Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä kolmekymppisistä tuntuu joita luullaan aina lapseksi?
02.04.2021 |
Täällä oli ketju muiden virheistä ikääsi koskien, mutta entä jos se on päivittäistä? Tuntuu jo jotenkin epätodelliselta. Esim.
Jos maksan käteisellä bussissa pyrin aina antamaan isomman rahan eikä tasarahaa, sillä poikkeuksetta joka ikinen kerta silloin minulle myydään lastenlippu.
18-vuotias tyttö kysyi minulta lässyttävällä äänellä yläasteen nykyisistä opettajista, kun selvisi että olemme käyneet samaa koulua.
Vuotta nuorempi esimies pelotteli alemman tason työstä työhaastattelussa ja sanoi että nuorimmatkin työntekijät ovat jo kuitenkin pitkällä opinnoissaan (olin valmistunut, mitenhän alun perin päädyin sinne jos ei edes lukenut hakemusta).
16-vuotiaan pikkuveljeni kaverit olivat naureskelleet veljelleni siitä ettei asuntoon ole mahtunut hänen pikkusiskolleen edes omaa sänkyä, kun eivät tajunneet 30-vuotiaan asuvan jo jossain muualla.
Minulta kysyttiin uutena työntekijänä miten pääsen kulkemaan. "Niin ei kai sulla vielä ajokorttia ole."
Seisoin kaljakärryn kanssa jossa oli useampi lava alkoholia. Lähistöllä jutustellut nainen vaikeni ja alkoi tuijottamaan. Sitten sanoi kovaan ääneen kuin minun olisi tarkoitus kuulla: "18-vuotta on ihan liian matala ikäraja. Se johtaa vain lasten ryyppäämiseen."
Teinitytöt seisoivat edessäni kassajonossa ja joku heistä huomasi minut ja kaljaostokseni. Alkoi kova supatus ja jokainen vuorollaan kääntyi katsomaan. Jäivät vielä kassan lähelle tuijottamaan maksamistani. Tuijottivat hiljaa kun pakkasin ja kävelin ohi. Sitten alkoi taas kova pölinä josta erottui "muka 18".
Parturi kysyi millä luokalla olen ja kun sanoin etten opiskele enää alkoi paasaamaan kuinka hänkin minun iässäni halusi tehdä kaikkea muuta kuin opiskella mutta kyllä se opiskelu vain kannattaa.
Kolme vuotta nuoremman poikaystäväni isoäiti otti pojan puhutteluun liian nuoriin sekaantumisesta. Kyttää minua edelleen ja tuhahtelee kuinka seurusteluhommat aloitetaan "nykyään niin aikaisin".
Isäni työkaverit olivat ottaneet puheeksi meidät nähtyään kuinka on hassua että heillä on jo yli kolmekymppisiä lapsia vaikka ovat saman ikäisiä isäni kanssa ja isälläni on vasta pieni koululainen.
Nuorempi työntekijä jota tulin sijaistamaan ihmetteli miten minä voin olla hänen sijaisensa ja alkoi kyselemään kiinnostuneena nykyisestä lukion kurssitarjonnasta ja että olenko opiskellut paljon myös lukiokurssien ulkopuolista asiaa itsenäisesti.
Tapasin 5v nuoremman kaverin kaverin joka oli juuri saanut lapsen. Hän puhui minulle alentavasti huokaillen että "sitten ymmärrät kun sinusta tulee äiti". Kysyin mistä tietää etten ole jo äiti. Nauroi että "toivottavasti et vielä ole".
Hauskaahan se on jos näyttää ikäistään nuoremmalta mutta ei LAPSELTA. Ja nyt pitäisi olla kolmenkympin kriisi mutta odotan edelleen että minut aletaan näkemään aikuisena ja otetaan tosissaan. Odotan että alkaisin näyttää vanhemmalta, mutta pahimmassa tapauksessa kohta tulee jokin pikarupsahdus ilman että sai koskaan näyttää nuorelta naiselta. "Hauskaa" myös se että tuntemattomat ihmiset asennoituvat sinuun tietyllä tavalla jo pelkän ulkonäön perusteella.
Kommentit (247)
Nuorelta näyttämisessä itsessään ei ole haittaa, päinvastoin. Ongelma on muiden ihmisten suhtautuminen. Onko siinä sitten kateutta taustalla kuten kauniiden kokemassa näpäyttelyssä. Ei nuori ikäkään olisi syy lässyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huojentavaa kuulla, että on muitakin, joita vielä kolmekymppisenä luullaan teineiksi. On nimittäin todella alentavaa kun pidetään lapsena vaikka pitäisi olla tasavertainen muiden kolmekymppisten seassa.
43-vuotias täällä! Minulla ärsyttää alentuva kohtelu ja joskus sellainen lässyttäminen mitä jotkut harrastavat. Kahvipöydässä itseäni 2-10 vuotta vanhemmat tädit nauravat minulle että sinulla on vielä kaikki kokematta, enkä tiedä mistään mitään.
Muuten boomerit ovat pahimpia alentajia nyt kun tarkemmin ajattelee. Mikähän siinä on. Kertakaikkiaan hävytön sukupolvi.
Lapsenkasvoisuus johtuu paternaalisten telomeerien pituudesta.
Telomeerit taas ovat sitä pidemmät, mitä vanhempani isoisäsi sai isäsi, ja isäsi sinut.
Tästä syyst lapsenkasvoisuus yleistyy koko ajan, koska lapset saadaan yhä vanhempana.
Sosiaalisesti ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä tätä eivätkä mukaudu, vaan katsovat valokuvia 1950-luvulta ja pitävät sitä normina. Ennen ihmiset näyttivät vanhemmilta monista syistä, mutta yksi oli se että vanhemmat ja isovanhemmat olivat nuorempia kuin nykyään. Lapset oli saatu nuorina, koska yhteiskunta ja kulttuuri kannusti siihen voimakkaasti monin tavoin silloin.
Nyt viisikymppisenä alkaa vähän helpottaa, mutta vieläkin näytän ikäistäni nuoremmalta. Siis jos normiksi otetaan jälleen historian ihmiset. Nuorekkuus on sinänsä ihan mageeta, mutta raskasta on se että iän vaikutelma yhdistetään aina elämänkokemukseen. Samanikäiset puhuvat sinulle usein sellaisella isällisellä ja äidillisellä opettajanuotilla. Iäkkäät vanhemmat ja nuoret kasvot ovat voimakas yhdistelmä.
Vanhempani syntyivät 1930-luvulla. Minulla on teoriassa samanikäiset vanhemmat, kuin monilla kuusikymppisillä. Sitten nämä kuusikymppiset tulevat aina silleen, että "kato meidät kasvatettiin vielä silleen toisin, vanhalla tyylillä":D´ Ja kääntäen, vaikea saada sitä sinua 35-vuotiaana pitävänä ymmärtämään, että lapsuudenkotini arvomaailma oli 1950-luku. Helsingin olympialaiset, sotakorvaukset, ja näin. Kun kasvatus on 60-vuotiaan ja kasvot 40-vuotiaan.
M52
Täällä ei ole miesten tarinoita paljon niin kerron yhden:
Olin 28v ja mentiin työporukalla torstainan Kalleen. Aloin siinä illan kuluessa iskemään tosi nuoren näköistä naista, vähän jopa hävetti että jos työkavereilta tulee kuittia kun isken jotain hädin tuskin parikymppistä.
No yhtäkkiä daami sanoi minulle että ei tää onnistuis sä olet liian nuori ja lähti pois kun jäin monttu auki. Epäselväksi jäi siis luuliko hän minua nuoreksi vai oliko asia sittenkin niin että hän oli vanhempi jota minä luulin nuoremmaksi.
Työkaverit kommentoivat tähän että sä oletkin tollanen babyface.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkasvoisuus johtuu paternaalisten telomeerien pituudesta.
Telomeerit taas ovat sitä pidemmät, mitä vanhempani isoisäsi sai isäsi, ja isäsi sinut.
Ei ainakaan pelkästään, kun nuoremmat sisarukset näyttävät vanhemmalta.
Itselleni pahin ikäjuttu oli, kun olin kassalla ostamassa k13 elokuvaa ja multa vaadittiin henkkareita. Itse olin silloin 25 vuotias.
Myös aivan joka ikinen kerta, kun ostan jotain k18 tuotetta niin joudun näyttää henkkareitani ja viimeksi eilen. Kerran en edes meinannut saada ostetuksi k18 elokuvaa, vaikka näytin henkkareitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorimman näköisten tähdet-listaa IMD:llä johtaa Thomas Brodie-Sangster, joka on tosiaan erittäin lapsenkasvoinen. Tässä Thomas vuodelta 2021, kun hän täytti 30 vuotta, mutta näyttää teinille: https://www.celebritynetworth123.com/wp-content/plugins/networthdisplay…
Kaikki olettavat suoraan ettei minulla ole lapsia. Eikä olekaan, mutta tuntuu huvittavalta valitus tällä palstalla kuinka pojat haluavat lisääntyä "vasta" 30-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ole koskaan luultu oman ikäisekseni. Ei oman ikäiset, ei nuoremmat, eikä vanhemmat. Ei opiskelukaverit, ei työkaverit, ei virkailijat, ei huoltomiehet, ei hyvänpäiväntutut eikä bussikuskit. Kaikki veikkaavat 10-15v alakanttiin.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole koskaan luultu oman ikäisekseni. Ei oman ikäiset, ei nuoremmat, eikä vanhemmat. Ei opiskelukaverit, ei työkaverit, ei virkailijat, ei huoltomiehet, ei hyvänpäiväntutut eikä bussikuskit. Kaikki veikkaavat 10-15v alakanttiin.
Siis koskaan kolmekymppisenä. Parikymppisenäkin luultiin 5-8v nuoremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se mukavalta tunnu, kun suhtautuminen teiniin on niin erilainen kuin aikuiseen. Juuri tuo lässytys ja tyhmänä ja kokemattoman pitäminen on rasittavaa, ei niinkään se että muuten on pysynyt nuoren näköisenä. Mutta nämä kaksi asiaa tulee samassa paketissa, joten kai sitä mielummin näyttäisi ikäiseltään. Viimeksi räikein tapaus oli kun sattumalta 30v päivänä kaupan kanssa päivitteli että näytän aivan 16-vuotiaalta. Teki siitä oikein ison numeron ja olin jo että here we go again, ja otin vähän tympääntyneen asenteen kun näytin henkkareitani. Myyjä oli lopuksi vähän nolostunut virheestään ja onnitteli synttäreistä, mutta oli jo ehtinyt parahtaa että näytän aivan teiniltä.
Töissä tuota käynyt myös usein. Tosi moni kyselee aionko opiskella vielä jotain, tai antaa vinkkejä meille "nuoremmille". En vaan ole jaksanut oikaista kaikkia niin annan olla. Niitä joiden kanssa olen jutellut enemmän olen kyllä informoinut iästäni. Kaikki ovat luulleet nuoremmaksi mutta ovat kyllä suhtautuneet asiallisesti kun oikea ikä on paljastunut.
Pahinta on tosiaan jos kuvitellaan että lapsenkasvoinen on henkiseltä kehitykseltäänkin jäljessä. En ole, se on tosiaan ulkonäön aiheuttama harhaluulo ja todella töykeää käytöstä.
Mutta tähän voisin vielä lisätä että ihan aina minultakaan ei kysytä papereita, ja silloin tällöin törmään ihmisiin jotka arvaavat ikäni ihan oikein. Että en tiedä oikein mistä tämä ilmiö johtuu. Tuntuu että vika on niiden lässyttäjien päässä, he vilkaisevat nopeasti ja antavat ennakkoluulojen ottaa vallan. Varmaan turha selitellä että pukeudun ihan normaalisti. En ole edes kauhean lyhyt, mutta laiha kyllä.
Joo, osa ihmisistä osaa kiinnittää huomiota niihin iän merkkeihin (monella kolmekymppisellä alkaa esim olla pieniä juonteita silmien ympärillä), jotkut sitten ei. Minuakin usein luullaan nuoremmaksi, joskaan ei enää ihan teiniksi vaan 23-28-vuotiaaksi (olen kohta 34). Alkoholia ostaessa kysytään paperit noin joka toinen kerta.
Ei ole vielä kokemusta mistään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää alentava kohtelu. Miksi ikä sen oikeuttaisi?
Olen oppinut pitämään itseäni lapsena muiden tavoin. Kun se käyttäytyminen minua kohtaan on niin alentavaa kaikkien taholta niin kauan niin kyllähän siitä tulee normaali. Nyt huomaan että ärsyttää toiset kolmekymppiset jotka ärsyyntyvät siitä että pidän heitä lapsina. Aivothan kehittyvät fyysisestikin kolmekymppiseksi asti ja itsekin pitivät minua lapsena. Ollaan sitten lapsia vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se mukavalta tunnu, kun suhtautuminen teiniin on niin erilainen kuin aikuiseen. Juuri tuo lässytys ja tyhmänä ja kokemattoman pitäminen on rasittavaa, ei niinkään se että muuten on pysynyt nuoren näköisenä. Mutta nämä kaksi asiaa tulee samassa paketissa, joten kai sitä mielummin näyttäisi ikäiseltään. Viimeksi räikein tapaus oli kun sattumalta 30v päivänä kaupan kanssa päivitteli että näytän aivan 16-vuotiaalta. Teki siitä oikein ison numeron ja olin jo että here we go again, ja otin vähän tympääntyneen asenteen kun näytin henkkareitani. Myyjä oli lopuksi vähän nolostunut virheestään ja onnitteli synttäreistä, mutta oli jo ehtinyt parahtaa että näytän aivan teiniltä.
Töissä tuota käynyt myös usein. Tosi moni kyselee aionko opiskella vielä jotain, tai antaa vinkkejä meille "nuoremmille". En vaan ole jaksanut oikaista kaikkia niin annan olla. Niitä joiden kanssa olen jutellut enemmän olen kyllä informoinut iästäni. Kaikki ovat luulleet nuoremmaksi mutta ovat kyllä suhtautuneet asiallisesti kun oikea ikä on paljastunut.
Pahinta on tosiaan jos kuvitellaan että lapsenkasvoinen on henkiseltä kehitykseltäänkin jäljessä. En ole, se on tosiaan ulkonäön aiheuttama harhaluulo ja todella töykeää käytöstä.
Mutta tähän voisin vielä lisätä että ihan aina minultakaan ei kysytä papereita, ja silloin tällöin törmään ihmisiin jotka arvaavat ikäni ihan oikein. Että en tiedä oikein mistä tämä ilmiö johtuu. Tuntuu että vika on niiden lässyttäjien päässä, he vilkaisevat nopeasti ja antavat ennakkoluulojen ottaa vallan. Varmaan turha selitellä että pukeudun ihan normaalisti. En ole edes kauhean lyhyt, mutta laiha kyllä.
Joo, osa ihmisistä osaa kiinnittää huomiota niihin iän merkkeihin (monella kolmekymppisellä alkaa esim olla pieniä juonteita silmien ympärillä), jotkut sitten ei. Minuakin usein luullaan nuoremmaksi, joskaan ei enää ihan teiniksi vaan 23-28-vuotiaaksi (olen kohta 34). Alkoholia ostaessa kysytään paperit noin joka toinen kerta.
Olen vuoden nuorempi ja luullaan aina teiniksi. Muiden suhtautuminen minuun on koko ikäni ollut holhoavaa enkä edes vielä tiedä miltä se sitten tuntuu, jos minusta joskus tulee muiden silmissä aikuinen. Juonteita ei vielä ole ja naama on tosi pyöreä vaikka olen 40-kiloinen.
Eräs samassa talossa asunut suurperheen äiti on samanlainen eli näyttää teiniltä. Viisi lasta hänellä. Hoikka, lyhyt ja pyöreät kasvot ja pyöreät silmät.
En ehtinyt nähdä vanhempana häntä enää, kun muuttivat pois, oli tuolloin nelikymppinen.
Hauskaa, kun kesätöissä luullaan alle parikymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, menisin helposti 14-15 vuotiaasta. Oon 157,5 cm pitkä, aika babyface enkä muutenkaan kovin isokokoinen. Töissä lastenhoitajana monet ala- ja yläastelaiset ohittaa pituudessa :D Välillä ärsyttää mutta oon oppimu ottamaan aika huumorilla.
N24
Minulla meni tunteisiin kyllä. Minulla pituutta noin 156 ja ikää 49 ja olen todella hämmentynyt sinun vastauksesta. Siis on olemassa todella lyhytkasvuisia ihmisiä ja sinä olet siihen tatukseen liian pitkä. Kandee ihan oikeasti miettiä, mitä laukoo.
Mitä hittoa? :D
Se on sellaista alentavaa kohtelua, jota nuoren näköinen jostain syystä kohtaa.