikään saavutus. Eikä lapsissa ole mitään yliluonnollisen mahtavaa jota pitäisi pitää kuin kukkaa kämmenellä. Ihmisen jälkeläinen joka pitää opettaa tavoille. Häiriköt ja hullut lukitaan laitoksiin pois muiden tieltä ja harmia aiheuttamasta.
Vierailija kirjoitti:
No jaa itse en ihan sitten taas ymmärrä ajatusta siitä, että lapset olisivat se elämän päämäärä ja jotenkin ihmeellinen juttu. Kun joku sanoo suurimmaksi saavutuksekseen lapsen, niin pidän häntä kyllä tyhmänä. Ei se ole mikään saavutus. Eikä lapsissa ole mitään yliluonnollisen mahtavaa jota pitäisi pitää kuin kukkaa kämmenellä. Ihmisen jälkeläinen joka pitää opettaa tavoille. Häiriköt ja hullut lukitaan laitoksiin pois muiden tieltä ja harmia aiheuttamasta.
Oletko tyhmä? Tottakai se lapsen kehittyminen hedelmöityshetkestä ihmiseksi on mahtavampi ja ihmeellisempi tapahtuma kuin mitä tiede koskaan pystyy keinotekoisesti edes tulevaisuudessa tekemään. Siirtokunta Marsissa ei ole mitään lapsen syntymään verrattuna.
Tavoille heidät toki pitää opettaa eli remmiä vaan niin että perse raikaa, nämä nykykermaperseet ovat unohtaneet vanhan viisauden kuka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Ja kyse ei ole väkivallasta eikä pahoinpitelystä vaan kasvatuksesta. Se mitä kermaperseiden kurittomat kakarat tekevät on väkivaltaa ja pahoinpitelyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kuritta kasvaa... kirjoitti:
Viisas vanhus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai muut kenellä on kokemuksia useista ihmisistä, jotka _vihaavat_ lapsia. Kerrotteko vielä meille muille ihan konkreettisesti miten näiden ihmisten lapsiviha teidän mielestänne on ilmennyt? Eli mitä he ovat tarkalleen ottaen sanoneet tai tehneet? Kiinnostaisi kuulla, koska en ole tavannut koskaan ketään kuka todella _vihaisi_ lapsia. En osaa kuvitella miten sellaiset ihmiset käyttäytyvät, miten he tuovat ilmi muille omaa lapsivihaansa sanoin ja teoin.
Onko todella näin, että kukaan ei osaa kertoa lapsivihaajien konkreettisia sanoja tai tekoja?
Aikana yli 30 vuotta sitten lasten vihaajat voivat purkaa vihantunteitaan lapsia kurittamalla, vanhemmilla oli kuritusoikeus lapsiinsa eli oikeus pahoinpidellä heitä.
Lasten kurittaminen ja kasvattaminen on ollut jo vuosikymmeniä kiellettyä. Siksi nykyaikaiset lapset osaavat kohdella muita ihmisiä ja eläimiä hyvin, eivätkä pahoinpitele avuttomassa asemassa olevia luontokappaleita tai mur haa muita ihmisiä. Nykyään lapset kunnioittavat muiden oikeuksia.
Ai niinkuin Vallilassa ja Koskelassa?
Mies5438 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Ihminen joka ei tuota jälkeläisiä on lähes traagisinta mitä voin kuvitella. Mitään ei jää jälkeen kun pannaan multiin. Äärettömän surullista. Egosentrisen, hedonistisen elämän elämiseen lapsettomuus antaa enemmän mahdollisuuksia mutta kyllä lapsettomat vanhat vihaiset kurpat on surullisia tapauksia. Ei sellaista kohtaloa toivoisi kenellekään.
Ei ne jaksa edes koiransa ulosteita kerätä kun ovat niin elämään kyllästyneitä.
Ihminen joka suoltaa jalkapallojoukkueellisen lapsia huostaanotettaviksi on minusta traagisempi. Miksi tehdä lisää, kun entisistäkään ei pidetä huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa ei ole huutamatonta mukulaa, ei haistamatonta koiran per settä. Näin sanoi mummoni aikoinaan.
Jokainen teistäkin on 100% varmasti aiheuttanut lapsena julkisesti meteliä. Ihan turha lässyttää jotain kasvatussoopaa.
Vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu lapsi, niin joskus se väkisin huutaa tai itkee väärässä paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla esim. Espanjassa, Italiassa ja Thaimaassa kaikki tuntuivat rakastavan lapsiani. Tuntemattomat ihmiset lähestyivät hymyillen lapsiamme ja halusivat leikittää ja kehuivat heidän söpöyttään bussissa tai keskellä katua. Ravintolassa aina huomioivat lapset ilahtuneesti ja leikittäen. Suomessa lähinnä joku kadulla kävellyt juoppo kehui kerran lastani ja otti kontaktia omien tuttavien lisäksi. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
Onko sun mielestä siis ongelma että tuntemattomat ihmiset ei pysähdy joka paikassa kehumaan ja ihastelemaan _sun_ lapsia?
Miksi tuo vaikuttaisi syntyvyyteen? ”No en mä halua lapsia kun ihmiset ei kadulla parveile kehumassa Liisan muksuja :(((”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla esim. Espanjassa, Italiassa ja Thaimaassa kaikki tuntuivat rakastavan lapsiani. Tuntemattomat ihmiset lähestyivät hymyillen lapsiamme ja halusivat leikittää ja kehuivat heidän söpöyttään bussissa tai keskellä katua. Ravintolassa aina huomioivat lapset ilahtuneesti ja leikittäen. Suomessa lähinnä joku kadulla kävellyt juoppo kehui kerran lastani ja otti kontaktia omien tuttavien lisäksi. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
”Tuntuivat rakastavan” ei tarkoita että rakastivat. Sinun tehtäväsi on rakastaa, huolehtia ja kasvattaa lapsesi. Muut ihmiset eivät yleisesti ottaen ole kovinkaan kiinnostuneita toisten lapsista. Miksi pitäisi olla? Eihän niitä lapsia muiden ihasteltavaksi kai tehdä?
Happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista.
Nehän on oikeastikin happamia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista.
Nehän on oikeastikin happamia.
Siksipä kettu niin sanoikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se asenne on? Mukavuuden halu? Rauhan rakastaminen? Aikuisessa fiksussa seurassa viihtyminen? Nautiskelu?
Onko se sitten jotenkin huono tai väärä asenne elämää kohtaan?
Minun mielestäni harrastusrumbassa ja Prisma-elämässä ei ole kyllä mitään erityisen ihailtaa elämän asennetta.
Tuu kuuntelemaan tuota yläkerran huutajapentua, jolle kaikki on annettu periksi ja jos ei jotain saa, niin huutoa ja ulinaa kuuluu koko päivän. Tee tässä sitten etätöitä. Ja kyllä, vihaan kakaroita sydämeni pohjasta. Manipuloivia, ärsyttäviä, koronan kantajia, koko ajan yrjöämässä tai takapuoli valskaa kihomadoista tai pää täistä. Kuka hitto haluaa tollasilla elämänsä pilata???
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla esim. Espanjassa, Italiassa ja Thaimaassa kaikki tuntuivat rakastavan lapsiani. Tuntemattomat ihmiset lähestyivät hymyillen lapsiamme ja halusivat leikittää ja kehuivat heidän söpöyttään bussissa tai keskellä katua. Ravintolassa aina huomioivat lapset ilahtuneesti ja leikittäen. Suomessa lähinnä joku kadulla kävellyt juoppo kehui kerran lastani ja otti kontaktia omien tuttavien lisäksi. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
Miksi ihmeessä mun pitäisi kehua sun pentua kadulla? Senkö takia sen pukkasit ulos? Luuletko olevasi jotenkin ainutkertainen maailmassa, kun olet saanut pennun tehtyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias. Ensimmäisen kerran kuulen, että joku on sitä mieltä, että lapsia vihataan.
Vanha sanontahan on: "Meidän lapset ja muiden kakarat", mutta ei kuitenkaan tarkoita lapsivihaa.
Ehkä sanonta pitää paikkansa tänäkin päivänä.Ja kaikenlisäksi minä kuulun siihen "tunnekylmään" sukupolveen.
Eikö tänä päivänä asiat pitäisi olla toisin.Ehkä tuo lapsiviha on enemmän nuorempien sukupolvien juttu, koska itse olen kuullut useinkin tuollaista. Ihan suoraan on tullut kuultua että "vihaan lapsia", ja sitten tätä: "En pidä lapsista" ja lapseni ollessa vielä vauva sai vihaisia katseita jos pääsi pienikin ääni vaunuista. Joskus jopa joku sanoi että: "viekää nuo rääkyvät kakarat pois täältä" kun lapsi alkoi yllättäen itkemään kaupassa. Ja kyllähän tässäkin keskustelussa on tullut selväksi että Suomessa ei tällä hetkellä lapsista kauheasti pidetä. Heti kun siirtyy ulkomaille on vastaanotto täysin eri.
Niin. Minun lapseni oli pieni 70-luvulla. Hän ei rääkynyt kaupassa, eikä paljon muutkaan siihen aikaan. ( Tosin asuimme pikkukaupungissa). Harvemmin kävimme myös ravintoloissa. Kylässä ei riehuttu.
Ehkä lapsista oli silloin vähemmän vieraille haittaa. Ajat ovat muuttuneet.
On todella huolestuttavaa jos pieni lapsi ei koskaan itke. Se kertoo siitä että lapsen tarpeisiin ei ole vastattu, ja lapsi ei enää edes yritä kertoa jos on esimerkiksi nälkä/kuuma/kylmä/vaippa märkänä. Jos ei osaa vielä puhua, itku on ainut keino ilmaista että jokin on hätänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on merkitystä mitä ajattelen lapsista, koska kun kuolen niin millään ei ole mitään väliä.
Juuri tuollaista elämänasennetta tarkoitin. Millään ei ole mitään merkitystä, koska kaikki me kuollaan kuitenkin. Omasta mielestäni elämä on siitä huolimatta merkityksellistä, vaikka kuoleman jälkeen ei luultavasti ole mitään. Haluaisin että oman kuoleman jälkeenkin läheisilläni ja heidän läheisillään olisi hyvää ja merkityksellistä elämää, ja että ihmiskunta jatkaisi eloaan.
Kyyninen ihminen on kyyninen oli lapsia tai ei, vihasi niitä tai ei. Voi olla että jos on vihainen elämälle, on helpommin vihainen myös lapsille ja muille ihmisille. Tai sitten ei. En saa millään kiinni miten revit juuri lasten vihaamisen tuohon tapaukseen.
"Haluaisin että oman kuoleman jälkeenkin läheisilläni ja heidän läheisillään olisi hyvää ja merkityksellistä elämää, ja että ihmiskunta jatkaisi eloaan" - läheisilläsi on varmasti hyvä ilman lapsiasikin, ja ihmiskunta nyt kyllä jatkaa eloaan ylikansoittuneella ja voimavarat loppuunkäyttävällä pallolla vielä pitkään.
Minä en vihaa lapsia ja pidänkin läheisteni lapsista, haluan kuitenkin elää pääasiassa itselleni, siksi olen naimisissa oleva vela, samoin mieheni. Ap:na lähtisin ennemmin miettimään miksi hän tuomitsee ja vetää yleistävät johtopäätökset ihmisistä jotka ei pidä tai halua lapsia, se on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen asia, ja mitä se kertoo hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias. Ensimmäisen kerran kuulen, että joku on sitä mieltä, että lapsia vihataan.
Vanha sanontahan on: "Meidän lapset ja muiden kakarat", mutta ei kuitenkaan tarkoita lapsivihaa.
Ehkä sanonta pitää paikkansa tänäkin päivänä.Ja kaikenlisäksi minä kuulun siihen "tunnekylmään" sukupolveen.
Eikö tänä päivänä asiat pitäisi olla toisin.Ehkä tuo lapsiviha on enemmän nuorempien sukupolvien juttu, koska itse olen kuullut useinkin tuollaista. Ihan suoraan on tullut kuultua että "vihaan lapsia", ja sitten tätä: "En pidä lapsista" ja lapseni ollessa vielä vauva sai vihaisia katseita jos pääsi pienikin ääni vaunuista. Joskus jopa joku sanoi että: "viekää nuo rääkyvät kakarat pois täältä" kun lapsi alkoi yllättäen itkemään kaupassa. Ja kyllähän tässäkin keskustelussa on tullut selväksi että Suomessa ei tällä hetkellä lapsista kauheasti pidetä. Heti kun siirtyy ulkomaille on vastaanotto täysin eri.
Niin. Minun lapseni oli pieni 70-luvulla. Hän ei rääkynyt kaupassa, eikä paljon muutkaan siihen aikaan. ( Tosin asuimme pikkukaupungissa). Harvemmin kävimme myös ravintoloissa. Kylässä ei riehuttu.
Ehkä lapsista oli silloin vähemmän vieraille haittaa. Ajat ovat muuttuneet.On todella huolestuttavaa jos pieni lapsi ei koskaan itke. Se kertoo siitä että lapsen tarpeisiin ei ole vastattu, ja lapsi ei enää edes yritä kertoa jos on esimerkiksi nälkä/kuuma/kylmä/vaippa märkänä. Jos ei osaa vielä puhua, itku on ainut keino ilmaista että jokin on hätänä.
Lainaamasi kirjoittaja puhuu kaupassa rääkymisestä ja kylässä riehumisesta. Sinä vedät johtopäätöksen, että pieni lapsi ei koskaan itke. Luetun ymmärtämisen taso ei kaikilla häikäise.
Jos joku tuntematon kävelisi kadulla vastaan ja yrittäisi leikkiä lesteni kanssa soittaisin poliisit