Lue keskustelun säännöt.
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Sanna Marin on valittanut pienituloista taustaansa. Huono-osaisuus on kuitenkin suhteellista: nättinä tyttönä Sannalle on kuitenkin töitä riittänyt nuorena eikä ole tarvinnut vaivata päätään opintolainojen takaisin maksamisella. Ja se pienituloinen äiti on muuttanut Helsinkiin, jotta voisi auttaa lapsenlapsensa hoitamisessa.
Siinä on todellakin aikamoinen tuki lapsen uralle, kun isovanhempi on noin paljon arjessa apuna. Läheskään kaikilla vanhemmat eivät ole noin avuliaita, vaan ihmiset rimpuilevat ruuhkavuosina voimiensa äärirajoilla, jos edes ylipäätään lapsia uskaltautuvat hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kas kun yhteiskuntaluokkaan kuuluu koulutuksen lisäksi monta muutakin asiaa kuten esim. arvot, elämäntapa, maku."
No huh huh. Ei uskoisi, että Suomessa joku kirjoittaa tällaista tekstiä vakavissaan 2000-luvulla.
Joku kirjoitti, että ne tylsimmät, ideattomimmat puurtajat hakeutuivat tohtorikoulutukseen. Tässä mun mielestä tulee ilmi juuri nykyisten pseudosuomalaisten metsästäjäkeräilijätausta. Jos esivanhemmat eivät ole koskaan kyenneet innovoimaan muuta kuin ne kivityökalut, kirveen ja taltan, joita käytettiin vuosituhannet ilman mitään edistystä, niin mistä niiden kulttuuripyrkyrimäiset, toisen kansan identiteetillä rypevät jälkeläiset innovaatiota repivät. Identiteettikin on omittu kehittyneemmältä kansalta.
Suomessa humanististen tieteiden taso yleisesti ottaen on ala-arvoinen. Lisäksi media, jopa tietyt tutkijat, sensuroivat julkisuudessa kaikki tutkimustulokset, mitkä osoittavat täällä nykyään kykkivän 'suomalaisen' populaation olevan muuta kuin alkuperäistä suomalaista. No deal.
Tässä valossa luokista puhuminen on naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suvusta, jossa on yksi ylioppilas. Äitini ja kaikki hönen sisaruksensa ovat käyneet vaan kansakoulun. Töissä ovat kaikki olleet ikänsä (siivooja, perhepäivähoitaja, myyjä, koulunkeittiö) samoin miehet perus rekkakuski, hitsaaja, tehdastyö osastoa. Serkkuni ovat kaikki ammattikoulun käyneitä, osa alansa töissä, osa työttömänä.
Itse kävin amiksen ja siitä amk:hon. Koko suvussa on siis kaksi amk käynyttä, meistä toinen se ylioppilas.
Aika uudessa maailmassa amk:ssa olin. Kun oli vaikeaa, niin kotoa tuli ohje ”lopeta se” ainut tähtäys oli työttömyyskorvaus ja liiton päiväraha.
Vasta aikuisena menin ensimmäisen kerran ravintolaan syömään ja teatteriin. En edes tiennyt mitä käsitteellä ”mennä ulos syömään” tarkoitettiin. Samoin laivalle luokan kanssa mennessä ihmettelin miksi varataan pöytä ravintolaan. Lapsuudessa emme koskaan käyneet missään syömässä, ei edes pitsalla ja ne pari kertaa kun laivalla mentiin ruotsiin sukulaisiin oli aina eväät mukana. Äitini on yli 60v ja ei ole vieläkään syönyt koskaan ravintolassa.Erikoista jos koulunkeittiö-työntekijä kuitenkin on suvussa. Etkö ymmärtänyt, mitä ravintolassa syöminen tarkoittaa? Onko äidilläsi ollut työpaikalla työruokala?
Moni ymmärtää ravintolassa syömisen ns. Buffet pöytänä, ei ala carte. Tiedän monia jotka puhuvat abc:n buffet pöydästä syömisestä ravintolassa syömisenä.
No minä puhun mäkkärissä käymisestäkin ravintolaruokailuna. Ehkä sitten olen vain juntti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suvusta, jossa on yksi ylioppilas. Äitini ja kaikki hönen sisaruksensa ovat käyneet vaan kansakoulun. Töissä ovat kaikki olleet ikänsä (siivooja, perhepäivähoitaja, myyjä, koulunkeittiö) samoin miehet perus rekkakuski, hitsaaja, tehdastyö osastoa. Serkkuni ovat kaikki ammattikoulun käyneitä, osa alansa töissä, osa työttömänä.
Itse kävin amiksen ja siitä amk:hon. Koko suvussa on siis kaksi amk käynyttä, meistä toinen se ylioppilas.
Aika uudessa maailmassa amk:ssa olin. Kun oli vaikeaa, niin kotoa tuli ohje ”lopeta se” ainut tähtäys oli työttömyyskorvaus ja liiton päiväraha.
Vasta aikuisena menin ensimmäisen kerran ravintolaan syömään ja teatteriin. En edes tiennyt mitä käsitteellä ”mennä ulos syömään” tarkoitettiin. Samoin laivalle luokan kanssa mennessä ihmettelin miksi varataan pöytä ravintolaan. Lapsuudessa emme koskaan käyneet missään syömässä, ei edes pitsalla ja ne pari kertaa kun laivalla mentiin ruotsiin sukulaisiin oli aina eväät mukana. Äitini on yli 60v ja ei ole vieläkään syönyt koskaan ravintolassa.Erikoista jos koulunkeittiö-työntekijä kuitenkin on suvussa. Etkö ymmärtänyt, mitä ravintolassa syöminen tarkoittaa? Onko äidilläsi ollut työpaikalla työruokala?
Työpaikkaruokalassa ruoka maksaa enemmän kuin itse tehdyt eväät. Kuukaudessa tulee helposti pari sataa. Jos käteen jää laskujen jälkeen muutama sata, ihminen tekee eväät ja lämmittää ne mikrossa töissä.
Työpaikkaruokalassa syövät koulutetut ja parempipalkkaiset viranhaltijat. Keittiön väki tekee ruuat muille, ja syö itse eväitä.
En ymmärtänyt koko juttua siis mikä oli ongelma. Jonkun opiskelutoverin mutsi oli Kaivarissa Vappuna, mutta hänen ei ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt koko juttua siis mikä oli ongelma. Jonkun opiskelutoverin mutsi oli Kaivarissa Vappuna, mutta hänen ei ?
Artikkeli taisi käsitellä sitä, että päähenkilö on vasta jälkikäteen tajunnut että hänellä olisi ollut lapsena ja nuorena kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja tarjolla kuin mistä siihen aikaan sattui olemaan tietoinen. Toisaalta, ketäpä vastaava ei koskisi.
Jälkikäteen eletyn elämän näkee yleensä erilaisessa valossa kuin mitä sen näkee juuri sillä hetkellä, kun jotain vaihetta elää läpi. Aikuisena ratkaisisi siksi kaikenlaisia nuoruuden ongelmia ihan toisella tavalla kuin nuorena. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti luokkakysymys. Elämä on monessa suhteessa melko sattumanvaraista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se tilastollisesti epätavallista, että ihan duunariperheestöä päädytään yliopistoon. Ei superharvinaista, mutta ei kovin yleistäkään. Kyllä Suomessakin koulutus periytyy yllättävän paljo , vaikka emme jyrkkä luokkayhteiskunta olekaan.
Aiheesta löytyyy tutkimuksia ja tilastoja.
Ei ole. Kaikissa yliopistoissa ja kaikilla aloilla on duunaritaustaisia. Eräskin kaverini valmistui juuri oikiksesta, vanhemmat kouluttamattomia duunareita.
Hienoa, tunnet yhden, eihän se sitten ole harvinaista.
Tunnen vaikka kuinka monta ja niin tuntee tai tietää muutkin, ette vaan tajua. Jos nyt lähdetään vaikka pääministeristä ja monesta muusta poliitikosta, tutkijasta jne.
Minäkin ponnistin duunaritaustalla 90 -luvulla HY. Kurssikaverit olivat kolmannen polven akateemisia, proffasukuja, ylijohtajien lapsia jne. Pääseehän yliopistoon sisään kuka vaan, mutta että löytää sieltä ulos ja menestyy tutkinnollaam on eri asia. Nyt olen viiskymppisenä pienipalkkainen virkamies, kurssikavereilla diplomaatin uria, professuureja.
Itse olen myös ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut pienipalkkainen virkamies. Totta kai joka alalla tausta ja suhteet vaikuttavat etenemiseen, varsinkin armeijassa, teatterikorkeakouluun pääsyssä ja sellaisten tutkintojen hyväksikäytössä, jotka eivät suoraan valmista mihinkään tiettyyn ammattiin.
Puuttuvat suhteet (kuten joku jo aiemmin kirjoitti suhteet ovat kuin urheilijalla sponsorit ja valmentajat) voi yrittää korvata uskalluksella ja siirtymisellä omalle epämukavuusalueelle, tietynlaisilla hulluudella Myös perheen kannustus on tärkeä. Jos haluaa puolison menestyvän, ei pidä rutista kotitöiden yms. jakamisesta, ajoissa kotona olemisesta, lasten harrastuksiin viemisestä jne. Menestyksellä on hintansa. Jokin elämän osa-alue kärsii. Suurin osa tyytyy olemaan se kaltaiseni pikkuvirkamies.
Omista opiskelukavereista, valmistuimme maalaisyliopistosta, suurin osa on opettajia. Vähemmistössä ovat täysin epäonnistuneet, pääosin työttömänä olleet, sitten löytyy toimittajia kaikilta tasoilta, rehtoreita, yrittäjiä, kuntayhtymän rehtori, kaupunginjohtaja jne. Ainoastaan yhdellä yrittäjällä on yrittäjätaustaa, muut ovat lähtöisin sekalaisista taustoista. Ketään merkittäviä saman alan ihmisiä tai muita silmäätekeviä ei heidänkään taustoista löydy. Kyllä ne taustoistaan hyötyneet taitavat olla vähemmistössä. Harmittaahan se, kun toinen menestyy itseä vähemmillä lahjoilla ja on saanut kotoa kannustavia neuvoja, mitä kannattaa tehdä ja millaisiin harjoittelupaikkoihin pyrkiä jne.
Tässä nähdään ero myös HY:n ja maakuntayliopistojen välillä. En usko, että tiede- ja kulttuurisuvuista lähdetään Kuopioon tai Rovaniemelle. Tuo mitä sanot perheen tuesta on totta, mutta vain osittain. Merkittävät tiedemiehet ovat yleensä sen laatuisia, että se perhe tulee kakkosena arvoissa aina. Ensimmäinen rakkaus on se oma tieteenlaji. Tällä ei ole tekemistä yhteiskuntaluokan kanssa ymmärtääkseni. Ensimmäinen aviomieheni oli tämän sortin tiedemies. Hän tuli pikkuvirkamiestaustasta.
Tarkoitin perheen tuella sitä, että se mahdollistaa itsekkään omistautumisen sille tieteelle ja pitämään se elämässä ykkösenä. Se ei onnistu, jos toinen ruikuttaa imuroimisvuoroista tai lasten harrastuksiin viemisistä ja jatkuvista poissaoloista.
Ajattelet kierosti. Jos haluaa omistautua tieteelle ja tekemään siinä uraa, ei kannata perustaa lapsiperhettä tai ainakaan syyllistää oman uransa floppaamisesta sitä omaa perhettä. Valinta pitää tehdä ihan itse eikä despoottina edellyttää perheeltään jotain, mitä se ei halua.
Jotkut tutkijatkin haluavat pariutua ja lisääntyä ja pariutuvat ja tekevät lapsia. Ja tiedeura ei loista, jos ei puoliso jousta. Joku voi ajatella sitä despotismiksi, mutta toinen voi ajatella sitä puolison tukena. Olen seurannut paria tapausta ja perhe on joutunut joustamaan.
Lapsia kohtaan on todella väärin ensin hankkia heidät ja sitten priorisoida heidät elämässäään vasta kauas uran jälkeen. No, riittää ainakin asiakkaita terapeuteille tulevaisuudessakin.
Lapsia voivat tehdä kaikki
Valitettavasti. Moni vanhempi traumatisoi lapsensa pahasti. Akateeminen perhe ei välttämättä ole onnellinen perhe.
Onnettomia perheitä on muissakin yhteiskuntaluokissa, jos yhteiskuntaluokista yleensä voidaan puhua. Akateemisiakin perheitä on monenlaisia.
On toki. Onnettomien akateemisten perheiden lapset vain ovat omillaan. Paljon helpommin yhteiskunnan taholta puututaan siivoojan lasten hätään kuin professorivanhempien perheessä oleviin ongelmiin. Akateemiset ihmiset kun ovat niin taitavia, eihän heidän lapsillaan voi mitään vanhemmista johtuvia ongelmia kotona olla.
Aikamoista vähättelyä perheen ongelmista kertovat lapset tuntuvat kohtaavan. Aikuiset saattavat kehottaa ymmärtämään ja tukemaan kuormittuneita vanhempia yms.
Järjetöntä! Kukaan ei kehottaisi aikuista ymmärtämään ja tukemaan pahoinpitelevää puolisoa. Lapsen sen sijaan pitää oman hyvinvointinsa kustannuksella ymmärtää ihan kaikenlaista vanhemman inhottavaa toimintaa, kun tällä sattuu olemaan tarpeeksi korkea sosiaalinen status yhteisössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin akateemisessa perheessä. Silti meininki oli monessa asiassa ihan mitä sattuu. Esimerkiksi kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin käskettiin menemään sinne ja tänne, jotta edes johonkin opiskelupaikkaan sattuisi tärppäämään. Painostus oli kamalaa enkä saanut ylioppilaskeväänä rauhassa saanut perehtyä yhden tai kahden pääsykokeen aineistoihin.
Ei ollut kuulemma väliä mitä päädyn opiskelemaan ja minne, kunhan vain äkkiä minut saadaan pois vanhempien nurkista, etten olisi heille taloudellinen rasite. Pääsykokeiden tuloksia odotellessa vanhemmat alkoivat myös esittää sitä vaihtoehtoa, että ellei opiskelupaikkaa irtoa, niin voinhan myös lähteä au pairiksi johonkin, ettei heille tule minusta kustannuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon pystyy ottamaan kiinni sitä etumatkaa opiskelemalla, mutta on joitakin taitoja, joita on vaikea enää aikuisena hankkia. Akateemisissa perheissä lapset käyvät usein soittotunneilla, koska se kuuluu siihen sivistykseen, jota arvostetaan. Tietysti soittimetkin maksavat. Aikuisena pystyy tietysti kuuntelemaan klassista musiikkia, mutta aika harva varmaan enää opettelee soittamaan itse. Tietysti musiikki on makuasia, mutta kyllä tässä näkyy mielestäni se tausta, mistä tulee.
Jaahas, kuinkas moni palstan akateemisista juoksee vapaa-aikanaan oopperassa tai sinfoniaorkesterin konserteissa? Kotona soi popin sijaan klassinen musiikki.
Sitähän minäkin.
Välttämättä ei juokse oopperassa/sinfoniakonserteissa jatkuvasti, mutta pystyy soittamaan Airin tai Fur Eiliselle pianolla. Jep Aaronin opukset kahlattu läpi. Korjattu
Vitsailetko? Lähinnä opettajaperheiden muksut juoksivat lapsuudessani soittotunneilla. Ei meillä ainakaan mitään soitettu kotona, vaikka vanhemmat keskiluokkaa olivatkin.
Kyllä keskiluokkaisella perheellä on vähintään piano kotona ja lapset käy soittotunneilla vanhempien ammateista riippumatta. Niin omassa lapsuuden kodissa kuin kavereidenkin kodeissa. Samoin kaikki omat lapset osaa soittaa pianoa ja kitaraa jne. Tämä kuuluu keskiluokkaiseen sivistykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin akateemisessa perheessä. Silti meininki oli monessa asiassa ihan mitä sattuu. Esimerkiksi kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin käskettiin menemään sinne ja tänne, jotta edes johonkin opiskelupaikkaan sattuisi tärppäämään. Painostus oli kamalaa enkä saanut ylioppilaskeväänä rauhassa saanut perehtyä yhden tai kahden pääsykokeen aineistoihin.
Ei ollut kuulemma väliä mitä päädyn opiskelemaan ja minne, kunhan vain äkkiä minut saadaan pois vanhempien nurkista, etten olisi heille taloudellinen rasite. Pääsykokeiden tuloksia odotellessa vanhemmat alkoivat myös esittää sitä vaihtoehtoa, että ellei opiskelupaikkaa irtoa, niin voinhan myös lähteä au pairiksi johonkin, ettei heille tule minusta kustannuksia.
Jäi sellainen olo kuin olisin täysi-ikäiseksi tultuani ollut vanhempien silmissä kuin kimpale ydinjätettä, josta piti yrittää mahdollisimman nopeasti hankkiutua eroon. Kun sitten sain opiskelupaikan, en vieraalle paikkakunnalle muuttaessani saanut kotoa mitään mukaani, koska "omillaan sitä on pärjättävä"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon pystyy ottamaan kiinni sitä etumatkaa opiskelemalla, mutta on joitakin taitoja, joita on vaikea enää aikuisena hankkia. Akateemisissa perheissä lapset käyvät usein soittotunneilla, koska se kuuluu siihen sivistykseen, jota arvostetaan. Tietysti soittimetkin maksavat. Aikuisena pystyy tietysti kuuntelemaan klassista musiikkia, mutta aika harva varmaan enää opettelee soittamaan itse. Tietysti musiikki on makuasia, mutta kyllä tässä näkyy mielestäni se tausta, mistä tulee.
Jaahas, kuinkas moni palstan akateemisista juoksee vapaa-aikanaan oopperassa tai sinfoniaorkesterin konserteissa? Kotona soi popin sijaan klassinen musiikki.
Sitähän minäkin.
Välttämättä ei juokse oopperassa/sinfoniakonserteissa jatkuvasti, mutta pystyy soittamaan Airin tai Fur Eiliselle pianolla. Jep Aaronin opukset kahlattu läpi. Korjattu
Vitsailetko? Lähinnä opettajaperheiden muksut juoksivat lapsuudessani soittotunneilla. Ei meillä ainakaan mitään soitettu kotona, vaikka vanhemmat keskiluokkaa olivatkin.
Kyllä keskiluokkaisella perheellä on vähintään piano kotona ja lapset käy soittotunneilla vanhempien ammateista riippumatta. Niin omassa lapsuuden kodissa kuin kavereidenkin kodeissa. Samoin kaikki omat lapset osaa soittaa pianoa ja kitaraa jne. Tämä kuuluu keskiluokkaiseen sivistykseen.
Luonnollisesti sinä ja tuttavapiirisi edustaa koko keskiluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisilla ei näytä olevan yhtään luokan lukutaitoa. Se on vähän tabu, tai ei niin vähänkään. Lisäksi kun eletään ja opiskellaan ja pariudutaan niin tiukasti sen oman luokan sisällä kuplassa, ajatellaan, että tällaista se nyt on kaikilla, tämä nyt on sitä suomalaista tavallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen akateemisessa helsinkiläisperheessä kasvanut, 90-luvulla lukioni käynyt nelikymppinen.
Oma lapsuuteni ja kotoa saamani perusarvot ovat hyvin samat kuin tuolla duunariperheen Raisalla. Hämmästyin voimakasta yleistämistä, jota jutussa esiintyi.
Ei vanhemmat minua osanneet koulunkäynnissä ohjata, ajat oli niin muuttuneet omilta ajoiltaan. Kielitaitoa ei osattu arvostaa yhtään. Minä jätin sen enkun heti pois kuin pystyin. Nyt kaduttaa.
Ei vanhemmilla ollut hajuakaan lukion kurssivalinnoista; itse selvitin mitä tarvitsen lääkikseen ja toimin sen mukaisesti.Vanhemmat olivat ihan pihalla akateemisista perinteistä. Opiskeluaikana onneksi nämä kulkevat perinnetietona ylemmiltä kursseilta fukseille. Jotain olen niistä omaksunut, kaikki ei kiinnosta, suurimmalla osalla ei ole sijaa ja aikaa elämässäni opiskelujen jälkeen.
Kotona painotettiin aina työnteon tärkeyttä, sitä että hankkii ammatin, tekee ahkerasti töitä, maksaa veronsa ja elämänsä. Opiskelu pelkän opiskelun ja itsensä kehittämisen vuoksi olisi ollut melkeinpä paheksuttavaa, sen piti olla tehokkaasti ammattiin ja itsensä elättämiseen johtavaa. Haahuilu jossakin humanistisessa tiedekunnassa vuodesta toiseen ilman selvää suunnitelmaa työurasta, olisi ollut noloa ja typerää. Ennemmin vanhemmat olisivat halunneet lapsena vaikka siivoavan hotelleja kuin filosofoivan kauralatte edessään Punavuoressa ikiopiskelijana.
Koen itse olevani samanlainen konkreettiseen työhön ja oman elannon tähtäävän opiskelun kannattaja. Kovan luokan akateeminen, kuten miehenikin. Opiskelu on vain väline, jolla saadaan se ammattitaito, jota työssä tarvitaan. Ja työ on se päämäärä, työ joka elättää.
Tällaisen "duunariasenteen" tämä perhe antaa lapsilleen.Niin, duunaritaustalla siellä yliopistolla eksytään. Jäädään hengaamaan sinne sojalattemaailmaan, kun akateemisten jälkeläisillä on selvät sävelet miten menestyä. Minä eksyin humanistiseen huolella duunaritaustalla. Tuli käytyä kaikki egyptologiasta lähtien, koska konkreettista käsitystä akateemisesta urasta ei ollut eikä vanhemmat osanneet sen enempää ohjata kuin patistaakaan. N48
Miten oikein sait tuon hengailun rahoitettua? Moni köyhästä taustasta tuleva tahkoaa tutkinnon kasaan vauhdilla, kun ei ole varaa olla pitkään opiskelijana.
Opintotukea oli viideksi vuodeksi. Sitten läksin siivoamaan. Viidessä vuodessa suoritin parinkin tutkinnon edestä, mutta kun se ei ollut mitään järkevää kokonaisuutta, niin ei siitä uraa lohjennut. Olen myöhemmin tehnyt toisenkin tutkinnon hieman fiksummin.
Oliko siis ongelma siinä, ettet löytänyt harjoittelupaikkoja opiskeluaikana? Vai etkö malttanut tehdä mitään opintokokonaisuuksia valmiiksi arvosanaan asti? Aloitit kaikenlaisten aineiden opintoja, muttet saanut kurssikokonaisuuksia kasaan?
Mihin harjoitteluun pääsee esim. egyptologi? Ymmärrätkö, että humanistisilla aloilla ei ole harjoitteluita.
Onhan, meillä oli historian laitoksella valtionhallinnon palkallisia harjoittelua jo 1990-luvulla muille paitsi opetukseen suuntautuneille. Sinne eivät tietenkään kaikki päässeet. Ja nyt myöhemmin tiedän erään historian opiskelijan tehneen historiikin harjoitustyönä pientä palkkaa vastaan eräässä valtion virastossa. Muista humanistisesta aloista en tiedä.
Niin, niille harjoitteluille pääsi varmaan helpommin suhteilla kuin vaikkapa arvosanoilla. Hyvin eri asia kuin esim. sosiaalityössä, jossa harjoittelut ovat pakollinen osa opintoja ja palkattomia.
Itse pääsin ilman suhteita haastattelun perusteella keskinkertaisilla arvosanoilla, mutta historian laitokselle pääsi suhteilla. En muista, oliko hakijoitakaan silloin kovin paljoa. Tämä historiikin tekijä pääsi harjoitteluun haastattelun perusteella, tosin harjoittelu oli kotipaikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla ei näytä olevan yhtään luokan lukutaitoa. Se on vähän tabu, tai ei niin vähänkään. Lisäksi kun eletään ja opiskellaan ja pariudutaan niin tiukasti sen oman luokan sisällä kuplassa, ajatellaan, että tällaista se nyt on kaikilla, tämä nyt on sitä suomalaista tavallista elämää.
Tämä. Harva avioituu oikeasti kovin eri taustaisen kanssa. Ja maalla ja pikkukaupungeissahan isoja eroja ei tule edes eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kanssa hieman samaa. En itse tuntenut yliopiston ainejärjestön "ryyppyporukoissa" ihmisten perhetaustoja, lukuun ottamatta niitä, joista tuli läheisempiä ystäviä. En myöskään henkisesti kokenut mitään luokkahyppyä. Päinvastoin koin jonkinlaisen latistumisen. Ihmiset "huipulla" eivät todellakaan tuntuneet miltään älylliseltä huipulta.
Sen sijaan koin tuon hypyn siirtyessä yläasteelta lukioon. Nimittäin pienen kunnan yläasteella menestymistä aina hieman siivitti tai jarrutti status yhteisössä. Sanotaan vaikkapa pankinjohtajan tyttärelle numerot lohkesivat aina hieman kevyemmin kuin perusduunarin mukulalle. Tästä epäoikeudenmukaisuuden tunteesta jäi monta konkreettista ja kyrsivää esimerkkiä mieleen. Sait kokeesta 9,5 kaverisi kanssa, mutta kaverisi saa kuitenkin todistukseen 10 ja sinä 9. Pankinjohtajan, opettajan, lääkärin tms. tyttären sosioekonominen asema toi aina pienen tiedostamattoman edun.
Työskennellessäni myöhemmin jonkin aikaa opettajana, oli järkytys havaita, miten paljon opettajat puhuivat opettajainhuoneessa oppilaiden vanhemmista. Itse kun en taustani vuoksi halunnut tietää heistä mitään, jottei se vaikuttaisi näkemyksiini.
Sitten tuosta duunaritaustasta. Asiat eivät ehkä ole aina niin yksioikoisia. Omat vanhempani eivät omista olosuhteistaan käsin edes kyenneet harkitsemaan koulutusta samalla tavalla kuin se minulle oli päivänselvää. Näkisin kuitenkin, että kotioloni olivat kouluttautumiselle paremmat kuin monella kouluttautuneella. Elämä oli vakaata ja turvattua. Minua kannustettiin älyllisiin harrastuksiini ja monella tapaa vanhempani ehkä nauttivatkin erilaisuudestani - tai vai näkivät itsessään olosuhteista johtuen toteutumatta jääneen potentian. Kouluttautuminen oli helppoa, koska tein kaiken omasta tahdostani ja omasta luontaisesta älykkyydestäni käsin, en jonkin pärjäämisen paineen alla.
Äykkyys ja ajattelukyky ei ole sidonnainen koulutukseen. Moni korkealle kouluttautunut on itse asiassa hyvin keskinkertainen. Keskinkertainen opettajien lapsi, joka on vanhempien paineesta ja koulutusorientoituneisuudesta käsin painanut koulutuspolun hiellä ja tuskalla läpi. Järkytyin yliopistossa, miten jotkut todellakin olivat lukeneet pääsykoekirjat tyyliin 10 kertaa. Järkytyin siitä, miten älykkäimmät eivät hakeutuneet tohtoriopintoihin vaan ne tylsät, keskinkertaiset ideattomat tyypit, joiden isäkin oli aikanaan tehnyt tohtoritutkinnon.
Työväenluokkaisuus höyryää niin läpi tästä kirjoituksesta. On päivän selvää, että luokkaretki jäi tekemättä, vaikka koulutus tulikin hankittua. Kas kun yhteiskuntaluokkaan kuuluu koulutuksen lisäksi monta muutakin asiaa kuten esim. arvot, elämäntapa, maku.
Tai sitten kykenee toimimaan "kahdessa eri rekisterissä". Mä huomasin, että mun ura lähti nousuun, kun aloin rehellisesti olemaan oma työväenluokkainen itseni vapaa-ajallani. Samalla mieskin vaihtui akateemisesta nykyiseen ammattikoulun käyneeseen. Ennen meni energia siihen, että sekä työssä että vapaalla tunsin olevani aina hieman väärässä ympäristössä. Hain opiskelemaan alaani, koska ne asiat kiinnostivat minua. Arvot, elämäntapa ja maku eivät. Nyt voin vapaalla marjastaa, lenkkeillä, sukuloida ja pyöriä porukoissa, joissa pyörin jo lapsena. Työhöni liittyvissä tapaamisissa ja muissa kuvioissa jaksan tsempata ja toimia sen kulttuurin mukaan
Sinä käyt keskiluokassa vain työssä, muuten elelet duunarina.
Niimpä, surullista kun ajattelu on hirttänyt kiinni duunariuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon pystyy ottamaan kiinni sitä etumatkaa opiskelemalla, mutta on joitakin taitoja, joita on vaikea enää aikuisena hankkia. Akateemisissa perheissä lapset käyvät usein soittotunneilla, koska se kuuluu siihen sivistykseen, jota arvostetaan. Tietysti soittimetkin maksavat. Aikuisena pystyy tietysti kuuntelemaan klassista musiikkia, mutta aika harva varmaan enää opettelee soittamaan itse. Tietysti musiikki on makuasia, mutta kyllä tässä näkyy mielestäni se tausta, mistä tulee.
Jaahas, kuinkas moni palstan akateemisista juoksee vapaa-aikanaan oopperassa tai sinfoniaorkesterin konserteissa? Kotona soi popin sijaan klassinen musiikki.
Sitähän minäkin.
Välttämättä ei juokse oopperassa/sinfoniakonserteissa jatkuvasti, mutta pystyy soittamaan Airin tai Fur Eiliselle pianolla. Jep Aaronin opukset kahlattu läpi. Korjattu
Vitsailetko? Lähinnä opettajaperheiden muksut juoksivat lapsuudessani soittotunneilla. Ei meillä ainakaan mitään soitettu kotona, vaikka vanhemmat keskiluokkaa olivatkin.
Kyllä keskiluokkaisella perheellä on vähintään piano kotona ja lapset käy soittotunneilla vanhempien ammateista riippumatta. Niin omassa lapsuuden kodissa kuin kavereidenkin kodeissa. Samoin kaikki omat lapset osaa soittaa pianoa ja kitaraa jne. Tämä kuuluu keskiluokkaiseen sivistykseen.
Luonnollisesti sinä ja tuttavapiirisi edustaa koko keskiluokkaa.
Näin mikäli näin ei teillä toimittu, ette tn ole sivistynyttä keskiluokkaa . Siitähän tässä keskustellaan ettei kaikilla ole samaa sivistystasoa ja eväitä opiskelemaan lähtiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon pystyy ottamaan kiinni sitä etumatkaa opiskelemalla, mutta on joitakin taitoja, joita on vaikea enää aikuisena hankkia. Akateemisissa perheissä lapset käyvät usein soittotunneilla, koska se kuuluu siihen sivistykseen, jota arvostetaan. Tietysti soittimetkin maksavat. Aikuisena pystyy tietysti kuuntelemaan klassista musiikkia, mutta aika harva varmaan enää opettelee soittamaan itse. Tietysti musiikki on makuasia, mutta kyllä tässä näkyy mielestäni se tausta, mistä tulee.
Jaahas, kuinkas moni palstan akateemisista juoksee vapaa-aikanaan oopperassa tai sinfoniaorkesterin konserteissa? Kotona soi popin sijaan klassinen musiikki.
Sitähän minäkin.
Välttämättä ei juokse oopperassa/sinfoniakonserteissa jatkuvasti, mutta pystyy soittamaan Airin tai Fur Eiliselle pianolla. Jep Aaronin opukset kahlattu läpi. Korjattu
Vitsailetko? Lähinnä opettajaperheiden muksut juoksivat lapsuudessani soittotunneilla. Ei meillä ainakaan mitään soitettu kotona, vaikka vanhemmat keskiluokkaa olivatkin.
Kyllä keskiluokkaisella perheellä on vähintään piano kotona ja lapset käy soittotunneilla vanhempien ammateista riippumatta. Niin omassa lapsuuden kodissa kuin kavereidenkin kodeissa. Samoin kaikki omat lapset osaa soittaa pianoa ja kitaraa jne. Tämä kuuluu keskiluokkaiseen sivistykseen.
Luonnollisesti sinä ja tuttavapiirisi edustaa koko keskiluokkaa.
Näin mikäli näin ei teillä toimittu, ette tn ole sivistynyttä keskiluokkaa . Siitähän tässä keskustellaan ettei kaikilla ole samaa sivistystasoa ja eväitä opiskelemaan lähtiessä.
Trollooloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla ei näytä olevan yhtään luokan lukutaitoa. Se on vähän tabu, tai ei niin vähänkään. Lisäksi kun eletään ja opiskellaan ja pariudutaan niin tiukasti sen oman luokan sisällä kuplassa, ajatellaan, että tällaista se nyt on kaikilla, tämä nyt on sitä suomalaista tavallista elämää.
Tämä. Harva avioituu oikeasti kovin eri taustaisen kanssa. Ja maalla ja pikkukaupungeissahan isoja eroja ei tule edes eteen.
Eroja on asuinpaikkakunnan mukaan. Maalla ihmiset näyttävät esimerkiksi tupakoivan lasten seurassa paljon enemmän kuin mitä kaupungissa tehdään. Ajat ovat siinä mielessä muuttuneet, että kaupungeissa tupakoitsijoita ei enää nykyään kovin paljon näe. Ja jos näkee, niin monikaan heistä ei mielellään polta lasten lähellä. Maalle tämä kulttuurinen muutos ei vielä samassa mittakaavassa ole ehtinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla ei näytä olevan yhtään luokan lukutaitoa. Se on vähän tabu, tai ei niin vähänkään. Lisäksi kun eletään ja opiskellaan ja pariudutaan niin tiukasti sen oman luokan sisällä kuplassa, ajatellaan, että tällaista se nyt on kaikilla, tämä nyt on sitä suomalaista tavallista elämää.
Tämä. Harva avioituu oikeasti kovin eri taustaisen kanssa. Ja maalla ja pikkukaupungeissahan isoja eroja ei tule edes eteen.
Ei niitä taustoja kovin paljoa ole. Parin sukupolven takaa suurin osa on ollut maan- tai pienviljelijöitä ja heidän vanhempansa lisäksi piikoja, renkejä, torppareita tai korkeintaan kaupunkien työläisiä, joita olemme edelleenkin henkisesti, mutta mitä se haittaa.
Miten et tällaista ymmärrä? Siivooja siivoaa muiden koteja, hänellä ei itsellä käy siivoojaa, koska ei ole rahaa sellaiseen ylellisyyteen, ja sen saman osaa itsekin tehdä.
Samasta syystä duunariperheistä ei käyty kahviloissa -onhan se nyt kauheaa rahan haaskuuta, kun kotona saman kupin keittää pilkkahintaan.
Ravintola-aterian hinnalla keittäjän perhe syö viikon, on täyttä turhuutta syytää rahaa sellaiseen, jota itse saa tehtyä.
Koulun keittäjä ei ole myöskään ravintolakokki, ja keittäjien palkat on pienet.
Vielä, tottakai tiesimme mitä ravintolassa syönti on, samoin mitä oopperassa käynti on, niitä tekevät vain ihan erilaiset ihmiset, eivät meikäläiset. Ne ovat herroja, niin kuin lääkärit ja professorit ja kunnaninsinöörit. Meikäläiset ovat työtä pelkäämättömiä, käyvät ammattikoulun ja tekevät kunnon töitä.
En enää tiedä, miten tätä avaisi, ihmisille jotka ovat niin vahvasti omassa kuplassaan.
Eri