Mulle on useampia kertoja työhaastattelussa veetuiltu siitä että harrastukseni ovat liian epäsosiaalisia
Vähän silleen tyyliin "mutta kun kaikki nää sun harrastukset on sellaisia mitä voi yksin tehdä, niin mitenkähän sä mahtaisit tässä myymäläapulaisen hommassa pärjätä kun siinä kohtaa ihmisiä?" Ja mä oon ihan kysymysmerkkinä että mikä homma tää on. Ne harrastukset on sellaisia joita voi tehdä yksin tai kaksinkin, mut mitään joukkuelajeja tai järjestöhommia tms. siellä ei tosiaan ole, kuten ilmeisesti sit pitäis olla. Joten ehkäpä ensi kerralla laitan sinne sitten että harrastan lähikapakassa ryypiskelyä ja sm-seksiä. Ihan sama kyllä, en mä mitään työtä koskaan tee.
Kommentit (57)
Mun mielestä on ihan outoa, että sosiaalisuutta vaaditaan just vaikka noilta kassalle hakevilta. Ei niiden tarvitse käytännössä sanoa kuin moi ostosten loppusumma ja otatko kuitin sekä kiitos. Usein kassahenkilöt ei edes tervehdi, niin tuntuu kyllä älyttömältä, että joku hylätään siksi, kun harrastukset liian epäsosiaalisia. Kuulostaa tekosyyltä. Ei siinä varmaan auta muu kuin valehdella. Irvokkainta tästä tekee se, että meillä on muka työvoimapulaa. Silti on varaa kranttuilla työnhakijan harrastusten perusteella.
Mitähän vittua työnantajalle kenenkään harrastukset kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se edes kerro ihmisen sosiaalisuudesta, vaikka harrastukset olisi kaikki yksinäistä puuhaa. Minä tapaan ystäviä kahvilla, piknikillä, kävelyllä tai vaikka museossa, mutta en välitä harrastusseurasta.
Itse en pidä harrastuskavereita edes kavereina. Ne on harrastuskavereita, ei oikeita kavereita. Sama homma työkavereiden suhteen.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Aina kun töitä haette sanokaa että olette kilpapyöräilijöitä tai muun lajin kilpailijoita. Se on aina arvostettua. Kilpailija, otetaan heti!
Varmaankin kaupan alalla ja myynnissä pelkillä mielikuvilla ja "asenteella" pääsee pitkälle..
Eli siis tästä kaikesta päätellen, onko työhaastattelijan tehtävä (varsinkin näiden rekryfirmojen, joille se on annettu toimeksiantona työllistävältä yritykseltä) pelkästään vittuilla työnhakijan kanssa? Kaikki oleellinenhan selviää jo hakemuksesta kuitenkin.
Naurettavia vaatimuksia kyllä. Niin kuin jossain perus suorittavassa työssä olis millään mitään väliä. Kunhan tuut ajoissa töihin ja yrität suoriutua jotenkin ok.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Aina kun töitä haette sanokaa että olette kilpapyöräilijöitä tai muun lajin kilpailijoita. Se on aina arvostettua. Kilpailija, otetaan heti!
Siinä tarvitsee kilpapyöräilijän kropan, jos väittää olevansa sellainen. Enkä nyt tarkoita sitä, että hakija on superlihava, vaan ihan tavallisen vartalon omaavastakin näkee, ettei ole kilpapyöräilijä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama kokemus. Lukeminen ja metsässä kävely eivät ole esimiesten tai rekrytoivien mielestä oikeita harrastuksia. Ehkä niitä arvostetaan enemmän korkeasti koulutettujen parissa, mutta suorittavassa duunarityössä noita ei arvosteta. Oikeina harrastuksina pidetään joukkueurheilua, "raisumpia" urheilulajeja, ryhmäliikunnan ohjaamista, luottamustoimia järjestöissä tai lasten joukkueissa. Minun kokemukseni ovat kaupan alalta, siivoustyöstä ja ravintola-alalta ja useimmissa näissä avustavissa hommissa. Esimiehet epäilevät, että mitenhän mahdat pärjätä töissä, kun sinulla ei ole kokemusta sosiaalisista harrastuksista. Minulle sanottiin suurtalousalalla (julkisella sektorilla), että olen liian rauhallinen ja kiltti. Esimiehet arvostivat enemmän räväkämpiä tyyppejä ja räväkämpiä harrastuksia.
No huh. Vai on siivousalallakin nykyään tuollaista...minä harrastan lukemista ja metsässä kävelyä, ei multa edes kysytty mitä harrastan, kun aikanaan siivoustyöhön hain.
Asiakaspalvelutyössä (jota myyjän työt on pahimmasta päästä) saa kyllä sellaisen yliannostuksen ihmisistä, ettei vapaa-ajalla jaksa nähdä edes ystäviä.
Juu se on outo luulo etteikö ihminen olisi kohdannut ihmisiä, vaikkei harrasta joukkuelajia. Mitä voi liikkua kysyjän päässä, aika ilkeä lause.
Minulla on jokseenkin ylisosiaalinen työ, josta pidän.
Vastapainoksi vapaa ajalla vietän enemmän aikaa itsekseni.
Erittäin toimiva yhdistelmä.
Mulla on huono kokemus tyypeistä, jotka ovat paljon yhdistystoiminnassa yms. Ovat koko ajan väsyneitä, hoitavat niitä yhdistyasioita pitkin työpäivää ja valittavat kiireestä - ihan koko ajan - kuinka on hommaa sekä vapaalla että töissä. No töissä on hommaa, kun aika menee muuhun kuin varsinaisen työntekoon! En palkkaa meille yhdistysaktiiveja. Paras on henkilö, joka sanoo esim. kerran viikossa käyvänsä eläinsuojassa ruokkimassa tai ulkoiluttavansa mummoja viikonloppuisin, muuten kelpaa mainiosti ristikoiden täyttö ja dekkareiden lukeminen harrastuksena. Nämä ovat huippuja myös työssä, koska jaksavat ja näillä on yleensä enemmän älyä. Mitä itse olen ollut yhdistyksissä, niin hallituksiin hakeutuu varsinaisia tomppeleita. Olen tavannut puheenjohtajan, joka ei tiedä mikä on toimintasuunnitelma sekä ihsmiä, jotka eivät tiedän yhdistyslainsäädännöstä mitään eivätkä viitsi ottaa selvää, kokonaisen hallituksen verran. Lopetin itse aktiivitoiminnan näistä syistä, koska se vaati liikaa ja haluan jaksaa päivätyössäni ja harrastaa muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihan outoa, että sosiaalisuutta vaaditaan just vaikka noilta kassalle hakevilta. Ei niiden tarvitse käytännössä sanoa kuin moi ostosten loppusumma ja otatko kuitin sekä kiitos. Usein kassahenkilöt ei edes tervehdi, niin tuntuu kyllä älyttömältä, että joku hylätään siksi, kun harrastukset liian epäsosiaalisia. Kuulostaa tekosyyltä. Ei siinä varmaan auta muu kuin valehdella. Irvokkainta tästä tekee se, että meillä on muka työvoimapulaa. Silti on varaa kranttuilla työnhakijan harrastusten perusteella.
Sekin on erikoista, että just noihin töihin ollaan patistelemassa ensimmäisenä niitä jotka ei ole luontaisesti mitenkään erikoisen ulospäinsuuntautuneita ja puheliaita ekstroverttejä.
Tuollaiset työthän olisi just sopivia suulaille ja esilläolosta nauttiville ihmisille.
Jostain syystä rekrytoijat kysyy aina joukkueURHEILUsta. Ikään kuin se olisi ainoa sosiaalisia taitoja kehittävä harrastus.
Entä bändi, teatteri/näytteleminen, kuoro, partio jne...? Aika puusilmäistä jos ei ymmärrä muuta kuin urheilua.
No ei kukaan työnantaja halua mitään nyhveröitä töihinsä, sellaisia jotka eivät saa suutaan auki asiakastilanteissa.
Juuri myyntipuolella odotetaan ihmisen taitavan fikusn small talkin.
Ja varmaan aiheestakin kysyvät. Ovat joskus palkaneet sellaisen tyypin, joka pelkää muita ihmisiä,
ei osaa jutella kevyesti ja toljottaa suu auki, hymyttömänä, niin kassalla kuin koko liikkeessäkin.
Sellainen antaa liikkeestä epäedullisen kuvan, epäystävällisen ja torjuvan.
En minä ainakaan sellaisia ihmisiä omaan yritykseeni palkkaisi.
Joka ammattialalla on vaatimuksensa.
Erittäin outoa kun joku haluaa palkata joukkuelajien harrastajia. Niillähän on kokoajan kisamatkoja ym. Ja tarvii vapaata töistä. Lukemisen harrastaja voi asettaa työn etusijalle joten luulisi heitäkin tarvittavan.
Olen viimeksi ollut työhaastattelussa 1980-luvun lopulla. Silloin haastattelija (firman toimitusjohtaja) ihmetteli, kun sanoin harrastukseni olevan kokkaamisen. Oli silloin kovin harvinaista, ei kuulemma ollut kenenkään muun hakijan harrastus.
Niin on ajat muuttuneet,
Enpä ole sen jälkeen työhaastattelussa käynyt, vaan olen ottanut kiinnostavat tarjoukset vastaan.
En ole koskaan kirjoittanut harrastuksia yhteenkään hakemukseen. Ei kuulu työnantajalle se mitä teen vapaa-ajallani.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä rekrytoijat kysyy aina joukkueURHEILUsta. Ikään kuin se olisi ainoa sosiaalisia taitoja kehittävä harrastus.
Ja samalla unohdetaan täysin se, että introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ladatakseen akkujaan. Monelle introvertille "epäsosiaaliset" harrastukset ovat juuri se "varoventtiili". Toisin sanoen, liian usein unohdetaan se, että introverttiys ei ole sama asia kuin hiljainen tai omiin oloihinsa vetäytyvä persoona.
Joku työhaastattelija voisi kertoa, mitä varten nuo haastattelut halutaan vääntää tuollaisiksi väittelytilaisuuksiksi, jossa työnhakija joutuu selittey/puolustelu kannalle.
Onko sen perimmäinen tarkoitus olla joku psykologinen testi?