LOKAKUISET SUNNUNTAIHIN MARS!**

Vaikka ensimmäistä kertaa olen synnyttämään menossa, en todellakaan ruusunpunaisin lasein sitä ole tekemässä. Tietenkin olen kuullut monia inhottavia ja unohtumattomia hetkiä. Ei ole kuin 3 viikkoa kun siskoni vieressä vanha koulukaverin synnytystä käynnistettiin 3 päivää. Oli vkolla 36, kun vauva todettiin kuolleeksi. Ystäväpiirissä on imukuppisynnytyksiä, hätäsektioita, ym. Mutta en kuitenkaan odottanut lukevani sitä, niinkuin joku jo mainitsikin, että Lupicaia ilmaisi asian niin, että " näin ei tehdä" , ehkä juuri paremmin olisi kuvaillut sana, " minulle ei tehty" ja " näin minulle kävi" . No, toivon kuitenkin että saisit paremman kokemuksen seuraavan kohdalla. Ja että kaikilla lokamasuilla koko prosessi onnistuu hyvin!



Kai se on jokin äidin vaisto, mikä pelkää lapsen kannalta pahinta ja kun EI TIEDÄ oikeasti, kun ei ole kokenut, mitä se on. Kukaan synnyttämään mennessä ei varmasti ajattele sen olevan kivutonta, kipua en minäkää pelkää, mutta tietämättömyys ehkä on se pelottavin asia ja se, että jotain sattuu.



Voi jääsydän, nauti pullista! Meillä ei isäntä oo koskaan leiponu yhtikäs mitään! Ruokaa tekee kyllä, mutta pullat ja muut leivonnaiset laskee kyllä vähän liiankin nopeesti pakkasesta isännän suuhun, mutta teko on eri juttu :)



bernuski 30 + 6 (huomenna taas uudella viikolla, iiiihanaa!)

Mulla paastoverensokerit koholla ja tiistaina menen hakemaan insuliiniresptin äitipolilta. Sitten alkaa insuliinin pistäminen iltaisin. Muuten ei ole mitään vaivoja. Vauva liikkuu kovasti, vaikka on kyllä jo aika iso, että tila alkaa varmaan käydä ahtaaksi.



Coe: kyseli, että onko kukaan joutunut tekemään huone järjestelyjä. Me ollaan tehty. Meillä myös kolmio 73 neliötä. Meillä tyttä 3v. omassa huoneessa ja sit meidän vanhempien huone. Jouduttiin hävittämään meidän huoneesta vaatakaapit pois, että saatiin tilaa vauvan sängylle ja hoitopöydälle. Hommattiin sitten meidän makuuhuoneeseen vaan yläkaappeja, jotka kiinnitettiin seinään ja sit meidän vaatteet laitettiin vaatehuoneeseen. Oli kyllä ihan hyvä ratkaisu.



Vielä olisi neljä viikkoa töitä ennen äippäloman alkua.



Niina rv 31+2

Nyt luin eilisenkin pinon ja on pakko kysyä, että synnytitkö Lupicaia siis Kuopiossa? Itsekin vuonna 2003 synnytin esikoiseni siellä ja nyt tämä toinenkin siis syntyy siellä. Itse olin käynnistyksen takia synnyttämättömien vuodeosastolla ja siellä kyllä yökkö oli jotenkin ärsyttävä ja hieman haistatteleva, mutta päätin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onneksi en hänen valtakunnassaan tarvinnut pitkään olla. Synnytyssalissa mulle sattui kiva vanhempi kätilö silloin yöllä ja kunnes mies sinne saapui, hän vietti aikaa kyllä minunkin luonani. Tiesitkö, että he hoitavat kahta synnytystä samalla kertaa? Siksi voi olla, ettei aikaa jää aina kauheasti yhdelle synnyttäjälle. Minulla vaihtui kätilö kesken synnytyksen, mutta sattui erittäin ihana nuori kätilö ja en todellakaan olisi halunnut ketään muuta synnytykseen kuin hänet. Miestä häiritsi aika paljon se, että lupasin synnytykseen mukaan lääkäriopiskelijoita 6 kappaletta sekä kätilöitä opiskelijoineen oli yhteensä 4. Porukkaa siis piisasi huoneessa! Itseäni se ei haitannut pätkääkään ja kaikki kyllä ottivat hyvin minut huomioon. Neuvoja sain kun kysyin ja tietoa kerrottiin ilman kysymistäkin. Minullahan oltiin vähällä päätyä hätäsektioon, mutta onneksi kohdunsuu avautui yhtäkkiä riittävästi ja tuli ponnistamisen tarve. Minulta on kerran jo avattu maha kasvaimen poiston vuoksi ja voin kertoa, että minulla se kipu oli aika ikävää verrattuna esim. repeämiin. Minuakaan ei puudutettu ompelun ajaksi, enkä sen puuttumista edes huomannut... Ihmisellähän kuitenkin erittyy omaakin kivunlievitystä tuollaisen tapahtuman jälkeen, että lie minulla se sitten riittänyt.

Osastolla kyllä oli kaksi hieman ärsyttävää lastenhoitajaa, jotka kiikuttivat vauvaani karkuun minulta. Minun lääkitykseni aiheuttaa matalia verensokereita vauvalle ja he perustelivat vauvan pois viemisen sillä, että se saavat hänen syötettyä paremmin tuttipullolla 3 tunnin välein kuin minä. Katsoin tätä toimintaa päivän ja kun hoitajat ja kätilöt vaihtuivat, puutuin asiaan ja sanoin haluavani itse syöttää vauvani. Imettämistä ei nämä ko. lastenhoitajat kovin hyvin minulle neuvoneet ja olinkin valmis unohtamaan koko asian kunnes keskustelin asiasta sairaanhoitaja sisareni kanssa, joka sanoi, että kysyisin vielä kerran kivalta kätilöltä apua. Ja näinhän minä sitten tein (ja ei muuten ollut ihan helppo juttu, koska se tuntui jotenkin huonouden tunnustamiselta) ja se viesti meni sitten eteenpäin aina vuorosta toiseen. Itselläni on isot ja painavat rinnat ja matala rinnanpää, asentoa oli vaikea ensin löytää, kunnes kokeilimme kainalon alta imettämistä. Siinä on oikeasti todella hyvä asento imettää! Ja rintakumit on ainakin minulle ihan ehdoton juttu. Poika itse noin 5 kk ikäisenä halusi imeä ilman ja sitten imikin reilun 7 kk vanhaksi, kunnes itse halusi lopettaa. Tosin minun olisi ollut pakkokin lopettaa imetys, jotta minun lääkitys saadaan paremmaksi munuaisilleni.

Täytyy vielä hieman valittaa näistä lastenhoitajista, jotka minun vauvaani kiikuttivat karkuun. Pojalle tuli synnytyksessä kasvoihin mustelmia ja naama oli niiltä kohdin siis sinertävä. Toinen näistä hoitajista oli ilman minun lupaani yöllä nukkuessani tehnyt lapselle bilirubiini kokeen. Minulla siis tuli toksemia ja oli pakko antaa lapsi hoitajille yöksi, jotta itse toipuisin. Ja toinen oli kamalan huolissaan lapsen " huonosta" imemisestä ja siitä kun imetys ei muka sen vuoksi onnistuisi. (Unohti mainita lääkärille kiikuttavansa lasta karkuun aina syötön ajaksi.) Onneksi olin kuullut lapseni tarkastavan lääkärin nimen etukäteen ja siskoni kertoi sisäpiiriläisenä, että tämä lääkäri on kuulema suorastaan jonkinlainen nero havaitsemaan neurologiset häiriöt kuin myös sydänviat. Tämä lääkäri sitten tarkasti hoitajan hysteeristen valittelujen vuoksi lapsen kitalaen ja suun ja poika alkoi imeä hänen sormeaan erittäin pontevasti. Lääkäri tokaisi hoitajalle, että imemisessä ei mitään vikaa, kun vain annetaan imeä! Samalla hän näiden kahden hysteerisen hoitajan harmiksi poisti pojan pakkosyötöt kolmen tunnin välein sekä verikokeet neljän tunnin välein. Ja silloin oikeastaan se imettäminen pääsi hankalan alun jälkeen alkuun kunnolla. Ei se siis oikeasti ole välttämättä helppoa, mutta sen voi saada onnistumaan, jos niin haluaa. Itse oikeastaan jätin vain siinäkin asiassa aivot ns. narikkaan. Se on minusta ollut monesti kaikkein helpoin, että ei ajattele liikaa vaan tekee tilanteen ja tunteen mukaan.

Tosin huomenna taas pääsen lääkäriin KYS:n ja jos siellä on yksi tietty naislääkäri, joka on vaikka mitä pelotellut olevan vialla, en anna hänen tulla lähellenikään... Että oikeasti riippuu tosi paljon hlöstä, millaiset tunnelmat jää. Ja nyt varmaan uskallan jo kerran ikäviä kokeneena puolustaa enemmän itseäni ja toiveitani kuin viimeksi ihan uuden asian edessä. Itse olen päättänyt, että mietin asioita sitten, jos on jotain mietittävää ja olen suunnittelematta mahdollisimman pitkälle mitään etukäteen. Viimeksi tämä toimi ja mieleen jäi ihan hyvät kokemukset kaikesta huolimatta, joten samalla tavalla tälläkin kertaa, vaikka ongelmia on nyt jo riittänyt ihan kiitettävästi.

Toki kaikki tekee omalla tavallaan ja itselleen ja omaan tilanteeseensa sopivasti. Se on jokaisen oma asia ja oma elämä. Tuskinpa mitään täysin virallisia ja yksiselitteisiä ohjeita kukaan ammattilainenkaan voi antaa. Mutta se mikä minua on eniten ärsyttänyt omassa elämässä on ollut anoppi ja hänen hienot neuvonsa esikoisen imettämisessä. Itse oli olevinaan ollut niin super-imettäjä että, mutta paljastuikin että puheet oli hieman liioiteltuja... Ja tosiaan, neuvoja en kyllä minäkään ilman pyyntöä halunnut, mutta anoppi niitä jakeli ehdottomuuksina sen minkä ennätti... Nyt on appiukko kunnostautunut neuvomisessa ja minun vähättelyssäni. Viimeksi tänään näin punaista ja varmasti verenpaine kohosi taivaisiin... Hänen mielestään minun lääkärit ovat väärässä verenpaineen hoidossa ja että minun vain täytyisi levätä, niin en tarvitseisi lääkitystä ollenkaan... Jännä, että munuaislääkärinikin on hyvin eri mieltä asiasta.

No nyt täytyy lopettaa tylsät jaarittelut ja tosiaan lähteä mittaamaan verenpaine huomista varten!



tikru ja Agentti 29+1 (vielä niin paljon matkaa jäljellä...)

Tenavat jo nukkuvat ja mies iltavuorossa joten jää kerrankin vähän " omaa" aikaa.

Minua on alkanut askarruttamaan massusta kuuluva napsahtelu, aiemmin kun vauva oli perätilassa kuului ihan selvästi yläosasta kohtua, yleensä ennenkuin alkoi kova mylläys, nyt kun ollut jo pidempään pää alaspäin kuuluukin ja myös tuntuu alaosasta, jostain vauvan selän tienoilta, siis ihan sellainen korvin kuultava napsahdus niinkuin itsellä joskus polvet tms napsuu... Tulikohan hankalan kuuloinen kuvaus ;o) Kerran jo yhdeltä lääkäriltä kysyin (oli silloin vielä perätilassa) mutta meinas lääkäri että ne olis mun omat kylkiluut tai rintalasta josta ääni lähtee. Nyt vain hoksasin yks ilta että se paikka mistä kuuluu on muuttunut tuonne alas... On mulla onneksi vajaan kahden viikon päästä taas lääkäri niin pitänee muistaa silloin kysyä(mulla on siis diabetes jonka vuoksi tiheät seurannat).



Synnytyksistä jos omia kokemuksia kertoilisin; poikaa (01) käynnisteltiin muutama päivä ja vasta kun kalvot saatiin puhkaistua lähti tulemaan, pitkä ja hikinen urakka joka päätyi imukuppiin kun ei omat voimat enää riittäneet, tyttö (03) käynnistettiin myös mutta sujui paljon nopeampaa, (olihan hän kyllä kilon kevyempikin) nyt on jännä nähdä miten " suureksi" tämä kaveri kasvaa, ainakin toistaiseksi pojan(painoi syntyessä 3,7 kg) kanssa samoilla käyrillä mennään(poika on muuten tämäkin), tytöllä meillä olikin ongelmia odotusaikana kun istukka ei toiminut ihan riittävästi, viimeiset 10 vkoa menikin pelko persiissä mikä kaunis päivä leikataan ulos... Onneksi sinnitteli 38 vkolle asti ja jatkoi kasvuaan.



Eilen alkoi jo äitiysloma (aloitin varhennettuna), olin kyllä jo kesälomalla ja saikulla jostain toukokuulta asti kun ei pystynyt enää töissä istumaan. Vauvan vaatteet on pesty ja jopa limpattu lipastoon, ei enää tarvis kuin pinnasänky hakea varastosta niin kaikki on valmista.



Enköshän mä tänne eksy kirjoittelemaan useamminkin kunhan tässä vain aika riittää, lukemassa olen kyllä teidän juttuja käynyt alusta asti mutta en ole saanut aiemmin aikaiseksi kommentoitua!



Je_Ni muuten: minä olen kärsinyt siitä käsien puutumisesta esikoisen odotuksesta lähtien, raskausajat olleet pahimmat mutta töissä jos hartiat kovin pahasti jumiutuu niin myös silloin ilmenee, mulla oikea käsi on pahempi, toistaiseksi nyt olen pärjännyt, välillä oli huonompana mutta taas ok. Esikoisen jälkeen ei häipynyt ikävä kyllä ihan heti synnytyksen jälkeen, mutta aika pian kuitenkin. Joskus oli ikävä herätä yöllä syöttämään vauvaa kun käsi oli aivan sikakipeä ja puuduksissa eikä tahtonut toimia mitenkään!



Mutta nyt tais tulla aikas pitkät sepostukset joten taidan lopetella.

angie rv32 tai jotain ;o)



Yri

Nyt on urakka ohi ja koti kunnossa. Ihana tunne, vaikka välillä koitteli niin henkistä kuin fyysistäkin jaksamista (saatika sitten parisuhdetta ;). Eli kun Coe kyseli, että onko vauvatulokas vaatinut huonejärkkäilyjä, niin vastaus siis KYLLÄ ja kovasti! Tai no, ei nyt voi ihan vauvan piikkiin laittaa, mutta siis vaihdettiin mun ja miehen makari lastenhuoneeksi, pojan huone mun, miehen ja vauvan makariksi ja tyttöjen huone tietokone / musiikki / vierashuoneeksi. Ja nyt on kaikilla hyvä mieli & enempi tilaa.



Tuohon synnytysjuttuun vielä sen verran, että tietenkin kaikista kokemuksista saa ja pitää kertoa, lähinnä kommentoin tuota kirjoituksen tyyliä. Ja tosiaan, ekakertalaisille vinkiksi, että kannattaa joko lukea PALJON synnytysjuttuja tai sitten jättää kokonaan lukematta, koska todellakin JOKAINEN ON AIVAN ERILAINEN! Lienee kuitenkin todella harvinaista, että terveen, elävän vauvan saanut nainen kokee, ettei synnytys olisi ollut " palkinnon" arvoinen. Eli siinä mielessä uskon, että Lupicaia on kokenut synnyttämisen TODELLA rankaksi kokemukseksi. Tosi ikävä juttu ja toivon, että sectio tulee olemaan sinulle mukava kokemus.



Ja Nazulle ja muille tiedoksi vielä, että en todellakaan loukkaannu mistään imetysjutuista ja olen itsekin sitä mieltä, että se on todella ihana juttu niille äideille ja vauvoille, joilla se sujuu ja jotka siitä tykkää. Joskus mulla ottaa aivoon sellaiset ns. imetysintoilijat, jotka tosi jyrkästi tuomitsee pulloäidit, mutta noin yleensäottaen en koskaan ota itseeni imetyskeskusteluista. Itselläni kun ei ole missään vaiheessa ollut mitään huono äiti-fiiliksiä tai epäonnistumisen tunteita imetykseni kanssa, pikemminkin voisin sanoa, että minulle pullolla ruokkiminen on yhtä luonnollista kuin useimmille äideille imettäminen. Mutta, yhtäkaikki aion siis kokeilla sitä imettämistä nytkin ja katsoa, miten homma sujuu. Mutta ihan kauheasti en ole sen eteen valmis tekemään eli jos takkuaa kovin tai vauva on itkuinen niin Tutteli kehiin :D



Niin, joku sanoikin tuosta korvatulehdusten ja allergioiden yhteydestä imetykseen. Minäkin olen tuttavapiirissä huomannut, että ei kyllä näytä olevan mitään vaikutusta imetyksellä noihin asioihin. Onhan se kai tutkittu, että pitäs vaikuttaa, mutta käytännössä en ole sitä huomannut. Meillä on 3 perustervettä lasta, ei allergioita ja yhteensä kaikille kolmella ollut 3 korvatulehdusta. Ja imetysajat tosiaan 2 vkoa, 2kk ja 2,5kk ja nekin kaikki osittaisimetystä.. En sitten tiedä kuinka terveitä olisivat enemmällä imetyksellä.



Synnärin henkilökunnasta: Siellä on niin monenlaista ihmistä töistä, että väkisinkin joukkoon sattuu sellaisia, joiden kans kemiat natsaa paremmin ja huonommin. Itse olen etupäässä ollut tekemisissä ihanien, ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Ainoastaan kaks huonoa kokemusta on jäänyt lastenhoitajista ja yks kätilöopiskelijasta. Kätilöt on kaikki olleet aivan mahtavia! Ja tosiaan, jos tuntuu että kertakaikkiaan ei pidä synnytystä hoitavasta kätilöstä, niin synnyttäjällä on täysi oikeus pyytää eri kätilöä (jos siis sattuu työvuorossa olemaan).



Peggylle tsemppiä ja toivottavasti pääset lääkärille ja kuulet kaiken olevan ok. Tuo lirahtelu voi tosiaan olla joko pissaa (kohtu alkaa tässä vaiheessa jo hyvästi painaa rakkoa) tai sitten valkovuotoa. Juu ja itselläni helteellä on monesti pikkarit märkänä ihan hikoilun vuoksi... Mutta toki on hyvä asia tarkistuttaa. Itselläni tihkui lapsivettä esikoisen odotusaikana rv 34 paikkeilla, olin sen vuoksi 3vrk osastolla. Mutta se tuli jostain yläreunasta ja oli täysin vaaratonta. Kokonaan vedet meni sitten viikkoa ennen laskettua aikaa..



Meillä vanhempi tyttö nukahti kauppareissulla autoon ja nukkui sitten reilun 2t iltapäiväunet eli nyt tässä odottelen, milloin tyttö väsähtää. Tuskin ihan heti..



Ja nyt lopuksi, jos joku tämän pinon vielä lukee niin kysymys huomiselle niille, joilla nyt tulossa eri sukupuolta oleva vauva kuin edellinen / edelliset on: KUINKA PALJON AIOTTE HANKKIA " OIKEAN" VÄRISIÄ VAATTEITA VAI PUETTEKO POIKAA PINKKIIN JA TYTTÖÄ SINISEEN?

Itse tuossa vauvanvaatelaatikkoa kattelin ja mieheltäkin kommenttia kyselin ja taitaa olla niin, että ainakin kotioloissa poika saa viihtyä aika paljon punaisessa.. Aiempien lasten jäliltä on tallessa 3 vaaleansiniset potkarit, pari sinistä bodia ja ihan muutama unisex-vaate. KAIKKI muu on sitten punaisen eri sävyä (+ tietty uus ä-pakkaus). En viitsi alkaa pelkän värin takia ostamaan uusia vaatteita ja toisaalta saadaan varmasti lahjaksi ihan poikamaisia vaatteita sitten. Mekot ja kaikkein röyhelöisimmät & oikein vaaleanpunaiset potkarit yms lokkasin nyt eri pussiin ja annan ne sitten jollekin tytön synnyttävälle kaverille, kunhan meidän tulokas on maailmassa ja näen 100% varmasti, että poika on :) Kun ultrassa luvattiin tosiaan " vaan" 99% varmaksi :D Tosiaan, mun jälkeen on 2kk sisällä 4:llä kaverilla laskettu aika, joten on tilastollinen epätodennäköisyys, ettei kukaan saisi tyttöä ;)



Nyt hyvää yötä, kauniita unia ja oman vauvan kuvia!

Huomenna neuvola aamulla ja mua jännittää, miten kaikki arvot, mitat jne ovat kehittyneet. AIon anoa siltä neuvolan tädin sijaisen sijaiselta, joka siis huomenna on siellä paikalla, että saisin jo ensi viikkoon sen viimeisen lääkärin, koska epätietoisuus siitä onko vauva iso vai onko raskaus pidemmällä kuin viikot antavat ymmärtää, on välillä ahdistavaa.



EPISIOTOMIA (meniköhän oikein?) Eli WELEDA myy välilihaöljyä, jota muistaakseni saa tilattua netistä ja välilihaan säännöllisesti hierottuna(oliko se 3-4vkoa ennen laskettua aikaa) se kuulemma ehkäisee välilihan repeämistä koska luonnon öljyt pehmentävät ja tekevät ihon joustavammaksi. En ole kokeillut, mutta monista lehdistä olen lukenut että olisi kokeilun arvoista. Itse ajattelin kokeilla, sillä en usko että siitä ainakaan haittaa on, sillä muutenkin tulee rasvailtua ihoa säännöllisesti.



Toinen ehkä " huuhaa" juttu on, että E-vitamiinia sisältävä ihovoide ehkäisee tehokkaimmin raskausarpien muodostumista. Ekassa raskaudessa mulle ei tullut arpia ja käytin alusta saakka päivittäin pari kertaa E-vitamiinia sisältävää Apteekin rasvaa, mutta sitä en tosiaan mene väittämään että sen rasvan takia arvet jäivät syntymättä;) Kiristyvän vatsaihon kutinaan rasva ainakin auttoi!



IMETYKSESTÄ VIELÄ, mulle on taas ihan vieras ajatus se, että lapselle annetaan pullosta masu ihan ähkytäyteen 3tunnin välein, sillä eihän me aikuisetkaan niin syödä. Me syödään kun on nälkä, välillä koko ajan, välillä pidemmillä väleillä ja siksi minusta lapsentahtinen imetys on se luonnollisin. Ja toisaalta, en myöskään koe, että minun pitäisi alussa päästä johonkin imetysten välissä, minusta vauvan ehdoilla mennään niin kauan kuin on tarve. Pikkuvauva-aika kestää vain niin hetken ja vähän isompana (muistaakseni meidän neiti oli siinä 4-5kk) lapsi kestää jo hetken nälkäisenä jos äiti sattuu olemaan esim. kaupassa tms ja lapsen saa hetkeksi " harhautettua" jos tissit on käymässä jossain. Puolen vuoden iässä meidän neidillä oli jo niin selkeä tissittelyrytmi että tiesi suurinpiirtein paljonko aikaa on seuraavaan imetykseen. Itse rytmitin pakolliset menoni niin, että lähdin aina heti imetyksen jälkeen niin oli aikaa hetki olla pois. Mutta kuten monesti sanottu, jokainen tietää oman lapsensa tarpeet ja toiveet parhaiten ja kukin toimii sen mukaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa.



Nyt nukkumaan ja odottamaan neuvolaa!



Nazu ja viikot kuten aikaisemminkin eli huomenna täyttyy 33!! (tai sitten jo 36...Eikö kuulosta hurjalta??)

Enkä minä tosiaankaan tuomitse pulloruokkijoita, minusta se on kamalaa, kun jossain jopa kehdataan verrata sitä hyvään äitiyteen! EI missään nimessä ole imetyksestä/imettämättömyydestä kiinni.



Ja se onkin kaikkein tärkeitä, että itse tietää tekevänsä oikein. Muiden mielipiteillähän ei ole väliä;)



Hyvää yötä!