Miten opetella itsekkäämmäksi? Etenkin parisuhteessa...
Huomaan että alan toistaa samanlaista elämää kuin äitini: en osaa priorisoida omaa hyvinvointiani. Äitini ei juuri koskaan toteuttanut omia halujaan, ei matkustanut, ei ostanut itselleen mitään kivaa, ei harrastanut. Vaikka olisi halunnut noita asioita tehdä, on tunnustanut myöhemmin ja kyllä sen lapsenakin tajusin.
Itse en ole lapsia koskaan halunnut enkä niitä onneksi ole hankkinutkaan. Avopuoliso kuitenkin on. Minä olen koko suhteen ajan ollut se, joka hoitaa talouden ja kotityöt, joustaa aina miehen mielitekojen mukaan, en halua aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Välillä sitten kuitenkin räjähtää ja kiukkuan kohtuuttomastikin... Haaveilen itsenäisemmästä elämästä. Miten saisin asennettani muutettua?
En siis osaa vaatia mieheltäni mitään, vaan teen kaiken itse. Säästän rahaa meitä molempia varten, mies ei edes itseään varten. Hoidan juoksevat asiat ja muistutan miestä varaamaan hammaslääkärin itselleen. Hoidan myös kissamme. En tee kaikkea tätä hyvää hyvyyttäni, vaan koska koen sen velvollisuudeksi. Kärsin siitä, mutta kärsisin myös jos jättäisin asiat hoitamatta, koska sitten olisi taakkana sekä omat että puolison laiminlyönnit.
Saikohan tästä kukaan kiinni?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Olin tämmöinen noin 30v asti. En osannut pitää puoliani ja mies käytti hyväksi. Ei välttämättä mitään vakavaa mutta selkeästi osasi vetää naruista joilla sai oman elämän helpommaksi "en osaa, sinä teet sen niin paljon paremmin yms yms"
Mun äiti oli myös samanlainen joka koki että miestä pitää passata ja olla hyvä vaimo. Olla hiljaa ja antaa kaikki sonta anteeksi. Mulle sanonut suoraan että mun elämäntehtävä on pestä miehen pyykit ja laittaa ruokaa ja siivota koti.
Sanomattakin selvää että äiti on nyt 70v ja todella katkeroitunut omaan elettyyn elämään. Itse en enää passaa enkä lähde mukaan mihinkään kieroiluun ja se ahdistaa miestä kun joutuu itse tekemään asioita.. en muistuta laskuista, hammaslääkäreistä tai muista tekemättömistä tehtävistä. Kyllästyin äitinä olemiseen ja homma loppui kuin seinään. Opin ehkä arvostamaan itseäni ja näin mikä minua odottaa tulevaisuudessa jos jatkan samalla linjalla = äitini kohtalo.
Kuulostaa tutulta muutoin, mutta oma puolisoni on todella kiltti myös eikä ilkeyttään käytä hyväksi. On vähän sellainen hyväntahtoinen hömelö. Mutta minun ongelmani on tuo miehelle äidiksi ryhtyminen, eikä asiaa auta se, että mies käyttäytyy kuin lapsi... Ja ahdistaa se, että jos en niitä yhteisiä asioita hoida, niin ei hoida mieskään! Siis ei ota oma-aloitteisesti vastuuta mistään, ei muista mitään, ei osaa ilmeisesti kalenteriakaan käyttää. Jos en siivoa, niin huusholli on sotkuinen. Jos en tee terveellistä ruokaa, niin ruokalistalla on pelkkää herkkua. Jos en maksa laskuja, niin perintäänhän ne menisivät.
Olen jotenkin laittanut itseni sivuun enkä tiedä miten saisin taas otteen OMASTA elämästäni.
Ap
Vaikuttaa siltä että et arvosta itseäsi :( parisuhteissa yleensäkin kannattaa miettiä sitä onko onnellinen. Jos miinukset voittavat plussat kannattaa miettiä onko suhdetta hyvä jatkaa. Jos et itse nauti siitä että olet vastuussa kaikesta - näitäkin ihmisiä on! - niin kannattaa miettiä vaihtoehtoja. Elämä voi nimittäin olla paljon helpompaa yksin tai jonkun toisen kanssa joka arvostaa sinua ja parisuhdetta sekä yhteistä kotia. Niitäkin miehiä nimittäin on.
Miten neuvoisit ystävääsi joka on samassa tilanteessa?
Meillä on vain tämä yksi elämä ja kannattaa elää se niin että kuolinvuoteella voi olla tyytyväinen.
t. 1/2
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että et arvosta itseäsi :( parisuhteissa yleensäkin kannattaa miettiä sitä onko onnellinen. Jos miinukset voittavat plussat kannattaa miettiä onko suhdetta hyvä jatkaa. Jos et itse nauti siitä että olet vastuussa kaikesta - näitäkin ihmisiä on! - niin kannattaa miettiä vaihtoehtoja. Elämä voi nimittäin olla paljon helpompaa yksin tai jonkun toisen kanssa joka arvostaa sinua ja parisuhdetta sekä yhteistä kotia. Niitäkin miehiä nimittäin on.
Miten neuvoisit ystävääsi joka on samassa tilanteessa?
Meillä on vain tämä yksi elämä ja kannattaa elää se niin että kuolinvuoteella voi olla tyytyväinen.
t. 1/2
Voi olla että en arvosta... Tai siltähän se ainakin tekojeni puolesta vaikuttaa. Rakastan kuitenkin puolisoani ja on suhteessa paljon hyvääkin, mutta arki on usein hemmetin hankalaa. Kyseessä on myös ensimmäinen suhteeni joka on edennyt avoliitoksi asti, joten tuli itselleni yllätyksenä miten paljon yhteisasuminen vaatii. Vai vaatisiko, jos molemmat tekisivät yhtä paljon? Tuntuu että arjen taakka on tuplaantunut, vaikka eikös se pitäisi vähentyä kun on kaksi ihmistä. Nyt koronan takia vieläpä ollaan melkein se 24/7 vain kotona, ei pääse minnekään kunnolla tuulettumaan. Olisipa edes isompi koti! (Vaikka siinähän sitä työtä sitten riittäisikin...)
Ap
No niin, mä kerron miten pääset alkuun: ensin kartoitat minkälaisesta liikunnasta/ jumpasta pidät. Sitten ilmoitat miehellesi että tästä lähtien joka keskiviikko (esim) on mun liikuntapäivä, olen silloin varattu. Jos sulla on varaa voit ottaa siivoojan kotiin, jää sitten enemmän aikaa muuhun. Voit myös sopia tyttöjen iltoja/ reissuja, mistä nyt sitten itse nautit. Elämä on tarkoitettu elettäväksi vaikka olisit parisuhteessa. Mies on tiettävästi aikuinen eikä sun tarvitse holhota.
Ap, olet liian kiltti ja miehesi käyttää sinua hyväksi, vaikka hän vaikuttaakin sinusta hyvätahtoiselta hömelöltä. Selvisihän mies ennen sinun tapaamistakin ja nauttii nyt ilmiselvästi tilanteesta jossa ei enää joudu ottamaan vastuuta.
Miksi haluaisit puolison, joka ei osaa olla elämänkumppani ja rakasta sinua tarpeeksi edes hoitaakseen oman osansa vastuista, kun taas sinun pitää hoitaa ne kaikki "ansaitaksesi hänen rakkautensa"?
Itse pääsin liiasta kiltteydestä eli kynnysmattoilusta vasta nelikymppisenä. Ahdistaa ajatella, mitä kaikkea olen miehiltä sietänyt. Hoitanut kaiken ja maksanut kaiken ilman pienintäkään kiitosta.
Jos sinun avopuoliso on kiltti niin sanot sille, että tästä lähtien hän hoitaa omat asiansa. Itse hoitaa hammaslääkärinsä ja jos haluaa matkalle mukaan niin hän säästää oman osuutensa jne. Haluat kumppanin, et lasta. Sitten jos ei hoida niin mädäntyköön hampaat suuhun ja jääköön kotiin. Hän ei niitä asioita silloin halunnut.
Amatöörimeininkiä aloitus ja palsta muutenkin. Vain hullut ottaa alastandardin ja sitten yrittää hampaat irvessä muokata siitä haluamansa. Sanokaa ei alle standardin ja aloittakaa suhde vasta kun on oikeasti hyvä.
Ai ei? Ai pitää olla masokisti ja tekopyhä että pääsee jeesustelemaan alle standardin seurustelukumppaneista palstalle? No senkus mutta minä en ainakaan kuuntele. Jos ostat päärynän en kuuntele saarnaa siitä miksei se ole appelsiini.
Vierailija kirjoitti:
No niin, mä kerron miten pääset alkuun: ensin kartoitat minkälaisesta liikunnasta/ jumpasta pidät. Sitten ilmoitat miehellesi että tästä lähtien joka keskiviikko (esim) on mun liikuntapäivä, olen silloin varattu. Jos sulla on varaa voit ottaa siivoojan kotiin, jää sitten enemmän aikaa muuhun. Voit myös sopia tyttöjen iltoja/ reissuja, mistä nyt sitten itse nautit. Elämä on tarkoitettu elettäväksi vaikka olisit parisuhteessa. Mies on tiettävästi aikuinen eikä sun tarvitse holhota.
Täytyy ruveta tuota omaa aikaa ottamaan enemmän. Haluaisin ihan jonnekin kunnon reissuunkin lähteä yksin tai ystävien kanssa, ei aina puolisoa matkassa - varsinkin kun minä aina hänen osuutensa maksan kun ei itse osaa säästää. Nyt tietysti koronan takia melko mahdotonta, kun ei tuolla ulkona ihan koko päivää viihdy! Siivoojaan en rahojani laita, koska minun pussistani se menisi. Yhden ihmisen sotkut kun jaksaisin siivota, mutta kun nyt on tuplamäärä hommaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun avopuoliso on kiltti niin sanot sille, että tästä lähtien hän hoitaa omat asiansa. Itse hoitaa hammaslääkärinsä ja jos haluaa matkalle mukaan niin hän säästää oman osuutensa jne. Haluat kumppanin, et lasta. Sitten jos ei hoida niin mädäntyköön hampaat suuhun ja jääköön kotiin. Hän ei niitä asioita silloin halunnut.
Tällaisen asenteen ottaminen on juuri se ongelma, kun en osaa! Olen itsekin kiltti. Tuntuisi ihan kamalalta jättää puoliso pois jostain hauskasta vain siksi ettei hänellä juuri nyt siihen ole varaa... Ja samalla siis haaveilen siitä että voisin käyttää rahani ihan vaan itseeni. Minulla on vähän parempi palkka ollut, mutta olen myös maksanut isomman osuuden vaikkapa vuokrasta yms yhteisestä jotta miehellä olisi yhtälaiset mahdollisuudet säästää. Silti hänellä aina tili tyhjä...
Ap
"Haluaisin ihan jonnekin kunnon reissuunkin lähteä yksin tai ystävien kanssa, ei aina puolisoa matkassa - varsinkin kun minä aina hänen osuutensa maksan kun ei itse osaa säästää."
No niin, suunnittele nyt vaan niitä reissuja äläkä koko ajan takerru tuohon mitä sinä joudut miehesi puolesta tekemään. Unohda se nyt! Mietit itsellesi tulevalle keväälle ja kesälle muutaman kivan jutun. Käytät omia rahojasi ihan vain itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet liian kiltti ja miehesi käyttää sinua hyväksi, vaikka hän vaikuttaakin sinusta hyvätahtoiselta hömelöltä. Selvisihän mies ennen sinun tapaamistakin ja nauttii nyt ilmiselvästi tilanteesta jossa ei enää joudu ottamaan vastuuta.
Miksi haluaisit puolison, joka ei osaa olla elämänkumppani ja rakasta sinua tarpeeksi edes hoitaakseen oman osansa vastuista, kun taas sinun pitää hoitaa ne kaikki "ansaitaksesi hänen rakkautensa"?
Itse pääsin liiasta kiltteydestä eli kynnysmattoilusta vasta nelikymppisenä. Ahdistaa ajatella, mitä kaikkea olen miehiltä sietänyt. Hoitanut kaiken ja maksanut kaiken ilman pienintäkään kiitosta.
Kyllä hän minua varmasti rakastaa, mutta... Tässä se ero varmaan onkin, että minä näytän rakkauteni enemmän typerästi uhrautumalla ja hoitamalla kaiken, ja hän taas...? Riittää että on oma itsensä. Ei vaadi minultakaan mitään, omassa päässäni ne vaatimukset on. MUTTA jos höllään, niin se kaatuu ennen pitkää omaan niskaani. Kyllä minua harmittaa kovasti, etten voi tukeutua puolisooni. Henkistä tukea saan, mutta arki ei kertakaikkiaan suju, pakko myöntää.
Ja mitä tuohon ennen minua selviämiseen tuli, niin enpä tiedä. Rahatilanne oli surkea silloinkin, eikä siellä hammaslääkärissäkään ollut vuosikausiin käynyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun avopuoliso on kiltti niin sanot sille, että tästä lähtien hän hoitaa omat asiansa. Itse hoitaa hammaslääkärinsä ja jos haluaa matkalle mukaan niin hän säästää oman osuutensa jne. Haluat kumppanin, et lasta. Sitten jos ei hoida niin mädäntyköön hampaat suuhun ja jääköön kotiin. Hän ei niitä asioita silloin halunnut.
Tällaisen asenteen ottaminen on juuri se ongelma, kun en osaa! Olen itsekin kiltti. Tuntuisi ihan kamalalta jättää puoliso pois jostain hauskasta vain siksi ettei hänellä juuri nyt siihen ole varaa... Ja samalla siis haaveilen siitä että voisin käyttää rahani ihan vaan itseeni. Minulla on vähän parempi palkka ollut, mutta olen myös maksanut isomman osuuden vaikkapa vuokrasta yms yhteisestä jotta miehellä olisi yhtälaiset mahdollisuudet säästää. Silti hänellä aina tili tyhjä...
Ap
Usko ap jo, ei se sun miehesi ole kiltti vaan käyttää sinua törkeästi hyväksi. Sinun tehtäväsi hänen elämässään on hoitaa kaikki ikävät kotityöt, rahoittaa hänen elämistään ja antaa pillua.
Aidosti kiltti ihminen olisi sinulle vastavuoroisesti kiltti ja tekisi itsekin palveluksia sinulle.
Sinuna ap keskustelisin miehen kanssa vakavasti. Tilanne ei ole missään nimessä oikeudenmukainen. Asioiden on muututtava heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun avopuoliso on kiltti niin sanot sille, että tästä lähtien hän hoitaa omat asiansa. Itse hoitaa hammaslääkärinsä ja jos haluaa matkalle mukaan niin hän säästää oman osuutensa jne. Haluat kumppanin, et lasta. Sitten jos ei hoida niin mädäntyköön hampaat suuhun ja jääköön kotiin. Hän ei niitä asioita silloin halunnut.
Tällaisen asenteen ottaminen on juuri se ongelma, kun en osaa! Olen itsekin kiltti. Tuntuisi ihan kamalalta jättää puoliso pois jostain hauskasta vain siksi ettei hänellä juuri nyt siihen ole varaa... Ja samalla siis haaveilen siitä että voisin käyttää rahani ihan vaan itseeni. Minulla on vähän parempi palkka ollut, mutta olen myös maksanut isomman osuuden vaikkapa vuokrasta yms yhteisestä jotta miehellä olisi yhtälaiset mahdollisuudet säästää. Silti hänellä aina tili tyhjä...
Ap
Usko ap jo, ei se sun miehesi ole kiltti vaan käyttää sinua törkeästi hyväksi. Sinun tehtäväsi hänen elämässään on hoitaa kaikki ikävät kotityöt, rahoittaa hänen elämistään ja antaa pillua.
Aidosti kiltti ihminen olisi sinulle vastavuoroisesti kiltti ja tekisi itsekin palveluksia sinulle.
Sinuna ap keskustelisin miehen kanssa vakavasti. Tilanne ei ole missään nimessä oikeudenmukainen. Asioiden on muututtava heti.
Kyllä hän on kiltti, tässä nyt näistä ongelmista kuitenkin yritän täällä keskustella niin tietysti vaikuttaa siltä ettei muuta olekaan. Ei ole mikään pillua vaativa hyväksikäyttäjä, vähän masentunut saattaa kyllä olla kuten olen itsekin.
Miehenkin kanssa olen yrittänyt useasti keskustella. Joitain parannuksiakin on tullut, mutta tuntuu että kokonaiskuva ei ole hirveästi muuttunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet liian kiltti ja miehesi käyttää sinua hyväksi, vaikka hän vaikuttaakin sinusta hyvätahtoiselta hömelöltä. Selvisihän mies ennen sinun tapaamistakin ja nauttii nyt ilmiselvästi tilanteesta jossa ei enää joudu ottamaan vastuuta.
Miksi haluaisit puolison, joka ei osaa olla elämänkumppani ja rakasta sinua tarpeeksi edes hoitaakseen oman osansa vastuista, kun taas sinun pitää hoitaa ne kaikki "ansaitaksesi hänen rakkautensa"?
Itse pääsin liiasta kiltteydestä eli kynnysmattoilusta vasta nelikymppisenä. Ahdistaa ajatella, mitä kaikkea olen miehiltä sietänyt. Hoitanut kaiken ja maksanut kaiken ilman pienintäkään kiitosta.
Kyllä hän minua varmasti rakastaa, mutta... Tässä se ero varmaan onkin, että minä näytän rakkauteni enemmän typerästi uhrautumalla ja hoitamalla kaiken, ja hän taas...? Riittää että on oma itsensä. Ei vaadi minultakaan mitään, omassa päässäni ne vaatimukset on. MUTTA jos höllään, niin se kaatuu ennen pitkää omaan niskaani. Kyllä minua harmittaa kovasti, etten voi tukeutua puolisooni. Henkistä tukea saan, mutta arki ei kertakaikkiaan suju, pakko myöntää.
Ja mitä tuohon ennen minua selviämiseen tuli, niin enpä tiedä. Rahatilanne oli surkea silloinkin, eikä siellä hammaslääkärissäkään ollut vuosikausiin käynyt.
Ap
Mies ei muka mitään vaadi, mutta silti jättää kaiken tehtäväksesi ja loisii vielä lompakollasi? Sinä olet miehelle pillua antava äiti, et oikeasti halua sellaista suhdetta. Normaalin miehen kanssa kilttikään nainen ei ajaudu hyväksikäytetyksi, sillä normaali mies tekee oma-aloitteisesti oman osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun avopuoliso on kiltti niin sanot sille, että tästä lähtien hän hoitaa omat asiansa. Itse hoitaa hammaslääkärinsä ja jos haluaa matkalle mukaan niin hän säästää oman osuutensa jne. Haluat kumppanin, et lasta. Sitten jos ei hoida niin mädäntyköön hampaat suuhun ja jääköön kotiin. Hän ei niitä asioita silloin halunnut.
Tällaisen asenteen ottaminen on juuri se ongelma, kun en osaa! Olen itsekin kiltti. Tuntuisi ihan kamalalta jättää puoliso pois jostain hauskasta vain siksi ettei hänellä juuri nyt siihen ole varaa... Ja samalla siis haaveilen siitä että voisin käyttää rahani ihan vaan itseeni. Minulla on vähän parempi palkka ollut, mutta olen myös maksanut isomman osuuden vaikkapa vuokrasta yms yhteisestä jotta miehellä olisi yhtälaiset mahdollisuudet säästää. Silti hänellä aina tili tyhjä...
Ap
Usko ap jo, ei se sun miehesi ole kiltti vaan käyttää sinua törkeästi hyväksi. Sinun tehtäväsi hänen elämässään on hoitaa kaikki ikävät kotityöt, rahoittaa hänen elämistään ja antaa pillua.
Aidosti kiltti ihminen olisi sinulle vastavuoroisesti kiltti ja tekisi itsekin palveluksia sinulle.
Sinuna ap keskustelisin miehen kanssa vakavasti. Tilanne ei ole missään nimessä oikeudenmukainen. Asioiden on muututtava heti.
Kyllä hän on kiltti, tässä nyt näistä ongelmista kuitenkin yritän täällä keskustella niin tietysti vaikuttaa siltä ettei muuta olekaan. Ei ole mikään pillua vaativa hyväksikäyttäjä, vähän masentunut saattaa kyllä olla kuten olen itsekin.
Miehenkin kanssa olen yrittänyt useasti keskustella. Joitain parannuksiakin on tullut, mutta tuntuu että kokonaiskuva ei ole hirveästi muuttunut.
Ap
Ap, miehesi on laiska ei kiltti. Kiltti ei sysää vastuita puolisolle, eikä kiltteys ole sitä, ettei huuda tai ole vihainen.
Kiltti ihminen kohtelee lähimmäistä niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Miehesi empatiakyky tuntuu olevan vajavainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet liian kiltti ja miehesi käyttää sinua hyväksi, vaikka hän vaikuttaakin sinusta hyvätahtoiselta hömelöltä. Selvisihän mies ennen sinun tapaamistakin ja nauttii nyt ilmiselvästi tilanteesta jossa ei enää joudu ottamaan vastuuta.
Miksi haluaisit puolison, joka ei osaa olla elämänkumppani ja rakasta sinua tarpeeksi edes hoitaakseen oman osansa vastuista, kun taas sinun pitää hoitaa ne kaikki "ansaitaksesi hänen rakkautensa"?
Itse pääsin liiasta kiltteydestä eli kynnysmattoilusta vasta nelikymppisenä. Ahdistaa ajatella, mitä kaikkea olen miehiltä sietänyt. Hoitanut kaiken ja maksanut kaiken ilman pienintäkään kiitosta.
Kyllä hän minua varmasti rakastaa, mutta... Tässä se ero varmaan onkin, että minä näytän rakkauteni enemmän typerästi uhrautumalla ja hoitamalla kaiken, ja hän taas...? Riittää että on oma itsensä. Ei vaadi minultakaan mitään, omassa päässäni ne vaatimukset on. MUTTA jos höllään, niin se kaatuu ennen pitkää omaan niskaani. Kyllä minua harmittaa kovasti, etten voi tukeutua puolisooni. Henkistä tukea saan, mutta arki ei kertakaikkiaan suju, pakko myöntää.
Ja mitä tuohon ennen minua selviämiseen tuli, niin enpä tiedä. Rahatilanne oli surkea silloinkin, eikä siellä hammaslääkärissäkään ollut vuosikausiin käynyt.
Ap
Mies ei muka mitään vaadi, mutta silti jättää kaiken tehtäväksesi ja loisii vielä lompakollasi? Sinä olet miehelle pillua antava äiti, et oikeasti halua sellaista suhdetta. Normaalin miehen kanssa kilttikään nainen ei ajaudu hyväksikäytetyksi, sillä normaali mies tekee oma-aloitteisesti oman osansa.
No, ei hän vaadi siivoamaan vaikkapa, vaan olisi kai itse ihan tyytyväinen sotkun keskellä. Ei vaadi terveellistä ruokaa, vaan söisi itse mielellään raskaasti koko ajan. Ei vaadi seksiäkään, sitä on silloin kun molempia huvittaa. Ei vaadi minua maksamaan laskuja, mutta... No tämä on ehkä se hankalin ja eniten itseäni stressaavakin asia. Siis raha-asiat. Ei hän minulta vaadi sitä, että pidän elintasoa yllä, mutta en ole itse valmis laskemaan sitä sille tasolle joka ilmeisesti hänelle riittäisi?
Ap
Millainen mies oli seurustelun alkuaikoina? Eikö hän silloinkaan siivonnut, maksanut laskuja, käynyt hammaslääkärissä tai pessyt pyykkiä? Jos ei niin kuka ne hoiti?
Kyllä aikuinen mies osaa huolehtia itsestään. Mies varmasti rakastaa sinua, mutta ei kunnioita eikä arvosta samanveroisena ihmisenä.
Pistätte paperille ylös ne raha-asiat. Tulot, yhteiset menot ja sitten omat menot. Jos miehen henkilökohtaiset laskut menee perintään niin se on vain ja ainoastaan hänen ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun avopuoliso on kiltti niin sanot sille, että tästä lähtien hän hoitaa omat asiansa. Itse hoitaa hammaslääkärinsä ja jos haluaa matkalle mukaan niin hän säästää oman osuutensa jne. Haluat kumppanin, et lasta. Sitten jos ei hoida niin mädäntyköön hampaat suuhun ja jääköön kotiin. Hän ei niitä asioita silloin halunnut.
Tällaisen asenteen ottaminen on juuri se ongelma, kun en osaa! Olen itsekin kiltti. Tuntuisi ihan kamalalta jättää puoliso pois jostain hauskasta vain siksi ettei hänellä juuri nyt siihen ole varaa... Ja samalla siis haaveilen siitä että voisin käyttää rahani ihan vaan itseeni. Minulla on vähän parempi palkka ollut, mutta olen myös maksanut isomman osuuden vaikkapa vuokrasta yms yhteisestä jotta miehellä olisi yhtälaiset mahdollisuudet säästää. Silti hänellä aina tili tyhjä...
Ap
Usko ap jo, ei se sun miehesi ole kiltti vaan käyttää sinua törkeästi hyväksi. Sinun tehtäväsi hänen elämässään on hoitaa kaikki ikävät kotityöt, rahoittaa hänen elämistään ja antaa pillua.
Aidosti kiltti ihminen olisi sinulle vastavuoroisesti kiltti ja tekisi itsekin palveluksia sinulle.
Sinuna ap keskustelisin miehen kanssa vakavasti. Tilanne ei ole missään nimessä oikeudenmukainen. Asioiden on muututtava heti.
Kyllä hän on kiltti, tässä nyt näistä ongelmista kuitenkin yritän täällä keskustella niin tietysti vaikuttaa siltä ettei muuta olekaan. Ei ole mikään pillua vaativa hyväksikäyttäjä, vähän masentunut saattaa kyllä olla kuten olen itsekin.
Miehenkin kanssa olen yrittänyt useasti keskustella. Joitain parannuksiakin on tullut, mutta tuntuu että kokonaiskuva ei ole hirveästi muuttunut.
Ap
Ap, miehesi on laiska ei kiltti. Kiltti ei sysää vastuita puolisolle, eikä kiltteys ole sitä, ettei huuda tai ole vihainen.
Kiltti ihminen kohtelee lähimmäistä niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Miehesi empatiakyky tuntuu olevan vajavainen.
Totta, laiska hän kyllä on. Ilkeä hyväksikäyttäjä ei kuitenkaan ja on empatiakykyinenkin, mutta joku ongelma hänellä täytyy olla! Alkaa itseänikin jo ärsyttää kun luen näitä kirjoittamiani puolusteluja. Seison kyllä sanojeni takana siitä että hän on ihana ihminen, mutta minkä hemmetin takia se ei sitten teoissa näy?
Masennusta siis epäilen kyllä että hänellä olisi sen lisäksi että on laiska luonteeltaan.
Ap
Olin tämmöinen noin 30v asti. En osannut pitää puoliani ja mies käytti hyväksi. Ei välttämättä mitään vakavaa mutta selkeästi osasi vetää naruista joilla sai oman elämän helpommaksi "en osaa, sinä teet sen niin paljon paremmin yms yms"
Mun äiti oli myös samanlainen joka koki että miestä pitää passata ja olla hyvä vaimo. Olla hiljaa ja antaa kaikki sonta anteeksi. Mulle sanonut suoraan että mun elämäntehtävä on pestä miehen pyykit ja laittaa ruokaa ja siivota koti.
Sanomattakin selvää että äiti on nyt 70v ja todella katkeroitunut omaan elettyyn elämään. Itse en enää passaa enkä lähde mukaan mihinkään kieroiluun ja se ahdistaa miestä kun joutuu itse tekemään asioita.. en muistuta laskuista, hammaslääkäreistä tai muista tekemättömistä tehtävistä. Kyllästyin äitinä olemiseen ja homma loppui kuin seinään. Opin ehkä arvostamaan itseäni ja näin mikä minua odottaa tulevaisuudessa jos jatkan samalla linjalla = äitini kohtalo.