Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka ”haluaa niin kovasti lapsenlapsia” mutta sit lapsenlapsi onkin evvk?
01.04.2021 |
Onko siis mummojen/pappojen keskuudessa isovanhempana olo joku status? Eli halutaan olla isovanhempi ja kehuskella muille?
Itselleni on käynyt näin ja tunnen erittäin monta muutakin joille sama juttu kävi. Eli isovanhemmat mankui lapsenlapsia ja niin odotti niitä - ja into tyssäsi ristiäisiin.
Mun vanhemmat ei lainkaan tapaa lapsiani, hyvä jos kerta vuoteen soittavat, siinä kaikki. Eivät ole ikinä leikkineet niiden kanssa eivätkä tulleet esim synttäreille. Eivät muista ikiä, nimet ehkä just ja just ja nuorinta eivät ole koskaan nähneet ja on jo 2v.
Kun siis ilmiselvästi on niin että tippaakaan ei kiinnosta niin mistä se ”into” sitten johtuu?
Epäilen että se on vertaisryhmän paine tai status. Vaikka vanhempani eivät ikinä käy niin mankuvat kuvia lapsista. Kuulin sitten kaukaisemmalta sukulaiselta että valehtelevat korvat heiluen että ”koko ajan hoidetaan ja autetaan tyttären perhettä”. Ikinä eivät ole aittaneet :)
Kommentit (178)
Epäilyksesi osuvat oikeaan. En ymmärrä miksi olet saanut niin paljon alapeukkuja.
Äitini esim. mankuu lapsenlapsia, mutta se on puhtaasti sen vuoksi että "niitä kuuluu olla". Hän oli huono äiti eikä taatusti halua viettää aikaa lastenlasten kanssa, en varmaan päästäisikään etteivät traumatisoidu hänen jutuistaan. Mutta joo kovasti painostetaan hankkimaan lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole törmännyt siihen, että noin räikeästi valehdeltaisiin. Ehkä minun kuplassani isovanhemmuutta ei vaan edes koeta niin kummoisena saavutuksena, että sillä kehuskeltaisiin ja teeskenneltäisiin.
Ok, omat vanhempani - molemmat äskettäin kuolleita - olivat iäkkäitä ja asuivat kaukana, joten eivät hekään ole lapsiani leikittäneet tai auttaneet lastenhoidossa, paitsi äiti silloin, kun olin synnyttämässä kuopusta.
Eivät he kumminkaan myöskään ole asiassa muille mitään teeskennelleet.
Itse olisin onnesta soikea, jos lapseni saisi lapsia. Molemmat nyt parikymppisiä, mutta eivät seurustele. Todella mielelläni olisin apuna ja tukena, mutta voi olla, että kumpikaan ei koskaan edes perusta perhettä. Ei tulisi mieleenkään heitä painostaa lapsia hankkimaan.
Voi se toki niinkin mennä, että voimat ja suhteet menevät. Eli isovanhempi luulee ehtivänsä ja jaksavansa auttaa, muttei sitten ehdi ja jaksakaan, moni on vielä työelämässäkin.
Ja voi se johtua lapsestakin - siis siitä lastenlapsen vanhemmasta - että välit menevät poikki. Onko se tuoreen vauvan äiti/isä valmis sallimaan itsenäisesti toimivan isovanhemman ja hyväksymään sen, että lasta voi hoitaa ja kasvattaa hitusen eri laillakin kuin mitä itse tekee? En tarkoita isoja kysymyksiä, kuten suhtautumista kurittamiseen tai siihen, miten lapselle puhutaan, jos tämä töpeksii - vaan pieniä nyansseja.
Moni nykyvanhempi on aika ehdoton, kun vanhemmuutta suoritetaan niin orjallisesti neuvolan ja somen toitottamien sääntöjen mukaisesti, pilkulleen.
N54
Vierailija kirjoitti:
En ole törmännyt siihen, että noin räikeästi valehdeltaisiin. Ehkä minun kuplassani isovanhemmuutta ei vaan edes koeta niin kummoisena saavutuksena, että sillä kehuskeltaisiin ja teeskenneltäisiin.
Ok, omat vanhempani - molemmat äskettäin kuolleita - olivat iäkkäitä ja asuivat kaukana, joten eivät hekään ole lapsiani leikittäneet tai auttaneet lastenhoidossa, paitsi äiti silloin, kun olin synnyttämässä kuopusta.
Eivät he kumminkaan myöskään ole asiassa muille mitään teeskennelleet.
Itse olisin onnesta soikea, jos lapseni saisi lapsia. Molemmat nyt parikymppisiä, mutta eivät seurustele. Todella mielelläni olisin apuna ja tukena, mutta voi olla, että kumpikaan ei koskaan edes perusta perhettä. Ei tulisi mieleenkään heitä painostaa lapsia hankkimaan.
Voi se toki niinkin mennä, että voimat ja suhteet menevät. Eli isovanhempi luulee ehtivänsä ja jaksavansa auttaa, muttei sitten ehdi ja jaksakaan, moni on vielä työelämässäkin.
Ja voi se johtua lapsestakin - siis siitä lastenlapsen vanhemmasta - että välit menevät poikki. Onko se tuoreen vauvan äiti/isä valmis sallimaan itsenäisesti toimivan isovanhemman ja hyväksymään sen, että lasta voi hoitaa ja kasvattaa hitusen eri laillakin kuin mitä itse tekee? En tarkoita isoja kysymyksiä, kuten suhtautumista kurittamiseen tai siihen, miten lapselle puhutaan, jos tämä töpeksii - vaan pieniä nyansseja.
Moni nykyvanhempi on aika ehdoton, kun vanhemmuutta suoritetaan niin orjallisesti neuvolan ja somen toitottamien sääntöjen mukaisesti, pilkulleen.
N54
Minä olen lapseton nelikymppinen ja vähän tuohon vaikutelmaan olen tullut, kun olen seurannut sivusta sisareni riitelyä äidin kanssa ja työtoverin ongelmia miniänsä kanssa. Lapsenhoidosta on tehty valtataistelui ja auta armias jos mummo kehtaa olla eri mieltä. Mäkin tietty olen sitä mieltä, että lapsen vanhemmat päättää oman lapsen kasvatuksen pääpiirteistä, mutta hiukan armoa ja rentoutta sais olla mukana. Ei se piltti pilalle mene siitä, jos mummolassa saa jätskin jälkkäriksi tai katsoa lastenohjelmia vartin pidempään kuin kotona.
Omat tutut ja työkaverit ovat olleet pöyristyneitä, kun olen sanonut, että en kaipaa öapsenlapsia ja toivottavasti eivät ihan lähivuosina tee. En jaksaisi hoitaa, koska olen tällä hetkellä niin uupunut monista asioista.
Kaikkien kuulemma pitää haluta lapsenlapsia ka odottaa, että pääsee hoitamaan.
Olen lapsillekkin sanonut, että antakaa minulle vähän armoa ja aikaa edes joku vuosi levätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, onpa todella surullista. Itse olen ollut isoäiti jo 24 vuotta, lastenlapsia on tällä hetkellä viisi. Olen ollut todella tiiviisti heidän elämässään koko ajan. Ihana asia! Ollaan tehty yhdessä kaikkea kivaa: yhteisiä matkoja, mökkireissuja, yhteisiä kokkailija, yhteisiä pelejä, leikkejä ja nauruja jne. Puhelut ja wa-viestit silloin ei nähdä (välimatkaa kuitenkin).
N64
Silmät pyöreinä luen tätä 60-70 lukujen hoitajajuttua. Minä en ikinä kuullutkaan tällaisista palveluista ja tädit, sedät, serkut ja serkkujen tutut olivat omissa töissään, eivät lähtövalmiina meitä auttamaan. Emme kyllä apua tarvinneetkaan. Meitä oli kaksi täysipäistä ja tasa-arvoista vanhempaa lapsia hoitamassa.(Viittaan viestiin 114)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on se sama suvunjatkamisvietti joka saa alunperin lisääntymään. Halutaan että geenit menevät eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän niitä isovanhempia säälitään kuin ihaillaan. Lapsenlapsettomilla elämä on omaa, lapsenlapset on aika lailla sama asia kuin hyvästi elämä.
Äärimmäisen surullinen ajattelumalli tämmöinen.
Itselle lapsenlapsi on aivan suunnattoman rakas ja autan ja hoidan aina pyydettäessä jos vain oma työ antaa myöten. Eipä sitä omassa elämässä enää muutakaan kiireitä ole kun omat lapset on jo aikuisia ja omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.
Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.
Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.
Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.
??? Oletan, että kirjoittaja on 30-40-vuotias, joten otan kanta
Olen 40-luvulla syntynyt. Lapset 70-luvulla. Molempien vanhemmat jäivät kotiseudulle, ei sieltä tultu mummottelemaan siihen aikaan autottomat ihmiset. Sisaruksillani oli omat elämänsä. Mieheni perheensä vanhin lapsi. Päivää eikä tuntia mummot ja suku lapsia katsoneet eikä yökylissä olleet. Vasta kun mieheni sisar sai lapsia serkukset saattoivat olla yökylässä toisillaan alakouluiässä.
Kunnalliseen päivähoitoon lapset eivät päässeet, yksityinen hoitotäti vaikka työssäkäymiseni hyöty hupeni siihen. Mutta halusin koulutukseni hyödyntää js pitää ammatyitaidon yllä.
Kaksi aikuista pärjää kyllä lastensa , jotka on hankkinut, ilman sukulaisten hoiva-armeijaA.
Omia 2000-luvun lastenlapsia olen kyllä hoitanut , pitänyt yökylässä jne.
Minua ärsyttää tuon yhden kirjoittajan teema, 40-luvulla syntyneet eivät hoitaneet itse lapsiaan vaan mummot ja suku tekivät sen
Itsepä kärsivät, jos eivät välitä. Mulla kolme esiteiniä, lapsenlapsia ja olen heidän kanssaan ollut aina paljon heidän ja vanhempiensa ehdoilla. Käyvät usein yökylässä ja mökillä viihtyvät koko kesän ja ovat fiksuja ja avuliaita. Ovat parasta elämässäni.
Omien lasten lapsuusaika oli kiireistä ruuhkavuosimeininkiä ja olenkin sanonut heille, että korvaan nyt puutteitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nuori mummo, nelikymppinen. Lapsenlapsi on parasta mitä olen elämässäni saanut. Tiedän, että lapseni on suorastaan etuoikeutettu kun pidän lapsenlasta viikoittain luonani yökylässä, vaikka olen itse työelämässä vahvasti mukana. Onnistuu se minultakin tuo päivähoitoon vieminen ja hakeminen.
Olen seurannut sivusta ja itsekseni ihmetellyt sitä, miten vähän mummot ja papat viettävät aikaa jälkikasvun kanssa. Häviäjiä tällaisessa ovat kyllä itse tuollaiset isovanhemmat.
Läheisyys, kiintymys ja rakkaus lapsenlapseen rakentuu yhdessä tekemällä ja olemalla. Ei valokuvia esityksessä.
Minä taas olen nelikymppinen äiti-ihminen, lapseni on ekaluokalla. Lapsen isovanhemmat ovat järjestään yli 70-vuotiaita ja asuvat vähintään 150 km päässä. Eipä paljon lapsi isovanhempiaan näe, paitsi
Yli 70-vuotiaalle autottomalle matka on pitkä kallis. Siis 150 km. Ensin oman seudun juna/bussiasemalle, sitten matka, toisella paikkakunnalla julkisella sitten lapsenlapsen luo. Vielä jos on liikunnassa häikkää.
30-40- vuotiaat ovat itsekästä ja avutonta sakkia, äidin pitäisi olla kotinsa ja lapsensa hoitamassa. Näiden kirjoitusten mukaan.
Yritin lainata kommenttia tuosta 40-luvulla syntyneistä isovanhemmista, mutta ei onnistunut. Meidän sekä useimpien tuttavien/ystävien isovanhemmat ovat 40-luvulla syntyneitä ja kaikki he hoitavat lastenlapsiaan ja hakevat päiväkodeista ja vievät harrastuksiin.
Heidän omat vanhempansa ovat useimmiten satojen kilometrien päässä, joten eivät ole paljon pystyneet aikanaan auttamaan, vaikka olisivat halunneet.
Tällä foorumilla jatkuvasti jotkut katkerat jankkaa samaa ageendaa, joka ei kyllä läheskään kaikkia kosketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainoastaan tällä palstalla kuullut näistä hirviö isovanhemmista.
Kaikilla mun kavereilla, tutuilla, sukulaisilla tms on ihan normaalit isovanhemmat.
Sama mullla.
40-lukulaisena, nyt 78-vuotiaana polvi/lonkkavikaisena (ei voi leikata) olen pahoillani kun en lapseni tenavaikäisiä enää uskalla ottaa hoitoon ja yökylään. Se ei edes ole tasapuolista, tiedän, koska heidän serkkujaan, nyt liki täysikäisiä pystyin mummottelemaan ja teineinäkin olivat luonani paljon.
Minuun koskee joka kerta kun joku valittaa täällä, kyllä sisarusteni lapsia muttei mi un lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset luulee aina että ketjussa kirjoittaa vain ylsi henkilö. Siksi sekoavat ja alkavat tuon haukkumis-säksättämisen. Tällaisia ketju-muotoisia palstoja kun ei ollut silloin 50-luvulla niin kai näitä on hankala lukea ja tulkita.
Montako viestiä täällä on säksättäviltä vanhuksilta versus säksättäviin mammoihin, joille ei mikään riitä.
T. Mamma, jonka lapsista isovanhemmat huolehtivat
Vierailija kirjoitti:
Mitään apua en saanut vanhemmiltani kotoa pois muutettua 19-vuotiaana. En rahaa, en mitään. Itse oli pärjättävä.
Nyt lapsenlapsia ei hoideta, kun "omat lapset on jo hoidettu ", parasta oli kun yksinhuoltajana äitiyslomalla kaipailin seuraa, niin kommentoitiin, että liian usein kävin, jaksavat max kerran viikkoon, ei kahdesti. Apua en silloin pyytänyt, aikuista seuraa vain. Kotipalvelusta sain lopulta pariksi kuukaudeksi apua, että sain väsymystä nukuttua pois. Sitä kommentoitiin, että itse oli yksin pärjännyt ilman apua, ei häntä kukaan auttanut. No mummo hoiti meitä, muistan kyllä. Ja usein hoitikin. Pääsi tanssimaankin ja uuden miehen löytämään.
Myöhemminkin lapset otettu yökylään max kerran vuodessa ja juuri silloin, kun siitä olisi minulle mahdollisimman vähän hyötyä ja tunnin varoitusajalla juuri silloin, kun mummoa miellyttää. Silloin kun pyydän apua väsymyksen vuoksi tai muuten, ei toki käy. Enää en anna. Enkä jak
Eikö sinulla ollut puolisoa tai monet isät osallistuvat lapsen hoitoon vaikka lapsi olisi äidillään. Parikin isää tiedän jotka ihan vauvasta, imettämisen loputtua, pitivät tapaamisista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset luulee aina että ketjussa kirjoittaa vain ylsi henkilö. Siksi sekoavat ja alkavat tuon haukkumis-säksättämisen. Tällaisia ketju-muotoisia palstoja kun ei ollut silloin 50-luvulla niin kai näitä on hankala lukea ja tulkita.
Montako viestiä täällä on säksättäviltä vanhuksilta versus säksättäviin mammoihin, joille ei mikään riitä.
T. Mamma, jonka lapsista isovanhemmat huolehtivat
Mummot suut tukkoon, eiväthän ne mitään osaa eikä tiedä kun ei 50-luvulla ollut nettiä, jossa aikaansa viettää. Hus hus niitä lapsia nyt mutsit ulkoiluttamaan
Minä en laita kauheasti isovanhemmille lapsesta kuvia. Saavat ottaa niitä kun käyvät kylässä :)
up