Mulle on useampia kertoja työhaastattelussa veetuiltu siitä että harrastukseni ovat liian epäsosiaalisia
Vähän silleen tyyliin "mutta kun kaikki nää sun harrastukset on sellaisia mitä voi yksin tehdä, niin mitenkähän sä mahtaisit tässä myymäläapulaisen hommassa pärjätä kun siinä kohtaa ihmisiä?" Ja mä oon ihan kysymysmerkkinä että mikä homma tää on. Ne harrastukset on sellaisia joita voi tehdä yksin tai kaksinkin, mut mitään joukkuelajeja tai järjestöhommia tms. siellä ei tosiaan ole, kuten ilmeisesti sit pitäis olla. Joten ehkäpä ensi kerralla laitan sinne sitten että harrastan lähikapakassa ryypiskelyä ja sm-seksiä. Ihan sama kyllä, en mä mitään työtä koskaan tee.
Kommentit (57)
Ei niitä harrastuksia kai hakemuksessa kysytä. Vasta haastattelussa.
Harrastin nuorempana klassista musiikkia, ja soitin yhdessä kokoonpanossa. Tämä sai aina lampun syttymään haastatteluissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se edes kerro ihmisen sosiaalisuudesta, vaikka harrastukset olisi kaikki yksinäistä puuhaa. Minä tapaan ystäviä kahvilla, piknikillä, kävelyllä tai vaikka museossa, mutta en välitä harrastusseurasta.
Itse en pidä harrastuskavereita edes kavereina. Ne on harrastuskavereita, ei oikeita kavereita. Sama homma työkavereiden suhteen.
Työhönotto tilanteessa sillä ei olekaan väliä, ovatko he ystäviä vai kavereita.
Kysymys on siitä, että kuulut johonkin joukkoon, olet toimimaan ryhmissä ja ihmisten kanssa.
Vastapainona voi ajatella jotain toista ihmisitä, jolla ei ole mitään ihmiskontakteja, vaan elää ja liikkuu aina vain yksin.
Tällä haetaan sitä, miten sopeutuu työyhteisöön ja mite tulee toimeen asiakkaiden kanssa. Ja se on vaikeeaa ihmiselle, joka ei ole tottunut joukkoihin ja muihin ihmisiin.
Kun uusi ihminen palkataan, niin aikaa menee jo pelkän työhöön perehdyttämiseen, pitäisikö työnantajan opettaa vielä uusi työntekijä toimimaan ihmisten kanssakin?
Ei joukkuelajin harrastaminen tai yhdistystoiminta kerro sitä sopeutuuko ihminen työyhteisöön. Yhdistystoiminnassa varsinkin on valtavan paljon "minä olen oikeassa ja minun mielipiteeni on ainoa oikea" tyyppejä. Riitoja on paljon ja yhdistyksiä hajoaa palasiksi pienemmiksi yhdistyksiksi, kun ihmiset eivät osaa toimia ryhmässä. Näitähän moititaankin paljon sisäpiireilyistä, joihin on vaikea päästä. Samoin joukkueurheilussa on kiusaamista ja siinä voi olla hyvinkin itsekäs tyyppi. En syötä tuolle, joka on lähempänä maalia, koska haluan tehdä itse maalin ja kunnian itselleni, ei mitenkään epätavallista.
Voi hyvää päivää. Ei ole ikinä harrastuksia kyselty, ei minun, ei perheenjäseneni, ei ystävieni, kun on työhaastatteluista ollut puhetta heidän kanssaan. Ihan uskomattomalta kuulostaa. Voi Suomi, Suomi...
T. ulkosuomalainen
Vierailija kirjoitti:
No ei kukaan työnantaja halua mitään nyhveröitä töihinsä, sellaisia jotka eivät saa suutaan auki asiakastilanteissa.
Juuri myyntipuolella odotetaan ihmisen taitavan fikusn small talkin.
Ja varmaan aiheestakin kysyvät. Ovat joskus palkaneet sellaisen tyypin, joka pelkää muita ihmisiä,
ei osaa jutella kevyesti ja toljottaa suu auki, hymyttömänä, niin kassalla kuin koko liikkeessäkin.Sellainen antaa liikkeestä epäedullisen kuvan, epäystävällisen ja torjuvan.
En minä ainakaan sellaisia ihmisiä omaan yritykseeni palkkaisi.
Joka ammattialalla on vaatimuksensa.
Jos haastattelija malttaa antaa hakijalle suunvuoron, hän kyllä huomaa onko tämä tottunut olemaan muiden ihmisten kanssa ja olisiko hänestä asiakaspalvelutyöhön. Ihmettelen haastatteluita, jotka tehdään vain toimistossa. Jos vain on mahdollista, voisi haastatellessa kierrättää hakijaa talossa, niin ehkä haastateltavakin rentoutuisi ja saisi luontevia tilanteita kommentoida ja kysyä ja näyttää tapansa toimia ihmisten parissa.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että myös kaupan kassa tarvitsee asiakaspalvelutaitoa ja paljon. Toisaalta juuri kauppa on auttanut meitä monia luontevasti eroon ujoudesta, mutta siihen tarvittiin se ensimmäinen työ- tai harjoittelupaikka!
Vastaa että harrastat ryhmäseksiä ja että odotat innolla työpaikan yhteisiä illanviettoja...
Oletpas joutunut kummallisiin haastatteluihin. Omat harrastukset on jooga, meditointi ja patikointi. Joskus on työhaastattelussa kysytty noita ja ei kukaan ole pitänyt noita mitenkään liian introverttisinä eikä ole koskaan olleet työnsaannin esteessä vaikka työnpuolesta joudunkin olemaan paljon asiakkaiden kanssa tekemisessä, pitämään esitelmiä jne. Kyllähän ne haastateltavan sosiaaliset taidot tulee näkymään siinä haastattelussa muutenkin jo siitä mite hän käyttäytyy siinä haastattelutilanteessa.
Siis laitatteko te harrastukset hakemuksiin? En minä ainakaan, eikä niistä missään haastatteluissa olla kyselty. Outo ajatus, että työnantajaa kiinnostaisi vietänkö vapaa-ajan puutarhaa kuopimalla vai padelisalilla. Aiemmista töistä ja kokemuksesta kyselty, ehkä siitäkin mikä oli motiivi opintojen taustalla (olen päätynyt eri alalle töihin kuin mistä koulutus) ja sitten niitä älyttömiä missä näet itsesi viiden vuoden päästä -juttuja tai järkevämpiä miten haluaisi kehittyä työssään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama kokemus. Lukeminen ja metsässä kävely eivät ole esimiesten tai rekrytoivien mielestä oikeita harrastuksia. Ehkä niitä arvostetaan enemmän korkeasti koulutettujen parissa, mutta suorittavassa duunarityössä noita ei arvosteta. Oikeina harrastuksina pidetään joukkueurheilua, "raisumpia" urheilulajeja, ryhmäliikunnan ohjaamista, luottamustoimia järjestöissä tai lasten joukkueissa. Minun kokemukseni ovat kaupan alalta, siivoustyöstä ja ravintola-alalta ja useimmissa näissä avustavissa hommissa. Esimiehet epäilevät, että mitenhän mahdat pärjätä töissä, kun sinulla ei ole kokemusta sosiaalisista harrastuksista. Minulle sanottiin suurtalousalalla (julkisella sektorilla), että olen liian rauhallinen ja kiltti. Esimiehet arvostivat enemmän räväkämpiä tyyppejä ja räväkämpiä harrastuksia.
Keskiverto kokki on sellanen räväkkä tyyppi (ne kaikki kliseet räväkästä tukasta&tatuoinneista alkaen) muutoinkin, että ei siellä oleteta rauhallisten pärjäävän. Kokki taitaa olla niitä harvoja töitä missä alkoholiongelma on plussa, kun sellaset ainakin pärjää räväköiden kanssa ja kestää roisia huumoria sekä vttuilua. Voipa niiden kanssa viettää työporukalla villejä ryyppäjäisiäkin.
Ehkä ravintoloissa on noin, mutta en ymmärrä, miksi vaikka kunnalla päiväkodin kokki (yksin työskentelevä) ei saisi olla hiljainen lukutoukka.
Vierailija kirjoitti:
No ei kukaan työnantaja halua mitään nyhveröitä töihinsä, sellaisia jotka eivät saa suutaan auki asiakastilanteissa.
Juuri myyntipuolella odotetaan ihmisen taitavan fikusn small talkin.
Ja varmaan aiheestakin kysyvät. Ovat joskus palkaneet sellaisen tyypin, joka pelkää muita ihmisiä,
ei osaa jutella kevyesti ja toljottaa suu auki, hymyttömänä, niin kassalla kuin koko liikkeessäkin.Sellainen antaa liikkeestä epäedullisen kuvan, epäystävällisen ja torjuvan.
En minä ainakaan sellaisia ihmisiä omaan yritykseeni palkkaisi.
Joka ammattialalla on vaatimuksensa.
No tällä nyhveröllä on ystäviä ympäri maailmaa ja ne ihmissuhteet ovat syntyneet ihan livenä. Osaan kyllä puhua tuntemattomien kanssa vähintäänkin englanniksi. Joukkuelajeista en silti välitä. Ja kyllä, joudun työssäni kohtaamaan erilaisia ihmisiä päivittäin. Olen saanut erityiskiitokset siitä, miten osaan kuunnella asiakasta enkä vain yritä tuputtaa omaa näkemystäni. Kukin voi kohdallaan miettiä, kumpi on parempi taktiikka pitkällä tähtäimellä.
En ole myymälänpitäjä mutta en minäkään palkkaisi edes apulaiseksi ihmistä jonka mielestä kaikki muut ihmiset on ihan hanurista. Kun täyttelette niitä hakemuksia niin miettikää sen työnantajan näkökulmasta niin sitten monet asiat ehkä teillekin aukeaa elämässä ylipäänsä. Ei ne avoimet työpaikat ole mitään unicefjuttuja vaan työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
No ei kukaan työnantaja halua mitään nyhveröitä töihinsä, sellaisia jotka eivät saa suutaan auki asiakastilanteissa.
Juuri myyntipuolella odotetaan ihmisen taitavan fikusn small talkin.
Ja varmaan aiheestakin kysyvät. Ovat joskus palkaneet sellaisen tyypin, joka pelkää muita ihmisiä,
ei osaa jutella kevyesti ja toljottaa suu auki, hymyttömänä, niin kassalla kuin koko liikkeessäkin.Sellainen antaa liikkeestä epäedullisen kuvan, epäystävällisen ja torjuvan.
En minä ainakaan sellaisia ihmisiä omaan yritykseeni palkkaisi.
Joka ammattialalla on vaatimuksensa.
En ikinä osta mitään, mitä small talk myyjä suosittelee, koska tiedän hänen puhuvan pääsääntöisesti..sitä.
Tekopirteä tervehtiminen ja etukäteen määrätyt lauseet, ja monesti ei tiedä mitään tuotteista joita myy. Ei edes mikä se on tai mistä sen löytää.
Sanon sellaiselle huippumyyjälle vaan kohteliaasti, että katselen ensin ja pyydän sitten apua jos tarvitsen. Pyydänkin, joltain normaalilta, jos sellainen löytyy.
Yleensä tiedän etukäteen, minkä tuotteen haluan.
En muuten ole ikinä nähnyt myyjää, joka vain toljottaa suu auki. Nykyään niillä on suu kyllä koko ajan auki, mutta sieltä tulee harvoin mitään järkevää.
Kaikki suomalaiset eivät arvosta jenkkikulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
En ole myymälänpitäjä mutta en minäkään palkkaisi edes apulaiseksi ihmistä jonka mielestä kaikki muut ihmiset on ihan hanurista. Kun täyttelette niitä hakemuksia niin miettikää sen työnantajan näkökulmasta niin sitten monet asiat ehkä teillekin aukeaa elämässä ylipäänsä. Ei ne avoimet työpaikat ole mitään unicefjuttuja vaan työpaikkoja.
Ai, jos harrastukset on omineen suoritettavia, niin silloin inhoaa ihmisiä. Just.
Mistäköhän se harhaluulo kumpuaa, että introvertti = kehnot sosiaaliset taidot ja ekstrovertti = hyvät sosiaaliset taidot? Eihän se niin automaattisesti mene. Introvertti saa voimaa ja lataa akkunsa yksinäisessä puuhassa, siksi monesti harrastaa yksilöharrastuksia. Hänellä voi silti olla erinomaiset sosiaaliset taidot. Sitten taas vaikka joku harrastaisi järjestötoimintaa tai ryhmäliikuntaa, hän voi silti olla ujo, sosiaalisesti kömpelö tai päällepäsmäri rääväsuu, josta ihmiset eivät pidä.
Missään muualla ei ole niin yhteistyökyvytöntä sakkia, kuin yhdistyksissä.
Naurattaa vieläkin, kun yksi hakija kertoi harrastavansa purjehdusta.
Hänellä ei kyllä ollut venettä - ei minkäänlaista venettä.
Työhönotto tilanteessa sillä ei olekaan väliä, ovatko he ystäviä vai kavereita.
Kysymys on siitä, että kuulut johonkin joukkoon, olet toimimaan ryhmissä ja ihmisten kanssa.
Vastapainona voi ajatella jotain toista ihmisitä, jolla ei ole mitään ihmiskontakteja, vaan elää ja liikkuu aina vain yksin.
Tällä haetaan sitä, miten sopeutuu työyhteisöön ja mite tulee toimeen asiakkaiden kanssa. Ja se on vaikeeaa ihmiselle, joka ei ole tottunut joukkoihin ja muihin ihmisiin.
Kun uusi ihminen palkataan, niin aikaa menee jo pelkän työhöön perehdyttämiseen, pitäisikö työnantajan opettaa vielä uusi työntekijä toimimaan ihmisten kanssakin?