Miksi sinusta ei olisi mielenterveystyöhän?
Kommentit (44)
Potilaat ei tykkäis ja tulis vaan valituksia
Koska kilahtaisin heti, jos joku huutaisi tai yrittäisi käydä päälle.
Olen itse mielenterveysongelmainen niin varmaan tekisi hyvää sekä minulle että asiakkaille.
En ymmärrä psyykkisiä asioita. Sanoisin varmaan masentuneelle "Älä sure, anna hevosen surra kun sillä on isompi pää".
Olen sairaanhoitaja ja käynyt opintoihin kuuluvat psykan harjoittelut. Psykan puoli kiinnosti kovasti, mutta harjoittelussa totesin että en ole oikein keskustelevaa sorttia. Olen äärimmäisen hyvä kuuntelija, mutta oon huono viemään keskustelua eteen päin ja esittämään hyviä kysymyksiä, jotka rohkaisisi asiakasta puhumaan. Olen itse hieman ujo ja varautunut, joten mietin aina tosi tarkkaan mitä suustani päästän ja mitä kehtaan kysyä. Toki tämäkin on hyvä ominaisuus, ettei herkälle ja herkässä tilassa olevalle ihmiselle töksäytä mitä sattuu, mutta liika on liikaa. :D Minun kanssa kävisi niin, että istuttais asiakkaan kanssa tuppisuina molemmat kiusaantueen hiljaisuuden vallitessa. :D
Löysin vahvuuteni kirurgian puolelta vuodeosastotyöstä, jossa korostuu enemmän tekeminen toki potilaan kuuntelun ja vuorovaikutuksen ohella.
Koska en useinkaan jaksaisi uskoa että potilaan asiat paranisivat. En olisi hyvä hoitaja vaan kyyninen.
Ehkä olisi, mutta ratkaisukeskeisenä ihmisenä en kestäisi jos joku ei ottaisi neuvoista vaarin ja vain jatkaisi itsetuhoista elämää. En jaksaisi ymmärtää jatkuvasti jos ei halua itse parantaa omaa oloaan ja elämää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä psyykkisiä asioita. Sanoisin varmaan masentuneelle "Älä sure, anna hevosen surra kun sillä on isompi pää".
Reps 😅. Mut tuohan on oikeasti hyvä neuvo!
Olen liian kunnianhimoinen ja ahne. Sikäli siis minusta olisi vain psykiatrisen sairaalan ylilääkäriksi.
En ymmärrä terapiaa ja sitä miten joku voi kuvitella että vieras ihminen voi ratkaista toisen ongelmat. Kyllä jokainen tietää mistä ne ongelmat johtuu, pitää vain itse miettiä niihin ratkaisuja. Eri asia jonkun onnettomuuskriisin puinti, saa puhua ja käydä läpi juuri siitä tapauksesta, mutta huono lapsuus tai muu menneisyyden juttu, niin miksi avata haavoja ja piehtaroida niissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja ja käynyt opintoihin kuuluvat psykan harjoittelut. Psykan puoli kiinnosti kovasti, mutta harjoittelussa totesin että en ole oikein keskustelevaa sorttia. Olen äärimmäisen hyvä kuuntelija, mutta oon huono viemään keskustelua eteen päin ja esittämään hyviä kysymyksiä, jotka rohkaisisi asiakasta puhumaan. Olen itse hieman ujo ja varautunut, joten mietin aina tosi tarkkaan mitä suustani päästän ja mitä kehtaan kysyä. Toki tämäkin on hyvä ominaisuus, ettei herkälle ja herkässä tilassa olevalle ihmiselle töksäytä mitä sattuu, mutta liika on liikaa. :D Minun kanssa kävisi niin, että istuttais asiakkaan kanssa tuppisuina molemmat kiusaantueen hiljaisuuden vallitessa. :D
Löysin vahvuuteni kirurgian puolelta vuodeosastotyöstä, jossa korostuu enemmän tekeminen toki potilaan kuuntelun ja vuorovaikutuksen ohella.
Sama. Mielenterveys chäteissä pärjään paremmin :D
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä terapiaa ja sitä miten joku voi kuvitella että vieras ihminen voi ratkaista toisen ongelmat. Kyllä jokainen tietää mistä ne ongelmat johtuu, pitää vain itse miettiä niihin ratkaisuja. Eri asia jonkun onnettomuuskriisin puinti, saa puhua ja käydä läpi juuri siitä tapauksesta, mutta huono lapsuus tai muu menneisyyden juttu, niin miksi avata haavoja ja piehtaroida niissä.
Voisiko olla, että kaipaa juurikin kannustusta ja tukea, jos on niitä ilman jäänyt. Ratkaisujen tekoa myös helpottaa, jos saa keskustella niistä jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä terapiaa ja sitä miten joku voi kuvitella että vieras ihminen voi ratkaista toisen ongelmat. Kyllä jokainen tietää mistä ne ongelmat johtuu, pitää vain itse miettiä niihin ratkaisuja. Eri asia jonkun onnettomuuskriisin puinti, saa puhua ja käydä läpi juuri siitä tapauksesta, mutta huono lapsuus tai muu menneisyyden juttu, niin miksi avata haavoja ja piehtaroida niissä.
Voisiko olla, että kaipaa juurikin kannustusta ja tukea, jos on niitä ilman jäänyt. Ratkaisujen tekoa myös helpottaa, jos saa keskustella niistä jonkun kanssa.
Mut eihän terapeutit keskustele, ne vain kuuntelee.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä psyykkisiä asioita. Sanoisin varmaan masentuneelle "Älä sure, anna hevosen surra kun sillä on isompi pää".
Minulla on vähän sma. En ymmärrä miten elämisestä tulee niin vaikraa joillekin ja miten ei selviä mistään itsenäisesti.
Kun sisäistää sanonnan helvetti on toiset ihmiset, johan helpottaa. Kun ei odota muuta kuin typeryyttä ja tyhmyyttä ei pety.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä terapiaa ja sitä miten joku voi kuvitella että vieras ihminen voi ratkaista toisen ongelmat. Kyllä jokainen tietää mistä ne ongelmat johtuu, pitää vain itse miettiä niihin ratkaisuja. Eri asia jonkun onnettomuuskriisin puinti, saa puhua ja käydä läpi juuri siitä tapauksesta, mutta huono lapsuus tai muu menneisyyden juttu, niin miksi avata haavoja ja piehtaroida niissä.
Voisiko olla, että kaipaa juurikin kannustusta ja tukea, jos on niitä ilman jäänyt. Ratkaisujen tekoa myös helpottaa, jos saa keskustella niistä jonkun kanssa.
Mut eihän terapeutit keskustele, ne vain kuuntelee.
Itselle tuollainen olisi kammottavaa. Ujona ja hiljaisena joutuisin väkisin pitämään monologia terapeutin nyökytellessä, ja jos terapia ei edistyisi, niin terapeutti nostaisi kädet pystyyn 😅
No?