Mistä "vääristä" asioista ilahdut?
Mistä sellaisesta tulet iloiseksi, minkä ei yleisen mielipiteen mukaan pitäisi ilahduttaa? Joka on väärin, paheksuttavaa tai vahingollista jonkun mielestä?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen julkisella paikalla, missä joku äänekäs pikkulapsi juoksee edestakaisin ja vanhemmat eivät yritäkään hillitä sitä. Kaikkia muita paikalla olijoita ärsyttää. Lapsi kompastuu juostessaan ja alkaa itkeä. En voi sille mitään, että ilahdun hieman.
Sama juttu, jos kuulen yläkerrassamme asuvan ylivilkkaan häirikkölapsen kirmaavan ympäri asuntoa ja sitten kaatuvan.
Tällaiset ihmiset on kyllä sairaita. Ja sitten paheksutaan jotain laittomien päihteiden käyttämistä ja irtoseksiä...
Suurinosa ihmisistä on täysin epäloogisia ja älyllisesti epärehellisiä.
Tänne saa ihanasti purkautua, tämä ei ole tosikoille, tämä on parasta terapiaa koronan keskellä ja tästä näkee miten monet oikeasti ajattelevat vaikka eivät itse tee pahaa!
Ei siinä ole kyse mistään ”tosikkoudesta” eikä pahantahtoisuus edes omien ajatusten tasolla ”huumoria”.
Olen aidosti hämmästynyt, että joidenkin ihmisten mieli edes tuottaa noin pahantahtoista kuvastoa ja muut symppaa.
Toki omia ajatuksia voi olla vaikea muuttaa eikä ajatusrikoksia ole olemassa, mutta kyllähän tuollaiset ajatukset heijastuu väkisinkin ilmapiiriin.
Suomalaiset on tutkitusti epäempaattisia, ja sen täällä voi helposti huomata.
Jotenkin surettaa ajatella, että lapset kasvavat tällaisessa tunnekylmässä yhteiskunnassa.
Taisi osua omaan nilkkaan?
Tämähän ON ketju, johon saa tulla kertomaan mistä VÄÄRISTÄ asioista ilahtuu. Ei tartte lukea, jos ei halua kuulla ihmisten nurjasta puolesta! Ihmettelen teitä, jotka tulette inumaan moraalista ja hyihytteleen ketjuun, jossa on tarkoitus puhua moraalittomuudesta ja hyistä.
Itse nautin vahingonilosta tapauksissa, missä "saa mitä tilaa" eli pettäjälle jää luu käteen tai kiusaaja saa itse tuta. Tai jättäjä ei saakaan enää eron jälkeen ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen julkisella paikalla, missä joku äänekäs pikkulapsi juoksee edestakaisin ja vanhemmat eivät yritäkään hillitä sitä. Kaikkia muita paikalla olijoita ärsyttää. Lapsi kompastuu juostessaan ja alkaa itkeä. En voi sille mitään, että ilahdun hieman.
Sama juttu, jos kuulen yläkerrassamme asuvan ylivilkkaan häirikkölapsen kirmaavan ympäri asuntoa ja sitten kaatuvan.
Tällaiset ihmiset on kyllä sairaita. Ja sitten paheksutaan jotain laittomien päihteiden käyttämistä ja irtoseksiä...
Suurinosa ihmisistä on täysin epäloogisia ja älyllisesti epärehellisiä.
Tänne saa ihanasti purkautua, tämä ei ole tosikoille, tämä on parasta terapiaa koronan keskellä ja tästä näkee miten monet oikeasti ajattelevat vaikka eivät itse tee pahaa!
Ei siinä ole kyse mistään ”tosikkoudesta” eikä pahantahtoisuus edes omien ajatusten tasolla ”huumoria”.
Olen aidosti hämmästynyt, että joidenkin ihmisten mieli edes tuottaa noin pahantahtoista kuvastoa ja muut symppaa.
Toki omia ajatuksia voi olla vaikea muuttaa eikä ajatusrikoksia ole olemassa, mutta kyllähän tuollaiset ajatukset heijastuu väkisinkin ilmapiiriin.
Suomalaiset on tutkitusti epäempaattisia, ja sen täällä voi helposti huomata.
Jotenkin surettaa ajatella, että lapset kasvavat tällaisessa tunnekylmässä yhteiskunnassa.Taisi osua omaan nilkkaan?
Miten se voisi minun nilkkaan osua, että jotkut toiset ovat muiden ja jopa pienten epäonnesta nautintoa saavia julmureita?
En minä ole sellainen, onneksi.
Ymmärrän kyllä, etteivät nämä julmureiksi kutsumani halua itse sitä myöntää, että ovat tuollaisia tai että siinä olisi jotain kamalaa olla tuollainen.
Ei tietenkään sitä halua myöntää, vaan selittelee kuten te täällä nyt.
Näillä hakusanoilla löytyneillä videoilla olen viihdyttänyt itseäni youtube:ssa:
- epäonnistuneet puunkaadot
- epäonnistuneet mäkihypyt
- Intian parhaat sähköiskut
Teiniaikoina minulla oli "kaveriporukka" (yhteensä 4 tyttöä), jotka kaikki puhuivat toisistaan kilpaa pahaa ja aina yksi porukasta oli se, jolle muut olivat "vihaisia". Omaa huonoa oloa siis purettiin kimpassa yhteen ihmiseen.
En viihtynyt porukassa ollenkaan, mutta yksi heistä oli parempi kaverini ja mukana oli roikuttava, koska yläasteella minulla ei ollut muuta seuraa. Yleensä minä olin se, josta puhuttiin eniten pahaa ja jota muutenkin kiusattiin. Ysiluokan loputtua pääsin irtautumaan tuosta porukasta.
Nyttemmin olen jo muuttanut eri kaupunkiin, mutta nuo kolme ovat pysyneet kavereina ja sama meno jatkuu edelleen lähes kolmekymppisinä. Tuovat draamansa vielä julkisesti someen. Saan aina pientä mielihyvää seuraillessani noiden kiusaaja-weeteiden sekoiluja, sielläpähän rypevät omassa sonnassaan :)
Kun kuulen, että lapsuuden tai kouluaikojen kiusaajilleni on sattunut jotain ikävää. Yksi pahimmista teiniaikojen kiusaajistani ei aikoinaan päässyt mihinkään opiskelemaan ja on nyt kylän pubeissa notkuva työtön.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän ON ketju, johon saa tulla kertomaan mistä VÄÄRISTÄ asioista ilahtuu. Ei tartte lukea, jos ei halua kuulla ihmisten nurjasta puolesta! Ihmettelen teitä, jotka tulette inumaan moraalista ja hyihytteleen ketjuun, jossa on tarkoitus puhua moraalittomuudesta ja hyistä.
Itse nautin vahingonilosta tapauksissa, missä "saa mitä tilaa" eli pettäjälle jää luu käteen tai kiusaaja saa itse tuta. Tai jättäjä ei saakaan enää eron jälkeen ketään.
Aloituksen luettuani luulin, että ihmiset kertovat täällä paheitaan, mutta olikin vähän synkempi ketju :D
Iloitsen silloin kun ihminen, joka on elänyt terveellisesti ja syyllistänyt sairastuneita, sairastuukin itse. Elämä opettaa ylimielisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonkatastrofeista, esimerkiksi tulvista ja maanvyörymistä.
Minäkin tunnen outoa tyydytystä luonnonmullistuksista, vaikka en sinänsä toivo kellekään ihmiselle pahaa. Jotenkin vain tuntuu, että ihmiskunnalle on oikein, että turpaan tulee.
Niin kauan kuin se ei ole oma turpasi?
Kun juokseva/riehuva lapsi satuttaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen julkisella paikalla, missä joku äänekäs pikkulapsi juoksee edestakaisin ja vanhemmat eivät yritäkään hillitä sitä. Kaikkia muita paikalla olijoita ärsyttää. Lapsi kompastuu juostessaan ja alkaa itkeä. En voi sille mitään, että ilahdun hieman.
Sama juttu, jos kuulen yläkerrassamme asuvan ylivilkkaan häirikkölapsen kirmaavan ympäri asuntoa ja sitten kaatuvan.
Tällaiset ihmiset on kyllä sairaita. Ja sitten paheksutaan jotain laittomien päihteiden käyttämistä ja irtoseksiä...
Suurinosa ihmisistä on täysin epäloogisia ja älyllisesti epärehellisiä.
Tänne saa ihanasti purkautua, tämä ei ole tosikoille, tämä on parasta terapiaa koronan keskellä ja tästä näkee miten monet oikeasti ajattelevat vaikka eivät itse tee pahaa!
Ei siinä ole kyse mistään ”tosikkoudesta” eikä pahantahtoisuus edes omien ajatusten tasolla ”huumoria”.
Olen aidosti hämmästynyt, että joidenkin ihmisten mieli edes tuottaa noin pahantahtoista kuvastoa ja muut symppaa.
Toki omia ajatuksia voi olla vaikea muuttaa eikä ajatusrikoksia ole olemassa, mutta kyllähän tuollaiset ajatukset heijastuu väkisinkin ilmapiiriin.
Suomalaiset on tutkitusti epäempaattisia, ja sen täällä voi helposti huomata.
Jotenkin surettaa ajatella, että lapset kasvavat tällaisessa tunnekylmässä yhteiskunnassa.
Kai tiedät, että ulkomailla meno on vielä rajumpaa? Esittävät tosi empaattisia ja iloisia päin naamaa, mutta selän takana naureskelevat kaikelle epäonnellesi.
Saan nautintoa tiedosta, että työnantajalla, joka aikoinaan surutta potki minut pihalle, on nykyään vaikea löytää työntekijöitä, varsinkin pysyviä sellaisia.
Ilahduin, kun mies halusi eron ja oli etsinyt itselleen uuden hoidon. Ei saisi toivoa huononkaan suhteen päättymistä, koska ydin.
Kun paskaista kånkenia käyttävä, massalammas-jopolla ajava paljasnilkkainen teinari kaatuu tuijottessaan iPhoneaan.
Kun mopolla/pyörällä keuliva poika kaatuu.
Kun vanhemmat toivovat jotain tiettyä sukupuolta lapselle ja tuleekin se toinen.
Kun bensan hinta nousee vaikka ilmasto on muuttumassa.
Kun palkkataso helpon koulutuksen jälkeen onkin juuri niin matala kuin ennalta annettiin ymmärtää.
Juu, mutta sairasta on saada siitä lapsen könyämisestä onnen tunnetta itselle.
Ja tietysti tarkoittaa. Siis älyllisesti epärehellinen.