Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen, joka ei pärjää 2-3 tuntia pidempään syömättä
31.03.2021 |
Mitä ihmettä, mulle tuli täysin yllätyksenä :D ystävä valitti sairaalahoidossa kun oli viimeksi syönyt 4 tuntia sitten että kamala olo eihän tätä kestä, miksei tule ruokaa. Luulin että lapset syö noin?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua alkaa huimata jos olen paria tuntia kauemmin syömättä. En tiedä missä vika kun ei diabetestä ainakaan ole. Saan usein myöskin nälkäraivareita.
Miten selviät työelämässä?! Ei mun työssä ainakaan voi syödä kahden tunnin välein. Tänäänkin aamupalan ja lounaan väli yli 6h. Päiväkahvista päivälliseen menee 5,5h. Eikä tee edes tiukkaa.
Miten sinä olet selvinnyt aikuiseksi tajuamatta, että työelämä ei kaikkialla ole samanlaista kuin sinulla? Jossain toimistossa voi ihan hyvin napostella vaikka koko päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen kyllä nälkää, mutta se ei ole epämiellyttävä tunne, oikeastaan joskus ihan mukavakin. Tosin joskus harvoin tulee sellainen pakottava nälkä, minäkin söisin parin tunnin välein, jos nälkä olisi aina sitä laatua.
Olin kerran yhdellä leirillä, jossa täysihoito, aterioita ja välipaloja muutaman tunnin välein. Menin aivan turvoksiin vklopun aikana. 😵
Et vaan osannut säädellä syömäsi ruoan määrää ja laatua.
Ei nopeisiin välipaloihin tarvitse mitään erillisiä taukoseremonioita.
Itse syön pitkin päivää paljon pieniä aterioita ja välipaloja, muutoin en ole toimintakykyinen.
Isoja aterioita en myöskään voi syödä etenkään töissä ollessani.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sairastaa kuin hypoglykemiaa (eikä liity välttämättä diabetekseen millään tavoin) niin kyllä voi. Parempi varata pieni välipala mukaan jos meinaan pidempään olla jossain. Tietty kun vapina-hikoilu asteelle menee niin silloin auttaa enää sokeri tai siripiri.
Erittäin ärsyttävä vaiva/tila.
Minä kärsin vuosia tästä vaivasta, inhosin olla jääkaapin vanki. Suututti jopa kun joutui syömään tiuhaan vaikka nälkä ei ollut ja toki painokin nousi.
Sittenpä 'löysin' vähähiilihydraattisen ruokavalion ja hypot loppui.
Oon niin onnellinen kun voin olla ja elää ilman jatkuvaa ruuan miettimistä ja eväiden tekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sairastaa kuin hypoglykemiaa (eikä liity välttämättä diabetekseen millään tavoin) niin kyllä voi. Parempi varata pieni välipala mukaan jos meinaan pidempään olla jossain. Tietty kun vapina-hikoilu asteelle menee niin silloin auttaa enää sokeri tai siripiri.
Erittäin ärsyttävä vaiva/tila.
Minä kärsin vuosia tästä vaivasta, inhosin olla jääkaapin vanki. Suututti jopa kun joutui syömään tiuhaan vaikka nälkä ei ollut ja toki painokin nousi.
Sittenpä 'löysin' vähähiilihydraattisen ruokavalion ja hypot loppui.
Oon niin onnellinen kun voin olla ja elää ilman jatkuvaa ruuan miettimistä ja eväiden tekoa.
Olin tulossa kirjoittamaan juuri samaa asiaa, mutta ehdit ensin!
Olin aiemmin hiilaria puputtava ruoka-addikti, jolle nälkäkiukku ja heikotus oli tuttu juttu heti, kun ruokailuväli kasvoi muutamaan tuntiin.
Sitten löysin ketoosin. Olen siis ketogeenisellä ruokavaliolla, hiilarit on 20-40g välillä/päivä. Heti lähti mieliteot ja nälkä! Toki välillä tunnen nälkääkin, mutta pääsääntöisesti syön kellon mukaan, en minkään fyysisen heikotuksen sanelemana. Alkuun noudatin pätkäpaastoa löyhästi 16/8 rytmillä, mutta aika pian rytmi muuttui enemmänkin omad-tyyliseksi syömiseksi, eli syön vain kerran päivässä, mutta silloin kunnolla ketogeenisesti ja kaloreita enempiä laskematta. Näin siksi, että useampia ruokailukertoja en koe tarvitsevani.
Jos "tipahdan" ketoosista, nälkä ja mieliteot palaavat. Näin siis käy, vaikka ketoosin katkaisisi terveellinenkin ruoka (esim. kasviksia, täysjyvää, ei pelkästään sokeri).
Rasvanpolttoisuus on siis se ratkaisu jatkuvaan syöntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lakkaa ihmettelemästä, miten kapeasta aidanraosta toinen ihminen katsoo, toisen ihmisen kokemusta. Onko totta, ei voi olla, että kestää joku kauppareissu yli tunnin. 😩 Tuleeko mieleen, että jollakin on pitkä matka esim. Prismaan. En ole aikaa tarkemmin kellottanut, jos lähden niin silloin aikani ei ole kortilla. Kävely kotoa bussipysäkille ->bussin odotusta ->poisjäänti bussista ja pysäkiltä Prismaan kävely lähes 1km -> asiointi kaupassa -> kävely bussipysäkille -> bussin odottelua -> kotiin kävely pysäkiltä bussimatkan jälkeen. Fiksummat todennäköisesti ymmärtävät, ettei kaikille Prismassa asiointi ole pelkkää huvia, ennemminkin hikeä ja turhautumista. Autonomistajille ne isot kauppapaikat on tarkoitettu, mutta eihän Helsingissä tarvitse autoa ;), täällä pelaa julkinen, mutta joka paikkaan ei raitiovaunutkaan kuljeta.
Miten ihmeessä selviät vaikka jostain ostosreissusta?[/quote]
Mistä ostosreissuista? Tunnin kestää matkoineen Prisma-reissu.[/quote]
Ostosreissu tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. On niitä muitakin ostoksia kuin pelkät ruokaostokset.
Kun lähtee ostamaa vaikkapa kevättakkia, kun kyllä sitä kiertelee useita liikkeittä, ennenkuin päättää, minkä takin lopulta ostaa. Sama muissakin vaatteissa ja kengissä.
Käydään ostoksilla myös elektroniikka liikkeissä, eikä sitä oiken 15 minuutissa päätetä, että tämän tietokoneen / telkkarin / pyykipesu / tai pölynimurin ostan.
Joten miksi kommentoida noin tyhmästi, kun ei edes käsitä mitä ostosreissu tarkoittaa toisille ihmisille.[/quote]
====
Älkää rakkaat ihmiset sörkkikö toistenne kulutusjuhlia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
]Kukaan ei koe niin paljoa olevansa parempi ihminen kuin harvoin syövä verrattuna useammin syövään. Huomaa taas tässäkin ketjussa...[/quote]
=====
Ynnä se, jolla kauppareissu kestää tuntikausia.
Kakkostyypin diabetes voi oireilla noin. Insuliiniresistenssi. Eikä tarvitse olla lihava. Terve aikuinen pystyy olemaan syömättäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkeehän sen ulkona ettei porukka voi olla syömättä tuntiakaan.
Tottumiskysymys se on vaan. Tekosyitä on sitte paljon toki, äärimmäisen harvoin on joku oikea syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua alkaa huimata jos olen paria tuntia kauemmin syömättä. En tiedä missä vika kun ei diabetestä ainakaan ole. Saan usein myöskin nälkäraivareita.
Sinulla on hypoglycemia, maaratuntien kuluttua syomisesta verensokeri tippuu rajusti ja aiheuttaa juuri noita raivokohtauksia.
Minulla se on ihan tutkitusti nelja tuntia maksimissaan muuten alan vapista, heikottaa ja itkettaa.
Hei alapeukuttaja, en huomannutkaan etta olit mukanani kun koetta tehtiin 6 tuntia.
Verta otettiin ensin kerran tunnissa ja sitten joka puolen tunnin paasta. Neljan tunnin kuluttua oli niin heikko olo etta piti paasta makuuasentoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten se johtuu siitä, kun syödään liian hiilaripitoisesti. Verensokeri nousee nopeasti ja laskee myös nopeasti. Myös ns. hyviä hiilareita syödessä. Tämä ei ole mitään hörhöilyä tai muotidieettausta, vaan ihan luonnollinen fakta, että ihmisen ei tarvitse syödä useita satoja grammoja hiilihydraattia päivässä, ja liian hiilihydraatin (=sokerin) käsittely on elimistölle rasitus. Pitäisi uskaltaa syödä tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, jotka ovat erittäin tarpeellisia ravintoaineita monessa asiassa. Ja sen ei tarvitse tarkoittaa rasvan ”mättämistä”.
Voisiko joillain johtua vaikka lääkityksestä, että alkaa heikottaa helpommin ilman ruokaa.
Ja kenties ravinnon laatukin vaikuttaa, tai se että syö kerralla vähän kun ei jaksa sen enempää yhteen pötköön. Diagnosoimattomiakin asioita voi olla vaikuttamassa.
Onko sitä jotenkin parempi ihminen jos syö kerran päivässä ison aterian ja jos viisi kertaa pienen niin huonompi? Mitä väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun syö tujun annoksen kaurapuuroa aamulla niin sillä pärjää melkein iltaan asti.
Itse olen tehnyt tänä talvena metsähommia enkä mukaan ole ottanut yhtään mitään syötävää tai juotavaa. Sen 5-6 tuntia huhkin metsässä ja sitten kun tulen kotiin niin syön jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kun syö tujun annoksen kaurapuuroa aamulla niin sillä pärjää melkein iltaan asti.
Itse olen tehnyt tänä talvena metsähommia enkä mukaan ole ottanut yhtään mitään syötävää tai juotavaa. Sen 5-6 tuntia huhkin metsässä ja sitten kun tulen kotiin niin syön jotain.
Ja minä taas pärjään normaalisti ilman ruokaa tunteja, mutta jos käynnistän aineenvaihdunnan kaurapuurolla niin nälkä on hiukan päälle tunnin päästä.
Niin erilaisia ihmisiä sitä onkin.
Ihmettelin ennen samaa, kunnes sairastuin raskausdiabetekseen. Aivan järkyttävä olo kun sokerit seilaavat 10 ja 3n välillä edes takaisin. Nykyään ei ole diabetes, mutta matalia sokereita tulee herkästi varsinkin aamupäivällä. Olen nähnyt parhaimmaksi syödä aamulla hyvin hyvin vähän ja siitä n 3h välein, lisäksi aina ennen liikuntaa ja jos on rankkaa niin heti liikunnan jälkeen. Normaalisti 5x päivässä, kovina treenipäivinä jopa 7-8x. Matalat sokerit on vaan niin kamalat. Kahvi ja kaurapuuro on melkein huonoin mahdollinen yhdistelmä, mieluummin ei mitään aamupalaksi. Mutta onneksi tämä on hellittänyt aika paljon sitä mukaa kun paino on tippunut, toivon voivani vielä joskus olla riippumaton ruuasta. Toisaalta mitä joku protskupatukka käsilaukussa haittaakaan...
Olen omakohtaisista kokemuksista tullut siihen tulokseen, että kyse on ollut usein miten verensokerista. Mutta, muitakin syitä saattaa olla. Mulla oli vuosia sellainen tyhjän-mahan kipu vai miksi sitä nyt kuvailisin. Oli jollain tavalla pakko syödä jotain, vaikkei ollut ollenkaan nälkä. Mahaa tähystettiin, mutta mitään varmaa tiedossa ollutta tietoa ei ensimmäisellä kertaa löytynyt. Meni joitakin vuosia ja tähystyksessä varmistui helikobakteeri, joka oli aiheuttanut pohjukassuoleen haittaa, josta johtui oireiluni. Kun helikob. hoidettiin niin ajan kanssa kaikki vastaava pakkohälkä/närästys/vatsakipu loppui. Mistään hoitovirheestä ei ollut kyse ensimmäisessä tähystyksessä, vaan johtui siitä, ettei helikobakteerin haittoja silloin tiedetty. Oireisiinsa avun saanut voi olla onnellinen ja niin olen minäkin, vaikka jouduinkin kärsimään vuosia, mutta lääketiede etenee/edistyy rajallisesti ja rahaa/kiinnostusta tutkimuksiin tarvitaan.
Paasto olisi terveellisempää kuin jatkuva ruuansulatus. Terveelle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua alkaa huimata jos olen paria tuntia kauemmin syömättä. En tiedä missä vika kun ei diabetestä ainakaan ole. Saan usein myöskin nälkäraivareita.
Miten selviät työelämässä?! Ei mun työssä ainakaan voi syödä kahden tunnin välein. Tänäänkin aamupalan ja lounaan väli yli 6h. Päiväkahvista päivälliseen menee 5,5h. Eikä tee edes tiukkaa.
En tiedä millaista työtä teet, mutta kyllä ainakin rakennusalalla on täysin mahdollista pitää 2-3 tunnin ruoka rytmiä. Työt alkaa klo 7, klo 9 kahvitauko, klo 11 ruokatunti, klo 14 kahvitauko klo 15.30 kotiin. Itse on ainakin pakko joka kahvitauolla syödä joku hedelmä/jogurtti, ei muuten jaksa tehdä fyysistä työtä pelkällä lounaalla.
Ei tarvitse sairastaa kuin hypoglykemiaa (eikä liity välttämättä diabetekseen millään tavoin) niin kyllä voi. Parempi varata pieni välipala mukaan jos meinaan pidempään olla jossain. Tietty kun vapina-hikoilu asteelle menee niin silloin auttaa enää sokeri tai siripiri.
Erittäin ärsyttävä vaiva/tila.