Aikuinen, joka ei pärjää 2-3 tuntia pidempään syömättä

Mä syön 7-11-14-18-22. Aamupalan aika saattaa vaihdella työvuoron mukaan välillä 5-8. Syön aika samalla rytmillä kuin lapset, koska olen töissä päiväkodissa. Iltapala menee vähän myöhemmäksi. Vapaapäivinä jos oikein laiskottelen niin saatan syödä vain kolme kertaa.

Jos en syö tarpeeksi usein, tulee lähes poikkeuksetta migreeni.

En ole ylipainoinen.

Jotkin sairaudet voivat aiheuttaa sitä, että tulee huono olo jos on useampi tunti syömisestä. Ei välttämättä tule nälkä, mutta heikottaa ja pyörryttää. Minä olen myös sellainen, että syön normaalisti vain 2-3 kertaa päivässä ja enemmän kerrallaan. Nyt kun olen raskaana, on täytynyt muuttaa omia tapoja. Ensinnäkin mahassa ei ole tilaa suurille kerta-annoksille, toisekseen siitä tulee närästystä, kolmanneksi minua alkaa heikottaa ja oksettaa jo kolmen tunnin kuluttua syömisestä, ja neljänneksi mun täytyy opetella syömään paljon enemmän, etten riudu. Ennen naureskelin ja ihmettelin raskaana olevia naisia, jotka olivat jatkuvasti vetämässä jotain pientä välipalaa. Nyt ymmärrän, miksi. Ei se ole mikään psykologinen "pitää syödä kahden edestä" harhakäsitys. Vaan se on se, mitä keho tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana oli ihan mahdotonta, kun jollain exculla porukka halusi vaan syödä koko ajan. En enää koskaan halua ryhmämatkoille, koska ne ovat ainaista mässäämistä ja tauotonta ruokapaikan metsästystä. 

Muistan itsekin luennoilla sen jatkuvan eväspussien rapinan, banaanin maiskutuksen ja rahkapurkkien kaapimiset.

Osa ihmisistä kuvittelee, että kuolo korjaa jos ei syö kahden tunnin välein.

Mä ainakin syön usein. Tulee ihan jäätävä nälkäkiukku jos en saa ruokaa, kotona pärjää vähemmälläkin mutta töissä on pakko saada syötyä, muuten lähtee asiakkailta päät irti.

Varsinkin sillon kun olin raskaana oli syötävä vaikkei ollut nälkä koska alkoi oksettaa jos ei syönyt. Monta kertaa aamulla tuli juostua jääkaapille ja mätin rahkaa naamariin samalla kun yökin, helpotti heti kun sai vähän syötyä.