Lue keskustelun säännöt.
Miten opetella itsekkäämmäksi? Etenkin parisuhteessa...
31.03.2021 |
Huomaan että alan toistaa samanlaista elämää kuin äitini: en osaa priorisoida omaa hyvinvointiani. Äitini ei juuri koskaan toteuttanut omia halujaan, ei matkustanut, ei ostanut itselleen mitään kivaa, ei harrastanut. Vaikka olisi halunnut noita asioita tehdä, on tunnustanut myöhemmin ja kyllä sen lapsenakin tajusin.
Itse en ole lapsia koskaan halunnut enkä niitä onneksi ole hankkinutkaan. Avopuoliso kuitenkin on. Minä olen koko suhteen ajan ollut se, joka hoitaa talouden ja kotityöt, joustaa aina miehen mielitekojen mukaan, en halua aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Välillä sitten kuitenkin räjähtää ja kiukkuan kohtuuttomastikin... Haaveilen itsenäisemmästä elämästä. Miten saisin asennettani muutettua?
En siis osaa vaatia mieheltäni mitään, vaan teen kaiken itse. Säästän rahaa meitä molempia varten, mies ei edes itseään varten. Hoidan juoksevat asiat ja muistutan miestä varaamaan hammaslääkärin itselleen. Hoidan myös kissamme. En tee kaikkea tätä hyvää hyvyyttäni, vaan koska koen sen velvollisuudeksi. Kärsin siitä, mutta kärsisin myös jos jättäisin asiat hoitamatta, koska sitten olisi taakkana sekä omat että puolison laiminlyönnit.
Saikohan tästä kukaan kiinni?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies oli seurustelun alkuaikoina? Eikö hän silloinkaan siivonnut, maksanut laskuja, käynyt hammaslääkärissä tai pessyt pyykkiä? Jos ei niin kuka ne hoiti?
Kyllä aikuinen mies osaa huolehtia itsestään. Mies varmasti rakastaa sinua, mutta ei kunnioita eikä arvosta samanveroisena ihmisenä.
Muutimme liian nopeasti yhteen. On ollut alusta asti samanlainen... Ja itseäni saan syyttää siitä että olen katsonut läpi sormien.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan komppaan tuota yhtä edellistä kirjoittajaa. Oma mieheni on kiltti ja huomaavainen. Se tarkoittaa sitä ettei hän sysää minulle vastuuta koko kodista eikä tee asioita joiden tietää ahdistavan minua (kuten esim jätä laskuja maksamatta). Kiltti ihminen pyrkii tekemään kummankin elämän mahdollisimman mieluisaksi. Valitettavasti kiltteys toimii vain jos molemmat ovat kilttejä, muuten käy kuin sinulle. Sinä olet suhteessa se kiltti.
Mutä jos keskityt vain omiin hampaisiisi muiden hammaslääkäriaikojen sijaan
Mies on laiska ja mahdollisesti persoonallisuushäiriöinen. Mitä, jos ap muuttaisitte erilleen niin saisit omaa tilaa ja pystyisit näkemään suhteenne luonteen sellaisena kuin se todellisuudesssa on? Silloin myöskään talous- ja kotityöasiat eivät rassaisi.
Mieskin saisi tilaisuuden kasvaa niin halutessaan. Tosin niin tuskin tulee tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet liian kiltti ja miehesi käyttää sinua hyväksi, vaikka hän vaikuttaakin sinusta hyvätahtoiselta hömelöltä. Selvisihän mies ennen sinun tapaamistakin ja nauttii nyt ilmiselvästi tilanteesta jossa ei enää joudu ottamaan vastuuta.
Miksi haluaisit puolison, joka ei osaa olla elämänkumppani ja rakasta sinua tarpeeksi edes hoitaakseen oman osansa vastuista, kun taas sinun pitää hoitaa ne kaikki "ansaitaksesi hänen rakkautensa"?
Itse pääsin liiasta kiltteydestä eli kynnysmattoilusta vasta nelikymppisenä. Ahdistaa ajatella, mitä kaikkea olen miehiltä sietänyt. Hoitanut kaiken ja maksanut kaiken ilman pienintäkään kiitosta.
Kyllä hän minua varmasti rakastaa, mutta... Tässä se ero varmaan onkin, että minä näytän rakkauteni enemmän typerästi uhrautumalla ja hoitamalla kaiken, ja hän taas...? Riittää että on oma itsensä. Ei vaadi minultakaan mitään, omassa päässäni ne vaatimukset on. MUTTA jos höllään, niin se kaatuu ennen pitkää omaan niskaani. Kyllä minua harmittaa kovasti, etten voi tukeutua puolisooni. Henkistä tukea saan, mutta arki ei kertakaikkiaan suju, pakko myöntää.
Ja mitä tuohon ennen minua selviämiseen tuli, niin enpä tiedä. Rahatilanne oli surkea silloinkin, eikä siellä hammaslääkärissäkään ollut vuosikausiin käynyt.
Ap
Mies ei muka mitään vaadi, mutta silti jättää kaiken tehtäväksesi ja loisii vielä lompakollasi? Sinä olet miehelle pillua antava äiti, et oikeasti halua sellaista suhdetta. Normaalin miehen kanssa kilttikään nainen ei ajaudu hyväksikäytetyksi, sillä normaali mies tekee oma-aloitteisesti oman osansa.
No, ei hän vaadi siivoamaan vaikkapa, vaan olisi kai itse ihan tyytyväinen sotkun keskellä. Ei vaadi terveellistä ruokaa, vaan söisi itse mielellään raskaasti koko ajan. Ei vaadi seksiäkään, sitä on silloin kun molempia huvittaa. Ei vaadi minua maksamaan laskuja, mutta... No tämä on ehkä se hankalin ja eniten itseäni stressaavakin asia. Siis raha-asiat. Ei hän minulta vaadi sitä, että pidän elintasoa yllä, mutta en ole itse valmis laskemaan sitä sille tasolle joka ilmeisesti hänelle riittäisi?
Ap
Vaatia voi muutenkin kuin esittämällä vaatimuksensa ääneen. Jos mies jättää vuokran vuorollaan maksamatta, sinä voit joutua häädetyksi. Mies ei maksa yhteistä sähkölaskua, sinä voit saada maksuhäiriömerkinnän. Mies ei siivoa, sinä siivoat tai sitten elätte paskassa yms...
On kokemusta tällaisesta ns. kiltistä miehestä. Kun aloin vaatimaan muutosta, lupaili kaikenlaista, muttei mitään tapahtunut. Jouduin aina aloittamaan saman keskustelun, lopulta muuttui raivoavaksi marttyyriksi, joka ei edellenkään tehnyt tai maksanut osaansa.
Näinhän se tosiaan menee että jos laiminlyö yhteiset asiat, on se sitten minunkin ongelmani yhtä lailla. Hitto että ottaa päähän...
Oliko teillä muuta ratkaisua kuin ero sitten lopulta vai?
Minä kuitenkin rakastan tuota miestä. Mutta yhteinen koti taitaa olla ihana vain unelmissa... Olen miettinyt välillä erilleen muuttamista. Kuitenkaan ei mikään surkea yksiökään kiinnostaisi, eli kieltämättä itselläkin tässä vähän oma lehmä ojassa vaikkei leveästi nytkään eletä, pk-seudulla vaan on kamalan kallista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on laiska ja mahdollisesti persoonallisuushäiriöinen. Mitä, jos ap muuttaisitte erilleen niin saisit omaa tilaa ja pystyisit näkemään suhteenne luonteen sellaisena kuin se todellisuudesssa on? Silloin myöskään talous- ja kotityöasiat eivät rassaisi.
Mieskin saisi tilaisuuden kasvaa niin halutessaan. Tosin niin tuskin tulee tapahtumaan.
Olen välillä miettinyt erilleen muuttoa, mutta ei toistaiseksi ole tuntunut hyvältä ratkaisulta sekään. En toisaalta keksi oikein muutakaan... Pakko kai tästä on ainakin keskustella. Luulisi että vähän herättelee jos sanon että näiden asioiden takia oikeasti mietin erilleen muuttoa. Tosin epäilen ettei siitä mitään konkreettista seuraa kuitenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tämmöinen noin 30v asti. En osannut pitää puoliani ja mies käytti hyväksi. Ei välttämättä mitään vakavaa mutta selkeästi osasi vetää naruista joilla sai oman elämän helpommaksi "en osaa, sinä teet sen niin paljon paremmin yms yms"
Mun äiti oli myös samanlainen joka koki että miestä pitää passata ja olla hyvä vaimo. Olla hiljaa ja antaa kaikki sonta anteeksi. Mulle sanonut suoraan että mun elämäntehtävä on pestä miehen pyykit ja laittaa ruokaa ja siivota koti.
Sanomattakin selvää että äiti on nyt 70v ja todella katkeroitunut omaan elettyyn elämään. Itse en enää passaa enkä lähde mukaan mihinkään kieroiluun ja se ahdistaa miestä kun joutuu itse tekemään asioita.. en muistuta laskuista, hammaslääkäreistä tai muista tekemättömistä tehtävistä. Kyllästyin äitinä olemiseen ja homma loppui kuin seinään. Opin ehkä arvostamaan itseäni ja näin mikä minua odottaa tulevaisuudessa jos jatkan samalla linjalla = äitini kohtalo.
Kuulostaa tutulta muutoin, mutta oma puolisoni on todella kiltti myös eikä ilkeyttään käytä hyväksi. On vähän sellainen hyväntahtoinen hömelö. Mutta minun ongelmani on tuo miehelle äidiksi ryhtyminen, eikä asiaa auta se, että mies käyttäytyy kuin lapsi... Ja ahdistaa se, että jos en niitä yhteisiä asioita hoida, niin ei hoida mieskään! Siis ei ota oma-aloitteisesti vastuuta mistään, ei muista mitään, ei osaa ilmeisesti kalenteriakaan käyttää. Jos en siivoa, niin huusholli on sotkuinen. Jos en tee terveellistä ruokaa, niin ruokalistalla on pelkkää herkkua. Jos en maksa laskuja, niin perintäänhän ne menisivät.
Olen jotenkin laittanut itseni sivuun enkä tiedä miten saisin taas otteen OMASTA elämästäni.Ap
Olet jo huomannutkin isoimman ongelman tuossa kuviossa, eli sen, että olet ryhtynyt miehelle äidiksi. Mieskään ei varmaan halua äiti-lapsi-suhdetta, joten nyt kun ongelma on havaittu, voit tehdä sille jotain. Ensiksi alat luottaa mieheesi. Hän todennäköisesti osaa maksaa laskunsa ja jos joku nyt kerran menee perinnän kautta, niin ei se niin vakavaa ole. Yleensä se vain virkistää muistia seuraavalla kerralla. Miehesi myös saa syödä pelkkää herkkua, jos niin haluaa. Voisit alkajaisiksi jaotella asiat, jotka kuuluvat vain sinulle, eli esim. sinun syömisesi, mitä vaatteita valitset itsellesi, omat lääkäriaikasi jne. ja annat miehesi hoitaa omat asiansa, ilman mitään muistuttelua tai kettuilua tai muuta. Teeskentele, ettet huomaa. Tähän tarvitset mielekästä tekemistä, joka on sinulle itsellesi tärkeää, lenkkeilet, googlaat kissanruokareseptejä, leivot, maalaat, jotain mistä nautit. Ja aina kun miehesi tekee jotain teidän molempien eteen, siivoaa, vaihtaa sulakkeen, niin osoita arvostavasi sitä. Laske vähän standardeja siivousjutuissa ja yritä keskittyä enemmän omaan elämääsi. Sitten olet iloinen ja tyytyväinen ja sitä miehesi haluaa kuitenkin eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet liian kiltti ja miehesi käyttää sinua hyväksi, vaikka hän vaikuttaakin sinusta hyvätahtoiselta hömelöltä. Selvisihän mies ennen sinun tapaamistakin ja nauttii nyt ilmiselvästi tilanteesta jossa ei enää joudu ottamaan vastuuta.
Miksi haluaisit puolison, joka ei osaa olla elämänkumppani ja rakasta sinua tarpeeksi edes hoitaakseen oman osansa vastuista, kun taas sinun pitää hoitaa ne kaikki "ansaitaksesi hänen rakkautensa"?
Itse pääsin liiasta kiltteydestä eli kynnysmattoilusta vasta nelikymppisenä. Ahdistaa ajatella, mitä kaikkea olen miehiltä sietänyt. Hoitanut kaiken ja maksanut kaiken ilman pienintäkään kiitosta.
Kyllä hän minua varmasti rakastaa, mutta... Tässä se ero varmaan onkin, että minä näytän rakkauteni enemmän typerästi uhrautumalla ja hoitamalla kaiken, ja hän taas...? Riittää että on oma itsensä. Ei vaadi minultakaan mitään, omassa päässäni ne vaatimukset on. MUTTA jos höllään, niin se kaatuu ennen pitkää omaan niskaani. Kyllä minua harmittaa kovasti, etten voi tukeutua puolisooni. Henkistä tukea saan, mutta arki ei kertakaikkiaan suju, pakko myöntää.
Ja mitä tuohon ennen minua selviämiseen tuli, niin enpä tiedä. Rahatilanne oli surkea silloinkin, eikä siellä hammaslääkärissäkään ollut vuosikausiin käynyt.
Ap
Mies ei muka mitään vaadi, mutta silti jättää kaiken tehtäväksesi ja loisii vielä lompakollasi? Sinä olet miehelle pillua antava äiti, et oikeasti halua sellaista suhdetta. Normaalin miehen kanssa kilttikään nainen ei ajaudu hyväksikäytetyksi, sillä normaali mies tekee oma-aloitteisesti oman osansa.
No, ei hän vaadi siivoamaan vaikkapa, vaan olisi kai itse ihan tyytyväinen sotkun keskellä. Ei vaadi terveellistä ruokaa, vaan söisi itse mielellään raskaasti koko ajan. Ei vaadi seksiäkään, sitä on silloin kun molempia huvittaa. Ei vaadi minua maksamaan laskuja, mutta... No tämä on ehkä se hankalin ja eniten itseäni stressaavakin asia. Siis raha-asiat. Ei hän minulta vaadi sitä, että pidän elintasoa yllä, mutta en ole itse valmis laskemaan sitä sille tasolle joka ilmeisesti hänelle riittäisi?
Ap
Vaatia voi muutenkin kuin esittämällä vaatimuksensa ääneen. Jos mies jättää vuokran vuorollaan maksamatta, sinä voit joutua häädetyksi. Mies ei maksa yhteistä sähkölaskua, sinä voit saada maksuhäiriömerkinnän. Mies ei siivoa, sinä siivoat tai sitten elätte paskassa yms...
On kokemusta tällaisesta ns. kiltistä miehestä. Kun aloin vaatimaan muutosta, lupaili kaikenlaista, muttei mitään tapahtunut. Jouduin aina aloittamaan saman keskustelun, lopulta muuttui raivoavaksi marttyyriksi, joka ei edellenkään tehnyt tai maksanut osaansa.
Näinhän se tosiaan menee että jos laiminlyö yhteiset asiat, on se sitten minunkin ongelmani yhtä lailla. Hitto että ottaa päähän...
Oliko teillä muuta ratkaisua kuin ero sitten lopulta vai?
Minä kuitenkin rakastan tuota miestä. Mutta yhteinen koti taitaa olla ihana vain unelmissa... Olen miettinyt välillä erilleen muuttamista. Kuitenkaan ei mikään surkea yksiökään kiinnostaisi, eli kieltämättä itselläkin tässä vähän oma lehmä ojassa vaikkei leveästi nytkään eletä, pk-seudulla vaan on kamalan kallista.Ap
Mies muuttui vuosi vuodelta vain vaikeammaksi. Lopulta minäkin kasvoin sen verran vahvaksi, että olin vihdoin kypsä eroon. Omistin asunnon, mutta mies ei suostunut lähtemään. Jouduin hakemaan miehelle häädön, mikä tarkoitti sitä, että sain mieheni kodistani ulos vasta puoli vuotta eron jälkeen. Sen ajan hän käytti siipeilyyn ja "eron kostamiseen".
Miehesi tulee taatusti paljon kalliimmaksi kuin yksin asumiskulujen maksaminen. Todennäköisesti suhteen jatkuessa joutuisit hiljalleen maksamaan kaikki yhteiset asumiskulut ja päälle vielä miehen muita menoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tämmöinen noin 30v asti. En osannut pitää puoliani ja mies käytti hyväksi. Ei välttämättä mitään vakavaa mutta selkeästi osasi vetää naruista joilla sai oman elämän helpommaksi "en osaa, sinä teet sen niin paljon paremmin yms yms"
Mun äiti oli myös samanlainen joka koki että miestä pitää passata ja olla hyvä vaimo. Olla hiljaa ja antaa kaikki sonta anteeksi. Mulle sanonut suoraan että mun elämäntehtävä on pestä miehen pyykit ja laittaa ruokaa ja siivota koti.
Sanomattakin selvää että äiti on nyt 70v ja todella katkeroitunut omaan elettyyn elämään. Itse en enää passaa enkä lähde mukaan mihinkään kieroiluun ja se ahdistaa miestä kun joutuu itse tekemään asioita.. en muistuta laskuista, hammaslääkäreistä tai muista tekemättömistä tehtävistä. Kyllästyin äitinä olemiseen ja homma loppui kuin seinään. Opin ehkä arvostamaan itseäni ja näin mikä minua odottaa tulevaisuudessa jos jatkan samalla linjalla = äitini kohtalo.
Kuulostaa tutulta muutoin, mutta oma puolisoni on todella kiltti myös eikä ilkeyttään käytä hyväksi. On vähän sellainen hyväntahtoinen hömelö. Mutta minun ongelmani on tuo miehelle äidiksi ryhtyminen, eikä asiaa auta se, että mies käyttäytyy kuin lapsi... Ja ahdistaa se, että jos en niitä yhteisiä asioita hoida, niin ei hoida mieskään! Siis ei ota oma-aloitteisesti vastuuta mistään, ei muista mitään, ei osaa ilmeisesti kalenteriakaan käyttää. Jos en siivoa, niin huusholli on sotkuinen. Jos en tee terveellistä ruokaa, niin ruokalistalla on pelkkää herkkua. Jos en maksa laskuja, niin perintäänhän ne menisivät.
Olen jotenkin laittanut itseni sivuun enkä tiedä miten saisin taas otteen OMASTA elämästäni.Ap
Olet jo huomannutkin isoimman ongelman tuossa kuviossa, eli sen, että olet ryhtynyt miehelle äidiksi. Mieskään ei varmaan halua äiti-lapsi-suhdetta, joten nyt kun ongelma on havaittu, voit tehdä sille jotain. Ensiksi alat luottaa mieheesi. Hän todennäköisesti osaa maksaa laskunsa ja jos joku nyt kerran menee perinnän kautta, niin ei se niin vakavaa ole. Yleensä se vain virkistää muistia seuraavalla kerralla. Miehesi myös saa syödä pelkkää herkkua, jos niin haluaa. Voisit alkajaisiksi jaotella asiat, jotka kuuluvat vain sinulle, eli esim. sinun syömisesi, mitä vaatteita valitset itsellesi, omat lääkäriaikasi jne. ja annat miehesi hoitaa omat asiansa, ilman mitään muistuttelua tai kettuilua tai muuta. Teeskentele, ettet huomaa. Tähän tarvitset mielekästä tekemistä, joka on sinulle itsellesi tärkeää, lenkkeilet, googlaat kissanruokareseptejä, leivot, maalaat, jotain mistä nautit. Ja aina kun miehesi tekee jotain teidän molempien eteen, siivoaa, vaihtaa sulakkeen, niin osoita arvostavasi sitä. Laske vähän standardeja siivousjutuissa ja yritä keskittyä enemmän omaan elämääsi. Sitten olet iloinen ja tyytyväinen ja sitä miehesi haluaa kuitenkin eniten.
Kuinka sinisilmäinen voi olla? Mies nimenomaan haluaa, että ap hoitaa kaiken, muutenhan hän ihan oma-aloitteisesti tekisi osansa.
Missään nimessä ei pidä taloudellisissa asioissa luottaa mieheen ja antaa miehen kusta ap:nkin luottotiedot. Niitä perintäkirjeitä kun samassa asunnossa asuva voi piilottaa tai heittää roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa aktivoituu helposti lapsuuden mallit, vaikka ne olisi negatiiviset. Sinulla on suorittajaäiti-rooli, ja miestäsi ei ehkä ole kasvatettu tasavertaiseen vastuuseen? Uskon, että hän on kiltti, kuten sanot. Veikkaan kuitenkin, että tulet katumaan mieheen käytettyä energiaa ja rahaa. Ei ole oikeasti mitään järkeä maksaa miehen matkoja. Hän säästää, jos sinne haluaa.
Olen ollut sellaisen miehen kanssa. Eron jälkeen hänellä meni laskut perintään ja koti oli sikolätti. Se ei häntä haitannut eikä hän siihen kuollut, vaikka en ollut holhoamassa. Yhteiselämästä ei vaan olisi tullut mitään. Meillä suhde kuoli romanttisessa mielessä kokonaan, vaikka olimme muuten läheisiä. Ero oli helppo kummallekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tämmöinen noin 30v asti. En osannut pitää puoliani ja mies käytti hyväksi. Ei välttämättä mitään vakavaa mutta selkeästi osasi vetää naruista joilla sai oman elämän helpommaksi "en osaa, sinä teet sen niin paljon paremmin yms yms"
Mun äiti oli myös samanlainen joka koki että miestä pitää passata ja olla hyvä vaimo. Olla hiljaa ja antaa kaikki sonta anteeksi. Mulle sanonut suoraan että mun elämäntehtävä on pestä miehen pyykit ja laittaa ruokaa ja siivota koti.
Sanomattakin selvää että äiti on nyt 70v ja todella katkeroitunut omaan elettyyn elämään. Itse en enää passaa enkä lähde mukaan mihinkään kieroiluun ja se ahdistaa miestä kun joutuu itse tekemään asioita.. en muistuta laskuista, hammaslääkäreistä tai muista tekemättömistä tehtävistä. Kyllästyin äitinä olemiseen ja homma loppui kuin seinään. Opin ehkä arvostamaan itseäni ja näin mikä minua odottaa tulevaisuudessa jos jatkan samalla linjalla = äitini kohtalo.
Kuulostaa tutulta muutoin, mutta oma puolisoni on todella kiltti myös eikä ilkeyttään käytä hyväksi. On vähän sellainen hyväntahtoinen hömelö. Mutta minun ongelmani on tuo miehelle äidiksi ryhtyminen, eikä asiaa auta se, että mies käyttäytyy kuin lapsi... Ja ahdistaa se, että jos en niitä yhteisiä asioita hoida, niin ei hoida mieskään! Siis ei ota oma-aloitteisesti vastuuta mistään, ei muista mitään, ei osaa ilmeisesti kalenteriakaan käyttää. Jos en siivoa, niin huusholli on sotkuinen. Jos en tee terveellistä ruokaa, niin ruokalistalla on pelkkää herkkua. Jos en maksa laskuja, niin perintäänhän ne menisivät.
Olen jotenkin laittanut itseni sivuun enkä tiedä miten saisin taas otteen OMASTA elämästäni.Ap
Olet jo huomannutkin isoimman ongelman tuossa kuviossa, eli sen, että olet ryhtynyt miehelle äidiksi. Mieskään ei varmaan halua äiti-lapsi-suhdetta, joten nyt kun ongelma on havaittu, voit tehdä sille jotain. Ensiksi alat luottaa mieheesi. Hän todennäköisesti osaa maksaa laskunsa ja jos joku nyt kerran menee perinnän kautta, niin ei se niin vakavaa ole. Yleensä se vain virkistää muistia seuraavalla kerralla. Miehesi myös saa syödä pelkkää herkkua, jos niin haluaa. Voisit alkajaisiksi jaotella asiat, jotka kuuluvat vain sinulle, eli esim. sinun syömisesi, mitä vaatteita valitset itsellesi, omat lääkäriaikasi jne. ja annat miehesi hoitaa omat asiansa, ilman mitään muistuttelua tai kettuilua tai muuta. Teeskentele, ettet huomaa. Tähän tarvitset mielekästä tekemistä, joka on sinulle itsellesi tärkeää, lenkkeilet, googlaat kissanruokareseptejä, leivot, maalaat, jotain mistä nautit. Ja aina kun miehesi tekee jotain teidän molempien eteen, siivoaa, vaihtaa sulakkeen, niin osoita arvostavasi sitä. Laske vähän standardeja siivousjutuissa ja yritä keskittyä enemmän omaan elämääsi. Sitten olet iloinen ja tyytyväinen ja sitä miehesi haluaa kuitenkin eniten.
Kuinka sinisilmäinen voi olla? Mies nimenomaan haluaa, että ap hoitaa kaiken, muutenhan hän ihan oma-aloitteisesti tekisi osansa.
Missään nimessä ei pidä taloudellisissa asioissa luottaa mieheen ja antaa miehen kusta ap:nkin luottotiedot. Niitä perintäkirjeitä kun samassa asunnossa asuva voi piilottaa tai heittää roskiin.
Höpö höpö, Ap on vain ajanut itsensä samaan ansaan, mihin monet naiset ennen häntä, eli alkanut kontrolloida kaikkea kotona, myös sellaisia asioita, jotka eivät hänelle kuulu, kuten miehen hammaslääkäriajat. Ap itse sanoo olevansa "äiti" suhteessa. Nyt asiat ovat vielä varmaan suht. hyvin, mutta kohta Ap alkaa katkeroitua ja tuntea itsensä uhriksi. Minusta tilanteen ehtii aivan hyvin vielä kääntää voitoksi. Ap sanoo itse, että rakastaa miestään, miksi hänen pitäisi erota hyvästä miehestä vain sen takia, että asiat ovat hieman lipsuneet väärälle raiteelle? Kyllä pitkässä suhteessa tulee vielä paljon vaikeampiakin asioita vastaan. Tärkeintä on muistaa ne asiat, joihin miehessä ihastui ja hänen hyvät ominaisuutensa. Näitä voisi aina ajoittain miehellekin sanoa. Ihmiset tykkäävät, kun oma puoliso kehuu. Samoin voisi olla kiitollinen niistä asioista, joita toinen tekee. Naisille varmaan käy helposti noin, kun muutetaan yhteen, halutaan, että kaikki on kivaa ja kämpässä siistiä ja sitten sitä huomaamattaan ottaa kantaakseen kaiken. Nyt kun sen tiedostaa, eikä tilanne ole vielä tulehtunut, voi aika huomaamatta ja iloisesti jättää osan noista asioista tekemättä. Todennäköisesti taivas ei putoa niskaan. Ja sitten voi keskittyä enemmän itseensä ja mukavaan yhdessäoloon, jossa kumpikaan ei ole katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet liian kiltti ja miehesi käyttää sinua hyväksi, vaikka hän vaikuttaakin sinusta hyvätahtoiselta hömelöltä. Selvisihän mies ennen sinun tapaamistakin ja nauttii nyt ilmiselvästi tilanteesta jossa ei enää joudu ottamaan vastuuta.
Miksi haluaisit puolison, joka ei osaa olla elämänkumppani ja rakasta sinua tarpeeksi edes hoitaakseen oman osansa vastuista, kun taas sinun pitää hoitaa ne kaikki "ansaitaksesi hänen rakkautensa"?
Itse pääsin liiasta kiltteydestä eli kynnysmattoilusta vasta nelikymppisenä. Ahdistaa ajatella, mitä kaikkea olen miehiltä sietänyt. Hoitanut kaiken ja maksanut kaiken ilman pienintäkään kiitosta.
Kyllä hän minua varmasti rakastaa, mutta... Tässä se ero varmaan onkin, että minä näytän rakkauteni enemmän typerästi uhrautumalla ja hoitamalla kaiken, ja hän taas...? Riittää että on oma itsensä. Ei vaadi minultakaan mitään, omassa päässäni ne vaatimukset on. MUTTA jos höllään, niin se kaatuu ennen pitkää omaan niskaani. Kyllä minua harmittaa kovasti, etten voi tukeutua puolisooni. Henkistä tukea saan, mutta arki ei kertakaikkiaan suju, pakko myöntää.
Ja mitä tuohon ennen minua selviämiseen tuli, niin enpä tiedä. Rahatilanne oli surkea silloinkin, eikä siellä hammaslääkärissäkään ollut vuosikausiin käynyt.
Ap
Mies ei muka mitään vaadi, mutta silti jättää kaiken tehtäväksesi ja loisii vielä lompakollasi? Sinä olet miehelle pillua antava äiti, et oikeasti halua sellaista suhdetta. Normaalin miehen kanssa kilttikään nainen ei ajaudu hyväksikäytetyksi, sillä normaali mies tekee oma-aloitteisesti oman osansa.
No, ei hän vaadi siivoamaan vaikkapa, vaan olisi kai itse ihan tyytyväinen sotkun keskellä. Ei vaadi terveellistä ruokaa, vaan söisi itse mielellään raskaasti koko ajan. Ei vaadi seksiäkään, sitä on silloin kun molempia huvittaa. Ei vaadi minua maksamaan laskuja, mutta... No tämä on ehkä se hankalin ja eniten itseäni stressaavakin asia. Siis raha-asiat. Ei hän minulta vaadi sitä, että pidän elintasoa yllä, mutta en ole itse valmis laskemaan sitä sille tasolle joka ilmeisesti hänelle riittäisi?
Ap
Jotenkin tuntuisi, että nuo raha-asiat nyt pitäisi olla ihan sovittavissa oleva asia. Laitatte exceliin menot, niin kuukausittain ja harvemmin toistuvat. Sitten perustatte yhteisen taloustilin, jonne kumpikin siirtää palkastaan oman osuutensa verran kuukausittain. Jos miehellä on oma tili tyhjä ennen palkkapäivää, niin sitten hän on käyttämättä rahaa. Jos miehelle tulee jotain yllättävää, kuten esim. hammaslääkärilasku, voi hän väliaikaisesti lainata sinulta tai taloustililtä, mutta sitten seuraavina kuukausina maksaa sen sinne takaisin.
Helppo tietenkin sanella ja itse olen myös usein liian höveli, mutta en syytä siitä puolisoani, vaan itseäni. Jos en vaadi erikseen, näytä paperilla, niin ei se toinen välttämättä ihan oikeasti tajua, että toinen on maksanut nyt enemmän, ihan omasta pussistaan.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa aktivoituu helposti lapsuuden mallit, vaikka ne olisi negatiiviset. Sinulla on suorittajaäiti-rooli, ja miestäsi ei ehkä ole kasvatettu tasavertaiseen vastuuseen? Uskon, että hän on kiltti, kuten sanot. Veikkaan kuitenkin, että tulet katumaan mieheen käytettyä energiaa ja rahaa. Ei ole oikeasti mitään järkeä maksaa miehen matkoja. Hän säästää, jos sinne haluaa.
Olen ollut sellaisen miehen kanssa. Eron jälkeen hänellä meni laskut perintään ja koti oli sikolätti. Se ei häntä haitannut eikä hän siihen kuollut, vaikka en ollut holhoamassa. Yhteiselämästä ei vaan olisi tullut mitään. Meillä suhde kuoli romanttisessa mielessä kokonaan, vaikka olimme muuten läheisiä. Ero oli helppo kummallekin.
Minulle on käynyt/käymässä tosiaankin niin että huomaan muuttuvani samanlaiseksi kuin äitini ja nimenomaan siinä negatiivisessa mielessä, vaikka on hänessä paljon hyvääkin. Pelkään että kadotan itseni ja niin on jo osittain käynytkin. En voi siitä vain miestäni syyttää ja itsehän olen hänet valinnut (niin paljon kuin tunneasioita nyt voi valita). Kuitenkin ensisijaisesti haluaisin itse pystyä muuttamaan asennettani ja saada tämän suhteen toimimaan, koska myös miehessäni on paljon hyvääkin ja rakkauttakin on puolin ja toisin. Olemme melkein viisi vuotta olleet yhdessä ja oikein missään ei muutoksen merkkejä näy, joten kieltämättä hankalalta välillä tuntuu... Odotan koko ajan jotain parempia aikoja ja elän sitku-elämää, siitä ei voi pelkkää koronaa syyttää koska sellaista oli jo paljon ennen sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet liian kiltti ja miehesi käyttää sinua hyväksi, vaikka hän vaikuttaakin sinusta hyvätahtoiselta hömelöltä. Selvisihän mies ennen sinun tapaamistakin ja nauttii nyt ilmiselvästi tilanteesta jossa ei enää joudu ottamaan vastuuta.
Miksi haluaisit puolison, joka ei osaa olla elämänkumppani ja rakasta sinua tarpeeksi edes hoitaakseen oman osansa vastuista, kun taas sinun pitää hoitaa ne kaikki "ansaitaksesi hänen rakkautensa"?
Itse pääsin liiasta kiltteydestä eli kynnysmattoilusta vasta nelikymppisenä. Ahdistaa ajatella, mitä kaikkea olen miehiltä sietänyt. Hoitanut kaiken ja maksanut kaiken ilman pienintäkään kiitosta.
Kyllä hän minua varmasti rakastaa, mutta... Tässä se ero varmaan onkin, että minä näytän rakkauteni enemmän typerästi uhrautumalla ja hoitamalla kaiken, ja hän taas...? Riittää että on oma itsensä. Ei vaadi minultakaan mitään, omassa päässäni ne vaatimukset on. MUTTA jos höllään, niin se kaatuu ennen pitkää omaan niskaani. Kyllä minua harmittaa kovasti, etten voi tukeutua puolisooni. Henkistä tukea saan, mutta arki ei kertakaikkiaan suju, pakko myöntää.
Ja mitä tuohon ennen minua selviämiseen tuli, niin enpä tiedä. Rahatilanne oli surkea silloinkin, eikä siellä hammaslääkärissäkään ollut vuosikausiin käynyt.
Ap
Mies ei muka mitään vaadi, mutta silti jättää kaiken tehtäväksesi ja loisii vielä lompakollasi? Sinä olet miehelle pillua antava äiti, et oikeasti halua sellaista suhdetta. Normaalin miehen kanssa kilttikään nainen ei ajaudu hyväksikäytetyksi, sillä normaali mies tekee oma-aloitteisesti oman osansa.
No, ei hän vaadi siivoamaan vaikkapa, vaan olisi kai itse ihan tyytyväinen sotkun keskellä. Ei vaadi terveellistä ruokaa, vaan söisi itse mielellään raskaasti koko ajan. Ei vaadi seksiäkään, sitä on silloin kun molempia huvittaa. Ei vaadi minua maksamaan laskuja, mutta... No tämä on ehkä se hankalin ja eniten itseäni stressaavakin asia. Siis raha-asiat. Ei hän minulta vaadi sitä, että pidän elintasoa yllä, mutta en ole itse valmis laskemaan sitä sille tasolle joka ilmeisesti hänelle riittäisi?
Ap
Jotenkin tuntuisi, että nuo raha-asiat nyt pitäisi olla ihan sovittavissa oleva asia. Laitatte exceliin menot, niin kuukausittain ja harvemmin toistuvat. Sitten perustatte yhteisen taloustilin, jonne kumpikin siirtää palkastaan oman osuutensa verran kuukausittain. Jos miehellä on oma tili tyhjä ennen palkkapäivää, niin sitten hän on käyttämättä rahaa. Jos miehelle tulee jotain yllättävää, kuten esim. hammaslääkärilasku, voi hän väliaikaisesti lainata sinulta tai taloustililtä, mutta sitten seuraavina kuukausina maksaa sen sinne takaisin.
Helppo tietenkin sanella ja itse olen myös usein liian höveli, mutta en syytä siitä puolisoani, vaan itseäni. Jos en vaadi erikseen, näytä paperilla, niin ei se toinen välttämättä ihan oikeasti tajua, että toinen on maksanut nyt enemmän, ihan omasta pussistaan.
Taloustili on, ja sekin on tyhjä ennen palkkapäivää, ja minä sitten siirtelen sinne lisää rahaa että saadaan ruokaa. Exceliä en ole kokeillut, en hirveästi sellaisista itse välitä mutta ehkä tähän tilanteeseen voisi auttaa. Lainaan kyllä noihin "yllättäviin" menoihin rahaa, ja mies niitä sitten makseleekin takaisin, mutta itselleni tulee tyhmä olo kun en edes huomaisi omista säästöistäni vaikka 500 euron puuttumista ja samaan aikaan toinen joutuisi laskemaan senttejä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että et arvosta itseäsi :( parisuhteissa yleensäkin kannattaa miettiä sitä onko onnellinen. Jos miinukset voittavat plussat kannattaa miettiä onko suhdetta hyvä jatkaa. Jos et itse nauti siitä että olet vastuussa kaikesta - näitäkin ihmisiä on! - niin kannattaa miettiä vaihtoehtoja. Elämä voi nimittäin olla paljon helpompaa yksin tai jonkun toisen kanssa joka arvostaa sinua ja parisuhdetta sekä yhteistä kotia. Niitäkin miehiä nimittäin on.
Miten neuvoisit ystävääsi joka on samassa tilanteessa?
Meillä on vain tämä yksi elämä ja kannattaa elää se niin että kuolinvuoteella voi olla tyytyväinen.
t. 1/2
Voi olla että en arvosta... Tai siltähän se ainakin tekojeni puolesta vaikuttaa. Rakastan kuitenkin puolisoani ja on suhteessa paljon hyvääkin, mutta arki on usein hemmetin hankalaa. Kyseessä on myös ensimmäinen suhteeni joka on edennyt avoliitoksi asti, joten tuli itselleni yllätyksenä miten paljon yhteisasuminen vaatii. Vai vaatisiko, jos molemmat tekisivät yhtä paljon? Tuntuu että arjen taakka on tuplaantunut, vaikka eikös se pitäisi vähentyä kun on kaksi ihmistä. Nyt koronan takia vieläpä ollaan melkein se 24/7 vain kotona, ei pääse minnekään kunnolla tuulettumaan. Olisipa edes isompi koti! (Vaikka siinähän sitä työtä sitten riittäisikin...)
Ap
Ööö vaatiminen.... Mites ihan vain perinteinen keskustelu, jossa kerrot, missä asioissa arki sinusta mättää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että et arvosta itseäsi :( parisuhteissa yleensäkin kannattaa miettiä sitä onko onnellinen. Jos miinukset voittavat plussat kannattaa miettiä onko suhdetta hyvä jatkaa. Jos et itse nauti siitä että olet vastuussa kaikesta - näitäkin ihmisiä on! - niin kannattaa miettiä vaihtoehtoja. Elämä voi nimittäin olla paljon helpompaa yksin tai jonkun toisen kanssa joka arvostaa sinua ja parisuhdetta sekä yhteistä kotia. Niitäkin miehiä nimittäin on.
Miten neuvoisit ystävääsi joka on samassa tilanteessa?
Meillä on vain tämä yksi elämä ja kannattaa elää se niin että kuolinvuoteella voi olla tyytyväinen.
t. 1/2
Voi olla että en arvosta... Tai siltähän se ainakin tekojeni puolesta vaikuttaa. Rakastan kuitenkin puolisoani ja on suhteessa paljon hyvääkin, mutta arki on usein hemmetin hankalaa. Kyseessä on myös ensimmäinen suhteeni joka on edennyt avoliitoksi asti, joten tuli itselleni yllätyksenä miten paljon yhteisasuminen vaatii. Vai vaatisiko, jos molemmat tekisivät yhtä paljon? Tuntuu että arjen taakka on tuplaantunut, vaikka eikös se pitäisi vähentyä kun on kaksi ihmistä. Nyt koronan takia vieläpä ollaan melkein se 24/7 vain kotona, ei pääse minnekään kunnolla tuulettumaan. Olisipa edes isompi koti! (Vaikka siinähän sitä työtä sitten riittäisikin...)
Ap
Ööö vaatiminen.... Mites ihan vain perinteinen keskustelu, jossa kerrot, missä asioissa arki sinusta mättää?
Sellaisia keskusteluja on käyty moneen otteeseen, vaan mitäs se jauhaminen auttaa jos se ei sanoista siirrytä tekoihin?
Ap
Miehellä ei ole mitään voitettavaa siinä, että alkaisi ottamaan vastuuta, ap:han maksaa ja hoitaa, mies voi keskittyä omaan napaansa. Ap:n yritykset keskustella ongelmista menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ap:n miehen kaltaiset huomaavat sopivia heikkoitsetuntoisia uhreja kuten ap. Nopea yhteenmuutto ja uhri on nalkissa. Tuskin olet ap ensimmäinen nainen, jota mies on kupannut. Kun lopulta saat tarpeeksi, miehellä on pian uusi.
Hyväksikäyttöä helpottaa se sankka ihmisten lauma, jonka mukaan ap on syypää ja mies hyväntahtoinen, mutta vastuuntunnoton. Että, kun vaan ap yrittää tarpeeksi, niin kaikki muuttuu hyväksi.
Kalliiksi tämäkin suhde tuntuu käyvän sinulle, joten oma kämppä, omat kulut ja menot toisi sinulle varmasti enemmän mielenrauhaa ja vapautta.
Uskon että jossain vaiheessa mittarisi tulee täyteen joka tapauksessa.
Vaatia voi muutenkin kuin esittämällä vaatimuksensa ääneen. Jos mies jättää vuokran vuorollaan maksamatta, sinä voit joutua häädetyksi. Mies ei maksa yhteistä sähkölaskua, sinä voit saada maksuhäiriömerkinnän. Mies ei siivoa, sinä siivoat tai sitten elätte paskassa yms...
On kokemusta tällaisesta ns. kiltistä miehestä. Kun aloin vaatimaan muutosta, lupaili kaikenlaista, muttei mitään tapahtunut. Jouduin aina aloittamaan saman keskustelun, lopulta muuttui raivoavaksi marttyyriksi, joka ei edellenkään tehnyt tai maksanut osaansa.