Lue keskustelun säännöt.
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä seuraava Ohisalo? Köyhän perheen tyttö taisteli itsensä akateemiseen maailmaan ja politiikan huipulle. Oih ja voih miten ihanaa.
Taisteli😂
Elämä on valintoja. Jokainen voi etsiä itselleen sopivan alan, jossa pääsee toteuttamaan itseään.
Voi yrittää. Ei ole kuitenkaan mikään itsestäänselvyys, että se sopiva ala löytyy tai että jos se löytyy, sillä saisi jotenkin lyötyä itsensä läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Monella on tarve keulia jollain asialla. Ihmiset saattavat esimerkiksi ylpeillä sillä, etteivät ole yhtä sairaita kuin joku muu, vaikka välttämättä se ei kovinkaan suurelta osalta olisi oman toiminnan ansiota, vaan geenilotossa on vain sattunut käymään parempi tuuri.
Luin jutun ja näitähän on ollut ennenkin. Ajattelin ehkä yliopistoikäisenä samalla tavalla, mutta nyt näen asian toisin. Oikeasti alemmuudentunteeni syy oli joku aivan muu kuin luokka, sekava ja dysfunktionaalinen perhe ja kasvatus. Tunsin monia onnellisia työväenluokkaisista perheistä olevia ihmisiä, joita ei haitannut yhtään erilainen taustansa. Mitä etiketteihin jne tulee, ne ei mitään rakettitiedettä Suomen oloissa ole, ja jossain akateemisissa juhlissa aika harva käy kovin usein muutenkaan, oli tausta mikä hyvänsä. Useimmat tuollaisista asioista on opittavissa hyvin nopeasti, ja oppimistahan koko ikä meille kaikille on.
Taustallaan kehuvista lähinnä pk-seutulaisista varakkaista jne ne suuriäänisimmät opiskeluaikana taisivat olla juuri niitä, joiden kyvyt eivät juurikaan keskiverrosta erottuneet tai edistyivät opinnoissaan huonosti. Selvästi osa ei oikein pärjännyt vanhempiensa tasoisesti. Jollakin piti siis päteä. Moni keskiluokkainen tai edes yläluokkainen ei asiasta maininnut yhtään mitään, eikä varsinkaan ne nörttityyppisemmät, jotka keskittyivät itse asiaan ja ymmärsivät hyvin pian, että jotain proffia tms ei heidän taustansa kiinnosta pätkääkään.
Olisi muuten kiva lukea joskus juttu luokkaromahduksen kokeneesta. Heillä saattaa olla myös traumaattisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille tämä ajatus sosiaaliluokista ja parempiin piireihin pääsemisestä tuntuu olevan todella tärkeä.
Tämän olen huomannut minäkin.
Naiset korostavat koko ajan millaisin piireihin kuuluvat ja mitä sosiaaliluokkaa edustavat, etenkin jos kokevat että ovat nousseet sosioekonomisessa hierarkiassa.
Naisten kaveripiirit ovat myös aina enemmän homogeeniset. Miehillä on kavereita laidasta laitaan, naisilla on se oma samanlainen porukkansa.
Tuntuu joskus kiusalliselta, jos nainen korostaa pelkästään koulutustaan, eikä asiallisemmin työalaansa, aktiviteettiaan, mielenkiinnon kohdettaan, kuten ns. hienommin sanotaan. Mutta korostaahan se vielä sitä, että naisellakin on ollut oikeus opiskella jo sata vuotta, eikä mitään piikasia olla.
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Miten tämä mitenkään liittyi aloitukseen tai siitä syntyneeseen ketjuun? Epäilen koulutustasoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä miten minä, duunaritason perheestä lähtöisin (äidistäni, joka kärsi alkoholismista tuli sitten yksinhuoltajakin minulle ja veljelleni), kaveerasin tytön kanssa, jonka vanhemmat olivat opettajia siinä koulussa ja joka oli ainoa lapsi. Kyllä siitä ihmisestä sen näki miten piti itseään parempana, silloin lapsena ei tietenkään ymmärtänyt asioita ihan samalla tavalla. Häntä myös kohdeltiin koulussa eri tavalla kuin minua, taustasta johtuen.
Aivan. Opettajat kyllä tietävät oppilaiden vanhempien ammatit.
Ainakin tässä tapauksessa tiesivät, koska hänen vanhempansa olivat opettajia siinä samassa koulussa. Ja sillä tuppukylällä tiedettiin muutenkin asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä miten minä, duunaritason perheestä lähtöisin (äidistäni, joka kärsi alkoholismista tuli sitten yksinhuoltajakin minulle ja veljelleni), kaveerasin tytön kanssa, jonka vanhemmat olivat opettajia siinä koulussa ja joka oli ainoa lapsi. Kyllä siitä ihmisestä sen näki miten piti itseään parempana, silloin lapsena ei tietenkään ymmärtänyt asioita ihan samalla tavalla. Häntä myös kohdeltiin koulussa eri tavalla kuin minua, taustasta johtuen.
Aivan. Opettajat kyllä tietävät oppilaiden vanhempien ammatit.
Itse asiassa ammatteja ei kysytä oppilasilmoituksissa eikä ammatteja tiedä, jos oppilas ei kerro, sitä ei saa edes kysyä. Paikkakunnan kuuluisuuksien lasten vanhemmat tietenkin tietää muista yhteyksistä. Tietenkin våjotkut vanhemmat ilmoittavat viesteistäänn tittelinsä joko halutessaan päteä tai sitten viesteissä on automaattinen allekirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Joillakin on alemmuuskompleksi ja kuvittelevat, että joku kouluttautuu vain leuhkiakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä miten minä, duunaritason perheestä lähtöisin (äidistäni, joka kärsi alkoholismista tuli sitten yksinhuoltajakin minulle ja veljelleni), kaveerasin tytön kanssa, jonka vanhemmat olivat opettajia siinä koulussa ja joka oli ainoa lapsi. Kyllä siitä ihmisestä sen näki miten piti itseään parempana, silloin lapsena ei tietenkään ymmärtänyt asioita ihan samalla tavalla. Häntä myös kohdeltiin koulussa eri tavalla kuin minua, taustasta johtuen.
Aivan. Opettajat kyllä tietävät oppilaiden vanhempien ammatit.
Itse asiassa ammatteja ei kysytä oppilasilmoituksissa eikä ammatteja tiedä, jos oppilas ei kerro, sitä ei saa edes kysyä. Paikkakunnan kuuluisuuksien lasten vanhemmat tietenkin tietää muista yhteyksistä. Tietenkin våjotkut vanhemmat ilmoittavat viesteistäänn tittelinsä joko halutessaan päteä tai sitten viesteissä on automaattinen allekirjoitus.
Aika monessa paikassa vanhempien ammatti ja koulutus tuntuu kiinnostavan. Lääkäri julkisella puolella kyseli minulta hiljattain lapsemme tutkimuslähetettä tehdessään miksi mieheni ei ole pidemmälle koulutettu kuin ylioppilas. Ei ollut minulle mikään mukava kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Joillakin on alemmuuskompleksi ja kuvittelevat, että joku kouluttautuu vain leuhkiakseen.
Joillain ei ole mitään muuta elämässään mistä olla ylpeitä kuin se koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Näetkö että onko joku merkittävä tasoero sen välillä onko tutkinto maisteri vai onko joku valmistunut AMK:sta? Työelämässä vaatimukset korkeakoulutetuille tuntuvat yleensä olevan melko samanlaisia riippumatta siitä millä tutkinnolla töitä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen akateemisesta suvusta. Vsnhempani olivat akateemisia, samoin isovanhempani, samoin isoisovanhempani ja taitaa löytyä yliopiston käyneitä isoisoisovanhemmissakin. Huomattavas on mielestäni se, että myös naiset olivat yliopiston käyneitä jo 1900-luvun alkupuoliskolla. On pappia, kirjailijaa, juristeja, ekonomeja ja taiteilijoita. Myös itse valmistuin yliopistosta ja myös omat lapseni jo pohtivat yliopistoon menoa.
Olimme silti varsin tavallisia tallaajia. Kotona oli usein täysi kaaos. Oopperassa kävin koulun kanssa ensimmäisen kerran yläasteella. Piano löytyi, mutten käynyt soittotunneilla. Kuljin avain kaulassa pitkin pihoja ja kävin välillä lämmittämässä roiskeläppäpizzan. Telkkarista katsottiin veljen kanssa Napakymppiä ja Speden spelejä. Ulkomailla (muualla kuin Ruotsissa) ja lentokoneessa kävin vasta yläasteella. Mitä ajatuksia tästä?
Kuulostaa kiinnostavalta, niin erilaiselta kuin minun taustani. Jos suvussa on ollut virkamiehiä ja pappeja, onko teillä esim antiikkia peruina niiltä ajoilta? Oletko tutustunut suvun jäsenten teoksiin, onko heistä jossain muotokuvia? Onko teillä tai suvussa aitoa taidetta? Onko suvussa jossain sukutalo tai -tila? Huvila? Tai asutteko koko suku Helsingissä. Ehkä kaikki samassa kaupunginosassa. Mahdollisesti isoisän rakennuttamassa taloyhtiössä.
Duunarista akateemiseksi usein tarkoittaa, että suku ja tutut on täytynyt jättää 500 km päähän sinne, minne ei edes kauppa-auto enää pysähdy. Juurettomuus ja historiattomuus, jossa lapsi on muuttanut pikkurengiksi yhdelle kylälle, hänen lapsensa tehtaalle töihin toiselle paikkakunnalle. Tämän lapsi pääkaupunkiseudulle, jossa ei tunne ketään. Lisäksi tästä suvusta muistetaan kaksi tai kolme sukupolvea, niiden renkien ja piikojen elämästä ei ole valokuvia eikä kirjeitä.
Jonkun verran kyllä toki löytyy erilaisia perintöesineitä, huonekaluja, taodetta ja teoksia, mutta nekin ovat hajaantuneet minne mitkäkin sukuriitojen myötä. Mutta uskon, että vanhempani halusivat tietoisesti kasvattaa meidät rennosti. Äitini ei tykännyt omasta lapsuudestaan vaikka oli yksityiskoulut, viulutunnit ja kouluratsastuskurssit. Kotonaan oli kireä ilmapiiri.
Me sitten kasvoimme kuin pellossa tehden mitä huvittaa. Harrastuksia ei juuri ollut ja luuhattiin ympäri kyliä. Geenit kai kuitenkin dominoi taustalla, koska koulu oli älyttömän helppoa ja päädyimme veljen kanssa molemmat yliopistoon, minne näyttää seuraavakin sukupolvi suuntaavan. Go tell.
Miksette lapsuudessasi matkustelleet? Oliko työttömyyttä? Vai olivatko kaikki perheen rahat kiinni omakotitalon lainojen lyhentämisessä?
En suoraan sanottuna tiedä. Molemmat vanhempani olivat hyvissä töissä, eikä koskaan ollut työttömyyttä tms. Emme ylipäätään tehneet juuri mitään.
Mutta kyllä suvun akateemisuus toki silti jollain tavalla näkyi ja näkyy yhä, vaikka elimme hyvin ei akateemista laisssez-faire elämää. Kirjoja oli valtavasti, ja toki nyt ymmärrän, että se että suvussa on myös kirjoitettu kirjoja, ei ole itsestäänselvyys. Meillä oli joitain arvokkaita tauluja ja vanhoja antiikkihuonekaluja, joihin en tosin kiinnittänyt lapsena juuri mitään huomiota. Sukulaisistani löytyy googlaamalla valokuvia ja artikkeleita. Suvusta löytyi oma pappi kastejuhliin ja vihkimisiin sekä juristeja tarvittaessa. Tosin kun välit menivät poikki monen perheen välillä, ei tästäkään paljon iloa ollut. Ylipäätään sukulaiseni olivat jotenkin tympeää, joskin älykästä väkeä. Kaikkinensa olen aina tuntenut enemmän yhteenkuuluvuutta alemman keskiluokan kanssa, enkä oikein osaa edes sanoa miksi.
Kiitos että vastasit noin avoimesti. Tuo on juuri sellaista sukutaustaa, jota olen taas itse kadehtinut ja kaivannut. Lukiolaisena tutustuin perheeseen, jossa oli tuollaista. Boheemia, mutta sivistynyttä. Laissez-faire, kuten sanot, mutta en vain tuntenut käsitettä silloin. Tiesin vain, että duunariperheestä olleena se kaikki oli jotenkin virkistävää, tavoiteltavaa, kadehdittavaakin. Jotain johon halusin pyrkiä. Välittömästi ostin paikallisesta kirjakaupasta ensimmäiset omat neljä kirjaa, ja marketin poistolaarista kolme klassista levyä, vaikka meillä ei ollut kuin keittiöradio, jossa soi aina humppa, eikä meillä ollut kirjoja.
Ajatus, että kirjoja saisi omistaa, ei vain lainata kirjastosta.
Minua jopa toruttiin, että jatkuvasti notkun kirjastossa lukemassa, olisi pitänyt tehdä kotitöitä ja käsitöitä - jotain hyödyllistä.
Perheen äiti otti virkavapaata ja lähti taideopintomatkalle Pohjois-Italiaan. Me kävimme kesälomilla autolla sukulaisissa Kuopiossa.
Ilmoittauduin kunnan kansalaisopiston taideleirille.
Päätin, että heti kun saan kesätyörahaa säästöön, lähden käymään ulkomailla. Äiti oli kauhuissaan, ja yritti kieltää menemästä, riitelimme siitä ja ostin liput vastoin hänen nimenomaista kieltoaan.
Lähdin opiskelemaan, vaikka hän oli kauhuissaan. Hän ei millään olisi antanut minun muuttaa opiskelija-asuntoon, emme puhuneet vuoteen, kun opintojen alkaessa muutin opiskelijakämppään.
Voisi sanoa, että olen väsymättä tavoitellut jotain haavekuvaa sivistyneestä elämästä, mutta koska sille ei ole suvussa viitekehystä eikä historiaa, se jää aina saavuttamatta.
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Näetkö että onko joku merkittävä tasoero sen välillä onko tutkinto maisteri vai onko joku valmistunut AMK:sta? Työelämässä vaatimukset korkeakoulutetuille tuntuvat yleensä olevan melko samanlaisia riippumatta siitä millä tutkinnolla töitä tehdään.
Tottakai tutkinnon sisällöissä on eroja, ei se ole vain sama tutkinto eri nimikkeellä.
Meidän alalla on paljon tietysti tehtäviä, joita voi tehdä kumpi vain. On kuitenkin tehtäviä, johon osaamisen antaa vain meidän alan yliopistokoulutus, ja se teoreettinen pohja, joka siellä rakennetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Vaan kun näiden juttujen lukeminen juuri kertoo päinvastaista. Kuvitellaan, että ollaan niin yksilöitä, samalla kun toistellaan yksinkertaisia latteuksia, jotka kuultu sen sata kertaa. Ei mitään kykyä hienosyisten sosiaalisten erojen havainnointiin ja sen tajuamiseen, ettei silloin puhuta yksilön ominaisuuksista tai muusta vastaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Eivät varmasti olekaan. Tämä ketju kuitenkin keskittyy ihan todelliseen tiettyyn lokeroon, johon monet meistä vastanneista hyvinkin tuntevat kuuluvansa. Meidän kokemuksemme ei ole sen vähemmän todellinen, vaikka se näköjään jollain lailla loukkaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.